Seinisipe, tervetuloa Laitathan vauvan tarkempia tietoja niin lisään teidät tuonne etusivulle!
Perhekerhoista, ei muakaan saa niihin. En mene edes mielelläni vilkkaisiin puistoihin hiekkalaatikon reunalle istumaan.. Koen olevani ihan ulkopuolinen niissä. Ehkä samoja elementtejä niissä porukoissa kuin esim. Mitäs Nyt -palstalla. Ja kuten Tuittumuru kirjoitti, jotkut äidit tuntuvat hoitavan lapset ja kodin täysin yksin, vaikka mieskin perheessä on. Oma itse on unohtunut ihan täysin.. Eikä siinä mitään, jos haluaa uppoutua äitiyteen ensivuosiksi niin kovin, ettei halua hetkeäkään olla erossa lapsista tai halua mitään "omaa elämää", mutta se toisten erilaisen toimintatavan kritisointi tökkii. Myös väsymys ja katkeruus välillä paistaa läpi, ei haluttaisi ehkä sallia muillekaan asioita, joihin itsellä ei ole mahdollisuutta.
Meillä on lastenhoito niin "tasapuolista" kun se voi olla miehen käydessä töissä.. Toki nyt alkuun imetyksen vuoksi vauva on kiinni minussa, mutta muuten mies hoitaa ja touhuaa lasten kanssa siinä missä minäkin. Molemmilla on myös omat treenipäivät ja omat menot, käyn varmaan useammin (en siis tällä hetkellä, vaan yleisesti ottaen) baarissa kuin mieheni, en kyllä minäkään nykyään usein, mutta kuitenkin... Ja olen noissa äitiporukoissa jotenkin välillä kokenut olevani kummajainen.
Ja välillä tuntuu, että on synti sanoa kaipaavansa hengähdystaukoja tai hetkiä ilman lapsia Onneksi omasta ystäväpiiristä löytyy äitejä, joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Mitäköhän mä nyt jaarittelen, en tiedä enää itsekään
Tyttö heräsi, mutta höpöttelee hyväntuulisena sängyssään.. Pieni rakas :heart:
Imetyksestä piti vielä kirjoittaa, mutta palaan taas
Perhekerhoista, ei muakaan saa niihin. En mene edes mielelläni vilkkaisiin puistoihin hiekkalaatikon reunalle istumaan.. Koen olevani ihan ulkopuolinen niissä. Ehkä samoja elementtejä niissä porukoissa kuin esim. Mitäs Nyt -palstalla. Ja kuten Tuittumuru kirjoitti, jotkut äidit tuntuvat hoitavan lapset ja kodin täysin yksin, vaikka mieskin perheessä on. Oma itse on unohtunut ihan täysin.. Eikä siinä mitään, jos haluaa uppoutua äitiyteen ensivuosiksi niin kovin, ettei halua hetkeäkään olla erossa lapsista tai halua mitään "omaa elämää", mutta se toisten erilaisen toimintatavan kritisointi tökkii. Myös väsymys ja katkeruus välillä paistaa läpi, ei haluttaisi ehkä sallia muillekaan asioita, joihin itsellä ei ole mahdollisuutta.
Meillä on lastenhoito niin "tasapuolista" kun se voi olla miehen käydessä töissä.. Toki nyt alkuun imetyksen vuoksi vauva on kiinni minussa, mutta muuten mies hoitaa ja touhuaa lasten kanssa siinä missä minäkin. Molemmilla on myös omat treenipäivät ja omat menot, käyn varmaan useammin (en siis tällä hetkellä, vaan yleisesti ottaen) baarissa kuin mieheni, en kyllä minäkään nykyään usein, mutta kuitenkin... Ja olen noissa äitiporukoissa jotenkin välillä kokenut olevani kummajainen.
Ja välillä tuntuu, että on synti sanoa kaipaavansa hengähdystaukoja tai hetkiä ilman lapsia Onneksi omasta ystäväpiiristä löytyy äitejä, joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Mitäköhän mä nyt jaarittelen, en tiedä enää itsekään
Tyttö heräsi, mutta höpöttelee hyväntuulisena sängyssään.. Pieni rakas :heart:
Imetyksestä piti vielä kirjoittaa, mutta palaan taas