Istuin labrassa aamulla ( saattoi olla jopa vika kerta näissä merkeissä), katselin telkkarista pesistuloksia. Ihan käsittämätöntä jotta ne nyt jo pelaavat pesistä..tai jos tarkemmin aatttelee niin onhan tuota kesää jo joku päivä kulunut..tai siis nythän on jo HEINÄKUU!! 16 päivää laskettuun..la rv 38 poks..
Maanantaina neuvolatätsy totesi jotta on sulla ollut vaikea raskaus. Se jäi mieleen vaikken oikein tiiä kuinka reagoida. Viikolla 34 aloin voida hyvin, sitä ennen vain paremmin kuin aiemmin. Kuitenkaan ei mitään sen pahempaa, perusvaivat vaan tulleet isosti ja monta samaan aikaan. Mutta nyt jaksaa olla positiivinen ja todeta jotta selkäkivut kuuluvat raskauteen eikä oikein tunnu missään. Kyllä raskaus on niin erilaista aikaa kaikilla odottajilla!!
Maanantaina polille keskustelemaan käynnistyksestä. En jaksa kovin uskoa jotta käynnistävät vielä hetkeen tai sitten en halua. Luonnollisesti käyntiin lähtevä alatie synnytys on tietenkin haaveena mutta ainahan se ei ole mahollista.. Olotila on hyvin ristiriitainen! Monta kuukautta odottanut raskauden loppumista voidakseen taas olla äiti ja vaimo. Nyt voin olla sitä jo raskausaikana. Vauvaa odotan jo kovasti mutta toisinaan en millään malttaisi luopua mahastani!
Heräisi jo lapsi jotta pääsisin eroon tästä omanapaisesta tunteiden vellomisesta
Hyviä jaksamisia kaikille! Toiv synnyttämään kaipaavat pääsevät tosi toimiin pian, nautiskelijat nautiskelkaa mahastanne ja vauvaantuneille ihania vauvan tuoksisia päiviä!!
Tintti 37+
Maanantaina neuvolatätsy totesi jotta on sulla ollut vaikea raskaus. Se jäi mieleen vaikken oikein tiiä kuinka reagoida. Viikolla 34 aloin voida hyvin, sitä ennen vain paremmin kuin aiemmin. Kuitenkaan ei mitään sen pahempaa, perusvaivat vaan tulleet isosti ja monta samaan aikaan. Mutta nyt jaksaa olla positiivinen ja todeta jotta selkäkivut kuuluvat raskauteen eikä oikein tunnu missään. Kyllä raskaus on niin erilaista aikaa kaikilla odottajilla!!
Maanantaina polille keskustelemaan käynnistyksestä. En jaksa kovin uskoa jotta käynnistävät vielä hetkeen tai sitten en halua. Luonnollisesti käyntiin lähtevä alatie synnytys on tietenkin haaveena mutta ainahan se ei ole mahollista.. Olotila on hyvin ristiriitainen! Monta kuukautta odottanut raskauden loppumista voidakseen taas olla äiti ja vaimo. Nyt voin olla sitä jo raskausaikana. Vauvaa odotan jo kovasti mutta toisinaan en millään malttaisi luopua mahastani!
Heräisi jo lapsi jotta pääsisin eroon tästä omanapaisesta tunteiden vellomisesta
Hyviä jaksamisia kaikille! Toiv synnyttämään kaipaavat pääsevät tosi toimiin pian, nautiskelijat nautiskelkaa mahastanne ja vauvaantuneille ihania vauvan tuoksisia päiviä!!
Tintti 37+