:wave:
Voi mikä päivä!! ja oikeestaan viime yökin.
Pikkutyttö on kuumeessa ja eilen sille nousi sitten jo 39 kuume.
Annoin yöks kuumelääkkeen ja olis ihan hyvin saanu nukuakkin jos se hememtin yskä ei olis neitiä pitäny hereillä
Se oli niin kauheen kuulostaa et itteeniki sattu enkä meinannu uskaltaa nukkua kun pelkäsin et se tukehtuu siinä. Otin sen siis viime yöski (ja vielä ensiyöksi) viereeni tän yskän takia.
En siis paljonkaan yöllä nukkunut, ja sitten poika vielä herätti tytön kuudelta aamulla,joten noustava oli jos it puoli 8 kun tyttö ei enää jaksanu olla vintissä mun kanssa.
Sit päivällä kauppaan koko poppoo ja olihan se sellasta lentoa kun yks kipeenä että kaikki tärkee jäi taas ostamatta kun neiti alko hermostuun ja väsyyn.
Sieltä sitten päivystykseen ja puolentoista tunnin odotuksen jälkeen päästiin näytille.
Ei korvatulehdusta (ei ole ollu kertaakaan) eikä keuhkoistakaan kuulunut mitään ylimäärästä.
Sai sit kumminkin reseptin kovaan yskään ventolinen yskänlääkettä,mutta täähän sylkee sen heti suustaan pois,sain ehkä puolitoista milliä kolmesta annettua perille asti.
Katotaan miten ens yö siis taas menee.
Mä ostin kans tänään yhdet uudet housut. Mä olen vallan ostanut tommosii lannehousuja,ei niit legginsei vaan niit toisii sen tyylisii,mitä ne oli...tregginsei??
No mut kumminki,ne on hyvii ja ei roiku päällä ja menee viä synnytyksen jälkeenkin.
Yli mahan menevii en tykkää käyttää ku talvella.
Mutta paita pitää sit olla pitkä,en haluu et maha näkyy,koska se ei mikää kaunis noista arvista johtuen ole.
Sitä miten kaikki lutviutuu miehen kanssa kun vauva syntyy,en todellakaan tiedä.Itsekkin sitä mietin.
No haaveilen tietty et kaikki palautuis ennalleen tai ainakin että haluu kumminkin olla isä lapselleen,mutta aika sen näyttä...
Hiljakseen alkaa oma olo taas piristyyn tästäkin aiheesta,mutta se taas johtuu varmasti ihan siitä et koitan miettii kokoajan tilannetta sellasesta näkökulmasta missä pidän itseäni vahvana.
No oelnhan mä vahva,tottakai,tää on hemmetin rankkaa olla yh ja odottaa yksin,mutta aikansa kutakin.
Mä päätin et sit ku pääsen vanhainkotiin,otan ja rakastun johonkin pappaan sitten siellä
Mutta nyt en muista mihin muuhun piti kompsata...
Jakselkaa rakkaat mammat!!!!
Muoks* Henna
Mä tiän ton iskiaskivun kun kärsin siitä itekki,tosin,molemin puolin.
Ja tätä on kestäny ihan koko raskauden.
Meil o suvus sitä vikaa ja mutsi vuosi takaperin (20v ruikutuksen jälkee!!) siitä just leikattiin.
Eikä mul kyl ole mitään kotiapuja siihen,julmettu vaiva en voi muuta sanoo!!
Nenna ja Möykky 31+2
