Huomenta. Ihanaa, tänäänkään ei vielä kauhea helle. Lisää tällaisia leppoisan lämpimiä päiviä toivon minä.
Positiivisuudesta minäkin vielä. Siis itsellä olo tosiaan aivan kauhea ja kipuja niin pahasti ajoittain, että väh. kerta viikkoon sairaalassa tarkistelevat vauvan ja mun olotiloja, mutta kyllä silti elämässa on niitä hyviäkin asioita. Ja itse yritän tukeutua näihin. Kyllä sitä voi olla positiivinen myös huonompina aikoina, ja onneksi tässä raskaana olemisessa on se hyvä puoli, ettei tämä ole ikuinen tila. Joka päivä voi lohduttautua sillä, että loppu lähenee hiljalleen, jos muu ei enää auta. Ja tämä siis vain mun tapa selvitä tästä ajasta.
Joku täällä (olikohan Pearl) ei osannut ajatella meitä loppukuun odottajia samaan tilanteeseen, tai ettei me vielä pahoilla viikoilla ollakaan tuskiemme kanssa, saati sitten jos ensimmäistä odottaa. No, itsellä on kolmas raskaus, aina pahimmat kivut alkaneet jo n.30 viikolta, eikä siitä muuksi muuttuneet. Lääkärin mukaan tuskin nytkään näin kävisi. Jokainen raskaus on ollut edellistä kipeämpi ja useinhan se näin onkin, mutta kyllä itse olen päättänyt myös tämän raskauden katsoa ihan loppuun hyvillä mielin, koska onhan se vauva se syy, miksi nyt kärsin. Ja onhan täälläkin ollut näitä positiivisia odottajia, jotka ovat jo vauvankin saaneet. Ja koska vauvat syntyy noin neljän viikon heitolla, ollaan kaikki kuitenkin aika samoissa ajoissa.
Nukkumisesta itse olen jo viikkokausia nukkunut keskimäärin 4 h yössä kahdella heräämisellä, aika vähällä sitä pärjää ja aika hyvin tähän jo tottunut. Päiväunia en nuku, kun tosiaan näitä lapsia tässä pyörii jo entuudestaan. Varmaan tuntuu taas vauvan kanssa, että saa nukuttua tosi hyvin =).
Knox ja Oliver (vasta) 36+6
Positiivisuudesta minäkin vielä. Siis itsellä olo tosiaan aivan kauhea ja kipuja niin pahasti ajoittain, että väh. kerta viikkoon sairaalassa tarkistelevat vauvan ja mun olotiloja, mutta kyllä silti elämässa on niitä hyviäkin asioita. Ja itse yritän tukeutua näihin. Kyllä sitä voi olla positiivinen myös huonompina aikoina, ja onneksi tässä raskaana olemisessa on se hyvä puoli, ettei tämä ole ikuinen tila. Joka päivä voi lohduttautua sillä, että loppu lähenee hiljalleen, jos muu ei enää auta. Ja tämä siis vain mun tapa selvitä tästä ajasta.
Joku täällä (olikohan Pearl) ei osannut ajatella meitä loppukuun odottajia samaan tilanteeseen, tai ettei me vielä pahoilla viikoilla ollakaan tuskiemme kanssa, saati sitten jos ensimmäistä odottaa. No, itsellä on kolmas raskaus, aina pahimmat kivut alkaneet jo n.30 viikolta, eikä siitä muuksi muuttuneet. Lääkärin mukaan tuskin nytkään näin kävisi. Jokainen raskaus on ollut edellistä kipeämpi ja useinhan se näin onkin, mutta kyllä itse olen päättänyt myös tämän raskauden katsoa ihan loppuun hyvillä mielin, koska onhan se vauva se syy, miksi nyt kärsin. Ja onhan täälläkin ollut näitä positiivisia odottajia, jotka ovat jo vauvankin saaneet. Ja koska vauvat syntyy noin neljän viikon heitolla, ollaan kaikki kuitenkin aika samoissa ajoissa.
Nukkumisesta itse olen jo viikkokausia nukkunut keskimäärin 4 h yössä kahdella heräämisellä, aika vähällä sitä pärjää ja aika hyvin tähän jo tottunut. Päiväunia en nuku, kun tosiaan näitä lapsia tässä pyörii jo entuudestaan. Varmaan tuntuu taas vauvan kanssa, että saa nukuttua tosi hyvin =).
Knox ja Oliver (vasta) 36+6