Tervehdys!
Eppuliina syntyi [/b]29.7 klo 11.33 nopean ja helpon synnytksen tuloksena. Mitat 3760g ja 52 cm, pipo 35cm. Sairaalasta kotiuduimme eilen (3vrk). Eilinen ilta aika härdelliä, kun neiti 1v8kk vähän ylikierroksilla....Tänään jo tasaisempaa, tosin heti olen täällä yksinhuoltajana viiden lapsen kanssa, kun mies töissä ralleissa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Jes!
Eilen jo kirjoitin tänne myös synnytystarinani, jonka bittiavaruus nielaisi :headwall: . Yritän nyt lyhyesti? uudestaan!
Heräsin aamulla klo 6 lorahdukseen, joka oli verensekaista. Pieniä suppareitakin tuli, mutta ei kipeitä. Puoli kahdeksalta soitettiin lapsenvahdit, mutta olin varma, että, kun päästään lähtemään, loppuu supistukset, joiden väli 5-20 min. Puolessa välin matkaa ne loppuivatkin (matkaa 60 km sairaalaan). Sairaalan pihassa yksi. Sisällä sairaalassa kätilö kauhistui perätilaepäilyjä papereita luettuaan, eikä löytänyt ulkotutkimuksssa päätä. Ultra varmisti pään olevan tosi alhaalla. Kätilö ja lääkäri totesivat kohdunsuun olevan auki ja joustava 5-7cm. Kello oli jotain 9.30. Ei supistuksia, mutta kalvot pullottivat niin pajon, että pelkäsivät syösysynnytystä vesien mentyä. Huom. Itselläni ei ollenkaan synnytysolo! Päätettiin antaa spinaali, jota hartaasti toivoin ja puhkaista kalvot, jos ehditään. Spinaali kl 10.30, sitä ennen jalkeilla ollessa pari napakkaa supistusta. Lapsivedet menivät juuri, kun kätilö valmisteli puhkaisua. Käyrältä nähtiin supistuksia, joita en taivaallisesta spinaalista johtuen tuntenut ollenkaan. N. 11 aikaan kätilö pyysi tekemään koeponnistuksen, koska kohdunsuu melkein auki. Edelleenkään en tuntenut synnyttäväni! Siinä sitten ponnistelin yksinäni sängyllä, mies ja kätilö juttelivat mukavia. Kohta tunsinkin pään työntyvän ulos. Pari minuuttia teki kipeää, kun hartiat venyttivät kohdunsuuta ja sitten plups.... kas vain neiti syntyi! Napanuora oli kerran kaulan ympäri ja kainalossa. Käsi poskella syntynyt vaavimme repi paikkoja sen verran tullessaan, että pari pintanaarmua tikattiin! Synnytyksen jälkeen istuin ja kävelin kuin ei mitään. Oli vaikea tajuta, että olin itse synnyttänyt tuon ihanan käärön.
Se pelkäämäni syösysynnytys olisi siis saattanut tapahtua koska tahansa, jos lapsivedet olisivat menneet kotona! Kukaan vaan ei uskonut tntemuksiani. Loppu hyvin kaikki hyvin!
Maggie ja Eppuliina 4vrk