Mulla on meininki koneella istumisen suhteen muuttunut, nykyään tämä rakkine saattaa olla useamman päivän kokonaan kiinni, niin ei tule sitten tännekään kirjoiteltua niin usein
Hankinnoista oltiin juteltu... Meillä on valmiina turvakaukalo + rattaat, vaunut ja hoitopöytä. Lisäksi vaatteita ja äitiyspakkauksen tavarat muttei muuta. Eli kaikki pikkusälä puuttuu, samoin pinnasänky tilpehööreineen. Aika paljon saa siis vielä kaupoissa juosta. Uutena ei olla ostettu juuri yhtään vaatetta, vaunut ja hoitopöytä on uudet. Sänky pitäisi tulla sukulaiselta, ei olla vaan vielä käyty katsomassa onko se kunnossa, kun on ollut aika kauan varastoitunua kylmässä.
Mulla olisi myös hirveä hinku saada täältä "uudelta" paikkakunnalta
uusia tuttavuuksia, joita muutkin oli kaipaillut. Me ei edes jostain syystä menty noihin perhevalmennuksiin... Oon kyllä tosi ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen persoona, mutta viime aikoina oon lähinnä nyhjännyt kotona/vanhojen kavereiden kanssa, niin on noi uudet tutut jääneet vähän vähiin. Tosin seinänaapureista saatiin kyllä kavereita, siinä asuu meidän ikänen pariskunta.
Mä olen
miesasioista aika samoilla linjoilla monen muun kanssa: jokainen suhde määrittelee mun mielestä itse sen, mikä on OK ja mikä ei. Jos joku asia ei tunnu toisesta hyvältä, siitä pitää keskustella ja yrittää saada molempia tyydyttävä ratkaisu aikaan.
Mitä tulee miehen juomiseen, mä olen huomannut nyt olevani tarkempi (nipottavampi?) kuin mitä kuvittelin/halusin. Jostain syystä mun feministinen puoleni huutaa jatkuvasti, että miksi miehen pitäisi saada mennä ja tulla, ottaa alkoholia ja juhlia raskausaikana, kun minäkään en voi. Oikeasti noista miehen menoista ei ole mulle mitään haittaa, ei tosiaan ota paljon (olisko ollut kolme kertaa humalassa viimesen 9kk aikana) ja osaa käyttäytyä. Mutta ennen mun raskautta oltiin molemmat suht kovia juhlimaan ja pitämään hauskaa, joten välillä tuntuu, että myös miehellä täytyy olla samat "velvollisuudet" kuin mulla, koska en koe tätä vaan omaksi raskaudeksi vaan yhteiseksi...
Toisaalta eihän nuo raskauden positiivisetkaan puolet mene tasan, vaan mä saan nauttia vauvan liikkeiden tuntemisesta miestä paremmin, saan muutenkin kantaa sitä lähelläni koko ajan jne...
MyDreamin viestistä tuli mieleen sekin, että jo muutaman oluen jälkeen huomaan miehen käytöksessä muutosta, joka alkaa sitten heti ärsyttää. Jo senkin takia en haluaisi että edes tissuttelee muutamaa kovinkaan usein.
Kuten saatoitte huomata, olen itsekin vähän ristiriitasissa fiiliksissä tästä isän & äidin vastuunjakautumisesta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Pätee siis muuhunkin kuin juomiseen. Mä kai haaveilen sellaisesta täydellisestä tasa-arvoisuudesta mitä lapsen hoitoon ja kasvatukseen tulee, ja turhaudun välillä jos tunnen saavani liian ison taakan kantaakseni. Toisaalta oon nyt tehnyt ihan mielelläni lähes kaikki kotityöt koska olen kotona ja kykenen, mies käy sillä aikaa tienaamassa meille leivän pöytään...
Onneksi mies on maailman ihanin, yrittää parhaansa ja on aina valmis keskustelemaan ja auttamaan jos kriiseilen.
Juomisesta lasten aikana ollaan puhuttu ja ollaan molemmat samoilla linjoilla. Ruuan kanssa voi ottaa lasin viiniä, viikonloppuna voi ottaa saunaoluen tms. Myös esim. illanvietossa toinen voi ottaa pari kun lapset on nukkumassa, mutta vähintään toinen on aina vesiselvänä ja kykeneväinen hoitamaan lasta ja hyppäämään rattiin tarvittaessa.
Neuvolassa olen nyt käynyt kahden viikon välein, seuraava on ensiviikolla, josta sitten kahden viikon päästä lääkärineuvola viikolla 36. Sen jälkeen varmaan sitten viikon välein muistaakseni...
Voinneista ja vaivoista... Täällä kaikki mene ihmeellisen hyvin edelleen. Nyt ihan viikon sisään on olo taas kömpelöitynyt ja maha tuntuu hurahtaneen yhden (tai useamman!) koon isommaksi, mutta mitään muuta ongelmaa ei kyllä ole. Jaksan tehdä vielä kaikkea hyvin.
Närästys tosin on seurana päivittäin, mutta on niin lievää että maitolasillinen ajoissa napattuna saattaa riittää.
Onkos kellään muuten ollut
raskaushepatoosin oireita? Kävin antamassa verinäytteet sen varalta, kun viime viikolla oli aika hurjaa käsien, jalkojen & vatsan kutinaa. Heti kun olin saanut lähetteen, oireet kuitenkin mystisesti katosi
Tällä viikolla selviää tulokset...
Zannulille jättionnittelut!! :flower:
Monilla
supistelee jo vissiin aika tiukastikin. Mä olen niiden takia saikulla, mutta kipeät supparit jäi pois jo aikaa sitten, ja nyt kaikki on siis ollut OK. Eli ei juuri ollenkaan kipeitä tai edes äärettömän ikäviä supistuksia, kivuttomat on vähän yleistyneet.
Meidän miehillä kiertää näköjään ihan joku laihtumis/kuntoilu epidemia! Täällä myös mies on laihtunut reilusti, vaikkei tietoista diettiä olekaan pitänyt, eikä liikkunutkaan mitenkään hirveästi. Kai se yrittää pitää perheen yhteispainon kurissa
Sukkasillaan, täälläkin hikkaillaan ja sama juttu myös
linea negran kanssa. Ihan hiipien se tuohon pamahti, ja on edelleen tosi ohut ja vaalea, alhaalta tisseihin saakka.
Olen kohtalotoveri teille muille, joilla on
herkkyyttä ilmassa. Varsinaista vollotusta on esiintynyt aika vähän, mutta herkistyn kyllä tosi pienestä, hyvässä ja pahassa.
mei-mei, täälläkin esiintyy jännitystä & pelkoa tulevasta silloin tällöin. Viikonloppuna itseasiassa sain asiasta pienen kriisinkin aikaiseksi, kun yhtäkkiä tuli sellanen olo, että "voi kun olis kiva lähteä ottamaan terassille/kaverille pari, laittautua, poltella muutama tupakka, lähteä vaikka baariin jne". Olin tosi väsynyt ollut koko päivän, kaverilla oli isot bileet ja turhautuminen sitten purkautui illalla. Aamulla herätessä olin tullut järkiini ja olin taas maailman onnellisin vauvasta
Kyllä nää tunteet välillä menee niin vuoristorataa, mutta uskon että kuuluu asiaan. Parhaita mahdollisia äitejä lapsillemme meistä kaikista varmasti kasvaa
Noniin, olen taas näköjään saanut aikaan kilometrin luomuksen. Toivottavasti noi kappalejaot yms. helpottaa lukemista, ja voi vaikka hyppiä yli kaikki turhat lätinät. Nyt täytyy palata siivousurakan pariin. Hyvät päivänjatkot koko sakille