Meidän ihana poikamme (Viljami) 3390 g ja 50 cm syntyi 23.7.08 klo. 10.37 ja nukkui pois samana päivänä klo. 16.30. Kuolinsyyksi kirjattiin hapenpuute ja laaja-alaiseen pään hematoomaan (sis. verenvuoto) liittyvä shokki. Kaikki oli avautumisvaiheeseen ja vesien menoon saakka paremmin kuin hyvin, mutta itse synnytystapahtuma muodostui todella vaikeaksi ja raskaaksi, yli kahden tunnin hankalan ponnistusvaiheen jälkeen hapenpuutteinen poika riuhdottiin kovin voimin imukupilla. Hän oli kärsinyt (harmaa ja veltto) mutta virkosi aluksi happikaapissa sen verran että jopa parkaisi ja joi vähän maitoa. Hänet vietiin kuitenkin lastenosastolle tarkkailtavaksi. Tila romahti siellä nopeasti ja tavalliseksi imukuppi-pahkaksi luultu pään tila huomattiin hengenvaaralliseksi kehittyneeksi hematoomaksi. Poikaa yritettiin pelastaa useita tunteja. Samalla epätietoisuus oli valtava, luulimme miehen kanssa kaiken olevan silti suht ok kun meitä kiellettiin "lastenosaston kiireellisten toimenpiteiden vuoksi" tulemasta osastolle poikaa katsomaan. Kukaan ei maininnut että toimenpiteet koskivat meidän vauvaa. Kun lopulta saimme luvan ja pääsin ensimmäistä kertaa hengityskoneessa olevan poikani luokse (4 tuntia synnytyksen jälkeen), lääkäri ilmoitti että kaikki voitava on tehty (verensiirrosta lähtien). Poikamme sai hätäkasteessa nimen Viljami. Hän jaksoi elää vain 6 tuntia.
Ei tähän suruun ole sanoja, ei tällaista tapahdu. Vedin itse viimeisen hengenvedon kun kaksi minuuttia koneiden sammuttamisen jälkeen poikamme teki niin.
Lohduton Qnsilta :'(
Ei tähän suruun ole sanoja, ei tällaista tapahdu. Vedin itse viimeisen hengenvedon kun kaksi minuuttia koneiden sammuttamisen jälkeen poikamme teki niin.
Lohduton Qnsilta :'(