Pitkästä aikaa täälläkin ehditään kirjoittelemaan. IHANAA kun lunta vihdoin saatu tänne eteläänkin...niin mieltä piristävää kun luonto on kaunis.
Joku kyseli Saksalaisista rattaista, itselläni ei kokemusta. 3:n aikaisemman lapsemme kanssa ollaan vaunuiltu Brioilla, mutta nyt sain ystävältäni kuulla, että Saksasta saa tilattua tänne Suomeen tosi edullisesti yhtä laadukkaita vaunuja kuin Briot. Joten tilauksen tein ja viikossa vaunut tuli kotiovelle. Elikkäs tänään tosiaan uuden menopelin meidän tuleva neiti sai...Aivan ihanat vaunut, niitä täällä ollaan kaikki vuorotellen työnnetty
mieskin tossa ehdotteli koeajoa tuolla tuiskussa, mutta en raaskinut niitä ulos vielä ottaa
Isovanhemmista niin omat vanhempani asuvat n. 12km päässä ja miehen äiti asuu 3km:n päässä. Hän meillä tosi paljon käykin, kun leski jo on, niin aikaa on toisella lailla ja tykkää kovasti olla lasten kanssa. On tosi innoissaan tästä uudesta tulokkaasta, ja tossa jo yritti yllyttää vielä tämänkin jälkeen tekemään lisää lapsukaisia.... Nooh, en oikein jaksa uskoa että meille enää niitä tulee, kun jo 4:s on tulossa....mutta ei pidä sanoa kuitenkaan "ei ikinä"....eihän sitä tarvi kuin käydä "vahinko"
Parisuhteesta sen verran, että oli tosi kurja lukea niitä juttuja, ettei kaikki ole oikein hyvin kotona
On todella raskasta kun mieli on maassa ja kuitenkin pitäisi jaksaa se oma arki ja vielä "kasvattaa" sitä masuasukkiakin, ja jollei saa sitä tarvitsemaansa tukea ja hellyyttä...niin kyllä sitä varmasti kyyneleet silmissä onkin. Uskon, että se menee ohitse, ehkä niillä miehilläkin joitakin raskaushormooneja liikkuu ja siksi ovat välillä niin "vaikeita" tapauksia. Itse omalla kohdallani voin ONNEKSI sanoa, että meillä kaikki hyvin. Eipä nämä raskaudet meillä ole mitenkään vaikuttaneet meidän parisuhteeseen. Omasta mielestä sitä alkaa muistuttamaan mursua jo, mutta mies vaan jaksaa sanoa, kuinka kaunis olen ja miten tämä hirmuinen kumpu napani ympärilläni sopii minulle ihanasti....
jopa laukaisi tässä yhtenä päivänä, että mulla vois aina olla tällänen raskausmaha.... Seksistä ja haluista joku myös mainitsi, niin itse olen aina sen kamalan alku pahoinvoinnin jälkeen ollut kyllä aika halukas....ja se ei tosiaankaan kuulu mun normaaleihin hormooneihin, että jotakin hyvää tästäkin
ymmärrän miksi mies on niin tyytyväinen
Sairasloma vaan senkun jatkuu...ei se lääkäri mua töihin päästä. Se istukka edelleen pahassa paikassa, ja nyt pitäisi jaksaa odottaa tonne 29+ viikoille, niin saadaan ultralla taas kurkata sitä tilannetta. TODELLA herkästi supistaa ja välillä se ottaa kyllä aivoon!! Raivostuttaa, kun ei oikein voi tehdä mitään järkevää....olisi NIIN kiva lähteä tuonne lumeen tarpomaan pientä lenkkiä, mutta kun ei, niin ei....
Ei, nyt on varmasti lopetettava, ei kukaan jaksa tälläistä piiiiiiitkää sepustusta ees lukea, mutta oli kiva kirjoittaa.... pitäs siihen galluppiinki näistä odotuksistakin vastailla. Onko sitä jo joku kyhäilemässä??
Voikaa hyvin!! :wave:
Piparminttu ja Prinsessa (23+2)
