HEINÄMAMMAT 2008 ~toukokuussa~

Odottelen josko IKEA soittelis... tilattiin viikko sitten vaatekaappi kotiinkuljetuksella. Olipa muuten jännä... Verrattiin kannattaako Rollosta käydä ite hakemassa Haaparannalta se kaappi, ei. Halvemmaksi tuli ko tilas sieltä missälie etelä-Suomessa Ikeasta ja lisäs siihen vielä 179? toimitusmaksun Viikon päästä viimeistään se tulee. Sitä ennen voi purkaa makkarin ja maalata seinät ja katon. Irrottaa vanhan laminaatin uuden tieltä. Toisaalta sittenkään ei tositoimiin pääse... odotellaan myös että tuo pirskatin räntäsade loppus, on satanu jokaikinen päivä. Vauvalle pitäs isoisän entisöidä ulkona lipasto vaatteille, ennenkö alan mitään pyykkäämään. No, sitten onkin jo varmaan kesäkuun puoliväli, kun kaikki on redi.

Ollaan myös suunniteltu äidin kanssa shoppausreissua Ouluun ja Ikeaan. Saa nähdä miltä näyttää, kun yksi valas ja yksi huonojalkainen sokea asettuvat tienvarrelle pilkkijakkaroille levähtämään No, äippä ottaa varmaan rollan sille reissulle. Sekin vielä, että mie nukahdan niin helposti auton rattiin, että on varmaan paree käydä Oolussa junalla.

Nyt aattelin tekasta kestovaippoja. oon leikelly omista vanhoista lasten pussilakanoista tyynyliinoja tai pussilakanoita, kaikki on vielä vaan ompelematta. Me ei vaan olla kovin hyviä kavereita tuon ompelukoneen kanssa. Aina pakkaa menemään käsirysyksi.
Yksi pipo on kudottu, se vain mahtuu ehkä just nukelle ja yksi tohveli on kudottu, sekin keskosmallia ja päättelemättäkin vielä. Tykkään tehä, mutta mikään ei onnistu.

Päivänjatkoja!!

 

Heips kaikille taas!

Kiitos lämpimästä vastaanotosta :hug:

Lueskelin noita viestejä ja huomasin muillakin olevan vaikeuksia noiden yöunien suhteen, täytyy myöntää ettei miesmuistiin tule mieleen yötä, jonka olisi nukkunut aivan kokonaan ilman minkäänlaista herätystä :/ Rusinalla, kun on paha tapa alkaa tuikkailla rakkoa vasten ja silloin syvimmästäkin unesta herää oitis. Zombiena lähtee kävelemään vessaan ja sitten takaisin sänkyyn peitto jalkojen väliin ja unta pannuun (tunniksi tai kahdeksi) Olkapäät ovat aina aamuisin aivan hellänä ja lonkka myös. Pistää vaan miettimään minkänlaiselta tuntuu synnytyksen jälkeen"

Kaikille ketkä huolehtivat, oli kyseessä sitten emäntä tai isäntä:

Meillä täällä asiat menee sillein, että mies ottaa ja hermoilee. Kokoajan...Ymmärrän kyllä jännityksen tunteen ja pelon hänenkin kohdalta, onhan tämä elinikäinen muutos ja muuttaa meitä jokaista tavalla tai toisella. Rusinan tulo meinasi olla minun ja mieheni suhteen loppu. Mies järkyttyi aivan totaallisesti ja painostikin minua ensiksi keskeyttämään raskauden. Sanoi pitkän aikaan, että tuhoan synnyttämisellä niin hänen, minun kuin Rusinan elämän Aikaa kului ja pidin pintani, elämä kannattaa aina.

Tämä siis tapahtui viimevuoden puolella, nyt asiat paremmin, tosin mies on ja tulee olemaan hermostunut ja huolestunut elämän muutoksesta.

Lähes joka päivä saan kuulla ettemme pärjää taloudellisesti ja odotettavissa on vain unettomia öitä, itkua, väsymystä, valvomista, kotona kökkimistä, rahan menemistä jne. Mies näkee vaan kaiken negatiivisen, ainoastaan ja kokonaisuudessaan.

Itse opiskelen, joten tietysti saan pienimmän mahdollisimman äitiyspvärahan, mutta mies kuitenkin töissä. Tiedän, että tulee olemaan vaikeaa ja tiukkaa, mutta en usko (en ainakaan halua uskoa), että kaikki olisi vaan niin kauheaa ja vaikeaa. Neuvolassa juttelin asioista ja siellä ihana nauvolatäti, joka kannustaa ja neuvoo. Kuitenkin...onhan se yksinkertaisesti puuduttavaa kuulla lähes jokapäivä kuinka miehen mielestä kohta kaikki muuttuu ja vaikeutuu. Olisin valmistunut tämän vuoden joulukuussa, mutta nyt tulee pieni tauko opiskeluihin. Tästäkin asiasta sai kuulla moitteita enemmän kuin tarpeeksi :ashamed:

Pakko piti saada purkaa ajatuksia, kiitos kun jaksatte lukea. :hug:

Brigantia & Rusina 32+1

 

Tulenpa tännekin valittamaan.. Valitin jo tuonne tuplapuolelle... :ashamed:

Tänään täälläkin kökkö päivä, ensinäkin heräsin jo 5.22 (jee ei tullut uni enää.. )
Ja eilisen nlan jälkeen ressaan kun ensimmäistä kertaa pissassa oli sokeri plussalla, perjantai aamuna pitäisi sitten mennä sinne rasitustestiin..
En alkuhämmennyksessä edes osannut kysellä nlantädiltä mitään tuohon liittyen, siis että kannattaako huolestua ja mitä pitäis tehdä/ välttää tms.

Muutenkin on taas aika ankee olo, selkää särkee ja liitos(ynnä muut) kivut on vaihteeksi jotain sanoinkuvaamattomia.. Ei pysty istumaan kunnolla kun masu painaa (oikeesti -uskokaa tai älkää niin vatsa painaa jalkoja...) kävely siis yhtä tuskaa kun alapäätä viiltää, ja pisteenä I:n päällä makuuasennotkin yhtä vehtaamista..
Huoh.... :x

No jo, tulipa purettua.. Sorry.. =)

Muuten nla Ok, Hb oli noussut paineet edelleen hyvät, painoa oli tullut se 750g/vko yhteensä lienee päälle 20kg.. vettä ok ja sydänäänet molemmilla hyvät. Sf hurjat 39cm.
(katoin ettei kummassakaan aiemmassa -yksösraskaudessa tosin- ole edes lopussa tuollaisia lukemia ollut.. )

Pörrölle piti kommentoida, että mulla on vähän samaa vikaa, kiva olis tehdä kaikkea, mutta jotenkin lopputulos on eri mitä olin suunnitellut, tai sitten mulla jää vaan tekemättä kun ei suju... Kankaita kävin ostamassa että tekisin vaippoja, sain eilen hätäiseen yhden tehtyä.. (tosin kuten sanottu istuminen ei tee pidemmän päälle hyvää..)
Kivaa kevyttä trikootakin ostin että olisin tehnyt itselleni jonkinlaisen kesäkaavun (kun ei viittis tuolta lainapeitteeltä sittenkään hakea pressua..) Mutta en sittenkään ole edes jaksanut miettiä minkälaisen sitä sitten tekis..

Uusia oli tullut, :wave: kaikille.. =)
Ja isot tsempitykset muille joilla huolia.. :hug:

Brigantialle iso :hug: koita jaksaa moitteista ym huolimatta!

Nyt menen jonnekin muualle valittamaan.. :kieh:

mom44 ja pojat tasan 30

 

neuvolalääkäri oli pari viikkoa sitten, kaikki oli ihan jees, paitsi lääkäri ei saanut tehdyksi sisätutkimusta. Tosin vauva tuntui olevan aika takana, joten kaikki ok. Puolentoista kuukauden päästä menen synnytys arviointiin naistenklinikalle, saa nähdä meneekö sektioon. Tosin ahtaat pienet lantiot. minua ei vieläkään pelota synnytys,tai jälkioireet. En vain jaksa pohtia ja stressata itseäni moisella. Se tulee mitä tulee. Yleensä muuten niin pelkuri lääkäri,hammaslääkäri asioissa. Painoa ei ollut nyt tullut,kuin hieman yli kilo.
Itse käyn kerran, tai kaksi yössä pissalle. muuten nukun todella huonosti.

Kissa/eläin asiaan!! Meillä on kahden vanha riiviö kissa. kissa vähän vanhempi, kuin esikko. Luultiin aluksi olevan jotain haittaa/riesaa kissasta, kun on niin villi, kova puremaan, raapimaan, eikä pidä hellyydestä. Ei meillä ollut muuta ongelmaa, kuin kaikki tutit tykkää varastaa ja syödä, jos mahdollista. Tosin poika ei ole tuttivauva. Yöksi ei voi päästää samaan huoneeseen, kun silloin pojalla on vain tutti. kissa hakee sen sängystä pois.
Ulkona pidin kissa verkkoa, en muuten.

Eipä tässä muuta!! jaksamisia kaikille!

huomenna rv 30

 

Just kotiuduin sairaalasta tänään, toissailtana vuosin verta (vähän, mutta tarpeeksi että huoli tuli) ja supisteli paljon.
Mut nyt kaikki ok, kaulaa reilu 3cm jäljellä ja kiinni. Sain kortisonipiikin x 2 et vauvoje keuhkot kypsyis ja supistuksia ehkäsevän piikin. et säikähdyksellä selvittiin. Ei edes vuodelepoon määrännyt. ONNKES! mut rauhallisesti käski ottaa.

Eliza ja pikkuiset 30+0 :heart: :heart: :heart:

 

taas on monta joille voisi kommentoida yhtä ja toista. Kiteytetysti huomaa että loppu ajat on odotuksessa alkaneet, vaivat lisääntyy ja aika monella on ollut huolia ja murheita ja käyntejä sairaalassa. :hug: kaikille teille ja meille =)

Elizalle toivotan tsemppiä, sinä kaksosten kanssa kuitenkaan enää et varmaan niin pitkälle ole kasassa kuin esim. minä, yhtä odottava.

Bambiino päksissä on ihan omat jutut ja lääkäritä laidasta toiseen mutta ammattitaitoisia sellaisia. Jos sinut päästettiin kotiin ylilääkärin toimesta, ole huoletta, tietysti herkästi kehoitan hakeutumaan polille jos jotain alkaa tuntumaan tai tosissaan huolestuttaa. Uskon ja toivon että kaikki on hyvin :hug:
Mullakin oli sillon yhdessä vaiheessa epäilystä istukan verenkierrosta tms.mut ylilääkäri sanoi että kaikki ok eikä myöhemmin 4D:ssäkään kommentoitu mitään sen suuntaista että joku olis hullusti.

Ensikertalaiselle ihan kannustavia sanoja lähetän. Se episiotomia tehdään vain helpottamaan ja vähentämätään vaurioita sekä edesauttamaan vauvan helpompaa ulostuloa ja voin luvata sinulle että et tunne sen tekoa lainkaan! vaikka ajatus välilihan leikkauksesta tuntuukin hurjalta, se leikkaus on todellisuudessa pieni, verrattavissa kynsisaksen jälkeen ja verenkierto on siinä vaiheessa jo enimmäkseen kaikonnut alapäästä hetkellisesti kun vauvan pää sinne niin kovin painaa että sekin osaltaan helpottaa tuntemusta minä en ilman puudutusta ensisynnyttäjänä tuntenut yhtään mitään, en tuon taivaallista kun se leikkaus tehtiin samanaikaisesti kun ponnistin. Repeämä pienenä usein paranee nopeammin kuin leikkaus, mutta jos kätilö katsoo että on tarvetta leikata väliliha, ole ihan huoleti ja hyvillä mielin että sen tekevät, ilman oikeaa syytä sitä ei tehdä :hug:

Minä olen toipunut miltei kokonaanvatsatautini kourista. Paino tippui lähes 2 kg ja vatsakin jotenkin pienentyi/muutti muotoaan.
Vauvan vaatteita olen nyt minäkin alkanut pestä, rimpsu hörheöt on henkareissa just kuivumassa :heart: Omituinen tunne!
Työt on melkolailla tehty ja kotiolot alkaa, jee...

SmileX ja pimpula 32+6

 

Moikka!

Nyt ois pari kysymystä.

Nolona kysyn vielä vaikka siitä onkin ollut paljon puhetta. Siis onko muilla valkovuoto muuttunut nyt "loppua kohden"? Musta tuntuu että mulla on muuttunut jotenkin enemmän nestemäiseksi. Onkohan se nyt sitten ihan normaalia?

juu, mulla ollut monta monta viikkoa. siitä kävin ihan äitipolilla tutkittavana mutta mitään tulehdusta tms ei ole. Liman eritys vaan toisilla naisilla on runsaampaa ja mulla saattaa lirahdella sitä housuihin ihan niin että on läpimärkinä kaikki paikat :ashamed: :x
normaalia on niin kauan kunnes ei ala haista selvästi erilaiselle tai muutu keltaiseksi (=merkki tulehduksesta)

 

Pikaiseen taas kuulumisia..

Mun täytyy myöntää, että oon kolotuksien suhteen selvinny tosi vähällä. Ei mitään kipuja missään tällä hetkellä, supistuksia tulee tietysti välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja jokus harvoin noita sukkapuikkokipuiluja, mutta muuten kaikki ok. kävely on kylläkin jo vähän pingviiniä ja kenkien laitto hankalaa, mutta kai se jo saa pikkuhiljaa ollakin..Pitää kai käydä mullekin semmoset crocsit hankkimassa..Tai siis halpisversiot niistä..

Brigantia! Pakko vähän kommentoida noita rahahuolia..Meillä on jo yks lapsi ennestään, 2,5v kohta ja nyt siis toinen tulossa. Minä ja mies molemmat opiskellaan, joten tulot on tosi pienet. Mutta ajateltiin myös tämän toisen kanssa pärjätä, ja jos menee tosi tiukalle, vanhemmat voi vähän sponssailla isompia yllättäviä hankintoja. Ja opintolainaa saa, jos tilanne menee tosi pahaksi. Tarkoitus siis on sanoa, että kyllä pienilläkin tuloilla pärjää, jos vaan päättää, ja jos on tosiaan pahan päivän varalle avustusmahdollisuuksia..kuten isäni on sanonut: Kun mennään töihin, niin maksellaan sitten takaisin "velkoja", ja avustetaan sitten, kun hän taistelee pienen eläkkeen kanssa joskus 15 vuoden päästä..

Mutta nyt huudellaan syömään..Ihanaa olla reissussa ihan vaan siinä mielessä, että saa välillä astua valmiiseen pöytään..

Kirjoittelen taas..

Pinuski 32+6

Ps. minuakin kiinnostaisi kuulla niistä muistakin ponnistusasennoista..Itse ainakin ponnistin selällään esikoisen aikana..

 

asennoista...
se on oikeesti aika sairaalakohtaista mitä asentoja suosivat. Esim. Lahdessa ei saa synnyttää veteen siksi että yksi lääkäri on sitä vastaan, toisessa sairaalassa sitä nimenomaan suositaan koska joku siellä vannoo sen nimiin jne...

Käsitykseni on, että jakkara synnytystä ei ensimmäisenä olla tarjoamassa ensikertalaiselle. Uudelleensynnyttäjälle helpomminkin kun tavallaan ponnistaminen on tuttua ja tekniikka ehkä helpommin hallittavissa.

Mä olen molemmat pojat synnyttänyt ihan perinteisesti sängystä. Minä en henk. koht. olet edes osannut ajatella ponnistavani mitekään muuteen kuin puoli-istuvassa asennossa.
Kyljellään ponnistaminen saattaa lyhentää ponnistusvaihetta koska synnytyskanava menee siinä asennossa hieman "kasaan" ja se myös antaa hyvät näkymät kätilölle työnsä tekemiseen ja äidille ohjeiden antamiseen.
Tälläiset ei tule kyllä kyseeseen jos on epiduraali tai spinaali...

 

Heips!

Koitan nyt pitää päätöksestäni kiinni ja viestitellä useammin Kommentoin nyt jotain mitä jäi mieleen. Olen pahoillani kun en kuitenkaan huomaa kaikkea kommentoida. Iso :hug: kaikille! Voimia kivistyksiin, kolotuksiin yms. Mulla on oikeasti aivot ihan narikassa. Tänään olen huomannut unohtaneeni monen monituista asiaa... Inhottavaa. Hukkaan varmaan kohta itsenikin.

Tervetuloa kaikille uusille myös mun puolesta! On niin kiva lukea muiden kuulumisia, että kiva kun joukko kasvaa.

Bambiino, pelottava kokemus sulla ollut! Pidetään peukkua, että kaikki jatkossa hyvin.

SmileX Hyvä, että vatsatauti on helpottanut! Se on kyllä inhottava tauti muuten mutta saatika raskaana! Voimia!

Hyvä, että tannuli sait sitä sairaslomaa äippälomaan asti.

Perhevalmennuksessa on tullut jo käytyä. Ensimmäisenä oli fysioterapeutin luento, joka myös opasti muutamia jumppaliikkeitä. Siellä mies ei ollut mukana. Kolme kertaa kävimme neuvolaterkkarin pitämässä valmennuksessa. Ensimmäinen kerta oli höpötystä raskaudesta, toinen synnytyksestä ja kolmas synnytyksen jälkeisestä ajasta. Lisäksi olemme käyneet tutustumassa synnytysosastolla ja vuodeosastolla Satakunnan keskussairaalassa. Ilmeisesti synnytyksen jälkeen on vielä kerta valmennusta.

Vauvalla on taas ollut oikein meno päällä. Innostui voimalla potkimaan eilen kun katseltiin Euroviisuja. Tänään on jokin sisäelimistäni ollut koetuksella. Kylkiluuni ovat myös olleet koetuksella viime päivinä, niitä kun on niin kiva ruhjoa. Selkä on myös kipeänä. Kävelystäkään ei meinaa tänään tulla mitään. Ilmeisesti vauva painaa niin tuolla alhaalla jo. Välillä on sellanen olo, että ei se voi mahtua kuutta viikkoa olemaan tuolla kun nytkin jo niin ahtaalta tuntuu. Tulipa ihme valitusta... sori. Olen kuiteskin ihan hyvillä mielin. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ei ole mitään välttämätöntä tekemistä ja voin ottaa niin rennosti kuin tarvis on.

Minskuli 34+0

 

Hei taas :wave: ja ihanaa kun tekstiä pukkaa!

Elizalle ja Bambiinolle jaksamista ja muillekin, joilla huolia/vaivoja oli ollut.

Synnytysasennoista olisin minäkin halukas kuulemaan kokemuksia. Mä yritin ponnistaa jakkaralla, mutta en kyllä tajunnut minnepäin olisi pitänyt ponnistaa, sitten nopeasti puoli-istuvassa asennossa, mutta sittenpä haettiin jo gyne ja imukuppi, joten gyn. pöydälle jouduin jalat kohti kattoa :| , eipä ollut herkkua. Eli mulla on kyllä hakusessa tuo ponnistusasento tälläkertaa...

Valkovuodosta, kyllä täälläkin lorahtelee ja aika runsain mitoin, taitaa olla sarjassamme näitä ihania loppuraskauden seuralaisia. Mulla on kanssa alkanut tulla öisin suonenvetoja pohkeisiin, kiva herätä armottomaan kipuun jalassa...täytyis varmaan syödä enempi banaania tai hakea ihan jotain magnesiumtabletteja.

Täällä mietityttää, kun esikoinen altistui parisen viikkoa sitten vesirokolle (saatiin tietää vasta jälkikäteen erään lapsen sairastuneen) ja nyt huomasin rakkulan? lonkassa...saa nähdä jos on saanut tartunnan. ONNEKSI mä olen sen sairastanut, tosin kuitenkin mietin, mitä jos kuitenkin se iskee muhunkin , vaikka ei enää pitäis olla mitään vaaraa kun sen on kerran sairastanut.

Sumppis ja pikku-B rv. 33+

 

Synnytysasennosta: esikoiselta ponnistin ihan "normi" asennossa sängyllä. Muusta asennosta en halunnut edes kuulla
Siinä vaiheessa kun kivut alko oleen voimakkaimmillaan niin mie "halvaannuin" roikkuun vessan oven karmissa pääsemättä siitä liikkeelle. Vei jalat alta ihan tosissaan. Mies tuli siitä sit pelastaan ja autto sänkyyn mut kätilön kanssa jonka soitti paikalle. Jossain vaiheessa kätilö yritti ehdottaan kyljelleen menoa mut taisin tiuskaista siihen jotain etten varmaan käänny... ei pysty liikkuun. Jossain vaiheessa pyysin sen jalkatuen toiselle jalalle kun se meinas krampata kun jännitin sitä niin kovasti koukkuasennossa. Jotenkin menin siitä kivusta niin "sekaisin" etten oikein tainnu toimia/kuunnella ihan järkevästi. Kivunlievityksenä sain siis "vain" ilokaasua.
Hyvät muistot kuiten synnytyksestä jäi =)

Nyt lähen köllötteleen sohvalle ja lukeen kirjaa...

Kojo 32+6

 

Elikkäs taas pitää kirjoittaa muutama rivi...

Käytiin tänään siis perhevalmennuksessa ja ainoa asia mitä voin päivästä sanoa on voi möhnä :headwall:
Katsottiin tasan kaksi videonpätkää ja siinä se sitten olikin. Tällatavalla siis Lappeenrannassa ja muita perhevalmennus päiviä ei olekaan. Voin väittää, ettei siellä olleet parit (minun ja mieheni lisäksi kaksi muuta paria) saanut itselleen niistä 1,5h mitään. Valitettavasti. Paljon on tällä suunnalla parantamisen varaa.

Pinuski84: Kiitos ajatuksistasi Tästä on ollut puhetta jo monen monta kertaa, että jos muut pärjäävät niin miksi me emme. Kaiken kun pitäisi miehen mielestä olla niin kovin täydellistä ja rahaa pitäisi olla aina tarpeen tullen juuri sellainen hyvä määrä. Mutta eihän kaikkea voi vuorata kullalla eikä lapsi katso nukkuuko se sametin vai tavallisen puuvillalakanan päällä. Mieheni ei ole helppo, kaukana siitä. Pitäisi olla isompi asunto (mielellään oma), parempi auto, sukan varressa hyvin rahaa jne. Eikös kaikki juuri sellaisesta unelmoikin, mutta siippani ottaa kaiken niin katkerasti jos ei onni omalle kohdalle satu ja kuitenkin, mie olen tyytyväinen juuri tähän mitä nyt tällä hetkellä on. Kunpa hänkin olisi.

Tein tänään jotain tosi tyhmää. Olin aivan ajatuksissani ja olin soittamassa ja varaamassa EKKS:ään synnytysvalmennusaikaa. Kävelin makuuhuoneeseen ja pyllähdin sängylle vatsalleni, taivas sentäs kun tajusin että nyt masu otti vastaan ja muistin et raskaanahan tässä ollaan! Kierrähdin hylkeen lailla säikähtäen sängynlaidalle ja ajattelin että nyt Rusina varmaan rusentui miun alle! Jäin odottelemaan liikkeitä, kun kohta tuli niin tiukka kierrepotku kylkeen, että meinas vissiin läpi tulla. Rusina selkeesti ajatteli, että anna olla viimeinen kerta :ashamed:

Onko kenellekään muulle tapahtunut samantyylisiä unohduksia/ kaatuilemisia masulleen? Mie jo rakensin kaiken maailman kauhukuvia päässäni...

Toivotan kaikille tuleville mameille kauniita unia ja oman kullan & masuasukin kuvia :heart:

Brigantia & Rusina 32+2

 

Huomenta,

Brigantialle: Vau, sinulla on ilmeisen vaivaton raskaus! Itsekin kyllä unohdin ennen viikkoa 30 joskus, että olen raskaana, mutta sen jälkeen unohtaminen on ollut vaikeampaa Tuskin vauvasi on sängylle heittäytymisestä kärsinyt, varsinkin kun tunnet liikkeet hyvin. Älä murehdi turhia. :hug:

Meilläkin oli esikoisen aikaan erittäin tiukka rahallinen tilanne ja elimme koko ajan kädestä suuhun. Olin juuri valmistunut ja vailla työkokemusta, vain mieheni kävi töissä. Asuimme tuolloin vuokralla ja en voi korostaa liiaksi, että tiukkaa teki välillä, mutta kaikesta on selvitty ja myöhemmin kun sain minäkin töitä, niin rahallinen tilanne helpotti. Ajan kanssa asiat kyllä selviää.

Luin eilen illalla kovasti netistä erilaisista synnytysasennoista. Päällimmäisenä minulle jäi tunne, että sairaaloissa kivunlievitykseen käytettävät menetelmät - lähinnä amme/vesi - ei aina ole saataville, etenkin jos on paljon synnyttäjiä. Itse sain kokeilla ammetta ensimmäisellä kerralla. Se kyllä poisti supistuskipuja, mutta siellä ei voinut synnyttää. Sen jälkeen kokeilin aqva-rakkuloita ja muistan, kun minulla sanottiin, että niiden vaikutus on yksilöllistä (ja varmaan myös pistäjästä kiinni). Se oli minulle kivulias kokemus. Pistos sattui kovasti ja vaikutusta kesti vain noin 10-15 minuuttia eli niistä ei ollut hyötyä. Yhdessä vaiheessa kätilö painoi selässäsi olevia "hermopisteitä" (ilmeisesti ns. alaselässä olevia hymykuoppia) ja silloin kipu hävisi tyystin. Olisin halunnut hänen painavan niitä koko ajan, mutta se oli mahdotonta, koska häntä tarvittiin muualla... En osannut hytkytellä itseäni jumppapallon päälläkään, niin että kivut olisivat lieventyneet ja lopulta kätilö ehdotti epiduraalia, jonka sain n. klo 8 aamulla. Jouduin siis makuuasentoon ja tärisin ihan horkassa. Poika syntyi 10.30. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia ja synnytin siis puoli-istuvassa asennossa. Väliliha leikattiin, enkä todellakaan tuntenut sitä. En olisi kuitenkaan halunnut sitä tehtävän ja asiasta ei myöhemmin keskusteltu.

Takaisin eri synnytystapoihin...niin lähinnä mieleen jäi, että synnytystä helpottaa käveleminen sekä ponnistaminen suhteellisen pystyssä asennossa (joko kyykyssä, seisten, jne.), jolloin verenkierto toimii parhaiten sekä painovoima auttaa. Eräällä sivulla sanottiin jopa, että äiti hallitsee kipua paremmin, kun voi itse sitä liikkeillään ohjata. Kaikki tapahtuu kuitenkin äidin voimien mukaan ja yhden synnytyksen kokeneena voin vain todeta, että voimat voivat olla melko äärimmillään, kun supistukset yltyvät.

Itse ajattelin kuitenkin kävellä ja liikkua niin pitkään kuin mahdollista sekä opettaa miehelleni ne kipua helpottavat "hermopisteet" alaselässä. Toivoisin, että voimia olisi kokeilla synnytystuolia. Kyykkyasento ei taida soveltua, kun tuo oikea jalka on hermopinteessä. Kovastihan tuo synnytys alkaa olla jo mielessä...vaikka viikkoja on edessä vielä monta! Tuntuu, ettei muuhun osaa oikein keskittyäkään.

aik 32+

 

Huomenta taas tältäkin suunnalta!

Minun on vissiin turha enää haaveillakaan pitkään nukuituista aamuista (siis ees kasiin asti kunnens esikoinen herättää) kun joka aamu näytän vaan heräävän aikasemmin ja aikasemmin. Tänään ei päästy edes kuuteen asti. No, onneks taas tuo aurinko paistelee ihanasti ja aamukahvikin oli valmiina =) Tultiin nimittäin eilen tänne minun vanhempien luo. Mies lähtee perjantaina kertausharjotuksiin ja me poitsun kans jäädään sitten tänne. Pääsenpä ite vähän helpommalla ja saan levätä kun mummi ja ukki touhuaan esikoisen kans.

Tannuli ja muut sairaslomalaiset mukava kuulla että ootte päässy lepäilemään ja pois työstressistä. Oli kyllä huvittava lukea sitä lääkärin kommenttia (en nyt tähän hätään muista kelle niin sanottiin) että " ei tässä vaiheessa enää tartte niistä supistuksista välittää tai estää niitten tuloo". Pitkä aikahan meillä kuitenki vielä on edessä vaika nopeesti se meneekin!

Brigantia tervetuloa joukkoon, kyllä tänne aina yksi turisija lisää mahtuu! =) Mutta oli kyllä ikävä lukea tuosta sun miehen asenteesta. Minä voin kans liittyä sinua lohduttavien joukkoon, että vähälläkin kyllä pärjää =) Me oltiin kans miehen kans molemmat opiskelijoita kun esikoinen synty (kohta) kaks vuotta sitten, eikä kumpikaan käynyt töissä paitsi mies kesällä. Isovanhemmat onneks avusti isompien hankitojen kans, mutta muuten elettiin aika minimaalisilla tuloilla (opintotuet, minimi äippäraha + asumistuki). Nyt on tilanne muuttumassa sikäli parempaan, että mies on juuri valmistumassa, mutta töistä nyt ei ole vielä tietoa, että ei tässä juhlimaan vieläkään pääse. Minä saan taas minimi äitiyspäivärahat ja tuosta esikoisesta nyt ei varmaan kummosia hoitorahoja saa. Tiukkaa tekee välillä ja loppukuusta saa olla aika tarkkana mihin rahat pistää että saa ruokaakin, mutta onnellisia ollaan kaikesta huolimatta =) Tällä kaikella yritän nyt vissiin sanoa, että vähälläkin pärjää, mutta siihen pitää osata suhtautua oikein. Ja eihän se tarkota, että vaikka just tällä hetkellä ei omaa taloa/asuntoa voikkaan hommata (kuume täälläkin erittäin kova!) ettei se kuitenkin joskus ole mahdollista! Toivottavasti vaan sinunkin miehesi ymmärtäisi ettei kaikkea voi saada heti. Ihana oli kuitenkin lukea, että sulla on neuvolatäti jolle voit kertoo huolistas ja tänne meillehän voi aina purkautua Tsemppiä teille!

Niin, mulla oli eilen aamulla se neuvola. Jäi kuulumiset siltä reissulta laittamatta kun lähdettiin ajelemaan tänne päin. Vaikka hyvä vaan ehkä oli antaa mielen vähän rauhottua sen pettymyksen jälkeen enka alkanut heti tunnekuohuissa kirjottamaan. Masussa oli kaikki hyvin, sykkeet n. 150 ja raivotarjonnassa oli. Mulla itellä kans kaikki ok, painoo tullu nyt n. 400g/viikko ja jo hurjat 15kg alusta lähtien. Ei taas naurata ei, mutta ei terkka onneks tuosta sanonu mitään. Että samoille lukemille vähintään päästään kun esikoisesta (17kg). Sf oli 29 eli ihan keskikäyrällä menee. No mutta sitten siihen pettymykseen, niin sen kyllä aiheutti ihan vaan tuo täti ja sen toiminta, jälleen kerran! Ensikskin koko käyntihän oli ohi 15 minuutissa. Siinä siis toimittiin tehokkaasti eikä turhia jaariteltu. Nyt sentään kysy että "miten menee" kun viimeks ei ees sen vertaa kyselly voinnista. Vaavin sykkeet kuunneltiin taas sellasella kiireellä, että hyvä kun ehdin ite yhtään jumputusta hoksata. Heti kun oli lukema koneella niin äkkiä pois. Ja vauvan asennosta ei olis sanonu yhtään mitään jos en olis ite kysyny. Ja sillonkin vähän naurahtaen sano että "eiköhän se siellä oikeinpäin ollu". Mulla oli kotiin päästyä jotenkin niin paha mieli tuosta käynnistä että itkin ja kunnolla. Sanoinkin miehelle, että kun tuntuu ettei mulla oo oikein minkäänlaista luottamusta tuota terkkaa kohtaan ja jos vaan viittisin, niin soittasin edelliselle takasi ja kysysin ottasko se mut hellään huomaansa.

Synnytyksestä ja synnytysasennoista vielä sen verran, että meillä kans tuo esikoinen synty perinteisesti sängyllä ja äiti oli epiduraalilla terästetty. Imukuppia jouduttiin käyttämään laskevien sydänäänten takia, joten eppari tehtiin ja ihan kahteen kertaan vähän nipsas, mutta siitä ei jääny kyllä mitään hampaankoloon. Paranin tosi nopeesti ja hyvin ja jo kotona pystyin istumaan ihan ok. Kätilö oli ihana ja laitto jonkun sinänsä ylimääräsen tikin, että tulee paremman näkönen lopputulos Mutta tuosta asennosta, niin sinänsä en kokenu tuota sänkyäkään vaikeeks, mutta olishan se toisaalta kiva kokeilla millasta se olis jakkaralla. Ammeessa lilluin esikoiselta avautumisvaiheessa ja mielelläni olisin sinne synnyttänytkin, mutta Oulussa sitä ei tehdä. Toisaalta ei täällä niitä jakkaroitakaan taida olla kun yksi, että jos se on menossa, niin eipä siinä ole juuri vaihtoehtoja missä synnyttää. Mutta en siis ole pettynyt jos sängylle joudun. Toivottavasti vaan saan ammeellisen huoneen.

Mutta kylläpäs sitä taas saikin juttua aikaseks näin aamu tuimaan! Parasta lopettaa tähän ennenkun ihan kyllästytte näihin minun turinoihin!

Hyviä vointeja ja ihanaa päivää kaikille mammoille! =)

Änkkäpöö ja Toivoilona 32+1

 

Huomenta!!

Katsotaas taas mitä tässä lahopäässä pysy, kun pari sivua luki kerralla...

Tannuli nyt ainakin sai sen saikun, hienoo!! Ja aiheesta sen ootte muutkin saaneet, nimimerkit vaan tuppaa unohtumaan.. Sori! Nyt sitten vaan rennosti loppuaika, vauvaa kasvatellen. =)

Brigantia, jopas on sulle sattunut ööh.. sanoisinko "rasittava" mies?! Suonet ilmaisun anteeksi.. :ashamed: Mut ilmeisesti miehelläsi on tapana stressata kaikki asiat jo etukäteen? Kun eihän sitä oikeastaan tiedä miten pärjäätte ennenkö käytäntö asiat näyttää! Ja kerroppa sille ukolles, että yksikin täti täältä heinäkuisista pärjäsi vallan mainiosti yksin esikoisensa kanssa, vaikka raskaaksi tultuaan oli opiskelut kesken eikä edes omaa kotia vielä laitettu! Ja sen kodinkin sitten sain laitettua vaikkei rahalla mällättykään, eikä apujakaan juuri mistään tullut. Ylpeänä sitä aikaa muistelen, vaikka raskasta se olikin.. Mutta paljosta selviää, asenne vaan kohdilleen! Ja sinulle voimia jaksaa hankalan miehesi rinnalla!! Onpa siitäkin jotakin kokemusta..
Ja tuosta sun massulleen rojahtamisesta, ei hätää! Mulla tuttu juoksi lapsen perään kun tämä putosi laiturilta mereen, ja heittäyty mahalleen laiturille, rv:t oli silloin jo pitkästi päälle 30! Ja kuinkaan ei käynyt, massuvauvalle eikä onneksi mereen joutuneellekaan.. Sullahan alusta oli vielä onneksi pehmoinen.

Synnytysasennoista, esikoisen pukkasin perinteisesti puoli-istuvassa kourat krampissa sukanvarsissa kiinni! Väliliha leikattiin, eikä sitä todellakaan huomanu siinä vaiheessa! Ja hyvin se haava parani, sitä en enää muista kauanko siihen meni..
Kuopuksen taas ponnistin kyljelläni, kun olin sen verran tokkurassa kivusta etten enää kyennyt kääntymään puoli-istuvaan.. Mies aluks kannatteli toista jalkaakin kun en itte tajunnu! Mäkö muka sekasin.. Mut nopeasti pieni tuli, eikä tikkejäkään tarvittu. Joku pieni repeämä taisi tulla, mutta kätilö totes että se paranee paremmin ilman tikkausta.
Saapas nyt näkee miten tällä kerralla käy, "pääseekö" ponnistelemaan vai "joutuuko" puukon alle..

Ei nyt muuta tuu enää mieleen, ihan tokkurainen olotila kuin ei ois nukkunutkaan. Nukuin kyllä aika hyvin, mut NinniElmeri pisti kyllä vessassa ramppaamaan kun potki rakkoa...

Räpis+NinniElmeri rv32+1

 

Pelkkiä hyviä uutisia tuli tänään kokoarviosta!
Eli vauva on nyt 1700g, keskikäyrän alapuolella menee mitat, mutta niin on tuo esikkokin mennyt koko ikänsä omilla käyrillään. Lääkäri kehui vauvaa todella pirteäksi ja näytti kuinka teki jo hengitysharjoituksia. Napanuorassa eikä myöskään istukassa näkynyt mitään poikkeavaa.
Naureskellen lääkäri totesi, että "ei tästä kyllä mitään yli 4 kg tule, mutta hyvin kasvaa ja lähelle esikon syntymäpainoa tulee olemaan tämäkin."

Pääsen vielä rv 37 uudestaan ultran arvioitavaksi, koska joutuvat vielä noiden veren vasta-aineiden takia ottamaan sairaalankin puolesta verinäytteet ennen synnytystä.

Mutta nyt on mentävä saunaan.....

-Anniel ja vekkuli 32+0

 

Voivoi! On tää jännää tää raskaana olo ja synnytyksen ajattelu. Tunne korostuu etenkin täällä teidän juttuja lukiessa.

Kiitos muuten kun vastailitte tuossa aikasemmin minua askarruttaviin kysymyksiin. Pistän taas kysymyslitanian tulemaan, jos jotain ihmeellistä tulee mieleen. Siihen asti ammennan ajatuksia muiden kysymyksistä ja vastauksista.

31+5

 

Moikka kaikki!

luin noita tekstejä ja piti kommentoida moneenkin mut ku tää pää on kesät ja talvet sama =) ja varsinki nyt raskauden aikana oon menettäny muistini ja loputkin järjen rippeet
parasta on se että mamat on täällä saaneet aikaisemmi saikkaria kun olis pitäny! en ymmärrä ku äitiysloma alkoi mun kohdalla vkolla 30 ja se oli tosi hyvä aika, kerran tai pari enemmän sitä vaan raskaana ollaan ja sillon olis hyvä rentoutua kunnolla.
meille pamahti viikkoja 33 ja nyt onki se aika ku kuukuainen voi tulla minä päivänä tahansa! on tää ihanaa ja samalla kamalaa!

jaa ne oli sukkapuikko kipuja nimiltään ne vihlonnat alapiässä ovat, mulle tuli muutama joku aika sitten niitä ja pelästyin ihan älyttömösti, soitin äitille heti kun ensimmäistäni odotan niin että mitä tää oikeen on!? mut äippä rauhoitteli et nou hätä, se kuuluu asiaan =) nyt oon rauhoittunu hieman jos vähän liitoksissa vihloo ym..

sitten sellanen kysymys että millaset on supistukset? kivuttomia mulla on ollu muutamat kerrat mut muuten mulla ei ole hajuakaan mitä ne vois olla ja kuin pal ne voiki sattuu???

no täs oli tällänen illan avaus ku piristytään iltaa kohden ja sorry jos lauon typeriä kysymyksiä, mut tääl palstalla on niin hyvä meininki et saa olla "kuin kotonaan" =)

hyvää yötä kaikille! :heart:

t:eelu ja kuukuainen 33 ja tasan =)

 

Laitanpa nyt tänne saman kun tuonne Isomahaisten puolelle...

Taas sitä on saanut kuulla ihmettelyä missä tahansa liikunkin Hyvät ilmeet ihmisillä kun kuulevat että laskettu aika on heinäkuussa B)
Aion kyllä taatusti jakautua jo kesäkuun puolella, vaikka sitten juhannuksen jälkeen kun on äitipolilla sovittu aika...
Viime neuvolakäynnistä on hetki aikaa, mutta sf-mitasta sen verran että se on tässä pidempään ollut yläkäyrän yläpuolella Ja mahan ympärys 129cm
Olo on siis todella hidas, paksu ja tönkkö... |O

Kantopussi tuli postissa, pinnasänky tuotiin eilen ja keksin että tässä vaiheessa ei kai ole yhtään pöllömpää hommata jo liivinsuojia ja vaikka tutti =)
Ns. kertakäyttötuttipullon, vaippoja, kestovaippoja ja maidonkerääjän ostin jo aiemmin kun "meidän kaupassa" laittoivat kaikki ne puoleen hintaan :saint:
Vanhoja vaatteita olen myynyt ja lahjoittanut pois, kun on ollut niin kivaa hommata uusia
Kolmet vaunutkin myin pois ja ostin uudet ja paremmat...
Vauva vain täältä puuttuu, innolla odotellaan että päästään pikkuista hoitamaan :heart: Lapsetkin odottelee innoissaan, pinnasänkyä kasatessa tyttö huokaisi että Voi, eikö se vauva vois jo tulla..! Tai oikeastaan kiitos miehen, Keijoksi poitsua nimitetään :ashamed: Ei kyllä taatusti jää nimeksi hänelle, vaikka mies sanoi että katsotaan vaan niin mä nimitän sitä kuitenkin myöhemminkin Keijoksi kun ollaan siihen niin totuttu nyt

Marge & poitsu rv 33+4 :heart:

 

Olipas tekstiä tullunna ,kun en oo kerenny nyt pariin päivään lukea.
Tänään oli PKKS:ssä sydänäänikontrolli.Edelleen yksittäisiä sivuääniä,mutta 4d:llä katsottuna sydämen rakenteet on ok!Ei poju oikein tykänny ultrauksesta vaan potki oikein urakalla sitä ultra anturia(vaimikäsenyton),hyvä et pysy sen lääkärin kourissa koko vekotin.Käyrässäkin napotin,mutta kuulemma sekin on ihan hyvä.Painoarvio oli reilu 2 kiloa joten pieni ja siro poitsu tuolla masussa taaskin riehuupi!
Sumppis:Ihana masu siulla! =)
Bambiino:Huh huh,oikeen säikähin ,kun rupesin lukee sitä siun juttuas.Onnex kaikki käänty sit parempaan suuntaan kuitenkin.Tsemppihali :hug:
Tannuli:Ihana kuulla ,että siekin sait sitä saikkua.Ja ihan äippälomaan asti!Ota nyt tosi rennosti ihan lääkärinmääräyksestä,eläkä vaan stressaa mistään. :flower:
Brigantie:Mie kyllä hyvin ymmärrän tilantees.Meijän poju on vahinkovauva(hyvin rakas sellainen).Tulin raskaaksi vaikka söin e-pillereitä.Mies lähti viime syyskuussa vielä opiskelemaan,mie sairastuin ja jouvuin irtisanoutumaan töistä.Meillä on ollut tosi tiukkaa taloudellisesti, meinannu ero tulla sen sata kertaa tään talven ja kevään aikana.On loukattu puolin ja toisin tosi pahasti välillä vaan silti vielä yhessä napotetaan.Tänne oon suruni ja tuskani välillä purkanu ja saanu tukea ja lohdutusta.Onnex nyt näyttää kaikki valoisemmalta,miehelläkin enää 4 kuukautta opintoja jälellä.Miun motto onkin nykyään,päivä kerrallaan!Koitahan jaksella ja voimia siulle :hug:
Sininen uni:Tiällä kans on valkovuoto muuttunu reippaammanpuoleiseksi ja voi hyvät hyssykät sitä märkyyden määrää jos miehen kanssa erehtyy peuhaamaan.Ei sillä etteikö itellä mieli tekis ,mutta tunnelma latistuu kummasti ,kun mieskin on polvia myöten tä'ynnä miun märkyyttä :ashamed: ,ihan sama ,kun ois sen äitiyspaketin liukuvoiteen kerralla turauttanut...Mistä ihmeestä sitä riittää,kysympähän vaan.
eelunen:Mie oon kans semmonen hattarapiä et hyvä jos muistan välillä omaa nimeekään.Nyt pitää ihan tunnustaa et pistin vihkoon ylös kaikki mitä nyt oon kirjoittanu tähän mennessä! :headwall: Arvatkaa vaan oisinko muuten muistanu yhtikäs mitään.Pahinta on ku ajatus katkee kesken lauseen eikä millään kertakaikkiaan muista et mitähän olinkaan sanomassa.Kaikista pahinta ois ku unohtas synnyttää,ei vaan taija olla mahollista.

Jospa sitä tässä ois nää enimmät muistiinpanoni.Pitäs vissiin lähtee jotain iltapalaa haukkaa,kun alkaa näläkä mouruta mahassa siihen malliin.
Hyviä(toivon mukaan) öitä mammoille ja masuille!

Ievaliina ja pikkumies 34 tasan

 

heippis kaikille ja kiitos tuesta sitä tarvitaan =) =)

olen yrittänny ahkerasti syödä vähän ylimäärästä mutta minkäs teet kun masuun ei mahdu enepää kun se mikä menee ja sitten närästää :/ :/ :x :x

smilex :se lekuri sano mulle että semosella 4D:llä ei kuulemma tee mitään se on ihan turha et hänelläkin on se täs konees mutta hän ei sitä käytä hän vaan kattelee 2D:llä ja rakenteita nyt
mä olin :aijaa en muuta sitten sanonnu....

kattelin tos kun on noita raskauskiekkoja vauvan ja plussan niin niissä on painoarviot (vauva )1700g ja (plussa)1500g et mitenköhän pitääköhän noi tommoset kiekot paikkaansa yhtään? ja loppua kohdenhan ne vauvat kasvaa vasta..

silti pelottaa pömpiksen puolesta et miten täs käy vielä ja onneksi seurataan kuiteskin ettei pääse käymään huonosti...mua vaan on nyt viime aikoina ruvennu supistelee välillä kipeestikin ja välillä on vaan semmosia pieniä suppareita :/ :/
otan päivän kerrallaan ja katotaan mitä ne sanoo maanataina neuvolas =) =)
onneksi pömppis on kova liikuskelee ja potkuttelee =) =)

mutta mä poistun närästyksen saatelemana sohvalle ja voikaa mammat hyvin :wave: :wave:

bambiino ja pömppis rv 33+2

 

Hei kaikille mammoille pitästä aikaa!

Lukemassa olen käynyt säännöllisesti, mutta kirjottamiset jääneet vähälle, jos nyt korjais asian taas vaihteeksi..

Halaukset SusSoolle toisesta menetyksestä lyhyen ajan sisään!!!

Ja tervetuloa uusille!

Onnittelut kaksosten tuoreille äideille ja perheille ja voimia!

Eiliset neuvolakuulumiset 33 + 5 viikolla:

painoa -100g/vko!!!!! Nyt yht. 1. neuvolakerrasta tullut 8,6kg (pano silti samassa kuin esikoisesta viimesillä ollessani, eli ei tarvisi enää tullakaan..)
RR 115/70
HB 137 Noussut 10llä, vaikka olen ottanut Retafer-tabletteja vain joka toinen päivä
SF-mitta 31,5cm
Raivotarjonta
Pissassa vähän sokeria (söin tuntia ennen neuvolaa 2 tuplasuklaadominoa.. :ashamed: ) TH mittasi verensokerin, oli 6,8, sais kuulemma olla 7,8kin, eli mitään jatkotoimenpiteitä ei tullut ainakaan vielä. Sokerirasituksessa kun ei kumminkaan ollut mitään häikkää.

Täällä on kans taiteltu liitoskipujen kanssa. Välillä painaa alamahaan ja välillä häpyluuhun ja reiteen. Oikealla kyljellä makuukin sohvalla ottaa vasempaan nivuseen. Onneksi sängyssä tätä ilmiötä ei ole. Liikkumiset ovat jääneet melko vähälle, mitä nyt esikoista lykin vaunuissa lyhkäsiä matkoja.
6.6. mulle tuli aika K-sairaalaan äippäpolille synnytystapa-arviointiin. Mulla kun on se hätähätäsektio tehty sillon vuosi sitten, niin tsekataan onko arpi tarpeeksi vahva supistuksia ajatellen. Mulle käy mikä synnytystapa vain, kunhan vauvan saa turvallisesti maailmaan ja itekin pysyis hengissä. Viimeksi kun mua käynnisteltiin kolmatta päivää, supistukset alko tosi rajuina ja jatkui 7h. Puolitoista tuntia olin suihkussa valelemassa itteeni vuorotellen selkää ja mahaa, ja se autto sen aikaa, sitte mentiinki jo synnytyssalia kohti. Ponnistuttaan alko jo aikasessa vaiheessa, kai käynnistystabletit teki nopeeta tulosta. Siinä vaiheessa sain epiduraalin vielä, ja heti kun se oli annettu, poitsun sydänäänet heikkeni, eikä siihen sitte auttanu asennonvaihdot tms. Sitten vaan hätäsektioon, mikä mulle siis tehtiin pystyyn. Arpi on komia ja leviä! Se kun vielä repes sitte ku tikit poistettiin. Mutta jos tällä kertaa sais supistukset alkaa itestään eikä tarvittais mitään leikkauksia. Mutta jos niin ky, ei siinä sitten muukaan auta, kuin sillä tavalla tuleva poju maailmaan auttaa.

Joku puhuikin noista napanuora, blogeista. Meidän esikoisella oli kans sitä "vikaa". Virtaukset meni vääriin suuntiin ja siinä olikin varmaan 1 syy, miksi poitsu ei kasvanu loppuaikana enää paljoa, painoi "vain" 3030g vaikka minä olen painanut itse melkein 4kg ja mieheni 5,5kg. Alunperin mentiin silloinkin vappuaattona synnytystapa-arviointiin, utta sille reissulle sitten jäin, kun ei lääkärit meinannu löytää napanuoraa ja virtauksia. EIkä ollu ihmekään, kun napanuora oli vain 25cm. Eli ei se sieltä olis alakautte varmaan päässykään.

Ooteko muuten mitannu paljonko teidän lepopulssi on nyt raskausajan loppupuolella? Mulla kun huitelee tuolla 90-95 välillä, ja musta se on melko korkea! Tai sitte on niin huono kuntokin, että sekin nostaa sitä.. :ashamed:

Vauvanvaatteita olen jonkun verran järjestellyt, pestä niitä ei tarvi, kun ovat esikoiselta niin tuoreessa säilytyksessä olleet. Sänky on petaamatta, samoin kuin äippälaatikko, jota sitten käytetään alkerrassa aluksi nukkumiseen. Oma sairaalakassi on pakkaamatta, mutta vauvalle kattelin jo kotiintulovaatteet valmiiksi, että jos kiire tulee, saa sanoa miehelle, missä ne on.

Hyviä vointeja kaikille toivottelee

Toukomamma ja poitsu 33 + 6

 

Hei taas!

Kiitoksia kaikille kannustavista kommenteista tämän minun sairasloma-asian suhteen!
Kyllä nyt helpottaa tosi paljon ja viime yönäkin nukuin tosi hyvin, 11h ilman ainuttakaan herätystä

LepopulssistaKyseli Toukomamma07. Mulla oli maanantaina neuvola ja pulssi oli vain 65. Terveydenhoitaja sanoikin että yleensä näillä viikoilla pulssi alkaa nousemaan jonkun verran, ihmetteli ihan miten minulla ei ollut noussut. Ja minä sitten ihmettelemään sitä miksei ole noussut, jos kerran yleensä nousee. Että onkohan kuitenkin kaikki hyvin? Kyllä kai terkka olis sanonut jos siinä taustalla saattais olla jotain häikkää.

Brigantialle :hug: . Toivottavasti miehesi hoksaa jossain vaiheessa nauttia raskaudesta vielä kun sitä aikaa on jäljellä! Etukäteen stressaaminen kuluttaa varmasti hänen voimia niin ettei huomaa miten ihana asia vauvan tulo on! Ja minä olen myös sitä mieltä että aina jotenkin pärjää taloudellisesti, kun vaan oppii käyttämään rahaa vain tarvittavaan ja oikein!
Varmasti miehesikin sen tajuaa kun vauva on syntynyt, ehkä jännittää nyt vaan suotta liikaa kaikkea!
Ja vielä siitä mahalleen heittäytymisestä. Hyvä että selvisit säikähdyksellä! Itsekkin olisin varmasti säikähtänyt kovasti, mutta hyvä että pikkuinen antoi heti mahasta vastaiskun

Täällä myös muistiongelmainen... Ja sen todistaa jo se, että oli niin kauheasti asiaa ja kommentoitavaa mutta nyt en muista enää kuin nuo yllä olevat asiat, mistä kirjoitin..
Olen jopa unohtanut jo, millainen ihminen olin ennen raskautumistani..
Tätä nykyä olen yliherkkä itkupilli, joka säikähtää jokaista kolotusta ja loukkaantuu superhelposti, varsinkin omalle ukolle...

Nyt hyvää yötä mammat!

tannuli 30+6

 

Nythän mä muistankin yhden kysymyksen mitä piti vielä kysyä teiltä!
Elikkäs, onko muilla kohdunkaulalla tapahtunut muutoksia jo näillä viikoilla (rv30-31)?

Lääkäri kun teki eilen sisätutkimuksen niin sanoi että paikat oli jo pehmentyneet hieman ja kaula lyhentynyt 3cm:stä 2cm:n.

Kuuluukohan jo ihan asiaan vai enteileekö tämä sitä että raskaus tuskin kestää viikolle 40 asti.

Nyt painelen nukkumaan ja tulen huomenna taas lukemaan kaikkien kuulumisia!

tannuli taas..