Heinäkuun Hurmaajat Toukokuussa (1. Hurmaaja syntynyt)

Dana repesin ihan täysin tolle jäätelö-jutulle Täällähän on ollut tinttarallaapäivä eilen tosi monella :hug: Kaikkea miehet joutuu kestämään, vaikka onhan miehissäkin välillä kestämistä, ainakin täällä

mattila Hyvää syntymäpäivää!!! Oikein pyöreitä vielä

kardemumma eikö olekin ihanaa tällätä ja laittaa bilevermeitä päälle mä pidän ainakin itteäni seksynä mammana, kun laitan itteni ja vielä hienot kledjut päälle, niin AVOT nyt on vielä niin ihania vaatteita kaupoissa, että masu sopii hyvin niihin

Viikonloppu olis sitten taas lusittu... Nooh aamulla saa nukkua niin myöhään kun tahtoo Hellepäivää odotellessa!

jos sitä lähtis lenkille!!


maamin ja toivo-justiina 34+2 :heart:

 

Vatsakas ilman vauvaa :hug:

Just sain tekstiä ihan kunnolla ja tipautin 2-v:n sylistä, ettei käy kuten 27 kertaa aiemmin ja niinhän siinä kävi.. tekstit on jossain bittiavaruudessa.. huokaa.

Kestoilu Kiinnostaisi täälläkin, mutta en kerta kaikkiaan jaksa hypätä tuntemattomaan.. Pitäisi saada kokenut tekijä joka toisi meille vielä aloituspakkauksen kotiin niin varmaan mielellään yrittäisin. Mielellään tekisi pieniä ekotekoja, ja oishan se varmaan halvempaakin. Nuo 3- ja 2- vuotiaatkin pyörittelee tätä mammaa niin, ettei virtaa oikein ole kuin pysyä tutussa ja turvallisessa

Neuvolassa käynnit oli mullekin vähän vastenmielisiä aiemmilla. Täti oli ok, mutta ei meillä synkannu, eikä me oikein osattu mistään puhua. Nyt sitten on tosi ihana täti mulla ja oikein odottaa aina seuraavaa käyntiä. Mutta tiedän tunteen kun ei oikein hotsittais mennä..

POKS 33+0 POKS

kohdunkaulan tilanteesta ei oikein tiedä mitään, eikä väliksikään. Tietty se jotain kertoo jos kovasti supistelee ja pelkona että synnytys käynnistyy, mutta näin kun ei ole niitä ongelmia niin eihän se oikeasti hirveästi kerro mitään, kuten joku sanoi. Oli tilanne mikä oli niin voi syntyä tyyliin ylihuomenna tai 42+1.

Punaposket ja Tuhina 33+0

 

Eilinen ei oo ollut siis meidän päivä- ihanaa tuittupäisyyttä liikenteessä muillakin!

 

Tosi kiva, että teitä on täällä muitakin, jotka on päättäneet kestovaippailla, tai jo sitä tehneetkin. Päästään sitten jakamaan kokemuksia, kun vauvat on jo maailmassa. Itse niin toivoisin, että löytyis joku hyvä vaippa helpolla, ettei menis kauheeks säätämiseks niiden kanssa. Mutta ei auta kun odotella, että pääsee testaileen. Toivottavasti sitä jaksaa olla innostunut testailusta vielä silloinkin kun ollaan tositoimissa

Onpa teillä ollut vaikka minkälaisia fiiliksiä viikonlopun mittaan! Itse olen aika hyvin noilta toistaseks säästynyt, ni ei ole mieskään löytänyt tötteröä päästään tai muuta vastaavaa Nyt olen lähinnä ihan innoissaan kun mies osti mulle ihan yllättäen synttärilahjaks uuden tietokoneen. Kyllä nyt kelpaa tämä sylissä kirjotella, ku ei kuumene hulluna, ei hurise aivan hillittömällä äänellä ja näppäimetkin toimii ilman, että joka lyönnin jälkeen pitää tarkistaa, että tekikö se nyt jotain.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Saga 35+1

 

Nopsasti tulin vain kommentoimaan..

Kepsukka: Miten sait imetyksen onnistumaan toisen lapsen kohdalla? Oisko jotain hyviä "vinkkejä" Itselläni ei myöskään esikoisen kohdalla imetys sujunut kauhean hyvin, ja nyt haluaisin, että se onnistuisi paremmin.. tosin eihän sille aina mitään voi, jos vaan ei suju.. :/ Mut toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuisi imetys vähän paremmin Itse mietin vaan, että oisko silloin esikoisen kohdalla lähtenyt tuo imetys sujumaan huonosti jo, kun sairaalassa antoivat niin hanakasti sen pullon... tiedä sitten.. :/

En tiedä sitten, mikä oli ratkaiseva tekijä. Kuopusta odottaessa lypsin muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa maitoa pikkuhiljaa pakastimeen, jotta olisi heti tarpeen tullen antaa omaa eikä tarvitsisi korvikkeisiin turvautua (esikon kohdalla en tiennyt näin voivan tehdä). Synnärille mentäessä vannotin miestä, että ei MISSÄÄN OLOSUHTEISSA anna lupaa antaa lapselle lisämaitoja ilman että ite tiedän ja että lääkäri on maidon määränny. Esikoiselle olivat multa kysymättä laittaneet maitoa pulloon ja tyrkänneet isän ruokkimispuuhiin. Ei oltu etukäteen keskusteltu tuosta, kun ei tajuttu. Mitään syytä ei tod. ollu tuohon..
Kuopuksen kanssa tiesin, miten tärkeää pesiminen on, joten heti heräämöstä päästyäni otin pojan pelkässä vaipassa mun yöpaidan alle. Näin vietettiin sairaalassa nukutut yöt ja osa päivistäkin. Vältin myös tutin käyttöä alkuunsa aika fanaattisesti, muutamana yönä kun nännit oli kovin arat, turvauduin tuttiin että saatiin molemmat nukuttua paremmin.
Lisäksi en himmaillut lainkaan syömisiä tai juomisia, päinvastoin. Vettä ja imetysteetä meni litratolkulla, lämpimiä kevätpäiviä kun tuolloin oli. Ruualla piimää ja maitoa ja vettä. Kahvia jätin vähemmälle, mutten kokonaan pois.
Eniten apua oli imetystukilistan sivuista, niitä luin ennen synnytystä tosi paljon. Lisäksi lainasin kirjastosta jonkun imetysopuksen (en enää muista kirjan nimeä, mutta ei niitä montaa suomenkielistä ole) ja äippäpakkauksen oppaan luin kans.
Melkoiset traumat tuo esikoisen kanssa koettu epäonnistuminen jätti ja se oli varmaan osatekijä, miksi niin sinnikkäästi otin selvää ja miksi jaksoin vaikeimpienkin päivien yli kuopuksen kanssa. Oli meillä ongelmia toispuolisten tissien kanssa, tiheiden imujen kausina ja muuta pientä. Otin päivän kerrallaan ja ajattelin välillä, et jaksan tän viikon vielä ja sit loppu, kuitenkin jatkettiin vaan eteenpäin. Reilut 1½vuotias tuo oli, kun mun tahdosta imetys lopetettiin.
Kovasti toivon, että meistä kaikki ne jotka haluaa imettää, saisivat sen mahdollisuuden. Pakko myöntää, että jotenkin erilainen suhde noihin kahteen lapseen oli vauva-aikana, kuopus oli ihan eri tavalla läheinen, kuin esikoinen ja pistän tän läheisyyden vaan imetyksen piikkiin. Kuitenkin yhtä rakkaita tietty kumpainenkin, mut se suhde vauvaan oli jollain tapaa erilainen..

Kardemumma Äippäpakkauksen kuten kaikki kaupankin uudet vaatteet kannattaa pestä, jotta ei varmasti ole tekovaiheen jotain kemikaalijäämiä niissä vaatteissa. Tutuilta saatuja, puhtaita vaatteita en välttämättä oo pessy. Paitsi jos tuttavaperheen ominaishaju on jotenkin häiritsevän erilainen. Siis hassua sinänsä, mut mun mielestä joka kodissa haisee omanlaiseltaan, tulee varmaan kaikista pesuaineista yms.
Olikos niin että oot Turusta? Mietin noita vaippajuttuja, että olisko helpoin ihan livenä saada neuvoja. Yhdistyksellä on tapaamisia ja useilla alueilla kesänkin aikana ainakin jotain, keskustelupalstalta kannattaa kysellä. Ja sit on olemassa kestovaippatukihenkilöitä, joilta voi kysellä (ja jonka usein voi treffata) ja saada apua.. Turun aluesivun löydät täältä. Ja jo mainitulta infon sivustolta löytyy apuja + siellä välillä porukka järkkäilee tapaamisia, joissa vois olla helppo saada apuja aloitukseen. Muistan esikon kohdalta, miten vaikeaa aloittaminen oli, kun oli pelkän netin varassa ja sillon oli tietoa vielä vähempi ku nyt. Vajaa kaks viikkoa meni, että hoksattiin miksi kaikki vaipat vuotaa; meillä oli pelkät sisävaipat ilman kuoria että ei raksuttanu, et pitää olla joko keinokuitukuoret (ne sellaset vähän muovimaiset) tai villakuoret sen puuvillavaipan päällä..

Nyt pojat nukkumaan ja ite telkuntuijotteluun..

Kiitos muuten päivän parhaista nauruista Dana! Jädetötteröt, voi jestas

 

Ihanaa, Dana !
Mulla on nyt meneillään tollaset itkupotkuraivarifiilikset. En voi sietää jos toinen vaan mököttää eikä puhu mitään. Kyl mä tiedän mikä sitä vaivaa, mut sille asialle ei nyt voi mitään. Ei auta et mököttää, tartuttaa vaan pahan mielen minuunkin.
Ei sit puhuta tänään enää mitään, ei o kyl moneen tuntiin puhuttukaan.
Kun olis täällä rotankolossa edes yks huone mis ei olis ihmisiä menisin sinne hetkeksi nauttimaan yksin olosta.

BLAAAAAH!!!!!!!

 

Muakin nauratti Danan jätskitötterö...

Meillä mies palasi onneksi työreissulta, mutta valitettavasti flunssassa. Toivottavasti paranee pian, huoh...

Kardemumman kysymykselle jatkoa, tarvitseko pestä myös tyyliin harsot, toppapuvut ja pinnasängynsuojat? Lelut? Meneekö jo liioitteluksi? Jostain vain muistan lukeneeni jonkun pesseen kaiken leluja myöten, ja se meni mulle vähän yli. Tutitko piti keittää ensi kertaa varten? Ja kestot ja liivinsuojukset pestä? Huoh, mikä lista ens kuulle.

 

HAHA dana!!!! ihan mahtavaa!!! onneks miehes osas suhtautua noin hyvin!

tää tuli lähinnä poksumaan 33+0!!! :heart: :heart: :heart:

mutta samalla voisin kysellä, että minkälaista roolia olette ajatelleet miehellenne sitten siellä sairaalassa? tai jo synnyttäneet, miten miehenne toimi kun oli tosi kyseessä? kun oon ajatellu asiaa ja miettiny mitä sanon miehelle, että miten toivon hänen olevan siellä... tietty se selviää vasta sitten kun ollaan totisessa paikassa, mutta oon vaan pohtinu tätä asiaa... haluunko että lässyttää mulle siinä vieressä, vai että tsemppaa vai että on vaan läsnä jos tarviin häntä? hmm...ku ei voi etukäteen tietää. ja mieskin varmaan haluis kuitenkin jonkinlaista osviittaa, että tietää tehdä "oikein", ettei tunne itteään ulkopuoliseksi. onko kukaan muu pohtinut asiaa, vai meettekö mutu-tuntumalla?

hyvää alkavaa (ja kuuleman mukaan lämpenevää ) viikkoa kaikille!!! :wave:

 

Bambina, kyllä mäkin on miettiny tota miehen roolia synnytyksessä. Oon ajatellu, että jos synnytysosastolle tutustumisen ja perhevalmennuksen synnytysosion jälkeen olis jotenkin viisaampi. Meillä ne on siis vasta parin viikon päästä. Mutta jos ei sittenkään olla viisaampia, ni sit jutellaan jotain ympäripyöreetä aiheesta ja mennään mutu-tuntumalla sitten tilanteesssa. Näin mä tän olen toistaseks miettiny.

Saga 35+1

 

HYVÄ DANA, oot tehnyt sen mitä mie oon monta kertaa ajatellut Tosin todellisena jätskin ystävänä en varmaan tötteröä moiseen kehtais "tuhlata"

Vaatteiden yms pesusta Mie olen pessyt kaikki vaatteet, uutena ostetut ja sukulaisilta saadut sekä myös harsot ja pinnasuojat..vielä en mitään toppapukuja yms ole pessyt, mutta ennen käyttöön ottoa tulen nekin pesemään..ja tutit, tuttupullot yms aijon keittää mut leluille en kyllä ajatellut tehdä mitään..turha sitä "siisteyttä" on liian pitkälle vielä. Tai siis näin ainakin minusta, en todellakaan moralisoi ketään kuka haluaa näin tehdä

miehen läsnäolo synnytyksessä Olen ajatellut asiaa vain niin, että kohan paikalle tulee. Haluan miehen ehdottomasti paikalle ja olenkin kertonut hänelle miten tärkeää se miule on ja hän itsekkin haluaa kyllä olla paikalla, vaikka vitsaileekin menevänsä synnytyksen ajaksi kahville Mutta en tiijä haluunko hänen tsemppaavan vai lässyttävän vai mitä...oon niin tuuliviiri, että mieli muuttuu joka kymmenes sekuntti

vatsakasilmanvauvaa :hug:

ON: Miula oli tänään sellanen itkupotkuraivariolo.. Miun piti tänään eka mennä leffaan yksin ja sit mies kyseli naapurin neidiltä olisko hän halunnut lähteä miule kaveriksi..no hällä oli tälle iltaa menoja, mutta kovasti halus mukaan ni suostuin sit siirtämään sitä leffaa huomiselle...No vaikka itse lupasin et ok, mennään vaan huomen ni silti olin ihan masentunut ku iltasuunnitelmat meni pilalle ja siinä vaiheessa ku mies sanoi lähtevänsä naapurin kanssa katiskalle ni miula pimahti. Puhuttiin miehen kanssa nyt sitten asioita selväksi miun itkiessä ihan hulluna..purkaantu tämä odotuksen aikainen stressi ja rasitus nyt sit tänään... Mies on kuulema koko aika luullut, että haluan yksin tehdä kaikki valmistelut...tosin se vain sitten todistaa, että ei ole aikaisemmin kuunnellut minuu ku olen sanonut, että haluaisin tehdä nämä asiat yhdessä... Noo lopputuloksena kummiskin että mies yrittää nyt osallistua enemmän tähän odotukseen, omalla tavallaan kuulema ollut hyvin onnessaan alusta lähtien tästä lapsesta :heart:
Huomenna olis taas sokrujen mittuu päivä ja ti olis neukku..nyt taas vaihteen vuoksi olen ruvennut pelkäämään, että tämä masun sisäinen epeli on liian iso..ku viime ultrassa oli viikon isompi.. Hulluksihan tässä pieni immeinen tulee... Tiistainahan se selviää ja pitää näitä huolenaiheita ja muita kyllä jakaa sille terkalle..ja nuista sokruista on niin miljoona kysymystä ku viimeeksi se jäi vähän sille pohjalle, että osaat mitata sokerit, tässä mittari. Enkä silloin itsekkään häkellyksissäni osannut kysyä yhtään mitään...
Pieni on myllännyt ja pyörinyt masussa ihan kiitettävästi ja ehkäpä vähän laskeutunut..ainakin tuonna häpyluun tietämille aina toisinaan vihloo ja pään käätämiset yms tuntuu tuolla lonkkaluiden välissä silleen jännästi..tukalat oltavat joka tapauksessa

Huh..nyt taas toistaiseksi vähän parempi mieli..saas nähdä mitä se taas huomenna on..saati sitten tiistain neukun jälkeen..viimeeksi nimittäin rupes terkka tuosta painon noususta jo vähän sanomaan..ehkäpä siksikin ku niitä sokruja pissassa tosiaan oli..

Rae ja Nyytti-rakas 32+3

 

Meillä pestään kaikki vauvan vaatteet, uudet ja saadut. Nyt en heti pese toppapukua ja töppösiä, mutta aikanaan ennen käyttöönottoa nekin pestään. Haluan, että vaatteet tuoksuvat omalle, ei vieraalle. Minullakin pitäis silittää lakanat, huoh. Tänään saatiin äitiyspakkauslaatikollinen vaatteita ja meillä on kolmen jäljiltä niitä jo miljoona, apua, mihin minä survon ne.

Meillä ei ole etukäteen mietitty miehen roolia synnytyksessä, vaan se on tullut sit tilanteen mukaan. Muistan, että keskimmäisen syntymän jälkeen mies sanoi, että olis ollut kiva saada tuoli, ettei olis tarvinut seistä kokoaikaa. Ei kukaan siinä hötäkässä ehtinyt miestä passaamaan Viimesimmältä muistan, että mies kasteli jotain liinaa kylmään, kun halusin viilennystä ja kovasti kannusti ponnistusvaiheessa. Kätilö sanoikin, että sinulla on hyvä "toinen kätilö". Nytkään ei ole etukäteissuunnitelmia. Toivon vain, että mies pääsee mukaan, tapahtuupa synnytys sitten miten tahansa.

Minä kävin kävelyllä iltasella, eikä tullut yhtään supistusta. Katotaan niin, minä olen vielä heinäkuun loppupuolellakin kasassa. Eilen mööbleerattiin kunnolla, eikä siitäkään seurannut mitään.

Nyt sohvalle tv:n ääreen.

 

Oottepas taas jutelleet, kiva!

Tuosta imetyksestä olitte jutelleet. Kannattaa vaan luottaa siihen, että "luonto" hoitaa hommansa. Eli jos vauva roikkuu koko ajan rinnalla, niin se ei yleensä tarkoita sitä, että oma maito ei riitä, vaan vauva tilaa maitoa lisää. Kuopus esim. roikkui käytännössä vuorokauden rinnalla vuorokausi syntymänsä jälkeen (eli siis toisen vuorokautensa). Maito nousikin sitten tosi hyvin, ikinä tuo ei korviketta saanut. Mä välttelin kanssa tuttia alkuunsa, eikä kuopus sitä sitten ikinä kyllä huolinutkaan, mutta ei se mitään. Pullosta ei myöskään ikinä saanut mitään. Esikon kanssa tein sen virheen n. 3kk ikäisenä, että annoin muutaman kerran pullosta (pakosta kylläkin), eikä sen jälkeen enää rinnalle suostunut. Syödä ja juoda kannattaa tosiaan hyvin. Imetys on varsinkin alkuunsa tosi aikaa vievää ja sitovaa ja voi tuntua joskus ahdistavaltakin. Mutta kyllä se sitten myös palkitsee, varsinkin myöhemmässä vaiheessa.

Mä myös pesen kaikki vauvan vaatteet, niin uudet kuin saadutkin.

Ihania itkupotkuraivareita on monet saaneet. Meillä edelleen mies ja keskimmäinen reissussa, joten ei ole ollut kelle raivota. Yhtään itkuakaan en ihme kyllä ole vääntänyt... Saa varmaan mies tuta, kun palaavat...

Neuvolassa tuli käytyä perjantaina. Oma neukka oli sairaana ja kävin toisella terkkarilla sitten. Yritti tuputtaa supisteluiden takia vikaa lääkäriaikaa jo ensi viikolle, mutta sanoin, että tulen mieluummin sitten vasta viikolla 36, milloin kuuluukin tuo lääkäri olla. En mä oikeesti usko, että noi supparit taaskaan yhtään mitään tekee. No käski sitten kovasti lepäillä, että ainakin 34 viikkoa tulisi täyteen

Kai sitä täytyy lähteä nukkua pikkuhiljaa, jäi taas sata asiaa kyllä kommetoimatta :ashamed:

Sherine + muru rv 33+2

 

Miehen osallistumisesta synnytykseenvielä... kuopuksen synnytyksessä miehen tärkein tehtävä oli loppuvaiheessa hieroa selkää, jossa supparit tuntuivat ihan vietävästi. Sillä oli raukalla oli sormet ihan rikki sen jälkeen, kun aina vaan piti kovempaa ja kovempaa hieroa :snotty: . Oltiin sairaalassa vaan pari tuntia, joista ensimmäisen ja vähän päälle olin suihkussa, joten ihan hirmuisesti miehellä ei tehtävää ollut.

 

Järkkäilin meidän "tärkeiden papereiden laatikkoa" äsken ja huomasin Kelan kirjeestä, että mun äitiysloma on alkanut eilen Että semmosta! Niin vaan valmistelen yhtä taittokaaviota huomisaamun palaveriin ja tsilleen. On tää kyllä erilaista kuin päivätyöläisellä. Mutta koitan mäkin vähitellen projektejani karsia. Nyt fiilistelen teorian tasolla tätä konseptia: olen mammalomalla, tralalaa!

 

Jes, sain hammaslääkäriajan heti tälle aamulle jo ennen ysiä ja saan korjautettua ton pirullisesti lohjenneen etuhampaan.

 

Hei, ja ihan aluksi iso kiitos teille kaikille, mie oon ihan sanaton. Kaikille saman läpi kahlanneille/kahlaaville myös :hug:

Miehen rooli synnytyksessä:

Meillä mies on hieronut mun selkää, kun mulla supistelukivut tuntuvat ihan piinallisina selässä. Ollut lähellä, jutellut supistusten välillä. Auttanut, missä on kyennyt. Pitänyt kädestä kiinni, kun on sattunut. Kannustanut jaksamaan...
Ja oon kyllä ollut tosi kiitollinen siitä, että mies on ollut mukana- tai yleensäkin päässyt/ehtinyt mukaan.

Mä oon miettinyt jo valmiiksi, että en aio päästää opiskelijoita omaan synnytykseeni. Tiedän, tosi kurjaa, ja heidän oppimisen kannalta olisi välttämätöntä- itsellä kuitenkin niin huonoja kokemuksia opiskelijoista synnytyssalissa. Samoin haluan ehdottomasti kokeneen anestesialääkärin, jos sellaiselle tulee tarvetta. Harmittaa oma nipotus, mutta minun synnytyksestähän siinä on kyse ja haluan kuitenkin itse olla sen verran tolkuissani, että tiedän mitä tapahtuu.

Miehen roolista vielä- jostain netistä löytyi hauska keskusteluketju miehen roolista, kuinka kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Erityisesti on jäänyt mieleen iskät, jotka olivat pukeutuneet sairaalavermeisiin "väärin": toinen oli olevinaan laittanut sairaalan sandaalit jalkaan ja oli hiippaillut synnytyssaliin sairaalan pahviset kaarimaljat jalassa...toinen taas oli kuunnellut tarkasti kätilöltä saadut pukeutumisohjeet ja pistänyt "äidille tarkoitetut" vaatteet ylleen ja hiippaillut saliin pylly takinhelmasta vilkkuen
Hitsit, kun en löytänyt sitä ketjua mistään, jos joku sen löytää, niin laittakaapas linkkivinkkiä

Mukavaa maanantaita kaikille!

T: Vatsakasilmanvauvaa ja rakkauslapsi 32+1

 

Tulin poksumaan rv35

Miehen roolista synnytyksessä Aikaisemmin mies ei ole osanut mitään tehdä mutta viimeksi "valistin" ennakkoon että tietää sitten hieroa minun selkää tai muuten on sama onko ollenkaan siellä mukana.... Hierohan se sitten kun aina käskin supistuksen tullessa, ei kyllä tarvinnu kun tunnin ajan sen hieroa minkä kerkesi salissa olla ennen kuin vauva sitten syntyi.

Eilen aloitin pesemään vaatteita kun etsin perinteistä kotouttamispukua vauvalle, jota en sitten vielä kuitenkaan löytäny. Pitänee tänään jatkaa etsintöjä...

Huomenna jo kesäkuu.. HUI!

 

Tänään on ensimmäinen äitiyslomapäivä!!!! :heart: :heart: :heart:
ja huomenna poksuu rv35

vatsakasilmanvauvaa :hug:

miehen rooli: mä vaan haluun et on mukana, ekan lapsen synnytin yksin ja pidin ilokaasunaamaria olkapään ja posken välissä ja kätilö yritti ottaa sitä pois niin huusin vaan ettei saa viedä kun se on mun tuki ja turva mies ei siis kerenny paikalle.... toisen syntyessä mies piteli kädestä kiinni ja auttoi vessaan kun omat jalat ei kantanu...
nyt ei oo miehen roolista toiveita ja oon aatellu etten kuole vaikkei kerkeisi paikallekaan

imetyksestä: mulla ei yksinkertaisesti oo riittäny maito kuin muutaman viikon ajan joten en ota siitä paineita hyvin nuo on kasvanu muutenkin

on: viime yönä heräsin pari kertaa kun tuli kipee supistus... mutta muuten oon nukkunu... olo on vaan jotenkin outu :/

 

vatsakasilmanvauvaa Kesällä tosin tuskin ihan hirveesti niitä opiskelijoita on, mut itekkin olen kyllä mietiskellyt, että ei tarttee opiskelijoiden tulla kurkkimaan meikäläisen värkkiä. Itse olen opiskelija ja tiedän miten v*ttumaiselta se tuntuu, kun ei päästetä hyvään oppimistilanteeseen, mutta asiakkaalla/potilaalla on se valinnan oikeus ja minun synnytykseen ei kans tulla, jos ei ihan älytön pakkopakkopakko!

Jaahas, taas yksinäinen päivä, jos sitä TAAS pesis pyykkiä. Illalla sitten sinne elokuviin, jotain piristystä tai noh onhan miula tällepäivää jotain muutakin kun pyykinpesua ku on sokrujen mittuu päivä :|

Rae ja Nyytti 32+4

 

minulla oli ekan synnytyksen lopussa opiskelija. Jouduin istukan käsinirrotukseen ja hän oli ihana :flower: Hän oli siinä vieressä ja keskittyi ihan vaan minun kanssa olemiseen, mies oli vauvan mukana eikä siis ollut tässä toimenpiteessä mukana. Nyt en ehkä halua, koska kaksossynnytyksessä kuulemma väkeä riittää muutenkin. Oliko niin, että on se oma kätilö, pari hoitajaa/kätilöä vauvoja vastaanottamassa, erikoislääkäri, erikoistuva lääkäri, lastenlääkäri ja sit tietty tarvittaessa anestesia lääkäri, plus minä ja mies. Eli voi sali käydä ahtaaksi, jos vielä väkeä lisättäis.

 

Ensikertalaisena en osaa yhtään ajatella et mitä se mies edes vois tehdä siel synnytyksessä, mut tärkeintähän on et on tilanteessa läsnä ja tukee, sekä auttaa jos vaan jotenkin pystyy. Nyt on ehkä se pienoinen synnytyspaniikki alkanu lieventymään ku on ollu noita kipeitä supistuksia. Ehkä siinä on se et tietää jo vähän miltä ne supistukset sit tuntuu, tietty ne on varmaan jotain 1000 kertaa kipeempiä tosipaikassa.

Millaset kotiutumisvaatteet meinaatte vauvalle varata ? Minkä kokoset ? Hellekelille on huomattavasti helpompi keksii, ku et ois viilee keli.

Ei kait kesäaikaan pitäis pahemmin opiskelijoita olla paikalla ? Ei muakaan kauheasti nappaa ajatus et joku 10 eri tyyppiä käy jonossa kopeloimassa paikkoja. Mutta ehkä monesti opiskelija voi olla hyvä tuki kun ei oo vielä niin kyllästynyt ja leipääntynyt työhönsä. En nyt jaksa enää tästä asiasta alkaa ottamaan mitään stressiä. Opiskelijoita tulee paikalle jos tulee ja sitten katotaan mikä on fiilis.

Nyt on hammas kunnossa. Onneks sain ajan näin nopeesti, vaik kyse olikin kuulemma "vaan" kiilteen lohkeamisesta.

Vielä kolme päivää ennen Jorviin menoa. Jospa nää päivät tässä menis vaikka sitten leffoja katellessa ja huomen meen porukoille yökylään.

 

Kotiutumisvaatteet Ostin 56cm vaatteet, koska povasivat meille pitkää vauvaa. Pitää varmaan varata kuitenkin vaihtoehdoksi 50cm, jos nuo ovatkin hurjan suuret. Body ja pöksyt, sukat ja hattu. Noilla pitäis pärjätä kesävauvan kanssa. Autossa on ilmastointi, joten lyhythihaisessa en viitsi aluksi autossa kuljetella.

Mies synnytyksessä Juu on ollut mukana kahdessa edellisessäkin. Ekassa tosin ei päässyt leikkaussaliin kun tuli hätäsektio. Vietti sektion jälkeen aikaa vauvan kanssa, kunnes itse pääsin osastolle. Tokassa pikasynnytyksessä oli pyörtymispisteessä, ei kestä nähdä juurikaan verta. Mies kävi välillä käytävällä huilimassa ja kätilöt juottivat hälle mehua ja yrittivät pitää hengissä Nyt on lähdössä myös mukaan, en sinne ketään muuta haluaisikaan. Rooli voi olla sivustaseuraaja, mut mulle pelkkä läsnäolo riittää.

Eilinen kyläilyreissu tais olla viimeinen ennen vauvan syntymää. Autossa istuminen sattuu aivan hirveästi ja vauva myllää mahassa ihan onnessaan. Kiitettävät supparitkin sai taas aikaan.

Täysiaikaisuus senkun lähestyy, mahtavaa!!

omenaruusu 35+4

 

vatsakasilmanvauvaa
tässä yksi keskustelu missä ainakin nauretaan miehille. Sai kyllä nauraa vedet silmissä

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/7/viestiketju/117640/_alyttominta_mita_mies_on_sanonut_tehnyt_synnytyks/sivu/1

 

Kardemumman kysymykselle jatkoa, tarvitseko pestä myös tyyliin harsot, toppapuvut ja pinnasängynsuojat? Lelut? Meneekö jo liioitteluksi? Jostain vain muistan lukeneeni jonkun pesseen kaiken leluja myöten, ja se meni mulle vähän yli. Tutitko piti keittää ensi kertaa varten? Ja kestot ja liivinsuojukset pestä? Huoh, mikä lista ens kuulle.

Ite pesisin kaikki tekstiilit, poislukien toppavaatteet ja makuupussin. Leluja en pesisi. Pinnasängynsuoja on siinä ja siinä, jos jaksaisin ni voi olla että koneeseen päätyis.
Leluja ei olla käyttöönottopesty, mut sillon tällön (lue kerran vuodessa) nakkaan muovilelut ja legot pesuun, samaten pehmolelut tulee pestyä. Kaikkia ei tietty voi pestä, mut ne mitkä voi.
Tutit pitäisi keittää ennen 1. käyttöä ja sit sen jälkeen säännöllisesti, mutta meillä on keitelty esikoiselle niitä pari-kolmeviikkoa ja kuopukselle vissiin kerran tai kaks. Pestiin toki, muttei keitetty.
Kestot vaatiin käyttöönottopesun, jotkut vaipat alkaa toimia kunnolla vasta 5-10 pesun jälkeen. Äippäpakkauksen vaipoille oon kuullu, että 10 pesukertaa ennen käyttöä olis tarpeen. Toki jos pesee 5 kertaa ja vaihtaa sitten alussa vähän tiheämmin, ni imukyky paranee ihan käytössäkin. Mutta useamman pesun ne vaatii saadakseen täyden imukyvyn.
Liivinsuojat laittaisin kerran pesuun ja sit päälle.
Meillä ylipäätään turha siisteys ja muu karisi siinä vaiheessa, kun esikoinen aloitti ryömimisen, vaununrenkaat ja kengänpohjat oli nam nam, samaten koirien lelut ja ruokakupit. Että pöpöt varmasti tuli tutuks, mut eipä tuo oo sairastellukaan..

Dalailama olikin nopeampi ja löys ketjun noista isistä mukana synnytyksessä ja linkitti tänne.. Tuota tuli luettua edellisten synnytysten lähestyessä ja monet naurut sai.
Oman miehen rooli oli esikoisen kohdalla erilainen ku kuopuksen kanssa, esikon kans mentiin suunniteltuun sektioon ja kuopusta yritettiin ensin alakautta. Autto ylös keinutuolista supistuksen tullessa, sumpli radiosta parempaa taajuutta (meillä jäi kaikki levyt kotiin), kaivo kassista mehua ja piti ylipäätään seuraa pitkän päivän ajan. Se oli se järjenääni, kun meikäläinen meinas prakata kesken kaiken. Tai jääräpäänä ansin pistin kaikille vastaan leikkauspäätöksen kohdalla, vaikka se toisaalta aikamoinen helpotus sit loppujen lopuks olikin. Ikävä vaan tuli miestä, kun eivät sitä leikkaussaliin päästäneet. Onneks oli mukava kätilö vierellä koko matkan synn.salista leikkaussaliin, ne minuutit tuntu toooosi pitkiltä. Leikkaussalissa oli nuori kiva anestesialääkäri (eikä ees pahan näkönen) joka kerto leikkauksen etenemisestä, kun pyysin. Nyt kolmannen kohdalla saa tuo puoliso taas tulla pitämään kädestä leikkauksen ajaks. Inhottavaa sektiossa on se heräämössä makaaminen, sitä kun tahtois vauvan vierelle heti. Onneks isä saa olla vastasyntyneen kanssa, ettei tartte vieraille jättää.
Nyt tuo ukkokulta pitäs käydä herättelemässä, että saadaan tänään jotain aikaseksikin. Lapset napittaa eilistä Shrekkiä telkkarista, ni äipällä hetki "omaa aikaa"
Kepsukka ja masukki 33+3

 

Täällä ei vaan päästä irti työjutuista. :headwall: Kauhee stressi, en meinaa saada edes öisin nukuttua näiden juttujen takia. Koko ajan pitäis olla auttamassa mun seuraajaa ja jos en auta, niin tiedän, että seuraavaksi on kaikki päin p******ä ja sitten menee monta tuntia, että saan korjattua sen jäljet. Ja jos mä en auta, niin koko firmasta löytyy yksi ihminen, joka osaa nuo hommat ja hän on jo ennestään ihan järjettömän kiireinen. Mä NIIN vihaan tätä touhua!! Argh. Ja välillä seuraajan kysymykset on luokkaa "kuinka mä saan tän excelin funktion auki..".

Huoh. Anteeksi avautuminen!

Heheh, huvittavaa muuten, miten sanojen/sanontojen merkityksen muuttuu näin raskausaikana. Mulle tuli heti tuosta "anteeksi avautuminen" mieleen synnytys. Samoin yks päivä huomasin puhuvani valkovuodosta "valkkarina". Siis valkkari tarkoittaa valkoviiniä, ei suinkaan valkovuotoa!

Miehen roolia synnytyksessä en ole pahemmin ehtinyt pohtimaan. Kunhan on paikalla ja hokee koko ajan, että "sä selviät tästä hengissä" niin hyvä.

Vauvalle pakkasin jo kotiutumisvaatteet sairaalakassiin. Otin mukaan pitkähiaisen bodyn, potkuhousut, ohuet lapaset ja myssyn sekä villatakin. Hankala nyt pakata, kun ei ole mitään tietoa, millainen ilma silloin mahtaa olla. Muuten en viitsi edes pakata mitään valmiiksi. Meikkipussin ja omat vaihtovaatteet sekä neuvolakortin heitän mukaan kun lähtö tulee.

Täällä supistaa käytännössä koko ajan. :| Jos makaan sohvalla niin sitten ok, muuten oikeestaan kaikki kävely ja kumartelu aiheuttaa supistuksia. Isosisko taas eilen sanoi, että on vakuuttunut ettei tää vauva pysy masussa heinäkuuhun asti kun "oireet" on ihan samat mitä hänellä on ollut molemmissa raskauksissa ja vauvat tuli ennen aikojaan. Mutta mä oon nyt sopinut vauvan kanssa, että heinäkuuhun on oltava masussa, sitten saa tulla maailmaan kun parhaaksi katsoo.

Nyt lounasta metsästään tyhjästä jääkaapista.

Olivia & Vauveli 34+1