Huomenta!
Tulihan se ikävään saumaan tieto että vuokranantaja laittaa talon myyntiin. Kun tähän muutin,nimenomaan painotin että eihän tää ole sit vuoden päästä menossa heti myyntiin...
No,en mä paikkakuntaa vaihda,enkä mielelläni edes aluetta.
Tytölle oli niin kova paikka kun sanoin että tää menee myyntiin että itkuhan sille tuli kun pelkäs että taas joutuu vaihtaan koulua.
Niinpä mä sit äätin et meen vaikka kolmioon lasten kanssa,ettei tytön koulu kärsi,varsinkin nyt,kun tänne muuton jälkeen koulunkäynti on parantunu huomattavasti!!
Oon sitte ahkerasti kattellu netistä asuntoja ja ihan tässä lähellä koulun vieressä olisi kolmio,joka juuri rempattu vapaana.
Esikko saa oman huoneen siinä,ja mä meen sit toiseen makkariin pienten kanssa.
Kahelle pitää ostaa se kerrossänky ja...
No jos siel olis iiiiso olkkari,mä saisin sinne väsättyy kyl mul ja vauvalle sopin,muuten asutaan kaikki samas huonees kunnes vauvakin niin iso että voi toisten pienten kans olla samas huonees.
On sitä ennenkin pienes asunnos asuttu samalla kokoonpanolla...
Ja kun kumminkin miel sen pari vuotta edes asuisin samas osottees,nyt asuin täs vuoden ja edellises alle vuoden...muuttaminen on niin kypsää touhua..
Ei mulla oikein ole varaa olla jättämättä kysely tuosta asunnosta ku tin et tonkin kokoset on täs alueel ihan kiven alla.Jos nyt jään odottaan sitä et mulla on se puoli vuotta aikaa hommata asunto,niin meneehän toikin varmasti ja stressi vaan kasvaa..
Potuttaa,kyllä ja rankasti!
Täs on unelmapiha lapsille,ei tarvi itse tota poikaakaan kokoajan vahtia kun ulos laittaa,mutta kun kerrostaloon muuttaa,on mun oltava itse kokoajan sen kanssa ulkona..ja jos mä en pääse,ei pääse poikakkaan..
Vaikeita päätöksiä mutta tärkeitä ja tehtäviä kumminkin...
Sairaalakassia tarvis kan alkaa pakkailla....mut katotaa ny mitä täs pakkaillaan eka,sitä vai muuttolaatioita..
Koirien kohtalokin jää vähän auki nyt,mutta tytön kans päätettiin että ainakin toinen koira on pois annettava kun kerrostaloon muutetaan..
Eli luultavasti tuo tipsu neiti lähtee uuteen kotiin,koska toinen koirista on tytön ja sitä en viitsisi millään hävittää koska siitä on tullu tytölle lähes tuki ja turva..eritoten kun pikkutytön isä aikanaan kaltoinkohteli tytön ekan oman koiran niin että se oli lähes lopetusuhan alla jo..Joten tää on nyt henki ja elämä tytölle tämä koira.
Iiduska on alkanu potkuskeleen kiivaammin,liekö loppukiriä ottaa.
Aamusin aina monottaa kun mä herään,hän varma vaan venyttelee
Niin lyhyeen käy aika jo meillä,ihanaa :heart:
Muttanyt pitää mennä taas hommiin.
Pyykkikone laulaa jo ja tarvis keritä siivoon ennen ruuan tekoa...huoh...ja vahtiin sitä sähköpostia
Nenna ja Iiduska 33+3