Kojo: No huh tota sun kaatumista! :hug: Onneks ei käyny pahemmin. Musta on tosi petollista ku osa pyöräteistä ja pihoista on sulia ja sit yhtäkkiä jäätä... Meillä alko tänään perhevalmennus ja siellä sanottiin, että se on perheille, joissa jompikumpi vanhemmista saa ekaa kertaa lapsen. Täällä on nyt sellanen kokeilu meidän neuvolassa, että käydään 4 kertaa ennen synnytystä (ei ennen raskautta niinkuin perhetyönteijä tänään sano...
) ja 3 kertaa synnytyksen jälkeen lapsen ollessa n. 2kk, 4kk ja 8kk. Toi varmaan laajenee myöhemmin koko kaupungin neuvoloihin.
Suomalainen ja pörrö:Toi sokeriniuhotus on vähän tuskastuttavaa kyllä välillä... Mulla taas lääkäri on hyvin jalat maassa -tyyppiä ja jopa onnitteli ku paino on pysyny samassa ku ennen raskautta ja sano ettei se oo paha jos joskus ihan vähän arvot heittää. Neuvolantäti taas ei mistään muusta puhukkaan ku siellä käy... :/ Huoh... Olis kiva saada tukea ja neuvoja muihinkin asioihin, mutta parilla viime kerralla nyt ku on ollu toi uus täti, niin ei siinä kerkeä mitään muuta ku se vaan kertoo että maitoa ei kannattais juoda ja sitten perään yhtäkkiä alkaa puhua että kannattais syödä täysjyvämannapuuroa ja lakaa neuvoa miten sitä tehään mikrossa... Tosi oleellisia juttuja... No, voihan se olla, että tuo täti on ihan kiva sitten lapsen kanssa asioidessa ku näköjään alkaa vellivinkkejä tulla jo tässä vaiheessa...
Mie muuten kävin siellä kestovaippajutussa MLL:ssa. Ei keritty kauaa olla, mut ostettiin pari bambukankaista lisäimua ja mulle kestoliivinsuojia. Ottobre:ltä oisin ostanu harsoja, mut ku ei ollu käteistä enempää, mut niitten liike on siinä Valtakadulla, niin täytyy käydä myöhemmin siellä. Nillä on siis kestojuttuja myynnissä.
(.) Supistuksia tuli aika reippaasti viime to & pe ja aloin huolestua vaikka ne oli kivuttomia. Soitin lauantaina äitipolille ja kävin sitte näytillä saadakseni mielenrauhan. No kohdunsuulla oli asiat ihan hyvin, eli säikähdyksellä selvisin. En tiiä johtuko tuo sitten stressin purkautumisesta vai mistä, ku tosi rankka opiskelujakso oli just loppunu. Taas kyllä osas arvostaa tätä meidän terveydenhoitoa ku näin hyvin pidetään huolta odottajasta. Kyllä mie melkein ne motkotuksetkin jaksan kuunnella siitä ilosta, että apua sitten kanssa saa jos on oikeesti hätä. Yritin myös ajatella, että jospa tämän säikähdyksen muistais vielä ens heinäkuussa sitten jos menee yli LA:n ja alkaa tuskastuttaan. Ku onhan se kuitenkin paaaljon pienempi paha ku jos syntyis näin aikasin.
Mies ei oo lihonu, ehkä vähän hoikistunu mun mielestä, mut ei omasta mielestään. Mut tosiaan itekkin oon lähtöpainossa, niin ei sen oo ainakan tarvinu sympatiasta syödä. (Mulla tosin hieman ylipainoa, niin ei te pahaa ollenkaan, päinvastoin tuntuu kivalta ku kasvot ja jalat alkaa näyttää hoikemmilta ja jonkun vrran nää L-koon hennesin mammahousut alkaa roikkua
) Tosin nyt ku ite pitää kattoa ettei syö mitään herkkuja niin ärsyttää välillä ku toinen kiskoo karkkeja ja jätskiä... Oon sit sanonu, et syö vaan kuhan hommataan aina mullekkin jotain kivaa pupellettavaa, josta ei sokerit nouse. Ei tuu sit niin kiusaus.
Kotitöistä joskus kyseltiin, oonkohan vastannu? Aika tasan ne meillä jakaantuu. Ku mulla oli toi rankka opiskelujakso niin mies teki suurimman osan, meinas nimittäin oikeesti tulla ihan liikaa stressiä siitä mulle. Nyt on taas kiva ku jaksaa itekkin osallistua. Me ollaan jaettu kotihommia vähän sen mukaan mistä kumpikin tykkää, tai mitä toinen ei inhoa niin paljon kuin toinen...
Ihan hyvin on toiminu. Tarvitaan molemmat vähän toistemme tsemppiä tässä kodinhoidossa, kumpikaan kun ei mitenkään automaattisesti oo tarttumassa moppiin, mutta siistimmässä huushollissa on aina mukavampaa...
Viola ja Pingu 29+5