Heinämassut-07 vol.2

Hei kaikille :wave: Minä liittyisin mukaan, la 2.7. =) =)

 

Täällä iskenyt tuo sama "tauti", elikkäs pesänrakennusvimma :snotty: Perjantaina innostuin vähän heittelemään makkarissa huonekaluja uuteen järjestykseen, mutta sitten kyllä illalla tunsi tehneensä... Sain jopa yhden kaksiovisen ison vaatekaapin hinaamalla/vetämällä/työntämällä siirrettyä toiselta seinältä toiselle, matkaa muutama metri! Tosin jouduin tyhjentämään koko sisällön sieltä ulos, koska oli niin raskas täytenä :ashamed: Lisäksi pesin ikkunat, puunasin lattiat, pölyt jne. jne. jne. Ja pyykkikone lauloi koko päivän.

Tänään isi kasasi esikoiselleen pinnasängyn, ja oli ihan pakko mallata siihen jo reunasuojusta, kun se on niin suloinen. En nyt vielä kuitenkaan sitä viitsinyt jättää suotta pölyyntymään. Mobile ja verhotano kylläkin jo kiinnitettiin pinnikseen valmiiksi, kun ne on jo hankittuna. Kertokaas, millainen patja olisi hyvä pinnasänkyyn? Entä onko teillä ollut myös petari erikseen jo ihan vauvana? Ja mitä eroa on esim. Prismassa myytävissä ja sitten jossain patjatalossa myytävissä patjoissa? Mä en tiedä niistä mitään... Prismankin patjassa ainakin luki, että on allergiatestattu, mutta mitä lie superlonia sen kankaan sisällä sitten kuitenkin =)

Nyt on kyllä tosiaan meno hiljentynyt ihan väkisin...olo ei mikään paras mahdollinen todellakaan ole. Tänään eka päivä, kun supistukset on olleet jo sellaisia, että niitä voi sanoa kipeiksi. Taidan joutua lopettamaan koulun jo nyt, kun tosiaan alkaa olla sellainen vointi sekä henkisesti että fyysisesti että MÄ EN JAKSA ENÄÄ!! Kertokaa mulle, miten saatte puristettua voimia vielä viimeisille viikoille töissä / koulussa? Mulla kun olis vielä 7 viikkoa jäljellä, ennen kuin loma alkaisi, ja en jaksa enää edes nyt. Miten sitten vielä toukokuun loppuun asti :/ Laitoin jo koulullekin viestiä, että jos lopettaisin jo tähän, vaikka kyllä inhottaa kesken lukuvuoden. Mutta minkäs teet.

Aamulla pitäis soitella neuvolaan, toivottavasti se ihana täti on jo palannut lomalta. On kyllä tosi ymmärtäväinen ja huolehtiva ihminen, ja tuntuu että ottaa aina vakavasti jos jotain on. Tää huimaaminen on ihan kamalaa, koko ajan saa pelätä että jalat lähtee alta ja taas pyörryn. Ja pitää ottaa seinistä tukea jos ei aina istumaan ehdi, kun se huimaus "kohtaus" tulee. Selkäkin on niin ***** kipee, täytyy kysyä saisiko fysioterapiasta jonkun tukivyön lainaan, kun siitä, jonka itse ostin, ei ole ollut mitään apua...

Millaisia tukivöitä teillä on? Muistelen, että Lotta84 suunnitteli joskus sen Carriwell-vyön hankkimista? Onko sulla (tai jollain muulla) sellainen ja onko ollut mitään apua?


Nyt lopetan tän valittamisen...hyviä vointeja kaikille :wave: Anteeksi tosiaan, että tää on tällästä vali vali ruikutusta :ashamed: Kaikesta huolimatta tää on niin ainutlaatuista aikaa, ja vauva on todella rakas ja ihana!! Potkii ja vipeltää minkä ennättää :heart: Tänään sai myös 9-vuotias tätinsä kunnon potkun poskelle (ja oli erittäin otettu) kun kuulosteli ja tunnusteli vauvelin liikkeitä. Jotenkin sitä on niin herkkänä koko ajan, välillä itkettää pienetkin jutut ja sitten taas meinaa pakahtua onnesta! Enpä tosiaan olis osannut kuvitella, millaisia tunteita äitiys voikin naisessa herättää =) Ja Pikkuinen on vielä masussa, voi mitä hän saakaan aikaan sitten, kun tupsahtaa tälle puolen masua :heart: :heart: :heart:


Vauvelihaave & Pikkuinen 27+1

 

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa
Olen tässä muutaman päivän aikana yrittänyt lueskella tätä ketjua läpi ja nyt on päässä kaikkien jutut niin sekaisin, että on osaa nyt oikein kellekään suuremmin mitään kommentoida.

26. viikko menossa, en muistakaan millon olen viimeksi ehtinyt tänne kirjoitella. Kaikki on mennyt hyvin sekä minulla että vauvalla. Viime kuun olin vaan ihan kamalan väsynyt, nyt on jo harjoittelu teholla takana päin ja selvästi on sen jälkeen olo piristynyt.

Mulla on ollu harjoitussuppareita muistaakseni 21. viikolta lähtien. Nyt on pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin kun tuntuu että kaikki äkkinäiset liikkeet, huonosti istuminen ja juoksenteleminen aiheuttaa supistuksia. Selkä on kipeytynyt ja illalla vihloo nivusista niin, että käveleminen tekee tosi kipeetä... Mutta kyllä se tästä

Viimeksi oli neuvolassa vähän verenpaine koholla ja sain määräyksen tarkkailla kotona sitä. Arvasin kyllä jo silloin, että johtuu vain siitä mittaustilanteesta, mulla vain tuppaa paineet ihan kunnolla pomppaamaan kun joku niitä mittaa.. Nyt kun kotona olen itsekseen mittaillut, niin ennemmin saisi vähän enemmänkin paineita olla (viimeksi 97/52) Selittyipähän samalla miksi tuntuu niin helposti pyörryttävän.

Mitään ei olla vielä vauvan varalle ostettu. Meillä ei ole aikoihin suvussa ollut vauvoja, joten käytettyinä ei oikein mitään saada. Helpottaa kyllä onneksi aika paljon kun mies suorittaa siviilipalvelusta ja sen takia saadaan Kelalta aika paljon korvauksia kaikista välttämättömistä vauvan hankinnoista. Äitiysavustuspaperikin on vielä lähettämättä, mulle on oikeastaan ihan sama kumpi pakkaus saadaan.

Tässäpä näitä kuulumisia muutaman kuukauden edestä. Pitää katsella jos sitä vaikka ehtis nyt useamminkin tällä vierailemaan.

 

heipodei

Mulla oli yli viikon tauko koneella olossa kun miehen kone tilttas ja mun koneesta piti viedä sitten vara osia (mistä en tykännyt yhtään )

perjantaina 13 mulla oli sokerirasituskoe, en tiedä vastauksia vielä mutta yli huomenna on lääkäri neuvola joten siellä selviää sitten oliko arvot normit vai ei.

Närästys vaivaa joka ilta, ihan sama mitä syö niin silti närästää :/ mutta rennie ja vissy auttaa onneksi vähän. Tänään vein laput kelaan jolla haen nyt sitten äitiys avustusta jne. otin avustuksen rahana kun noita vaatteita on kuitenkin aika paljon kertynyt esikoiselta ja kakkoselta.

enga ja mini me 26+3<br><br>

 

koko arvioista kyselisin.. kuinka monelle tehty...Käytiin justiinsa aamusella keskiraskauden ultrassa ja koko arvio oli jo 1500g!!!! mulla on viikkoja nyt 28+4 ja vauveli vastasi kooltaan jo 30+ viikkoja.. Hirvittää että minkä järkäleen tässä joutuu synnyttää!!! :x

 

Moi kaikki! Pyydän heti anteeksi kun en jaksa taaskaan vastailla kellekään.. Mulla on jo neljäs päivä et migreeni tulee väkisin ellen syö Panacodeja muutaman tunnin välein..

Lisäksi miehellä on joku vapaudenkaipuu iskenyt, ja oli mun ystävälle sanonut ettei oo enää varma tunteistaan mua kohtaan :'(
Oon itkeskellykki nyt pari päivää, joten päänsärky varmaan siksikin pitkittyy.

Huolestuttaa eniten nyt kuitenkin semmonen asia kuin supistukset. Tiedän millasia on normit harjotussupparit, niitä tuli Jadestakin monen monta viikkoa, ja silti loppujen lopuks jouduttiin käynnistään synnytys. Mut viime yö oli kyl aika kamala. Heräsin kahden maissa yltä päältä hiessä. No, otin yöpaidan pois ja noustessa istumaan huomasin et masu on ihan kivikova! Se supistus oli kivuton, seuraava ei...Tätä jatkui sit muutaman kerran, unenpöpperössä en tajunnut laskea monestikko. Nyt on sit koko päivän sattunut masuun, ei varsinaisesti supistele, mut ellei tää tästä rauhotu niin lekurille on soitettava. Koko ajan ootan et alkaa vuotaa...

Lenkille lähettii koko porukka, ihan vaan rauhallisesti käveleen ku niin hyvä ilma, mut ei tuu mun kävelystäkään nyt yhtään mitään! Varmaan miehen puheitten aiheuttama stressi sai aikaan nää supparit. Mä en jaksais nyt yhtään tämmöstä! Meil on ollu ongelmia ihan ku varmaan kaikil muillakin, mut se, et raskauaikana alkaa puhumaan erosta ei tee mulle eikä vauvalle muuta ku hallaa. En voi ymmärtää vaik tahtoisin.

Vauva liikkuu tosi kovasti, mut se tuntuu ainoastaan pahalta! Mulla on jotenki niin kipeä maha, et sattuu sen muljuamiset ihan liikaa... Pysyis nyt muutaman viikon vielä masussa, niin ois hyvä.

Sori nyt tää valitus, meil on vaan niin kaoottinen tilanne ja mä pelkään mun pienen puolesta

En jaksa nyt muuta, ilmottelen sit jos joutuu lääkäriin lähtemään.
Jenmo&H-P 26+1

 

odess a Tervetuloa mukaan :wave:

Miarus Kiva että pääsit kirjoittelemaan, ja mukavaa kuulla että kaikki hyvin. Mua myös vaivaa tuollaiset nivuskivut, joita sinäkin kuvailit. Ja just pahin on illalla kun menee sänkyyn tai kun yöllä herää esim. vessaan. Tuntuu ettei liikkeelle meinaa päästä oikein mitenkään eikä kääntymään sängyssä, mutta sitten kun vihdoin viimein saa itsensä ylös kammettua ja ottaa "ensiaskeleet" niin kyllä se siitä sitten. Mies jo sanoi, että pitäis joku vinssi hommata, millä vois mut aina nostaa sängystä ylös, kun kuulema unissaankin vaikeroin ja puhumattakaan kun yritän kääntyä tai lähteä liikkeelle

Jenmo85 :hug: :hug: :hug: Voi kunpa voisin jotenki helpottaa sun oloa :hug: En tosiaan aina ymmärrä noita miesten ajatustenjuoksuja... Kaipa se vauvan odottaminen sitten voi miehenkin pään pistää niin pyörälle, että alkavat tuollaisia höpöjä puhuja! Olethan varma, ettei ole mitään "väärinkäsitystä", tai oletko kysynyt mieheltäsi mitä oikein sillä tarkoitti, ettei ole varma tunteistaan. Anteeksi, en tosiaan halua udella :ashamed: Voimia sinulle kovasti paljon, en oikein osaa muuta neuvoa antaa kuin että PUHUKAA avoimesti, mitä ennemmin sen parempi. Sano suoraan, että kaipaat tukea entistä enemmän, kun olet raskaana, etkä ollenkaan tuollaisia puheita selän takana. Toivottavasti tilanne helpottaa pian ja elämä hymyilee jälleen! Toivotaan myös, että supparit rauhoittuu ja että vauva kestää masussa vielä useita viikkoja.


Täällä oli myös aika rauhaton tuo viime yö... Valvoin melkein viiteen asti, illasta saakka oli sellaisia repäiseviä viiltäviä kipuja oikealla puolella alavatsassa. Enkä oikeastaan edes tehnyt mitään raskasta eilen. Sitten alkoi supistella, ja olivat tosi inhottavan tuntuisia, kipeitä. Supistuksia tuli ehkä noin 4-6 tunnissa ja kesti siis monta tuntia. Neuvolaan soitin, ja passitti pissi- ja valkovuotokokeeseen labraan. Ottavat ne kuulema ekana, kun saattaa olla jotain tulehdusta. Mulla on ennen raskautta ollut 2 krt virtsatieinfektio ja siihen on kuulema sitten suurempi taipuisuus myös raskausaikana. Eilen päivällä jo epäilin sitä itsekin, kun tuntuu että koko ajan on vessahätä, siis ihan erilailla kuin "normaalisti" ollut tässä raskaudessa. Mutta saa nyt nähdä... Keskiviikkona olis se lääkärineuvola, viimeistään sit saa varmuuden ettei vaan ole paikat alkanu aueta tms. Mutta jos kivut ja kipeet supistukset jatkuu, niin sit pitäis kuulema mennä lääkäriin.

 

Jenmolle nyt tosi iso voimahali!!! :hug: :hug: :hug:
Koeta jaksaa! Ota päivä kerrallaan...

Ja taas oli joku uus tullu mukaan: Tervetuloa!!!

Muistinpa sit viimein käydä tekemässä vakuutuksen tälle nirpulle... Piti sit sekin jättää aivan viime hetkeen... Kuopuksesta olin sillon viikon myöhässä ja en saanu tehtyä vakuutusta ennen kun tyttö täytti 2kk. Ovat tarkkoja asiasta. Pitää tehdä viim. kolme kuukautta ennen laskettua-aikaa.
Onkos muut ottanu vakuutuksia tulokkaille?

Meillä on muuten menny kaikki ihan hyvin. Issias vaivaa ja jalka pettää välillä alta, mutta ei parane valittaa kun muiden vaivoja lukee... Potkii tälläkin hetkellä masuasukki niin vietävästi... Ei kun kohta vessaan!!!

Tässä istuskelen terassilla auringossa ja nautin keväästä! Linnut laulaa ???????....

Mä ja nirppu 25+2

 

Jenmo85 :hug: :hug: :hug: laita yytä tai ollaan mesessä jos haluat jutella. :'(

Mä jouduin tänään ihan yllättäen käymään neuvolan tädin luona. Mulla on ollu ihan järkyttävää kutinaa nyt kolmatta päivää (mulla on atooppinen ihottuma, tietysti oletan sen olevan sitä), olin eilen ihan väsy, itkin tuolla sängyssä varmaan puoli tuntia tätä "kohtaloani", ettei mee päivääkään etteikö pitäs ihottumaa hoitaa tai ajatella.

No menin sitte lääkäriaikaa varaamaan että saisin raskauden ajalle jotain lääkettä tähän kutinaan ja ihottumaan. Se hoitsu käski sitte ensin käydä neuvolan tädin luona, ja se sitte passitti suoraan verikokeeseen! Sanoi että jos jaksat vielä yhden päivän niin katotaan nuo sinun maksa-arvot ensin.. :\| Ku mulla kutiaa esim. massu ihan kamalasti. Viime yön olin pitkissä vaatteissa ja hihat teipattuna ranteista kireämmälle etten saa raavittua käsiä ja kynnet leikkasin ihan tooooosi lyhyeksi etten saa tuhoa aikaan. Nyt sitte pelottaa sen verikokeen tuloskin.. siis en muista muistinko sanoa mutta mullahan piti taas viiä pissanäyte. Eli nyt siellä on kaks näytettä odottamassa. Stressaa kyllä kivasti.

 

Jenmo85 kovasti nyt haleja sinne :hug: ei varmasti kyllä juu kiva tilanne ollenkaan... Oletko puhunut asiasta miehen kanssa..?? Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu.. mä kun en olis enää järjissäni tän mahan kanssa ilman miehen tukea.. Jotkut puolisot ei vaan ymmärrä että se miehen tuki on tosi korvaamaton.. kerroppa nämä terveiset minulta sille sun miehelle..

Anteeksi, mä en jaksa lukea nyt montaa sivua taaksepäin :ashamed: on tullut niin paljon tekstiä sitten viime kerran..

Mutta siis mä en tosiaan palaa enää töihin.. tässä odottelen lähetettä fysioterapiaan tän selkäni kanssa.
Eilen otin sitten oikeen 5 kilsan lenkin, ja se ei ollut ollenkaan hyvä juttu.. aamulla en meinannut ylös päästä sängystä, kyllä niin häijyä teki tohon alaselkään.

Mutta siis aivan mieletöntä!!! Nää ilmat meinaan!!! B) Aivan ihanaa kun tulee kesä.
Mä odotan sitä jo pelkästään sen takia että mein poika saa kesän paussia koulusta.. alan olee ihan kypsä noihin koulu kiusaus juttuihin.. \|O Kukaan ei tee mitään ja kiusaajia vaan taputellaan päähän että "hyvä hyvä". Mun poika on sen verran herkempi ettei osaa antaa takaisin, vaan ottaa vastaan sen minkä saa, myös kiusaamisen. Yhden kiusaajan äiti mut haukkui pystyyn että mun vika kun en ole kasvattanut lastani antamaan samalla mitalla takaisin... niin kai sitten.. ois pitänyt heti kävelemään opiimisen jälkeen opettaa miten lirvastaan turpiin ja lujaa \|O prkl!!!!!!!! Mutt aonneksi nyt kävi ilmi että nää samat kiusaajat kohdistaa kiusaamisen myös muihin poikiin... yhden pojan äidin kanssa oltiin tänään yhteydessä ja nyt katsotaan että mitä alettais tekee..

Tämmöistä tänne..

masu senkus kasvaa ja nyt jo muistutan valasta.. saas nähdä millainen olen sitten kesällä IIISO valas

Heidi ja tyllerö 27+2 :heart:

Lisään vielä että Vauvelihaave mullahan on ollut aina taipumus saada herkästi virtsatietulehduksia ja tuosta meidän junnustahan mulla oli sitten tosi paha yksi tulehdus... ja siinä kävi niin että se tulehdus ei ollut lähtenyt synnytykseen mennessäkään niin ne laittoi antibiootin suoraan suoneen, jottei vauva saa tulehdusta esim silmään kun syntyy :/ oon kans kuullut että tulehdukset voi aiheuttaa suppareita.. hyvä kun asia varmsitetaan, tulehan sitten kertomaan.. :hug: <br><br>

 

Heippa!
Tänään käyty lääkärineuvolassa! Mutta lääkäri ei edes katsonut varsinaisesti kohdunsuuta vain kokeili, että vauva on vielä ylhäällä! Eipä sit muuta tehny!
Hb oli laskenu 126, mutta eipä vieläkään sitä lisärautaa tarvi! =) Painoa oli tullu 600g/viikko.
Kohdunpohjanmitaksi hoitaja sai 34 cm, mutta lääkäri 31cm, lääkäri laittoi sitten paperiin 32.5 cm, eli 1 cm oli tullu viime kerrasta lisää! Mutta tuossahan se on kohtu rintalastan alla ollu jo jonkin aikaa!
Verensokereita pitää alkaa myös mittaileen pari kertaa viikossa, mutta en saanu lähetettä äitipolille, vaikka viimeks oli just se paastoarvo sama ku nyt, sillon laittoivat äitipolille seurantaan!
Ja meijän ihana terveydenhoitaja on jääny eläkkeelle ja tilalle oli tullu hössöttövä, sähläävä, epämukava täti! Kaitpa siihenki joskus tottuu! :/
Mulla on aika ens maanantaina sinne 4d ultraan Kuopioon =) onhan se nyt jotain saatava tietää ennen synnytystäkin! Täällä kun ei ole ultria olemassakaan! Kallishan se on, muttaainakin oman mielen kannalta kiva käydä!
Eipä sit muuta ku Moi!
rv 28 jo!

 

Marzu Me otettiin vauvalle Lähivakuutuksesta se lapsiturva. Sekin piti viimeistään 3kk ennen la:a hommata. Onneksi tuli se jo silloin aikaisemmin haettua, nyt en varmaan olis enää suurinpiirtein muistanut koko asiaa, kun on niin paljon miettimistä ollut :/

JoannaH:lle jaksamista sen ihottuman kanssa. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu noin paha kutina! Minusta siinäkin on jo ihan tarpeeksi, kun mahan iho on niin kuiva ja kutisee, kun venyy ja paukkuu kohdun kasvaessa. Mistään rasvoista ei tuntunut olevan apua, niin aloinpa lätkiä siihen Natusanin Baby oilia, ja se on tehonnut =) Pitäähän sitä testata, mitä sitä vauvansa iholle ehkä sitten käyttää...ja eipä ole enää kutittanut!

Mutteri Huh huh hui, enpäs ole edes ajatellut, että se pissatulehdus voisi raskausaikana olla NIIIIIIIN pitkäkestoinen, että synnytyksen yliki kestää Täytyy vaan pitää peukut pystyssä, ettei käy samoin.

Ja tosiaan, on kyllä niin ihanat nuo ilmat B) Tänään olin pikkusiskon (9,5 v.) kanssa pihalla leikkimässä, mutta piti tasaisin väliajoin käydä sisällä hengittämässä ja oleilemassa, kun pölyt kävi niin pahasti henkeen, kutittivat kurkkua ja silmät vuosi vettä. Mutta kyllä siellä viihtyisi todella hyvin, eipä tekis mieli sisällä olla yhtään enempää kuin on pakko. Ja kävelylenkit houkuttaisi ja harmittaa, kun en voi tehdä kerrallaan kuin niin pieniä lenkkejä, koska jo joku viidenkin kilsan kävely tekee niin hurjan kipeää että :x Mutta hiljaa hyvä tulee, ja ihanaa kun tosiaan kesä on pian täällä! Pääsee raikkaaseen rantailmastoon mökille ja jos ei uimaan, niin ainakin kahlaamaan rantaveteen B)

Hei vaunuista: pitäisi ne kai pikkuhiljaa alkaa hankkimaan, täältä luin että Emmaljungalla on 12vko:n toimitusaika! Tiedä sitten pitääkö kaikissa väreissä ja malleissa paikkaansa, mutta ainakin siellä kaupasta mistä aiotaan kärryt ostaa, ei ole varastossa mitään, vaan kaikki tilaustavaraa. Onko kenelläkään ollut vuoden 2003 tai 2004 malliston Emmaljungan yhdistelmiä?? Millaiset ovat? Saatais ehkä sellaiset käytettynä, tulisivat edullisemmaksi, mutta toisaalta uudet olis aina uudet. Mietin vaan, että minkähän verran nuo nykyiset mallit ovat "edistyneempiä" ja mitä ominaisuuksia noista vanhemmista puuttuu, mitä nykyisissä on?


Kesää odotellen Vauvelihaave & Pikkuinen 27+2

 

Vauvelihaave, Marzu, JoannaH ja Mutteri kiitos kamalasti voimahaleista ja tsempeistä!!!! Eiköhän tää tästä.. Ei oo supistellu onneksi, tosin sydän hakkaa, päätä särkee kovasti ja outoja masukipuja on edelleen. Huomenna on varmaan neuvolaan soitettava et mittaavat multa verenpaineen.

Ollaan miehen kans juteltu, humalassa oli sanonut ettei rakasta mua, mut sit selvinpäin oli vähän perunut puheitaan. Ite myönsi mulle siis miettineensä ettei halua olla mun kans enää. Toisaalta haluasi pitää perheensä, toisaalta kuulemma tunteet niin "lukossa" ettei mistään tuu mitään. Ei meil oo seksiäkään ollu eikä muuta läheisyyttä koko raskausaikana, ja asiasta oon koittanu aina puhua perheneuvolas yms. Mut ei se auta et yksin yrittää. Ja selvis syykin; miksipä mies yrittäs ellei oo varma tunteistaan??? Mulle on aina ollu seksi ja läheisyys tärkeempää ku tuolle miehelle...Eli musta ei oo kiinni ettei oo seksiä, vaan miehestä. Aika masentunu taitaa hän tällä hetkellä olla. Onneks huomenna miehellä oma aika MTT:lle jutteleen, jospa ne solmut lähtis sitä kautta aukeaan ku yhdes jos käydään ni ei tuo oikeen saa vaikeis asioissa suutaan auki.

Ens viikolla on muutto eessä ja kauhee stressi siitäkin!!! Alustavasti puhuttiin et muutetaan nyt kuitenki kaikki yhdessä sinne, kattoo sit miten tilanne etenee. Mä oon sen verran heikkona nyt, et sanoin miehelle suoraan etten jaksa ilman häntä Jadea hoitaa tällä hetkellä :ashamed: Sit ku tää vauva syntyy on tilanne taas toinen. Täytyy nyt kattoo päivä kerrallaan...

Huomisiin, ootte kyl ihania kun jaksatte aina tukea! :hug:

Jenmo&Huli-Poju 26+1

 

Voi Jenmo :hug: Voisinpa tosiaan olla jotenkin avuksi, vaikka tulla muutaman muuttolaatikon kantamaan tai hoitaa teidän Jadea, että saisitte kahdenkeskistä aikaa! Olet ajatuksissa, toivon ja pidän peukkuja, että tosiaan siitä käynnistä olisi apua, että lähtisi miehellä tunteiden lukot avautumaan. Ihan varmasti hän välittää ja rakastaa sinua, samoin Jadea ja tulevaa pikkuista poikaa. Voihan se niinkin olla, että jos on muuten masentunut tms., sitä helposti etsii vikaa ihan siitä läheltä ja saa jotenkin omassa mielessään asiat käännettyä niin, että siitä se johtuu, ja ettei enää muka rakastaisi toista.
Toisaalta nekin tunteet on ihan normaaleja ja uskon, että kaikki niitä käy silloin tällöin enemmän tai vähemmän läpi. Jossain vaiheessa (ja varmasti sitä nopeammin, kun perheessä on lapsia) se arki paiskaa niin ankarana vastaan, että tulee ekana mieleen, että eihän tän näin pitänyt mennä, ja että mihin se rakkaus miestä/naista kohtaan katosi. Mutta kyllä se sieltä sitten taas jostakin pilkistää esiin vaikeiden aikojen jälkeen.
Mä oon huomannut, että rakkaus tosiaan on tahdon asiakin, ja sillä on aikasta iso osuus asiaan. Ennen aina mietin, että miksi alttarilla kysytään "tahdotko rakastaa", mutta nyt sen oon ymmärtänyt mitä se meinaa =) Vaikeina päivinä tuntuu, että olis paljon helpompaa vaan jättää kaikki ja lähteä, ja silloin tosiaan se rakastaminen ja yhdessä oleminen kysyy tahtoa. Me ollaan miehen kanssa päätetty, että tahdotaan yhdessä pysyä, ja se myös aiotaan tehdä, vaikka kuinka vaikeeta tulisi. Niin monesta vaikeesta asiasta ollaan päästy yhdessä yli, ja todettu jälkeenpäin, että vaikka ero käynyt mielessä, niin kuitenkin jälkeenpäin ajatellen se on vaan rikastuttanut yhteistä elämää, kun on ollut vaikeuksia ja niistä selvitty.
Meillä ainakin on niin, että välillä ollut sellaisia "särmien hiomis kausia", jolloin etsitty yhteistä säveltä, mutta sitten se sävel soi taas entistä kauniimmin. Ja oon huomannut, että vaikka välillä tuntuu että olispa ihanaa kun olis vieläkin sellaista niin kuin alussa, eli sitä "alkuhuumaa", niin kyllä siihen omaan puolisoonkin voi rakastua aina vain uudestaan ja uudestaan :heart: Ja niin ainakin meidän rakkaus on syventynyt ihan huimasti.
Yks hyvä neuvo, mikä me saatiin mun kummitädiltä, kun mentiin naimisiin, oli se, että molempien pitäis muistaa, että toista ei voi muuttaa, ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ja keskustella asioista aina ja miettiä, että miten voin muuttaa omaa toimintaani, että toisella olisi myös hyvä olla. Molemmat kun tekee niin, niin silloin se parisuhde onnistuu. Ja kun toisella on vaikeempaa, niin toisen pitäis vaan yrittää jaksaa kestää ja tukea. Lopulta molemmat saa suurimman palkinnon ja onnen =)

Sanohan vaan sille miehelles, että pitkän parisuhteen puolesta kannattaa taistella!! Silloin lapsetkin on onnellisia, kun vanhemmat elävät onnellisessa parisuhteessa.


Pyydän vielä anteeksi, että näin pitkään jaarittelin :ashamed: Eihän se todellakaan aina helppoa ole, ehkä esitin asiat liian mustavalkoisina... Mutta kyllä se siitä, kun vain jaksaapi katsella etiäpäin ja tulevaisuuteen. Toivon teille kovasti paljon onnea, että saatte asiat selvitettyä :hug:

 

Vauvelihaave kiitos sun ihanasta viestistä. Tuli oikeen tippa linssiin kun luin :'( Mut siis parempi olo ja mieli tuli, ei huonompi missään nimessä! Mä pyydän kyl miehenki lukemaan tuon sun tekstin ellei haittaa....?

Laitoinpas tässä koneella vielä ollessa tuoreen masun profiiliin. Eli se rv26+1.

Nyt kauniita unia kaikille!

 

En ole aikoihin kirjoitellut, mutta luen kyllä kaikki viestit päivittäin.

Nyt kyllä Jenmon tilanne pakotti laittamaan viestiä: Olen siitä todella pahoillani, on kyllä rankka tilanne kestää raskaana ollessa. Ei ihme, että oireilet myös fyysisesti, mikä ei todellakaan tee oloasi mukavammaksi. :'( Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin. Virtuaalinen halaus :hug: , kun en oikein muutenkaan voi auttaa, vaikka haluaisin...

Laitetaan nyt omiakin kuulumisia samalla: Täällä on myös supistellut, kivuliaastikin. Alkoivat automatkalla Hki-Joensuu tasan 2 viikkoa sitten. Viime viikolla (ke) kävin päivystyksessä käyrillä ja tarkistuttamassa kohdunsuun tilanteen. Tasaiseen näkyi supistuksia käyrillä, mutta kohdunsuun tilanne onneksi hyvä (kiinteä, kiinni, ei lyhentynyt). Nyt pitää vaan ottaa rauhallisesti. Hoitoalan keikkatyöt lopetinkin jo vajaa kuukausi sitten, kun alkoi tuntua muuten vaan liian rankalta fyysisesti homma. Ja nyt en tosiaan voisi kuvitellakaan enää töitä tekeväni supistusten ja issiaksen takia! Onneksi sentään päänsäryt pysyneet viimeiset pari viikkoa loitolla. Ei mua kuitenkaan nää fyysiset vaivat niin haittaa, pikemminkin vaan se pelko, että mitä jos pikkuinen ei pysykään matkassa loppuun asti.

Ensi torstaita odotan jännityksellä, sillä mennään 4D-ultraan. Se tehdään naistenklinikalla ihan yhteiskunnan piikkiin, sillä meillä esiintyy suvussa eräs rakennepoikkeama, jonka periytyvyys on meidän kohdalla 4 % luokkaa. Käydään tarkistamassa tilanne, jotta voimme sopeutua asiaan etukäteen, jos vauva on sen perinyt. Onneksi se on leikkauksilla korjattavissa oleva juttu, ei mitään vakavaa.

Mistä tulikin mieleeni: Aiaifi :hug:
Muistanko oikein, että sun vauvalla ultrassa löytynyt jotain, mikä vaati lisätutkimuksia? Voimia! Toivottavasti asia selviää pian, epätietoisuus on niin piinaavaa. Ja toivotaan, ettei vauvalla olisi mitään vakavaa hätää.

Oliko se muuten Jenmo, joka tässä pinossa "ikuisuus" sitten jännitti tulevaa sektiota? Pikaisesti vaan sen verran, että esikko syntyi sektiolla perätilan vuoksi, eikä mulle jäänyt siitä mitään kammoa. Olin hereillä, eli puudutuksella leikkasivat. Ainoastaan leikkauksen jälkeinen vuorokausi meni sumussa, kutisten, raapiessa ja muutaman kerran oksentaessa, johtuen kaikistä mömmöistä mitä olin saanut leikkauksen aikana ja sen jälkeen. Mutta luulen kuitenkin päässeeni helpommalla, kuin alakautta synnyttäessä. Nyt kuitenkin odotan "innolla", että pääsen kokemaan alatiesynnytyksen. Eli vielä ei kauheasti jännitä tai pelota...

Vesialtaan käytöstä synnytyksessä: Mä haluan ehdottomasti olla avautumisvaiheen altaassa, ja olenkin sen takia vuokrannut aktiivisynnytys ry:ltä oman koottavan altaan siltä varalta, että sairaalan ainoa allashuone on varattu. Saa nähdä vaan miten sen ehtii koota ja täyttää, kun päästään tositoimiin.

Hauska lukea, kun muilla on 9-11 -vuotiaita pikkusiskoja, ja meillä tuo tuleva isoveli täyttää kohta jo 12-v! Kysyin tänään kumpaa toivoo, niin: "ehkä vähän enemmän poikaa".

Tässäpä tätä asiaa jo tulikin, kun ei ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Jospa sitä ryhdistäytyisi viimeisten 3 kk:n ajaksi...

kutkutus 27+2<br><br>

 

Jenmo Hyvä jos edes vähän parempi mieli tuli =) Ja tottakai mieskin saa lukea. Tässä maassa tuntuu nykyisin olevan niin paljon eroja, varsinkin pienten lasten vanhempien kohdalla, että yksikin pari, joka selviää yhdessä eteenpäin, on lottovoitto =) Voimia teille molemmille "taisteluun" :hug: :wave:

 

Vauvelihaave: Ihanan viestin olit kirjoittanut Jenmolle!

Yhdyn täysin sanoihisi yli 16-v. kestäneen parisuhteen kokemuksella. Ylä- ja alamäkiä on ollut täälläkin, ja välillä eroa harkittu, mutta koskaan ei onneksi käytännössä toteutettu! Viime kesänä menimme vihdoin naimisiin ja nyt kannan rakkautemme hedelmää :heart: - sen arkisen, tutun ja turvallisen rakkauden, joka ei ole mitenkään itsestään selvyys, vaan jonka eteen on pitänyt tehdä myös töitä.

Voimia kaikille, joilla on parisuhteessa solmuja tai jotka odottavat tahtomattaan yksin! Tarkoitus ei ollut kehuskella omalla tilanteella, vaan valaa uskoa ja toivoa asioiden järjestymiseen tavalla tai toisella. :flower:

 

Kiitos kutkutus Minäkin olen miettinyt synnytysaltaan vuokraamista / ostamista (olis n. 120? maksanut uutena ja voisi sit uima-altaana käyttää myöhemmin) mutta taitaa nyt kuitenkin jäädä se haave. Kun eihän sitä edes tiedä, että jos vaikka leikataan tai ei muuten vaan voi ammeeseen mennä tai se ei tunnukaan synnytyksessä hyvältä...

Ja on minustakin oikeastaan aika hassua, että siskoni on vielä "niin pieni" Tuntuu välillä, että itsekin olen ihan lapsi vielä, ja jo omaa lasta odotan Milloinkahan sitä ihminen on sitten "oikeesti" aikuinen? Mä en varmaan ikinä tunne olevani niin fiksu ja järkevä, kuin aikuisen ehkä kuuluisi
Mutta tuo 9 wee täti on kyllä todella innoissaan vauvasta, ja aikoo hoitaa häntä reippaasti. Kutsuu vauvaa nimellä "tätin toinen kulta", isosiskon syksyllä syntynyt tyttö on se ensimmäinen kulta :heart:
Ite olin 12 kun siskoni syntyi, ja hoisin kyllä ihan innoissani häntä. Olin jo kauan toivonut, että meidän perheeseen tulisi vielä vauva. On ollut älyttömän hienoa nähdä kasvu ja kehitys vauvasta esimurkkuikäiseksi, ja on kyllä todella tärkeä ihminen minulle. Meillä on aina ollut tosi läheiset ja tiiviit välit, ja sisko on sanonutkin mua Varaäidiksi siitä asti kun oppi puhumaan! Harmi, kun ei ole vielä rippikoulua käynyt, olisin muuten pyytänyt meidän vauvan kummiksi

Meidän sisarusparvi kun on niin kivasti kolmella vuosikymmenellä syntynyt! Eli isosisko -78, isoveli -82, minä -85, pikkusisko -86 ja toinen pikkusisko -97. Monesti ihmiset kysyy ihmeissään, että ollaanko kaikki samalle isälle, mutta kyllä me ihan yhden äidin ja yhden isän lapsia ollaan =) Ja toinen juttu, niin usein jos olen siskon kanssa jossain kaksistaan, niin vieraat ihmiset luulevat häntä minun lapsekseni, varsinkin silloin kun oli nuorempi. Sitä kun nuorena aloittaa, niin ehtii vielä mahdollisesti yli neljäkymppisenä saada "iltatähden" Ollaanki miehen kanssa leikillään puhuttu, että sitten kun tämä esikoinen on täysi-ikäinen, niin voidaan (ainakin periaatteessa) saada vielä vauva, että on sitten taas pariksikymmeneksi vuodeksi taattu ettei jäädä kahdestaan

<br><br>

 

Väsymystä kerrakseen!

Ollut sen verran rankka viikonloppu. Perjantai iltana kakkonen alkoi oksentaa ja siinä sitten koko yön pojan kanssa valvoin. Pääsin nukkumaan klo 7 aamulla ja herättii jo 9.40 sitten. Pojalle iski ihan kunnolla tuo norovirus. :'( Lauantai oli sitten jo vähän helpompi kun oli mies apuna. Tosin miehelle sitten la-su välisenä yönä iski tuo tauti. Sunnuntai aamuna poika oksenti kerran ja samalla huomasin punaisia täpliä hänen selässä. Eli nyt sit tarttui esikoiselta se vesirokko. Sunnuntai yönä iski minulle ja esikoiselle tuo norovirus. Ikinä ei raskaana olles ole ollut vatsatautia ja hitsi että se tuntuu pahalta. Vatsaa kivisti koko ajan. Noh menipä maanantai sit sängys maaten ja vessas juoksien. Tänään olo ollut helpompi mutta hetki sitten mies lähti viemään kakkosta lääkäriin. Vesirokko nyt ihan kunnolla päällä. Poika aivan punainen, ei suostu juomaan eikä syömään. Itkee ja kiukkuaa vain! Vähän muuten jännittää miten mies onnistuu pojan kanssa lääkäris käydä, minä kun olen aina ennen vienyt lapset lääkäriin jos ollut tarve. Noh eiköhän se mies kuitenkin osaa!

Tuo masukki ei tainnut hirveästi tykätä tästä minun taudista. Koko ajan liikkunut paljon enemmän kuin yleensä. Teki muuten todella kipeää pojun liikkeet kun maha aivan tyhjä ja muutenkin heikko olo.

Noh siis tälläistä täällä. Taidan mennä takas lepäilee.

T:Hk ja poju rv 25+3

 

Huh, mikä päivä ja etenkin ilta eilen! Ensimmäistä kertaa ne supistukset nimittäin tosissaan sattui - tähän mennessä ollu vaan "jotain sinnepäin" mutta nyt tuntui ihan synnytyksen alkusupistuksilta ja kyllä mua kieltämättä pelotta kun oon tässä juossu vessassa kanssa koko ajan: viimekskin perusteellinen suolistontyhjennys edelsi synnytystä... Josko ei nyt ihan vielä kuitenkaan :/ Eihän näillä asioilla nyt luultavasti oo mitään tekemistä keskenään, mutta mietityttää se silti.
Supparit rauhottu onneks yön aikana.
En tiedä sitten, että oisko vauva nyt sitten laskeutunu alemmas kun on ollu muutamia sen verran meheviä liitoskipujakin tässä-

Enpä tosin nähtävästi viestienne perusteella ole ainut niistä kärsinyt: jaksamisia teille kaikille :hug:


Jenmolle voimia niin migreenin kuin miehenkin kanssa!
Mä en ihan oikeesti ymmärrä, mikä osaan miehistä menee kun puoliso on raskaana: meilläkin nimittäin podetaan taas jonkin sortin ääliötautia sillä suunnalla. Ihan sama oli viimeks: mulle oli mm. sanottu, että voi olla tosi pikanen synnytys ja tää toinen vaan suunnittelee jotain himputin purjehdusreissuja jonnekin hevonkuuseen, josta ei pääse tunnissa eikä edes parissa takasin... Asiasta puhuttiin ja puhuttiin, mutta kun ei auttanu ei sitten mikään. :/ Nyt mä en edes jaksa puhua - toinen sitten vaan ihmettelee, että mikä on kun itken niin usein...
Mutta varmaan ihan hyvä ratkaisu, että mies menee sinne MTT:n jutteleen: mun mielestä se kuitenkin on osoitus jo siitä, että hän on valmis tekemään jotain tuon teidän suhteen onnistumisen eteen
Kaitpa se on niinkin, että tuo on osalle miehistä tapa käsitellä sitä isäksi tulemista - vaikka kyse ei olisi edes ensimmäisestä kerrasta.

Vauvelihaave kyseli patjoista: no periaatteessa ne testit ja "yhteistyö" merkinnät kertoo siitä, että raaka-aine on varmemmin turvallista ts. vaikka se periaatteessa on ihan samanlaista superlonia, niin kyllä niiden valmistukseen käytetyissä raaka-aineissa, siinä minkäverran jotain kemikalijäämiä yms. niissä on - on eroa. Mutta: joka tapauksessa tärkeintä on, että siitä patjasta pitää huolta tuulettamalla yms. (ei tamppaamalla: se vaan rikkoo patjan rakenteen ja saa sen pölyämään entistä enemmän...)
Meillä on lastentarvikeliikkestä ostettu vaahtomuovipatja. Ihan senkin takia siihen päädyttiin, että ne meillä on vanha pinnis, johon uudet patjat on liian pitkiä ja tuota sai sitten lyhennettyä sopivaksi. Ostettiin siihen petarikin, koska näin kaikki ohivuodot ei päädy suoraan patjaan - se petari on helppo pestä - ja kun lakanan ja superlonin välissä on hengittävämpi kerros (eli petari), niin ei hiostakaan niin paljon.

Tukivyöstä vielä, että mulla ei tuosta Carriwellista ole kokemusta ja mitä kuvia olen nähnyt, ei näytä kovinkaan tukevalta, vaan pikemminkin sellaselta masutuubimaiselta. Eikä siinä muistaakseni ole mitään säätövaraa, että miten se sitten käytännössä oikeen toimii... Mulla on Anitan tukivyö, jossa siis tulee se leveä paksu kaistale mahan alle ja hyvin tukee kyllä - olen tyytyväinen. Kalliimpi se oli kyllä kuin tuo Carriwell, mutta käytettynä niitäkin tietysti saa halvemmalla, kannattaa kattella vaikka huutonetistä.

Eipä muuten tullut mieleenkään, että voisi sen altaan vuokratakin... Mutta taidanpa jättää väliin: jos se ei ole kuitenkaan mun juttu ja jos tää toinen syntyykin niin nopeesti, ettei allasta kerkee edes ajatella <br><br>

 

Vauvelihaave:
Mä yritän periaatteessa säästää kaikessa missä vain voin vauvan tarvikkeiden suhteen, mutta synnytysallas oli se juttu, mistä en halunnut tinkiä. Eli allas on nyt tulossa, vaikka sitä ei ehkä tulekaan käytettyä. Eihän sitä synnytystä voi suunnitella tai käsikirjoittaa etukäteen... Ajattelin, että kun tämä toinen synnytykseni on tod.näk. myös viimeinen, niin haluan ainakin päästä kokeilemaan allasta. Voihan olla etten siellä viihdykään, mutta eipä tarvitse sitten myöhemmin jossitella. Vuokraus maksaa muuten 50 euroa (+ mahdollinen rahti). \

Tuntuu välillä, että itsekin olen ihan lapsi vielä, ja jo omaa lasta odotan Milloinkahan sitä ihminen on sitten "oikeesti" aikuinen? Mä en varmaan ikinä tunne olevani niin fiksu ja järkevä, kuin aikuisen ehkä kuuluisi

Mun mielestä sun kirjoitusten perusteella saa kuvan tasapainoisesta ja kypsästä ihmisestä. Tiettyä lapsenmielisyyttä ei pidäkään kadottaa koskaan! Mun täytyy sanoa, että ehkä vasta päälle 30-kymppisenä oon tuntenut itseni oikeasti aikuiseksi, vaikka esikoinen syntyikin kun olin 23-v. Kyllähän äitiys kasvattaa, mutta "aikuinen" sana tuntui kyllä tosi vieraalta. Ajan kanssa sitä on oppinut, että aikuisuus on jotain ihan muuta kuin jakkupuku päällä edustamista ja vakavoitumista. Mua luullaan yleensä 10 vuotta ikäistäni nuoremmaksi, kun viiletän tällä "babyfacelläni " sekä saparoissa ja raitasukkahousuissa maailmalla, mutta silti koen itseni sisäisti aikuiseksi. Yleensä on kiva, että luullaan nuoremmaksi, mutta välillä kyllä ärsyttää "tytöttely". Riippuu niin tilanteesta miten se on tarkoitettu.

Ihana kuulla sun ja pikkusiskosi lämpimistä väleistä! Meillähän tulee lapsille myös se 12-v. ikäeroa.

Hunajakoivelle voimia tautien kanssa kamppailuun ja Ninniliinalle kivuliaiden supistusten poistosäteitä! Täälläkin herättiin yöllä muutamaan kipeään supistukseen, jotka sai kai alkunsa siitä, kun vauva potki alaspäin (voiko sellainen aiheuttaa suppareita?). Kyljen kääntäminen auttoi onneksi asiaa. Ehkä vauva painoi jotenkin kohtua ennen kuin vaihdoin asentoa?

kutkutus rv 27+3 (35-v.)

<br><br>

 

Huoh.. verikokeen tulos on ihan normaali. Elikkä kyllä tämä nyt joku allerginen reaktio tai jotain muuta ihottumaa on. Ihan järkyttävä kutina vieläkin. :'( :'( :'( Onneksi pääsen nyt heti lääkärille.

 

Jenmo :hug: :hug:

täällä voidaan ihan hyvin..tukiliivin tilasin eilen..jos siitä olisi apua..

mietinnässä on jaksasko lähtee miehen kans risteilylle toukokuun lopussa..viikkoja taitas olla sillon jo n.35 et jaksaako siel tukholmassa kierrellä..nii ja automatka...onko kellään kokemusta?

mieh ja rv 28+6

 

Joannah: Hieno juttu ettei ole alkava raskausmyrkytys. Toivottavasti lääkäri saa selvyyden mistä sun kutina johtuu ja keksii siihen jonkun avun! Ittellä ei ole vastaavasta kokemusta, mutta tolla meidän esikoisella on paha allergia ja välillä ollaan jouduttu käymään ensiavussa koko kehon nokkosrokon takia. Tuska on ollut pojalla valtava, kun on itse anellut adrenaliinipiikkiä reaktiota helpottamaan, vaikka tietää että sen pistäminen sattuu!
mieh: Mulla alkoi supistukset 2 viikkoa sitten nimenomaan pitemmän automatkan seurauksena (Hki-Joensuu). Vieläkään ei ole kohtu kokonaan rauhoittunut sen matkan seurauksista. Sitä ennen ei ollut mitään ongelmia. Joten automatkoilla kannattaa ainakin pitää usein taukoja! Takaisintulomatkalla pysähdyimme n. 50 km välein, ja se tuntui olevan hyvä keino mun kohdalla - ei supistellut kuin ihan vähän.
(mennessä pysähdysvälit oli reilun 100 km:n välein)

<br><br>