Heinäkuun Hurmaajat Helmikuussa (päivityspyynnöt yv:nä)

Tupakoitsijat[/b] Ei missään nimessä kannata imettää millään myrkkymaidolla, idiootin ihmisen hommaa

Valitettavasti mä rupeen nyt näkemään Fiinukka sun kommenteista aika punasta. Tuo kun ei edes pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, riippuu tupakointimääristä! Sitä paitsi, ei kovin paljoa kannusta ketään tuollaset syyllistävät kommentit.. Joo, kyllä varmaan kaikki odottajat tietää, ettei odotus/imetysaikana tule tupakoida ja suurin osa luultavasti tietää aika tarkkaan myös mitä haittaa lapselle tupakoinnista on.
"Imettämisen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, jos tupakkaa kuluu vähemmän kuin aski päivässä."

Täällä on toinen imetystukilistan artikkeli tupakoinnista.
Ja kyllä, kuvittelen aiheeseen perehtyneiden tietävän jotain nettikirjoittelijaa paremmin ko.asian. Mutta kiitos vaan, tuntu kyllä tosi piristävältä, vaikken edes itse polta tällä hetkellä!

Kummeista ja ristiäisistä. Mä oon kans miettiny molempia.. Veljeä ja sen tulevaa vaimoa (ovat suunnitelleet häitä kesälle 2011) oon pyytäny kummeiksi, veli tosin olis vaan "melkeinkummi" kun se ei kuulu kirkkoon, mutta tuleva kälyni saa sitten hoitaa sitä virallisempaa puolta. No, toinen virallinen kummi tarvii jostain vielä taikoa. Esikoisella on mun sisko ja yks ystävä, kuopuksella on tuttavapariskunta. Kovin montaa hyvää ystävää meillä ei ole ja miehellä ei oo sisaruksia, joten meillä ei sitä runsaudenpulaa kyllä juur oo.. Nuorempaa veljeäni oon miettiny toiseks kummiks, mutta en oo ihan varma, se kun on melkoinen hulivili, 17v..
Poikien ristiäiset on pidetty mun vanhempien luona, mutta nyt en jotenki haluis olla siellä. Oon siis miettiny meidän omaa kotia tai sit seurakuntataloa. Päätöstä mihinkään ei olla tehty, saa nähdä sit ku on ajankohtasempaa. Jotain tarjottavajuttuja oon kyl jo vähän pyöritelly.. Kutsuttuja ovat mun vanhemmat ja sisarukset sekä kummit. Isäni isää mietin, se on toisaalta ollu molempien poikienkin ristiäisissä, joten tulee varmaan nytkin. Miehen äiti ei tule kutsuttunakaan, joten en jaksa edes vaivautua.. Miehellä ei kummeja ole ja omien kummien kanssa en ole tekemisissä/väleissä, joten eipä tule niistäkään lisävieraita.

Olivia ootko ajatellu tuota avioliittoa juridiselta kannalta? Voihan olla että ihmettelijät ei ymmärrä avoliittoa ihan vaan juridisen näkökulman takia? Ite ajattelen avioliiton olevan jollain tapaa turvallisempi, kuin avoliiton. Siis että jos jotain sattuu, ni on turvatumpi joko eron tai leskeytymisen tapahtuessa.. Vaikka en siis tuomitsekaan avopareja, saattaa se välillä itseäkin kummastuttaa, sen verran syvälle avioliitto- ja perhekäsitys ainakin mulle on taottu (vaikken siis kovin ikäloppu olekaan)

emmy me oltiin kans eilen leffassa! Mitä pidit laseista? Leffana oli ihan mielenkiintonen kokemus, mutta mua (ja miestäkin) nuo lasit paino ikävästi. Mietinkin jo, että jos niistä on tehty silleen tasasen epäsopivat kaikille, kun en oo viel kuullu keltään tutulta et ne olis ollu hyvät..

Tänään oltiin pulkkamäessä ja nyt toi esikoinen on kipeenä. Itelläki tosi ihana nuha ja oon ihan tukossa, mut lämpöä ei oo. Toisaalta tekee lepo itellekin hyvää, mutta olis tuo laps saanu nyt silti pysyä terveenä. Eli ollaan ainakin huominen kotona, mutta toivon kovasti, jotta tuo kuume lähtis laskemaan.
Kipuilua on, vaan eteenpäin pääsee vielä. Tää on ihan kamalaa, kun aiemmat odotukset on menneet tosi hyvin ja aina oon ajatellu, ettei raskaus oo sairaus & porhalletaan eteenpäin ihan vikoille viikoille asti. Joo, kuopuksesta alko tosiaan issias vaivaamaan viikoilla 30+ ja jäinkin saikulle 1kk ennen äippälomaa, mut siihen asti meni tosi hyvin..
Nyt laitettava noi natiaiset nukkumaan, mukavaa ystävänpäivän iltaa kaikille heinämammoille!
Kepsukka ja masukki 18+2

 

Heippa,

en ookkaa nyt taas kirjottellu. Mulla menee suoraan sanoen tosi huonosti nyt. Tänne sen vielä voin myöntää ja kirjottaa mutta muualle en oikein ilkeä. Joten puranpa mieltä tänne..

Mua ärsyttää, ahdistaa, itkettää, surettaa, inhottaa ja vaikka mitä kaikki mahdollinen: milloin en lyödä sukkaa ja saan raivokohtauksen, milloin joku paperi on väärässä paikassa ja hermostun, milloin potkasen jalan tuoliin vahingossa ja kiroilen (mitä en normisti tee koskaan) Ja tuntuu et kaikki mahdollinen saa mut itkemää ihan super helposti. En normisti itke edes ilman syytä. Nyt itken.

Ahdistaa kun kaverit tekee kaikkea kivaa ja ite en jaksa mennä mukaa. Jumpissa käyn, ja ärsyttää että kaverit ei enää pyydä mukaa mua. Meen aina yksin kun ne tulee porukoissa, ja me käydää silti samoissa jumpissa. Ne puhuu koulus aina et hei mennääks pumppii, mut mua ei kysytä olleskaa vaikka ennen kysyttii. Ja sit ne on siel jumpas rivissä ja mä olen yksin toisella puolella salia.

Jumppa kyllä piristää sen hetken kun saan hikoilla ja keskittyä omaan suoritukseen, mutta jo pukuhuoneessa tulee olo että mitäs sitä seuraavaksi sitten tekis, että tässäkö tää taas oli. Ja taas on surumielinen olo.

Mä oon jääny niin yksin. Eikä se tunnu kivalle. Nyt just ku on huono olo kaiken suhtee ja tarvis kaverien tukea nii niitä ei oo missää. Mitä tää on? Vai eikö ne sitte oo koskaa ollukaa oikeita kavereita?

Mun tekis mieli peittää raskausmaha kokonaa. En halua että sitä tullaa hipelöimää ja kopeloimaa ku itestä tuntuu vaa läskiltä. Mua ahdistaa ettei vaatteet mee päälle kunnolla, ettei oo varaa ostaa uusiakaa.

Jep. Eli alakuloa täälläkin. Tuntuu että peilistä kattoo joku ihan eri ihminen. Normisti käytän suht värikkäitä vaatteita, ikinä en mustaa. Nyt ainoa mitä tekis mieli päälle pukea on kaikkee muuta kun värikästä. Tekis mieli vaan hävitä, olla herättämättä mitää huomiota.

Tällä viikolla sain koulussa ihan käsittämättömän itkupurkauksen kun yksi tentti jota oon tehny monta kertaa mutta mitä en oo saanu läpi, ku pitää olla 100% kaikki oikein siinä, ei menny vieläkää. Se oli niin lähellä, kaikki oli oikein mutta yksi päättely ei kelvannut vaikka vastaus oli oikein. Itkin sitte koulun vessassa kesken tuntien ja lähdin koulustakin kesken pois muka menojen takia. En vaan jaksanu. Tuntuu siltä etten osaa enää mitää, etten saa mitää enää aikaseksi.

Ja sit yks tuttu viime viikolla sano että sun maha on kyllä tosi pieni, että kyllä nyt pitäis olla isompi maha, että onkohan siellä edes mitää elämää. Oikein mukavalta tuntui seki. Vaikka kuin koittaa ajatella, että ekassa raskaudessa maha on pienempi ja että ei kaikille ees tule mitää jättimahaa. Ja mun maha on kyllä ihan selkeä.

Noniin.
Eiköhän tää nyt riitä.

Anteeksi etten muuta kommentoi kun vaan omaa aloa purkasin. Myöhemmin sitten kyllä

 

Helise Tiedän miltä susta tuntuu! Tuntuu et kaikki on hylänny ja mä vaan mökkeydyn tänne kotiin. Itku on ollu täälläkin herkässä koko viikonlopun. Eikä mies ymmärrä, eikä kai edes halua yrittää ymmärtää.

Kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvioimaan onko maha viikkoja vastaava vai ei tai että onko siel elämää vai ei, ehkäpä ko tyypiltä vois kysyä et onks sillä itellä korvien välissä mitään muuta ku tyhjää? Kaikki ollaan erimallisia ja tosiaan ekalla kerralla ei välttämättä tuu isoa mahaa. Toisilla ei näy maha välttämättä ollenkaan. Ja pitäis vaan muistaa pitää oma reviiri jos ahdistuu mahan taputtelijoista. Mut miten senkin sit hoitaa? Purasemalla kädestä?

Ahdistuksella ajattelen tulevaa työviikkoa. Tiedän saavani kommentteja perjantaina julki tulleesta uutisesta. Ja vähä veikkaan et mukaan mahtuu ilkeitäkin sanoja.

Kylläpä taas ärsyttää paljon. Anteeksi kaikille tämä vuodatus.

 

helise :hug: :hug: koita jaksaa! ja hei, puhu neuvolassa tuosta alakuloisuudesta! vaikka mielialavaihtelut on ok raskausaikana, ei jatkuva alakulo oo hyvä merkki.. kyllähän sitä itestäkin tuntuu joskus asiat ihan samoilta, kuin mitä kuvailit, mutta jos tunteet on vain tuohon suuntaan, on ehkä parempi jutella jonkun ammatti-ihmisen kanssa? joka tapauksessa, tseppiä noiden ikävien fiilisten kanssa!

 

Onpas täällä nyt alakuloa ilmassa. :| Tsemppiä kaikille! Uskotaan, että nämä on normaaleja, ohimeneviä juttuja. Itselläkin on pahat pari viikkoa takana, mutta mieliala kohosi huomattavasti kun vauva rupes potkiin. Tosin tuo kiukkuisuus vaivaa aika lailla, varsinkin töissä.

ärrieri Täytyypäs testata tuota valkosipulia taas joku ilta, jos vaikka vauva innostuis taas kunnolla potkimaan. =) Tänään se on ollut aika rauhallinen.

Kepsukka Meillä on juridisesti hoidettu asiat muuten kuntoon, joten sen suhteen ei ole mitään kiirettä naimisiin. Meillä ei siis mitenkään olla avioliittoa vastaan, vaan ei pidetä sitä tarpeellisena lapsien teon kannalta. Naimisiin ehtii myöhemminkin, vauvojen saanti ei ole ikinä itsestäänselvyys. Lisäksi mulla on keskivaikeasta vaikeaan hääkammo, joten taidetaan joskus tulevaisuudessa hoitaa homma kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa.
Musta on tärkeintä, että lapsella on rakastavat vanhemmat, joilla on hyvä parisuhde ja edellytykset pitää huolta pienokaisesta. Siviilisääty, seksuaalisuus jne. ei musta ole ensisijaisen tärkeitä juttuja.

Täällä on piristetty iltaa lomareissun suunnittelulla. Yhtäkkiä 8 päivää tuntuu tosi lyhyeltä ajalta lomailla Miamissa - tekemistä on ihan liikaa! Tosin kauempaa en pystyis olemaankaan koirista erossa. Naurettavaa, miten ikävä karvakorvia tulee aina reissussa.

Jaahas, alan kohta seuraamaan olympialaisia. En usko, että saan ihan heti unta kun päikkärit venyi kakstuntisiksi... Kiva herätys aamulla tiedossa. |O

 

Huonosti nukuttu yö painajaisineen takana. Unen aiheena: vauvan syke kadonnut. :'(
Että hyvin alkaa viikko.

Olivia Mikäköhän siinä on että töissä kiukuttaa tässä vaiheessa jotenkin ihan megapaljon ?

 

Huomenta kaikille!

Helise halaus sinullekin :hug: . Kannustan myös puhumaan neuvolassa omasta olosta, koska vaikka tosiaan hormonit heittää ja välillä tuntuu, että joku muukalainen on vallannut oman mielen, niin eihän se ole kiva jos ei voi raskaudestaan yhtään nauttia. Ja mahan koko tosiaan on jokaisella erilainen. Mulle on kommentoitu tuota samaa, että ethän sä voi olla jo puolessa välissä tuolla mahalla. Terkkari tosin on sitä mieltä, että hienosti kasvaa, joten jätän muut kommentit omaan arvoonsa. Ja musta tuntuu, että maha on aina vähän vääränlainen ihmisille. Liian pieni tai iso tai liian ylhäällä tai alhaalla tai mitä ikinä. Aina siitä jotain kommentoitavaa löytyy. Ehkä se pain ehdottama kädestä puraisu olisi ihan toimiva ratkaisu .

Kummeja ja ristiäisiä on mietitty...jopa niin pitkälle, että päätin, ettei meillä tarjota tavallista kakkua vaan britatorttua, joka anopin tekemänä on aivan taivaallisen hyvää ja kun siihen laittaa kiiviä päälle koristeeksi, niin se käy hyvin limen vihreisiin servetteihin ja muihin koristeisiin . Mies kyllä katsoi mua aika pitkään ja hitaasti, kun sille kerroin tämän suunnitelmani! Mä arvon pikkuveljen ja kavereiden välillä omaa kummiehdokastani. Mä kyllä luulen, että veljeni haluaisi kummitytön joten olen päättänyt, että hän saa itse nyt päättää ottaako kummin paikan vastaan jo nyt vai odotetaanko tyttöä. Joistain ehkä kuulostaa aika hirveälle tämä, mutta toisaalta saahan vanhemmillakin olla sukupuolitoiveita lapsen suhteen. Kavereita jos pyydän, niin heidän puolisot jää pyytämättä. Eriasia olisi jos oltaisiin ns. kaveripariskuntia, mutta kun ne on vain puolisot, joiden kanssa ei juuri missään tekemisissä olla.

Lapsivedestä ja maidosta oma ruokailu tosiaan vaikuttaa niiden makuun ja eikös sillä ainakin jossain määrin voi vaikuttaa myös lapsen ruokailutottumuksiin. Ts. jos äiti syö paljon kasviksia ja hedelmiä ym. oikeaa ruokaa, niin niiden maut on lapselle tutumpia, kun hän itse alkaa syödä kiinteitä. Tai jos paljon syö sokeria, niin lapsikin tuntee makean tuttuna ja hyvänä makuna. Tähän ei mulla ole mitään tieteellistä perustaa, mutta näin olen kuullut puhuttavan.

Sitten tästä pinokäyttäytymisestä. Mä toivoisin, että tämä pino ei menisi tappeluksi ja toisten haukkumiseksi. Etusivulta voi halutessaan käydä katsomassa kuinka monta odottajaa on listoilla ja siihen määrään mahtuu aika monta kulkijaa ja elämäntilannetta, joista me muut ei tiedetä mitään. Ymmärrän, että tietyt aiheet nostattaa tunteita, mutta mielestäni jokainen miettiköön, kuinka ne asiat täällä esittää. Olen ehkä herkkänahkainen, mutta jos joku tunnustaa, että polttaa raskausaikana, niin mikä oikeus meillä muilla on alkaa sitä kritisoimaan. Tai jos jollain tekee mieli sitä alkoholia, niin sitten tekee, ei se huonommaksi odottajaksi tee. Mitäs nyt-puoli on sitä varten, että siellä voi nimettömänä kritisoida ja arvostella. Tästä pinosta en sellaista haluaisi.

Ja sitten omaa napaa, jossa viime päivinä on käynyt melkoinen huiske . Viikonloppuna tuntui käteenkin pari potkua, mutta harmi kyllä mies ei kerennyt niitä tunnustelemaan. Yölläkin oli melkoinen jumppa käynnissä, kun heräsin. Mieli on hyvin ailahtelevainen ja olen huomannut, että mulla hyvä mieli on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon liikun ja touhuan. Ei tarvita kuin muutama vetämätön päivä, kun ei saa mitään aikaiseksi ja jo alkaa mielikin mustua.

Oikein mukavaa viikon alkua kaikille :flower:

 

Jep, jep... Ekat kommentit uutisesta kuultu.
Eräs miespuolinen työkaverini tuli onnittelemaan ja totes katsoneensa jo aikasemmin et oonkin vähän pyöristynyt...

 

Helise ja muut alakuloiset :hug: Itsellä on maha kanssa ollut joka raskaudessa kenen silmään liian iso ja toinen sanoo että kauheen pieni..muihin tuntemiini heinämasuihin olen verannut ja kumpuni on aika pieni mutta en ole koskaan ollut mikään jättimaha.Kohta alkaa nämä mummojen vatma tyttömaha,varma poikamaha kommentit..niitä en jaksa yhtään :ashamed: Esikosta jankattiin loppuun asti että poikamaha on ja synnytyksessä kätilö sanoi että poikasyke on ja poika tulee..esikoinen on tyttö
Itsellä on kanssa välillä hermo hyvinkin kireellä,tekisi mieli vaan maata heinäkuuhun peiton alla..vaatteet on kamalia lumppuja mitkä mahtuu,muta en halua ostaa kalliita mammavaatteita,vaan yritän sinnetellä näin.Ihanaa sit shoppailla itelle kaikkea kun pääsee masusta eroon =) Minulla on ollut raskausmasennusta joka raskaudessa,mutta olen aatellut niin että parempi masentunut raskaana kun synnytyksen jälkeen =) Kun vauva on pihalla on niin voittajaolo kun selvisin loppuun asti
Vauva on hiljainen,välillä pientä möyrintää,to neuvola ja sitä kovasti odotan..minullahan on ultra tuolla neuvolassa ja jos haluan täti sanoi että voidaan ultrata pikkusta joka kerta :heart:
hipsu 17+1

 

Heippa!

Tuosta mahan koosta oli puhetta. Ja yleensä ekaa oottaessa se on pienempi kun jos on jo raskaus takana. Minulla ei näkyny ekassa raskaudessa rv20 ees maha yhtään... Mentiin naimisiin silloin ja ei pappikaan arvannu mun raskaudesta ennen kuin kuuli jälkikäteen.. Nyt mulla on tosi iso maha jo, ja niin oli edelisessä kolmannessakin raskaudessa. Ei epäilystäkään että raskautta enää vois salailla mitenkään

Mielialasta kannattaa ja pitääkin puhua neuvolassa, sitä varten ne on siellä ja tarjoavat ammattiapua jos on tarvetta.

pauliina rv20+1 (viikko ja päivä vielä rakenneultaan)

 

Mitäköhän nämä mahojen vertuuttelijat sanoisivat jos alkaisi mittailemaan heitä katseellaan ja tietty jos kyseessä on nainen... Kyselis "Ootko sä raskaana vai onko toi vaan läskiä...?" vois keskustelu lopahtaa lyhyeen.
Ärsytys vaan tuntuu jatkuvan, ei riitä 5 tunnin huonosti nukutut unet. :kieh:

 

Jes puoliväli.

Alakuloa poteville: Mars neuvolaan, ja heti!
Olen itse toistuvasta masennuksesta kärsivä ja nytkin lääkityksellä, tosin pienemmällä annostuksella.

 

Huomenta mammat!

Pai80 Mä oon tullut siihen tulokseen, että töissä kiukutus johtuu vaan tavallista ärsyttävämmistä ihmisistä - ei suinkaan minusta. Ota säkin sama asenne! Tosin mua ottaa vieläkin enemmän päästä, kun huomaan, että ihmiset vähän naureskelee kun kiukkuilulle, tyyliin "hormoonit...". Mikä tietenkin pitää täysin paikkansa. Omat tiimikaverit kommentoi hyväntahtoisesti mun mielitiloja, "nythän sillä on ollut pari ihan hyvää päivää" tms.

Marta Tuo pitää ihan paikkansa, että äidin odotusaikaiset ruokatottumukset näyttäisivät vaikuttuvan lapsen mieltymyksiin myöhemmin elämässä. Luin jostain ihan vasta tutkimuksen, että rotille tehdyissä testeissä huomattiin, että niiden rottien "vauvat", joille oli kantoaikana syötetty roskaruokaa, söivät mielummin rasvaista ja suolaista ruokaa. Kun taas terveellistä ravintoa saaneiden rottaäitien vauvat söi mielummin terveellistä ravintoa. Tietty rotta on ihan eri asia kuin ihminen, mutta tutkijoiden mukaan tässä vois hyvinkin olla perää ihmistenkin kohdalla.

Miksi muuten kutsutaan rottavauvaa?!

Martan kanssa olen muuten ihan samaa mieltä, että koitetaan pitää keskutestelujen ilmapiiri positiivisenä. Tottahan omia mielipiteitään saa ja pitääkin esittää, mutta samalla voisi pitää mukana kunnioituksen muita kohtaan. Me ollaan tosiaan kaikki erilaisia eikä ketjun tarkoituksena varmaankaan ole tuomita kaikkia, jotka on eri mieltä asioista kuin itse on. Mä teen sitä jo töissä. No en kuitenkaan, hehheh, olipas hauskaa heti aamusta.

Töiden pariin, mars!

Olivia & Vauveli 19+1

 

No jopas tulee tekstiä aina niin hirmuisesti että kun on muutaman päivän pois niin alkaa olemaan jo melko urakka lukea.
Joo tää TUPAKKA .. hmmm
itse olin ketjupolttaja meni 30 tupakkaa varmaan päivässä ja nyt kun olen raskaana menee sellaset 6 päivässä ja edelleen
kaiken pöyristyttävintä tässä menneenä aikana täällä luin että jos äiti polttaa hän ei ole valmis äidiksi!!!!!!!!!!

ai Veettu että otti pannusta. tämä toinen lapsikin on enemmän kuin toivottu ja ei minusta tee huonompaa äitiä kuin ensimmäisellekkään lapselleni.
Ja imettämisestä sen verta että aion imettää niin pitkään kuin vaan mahdollista..ensimmäsen kera oli niin että luovutin kaiketi liian helpolla...äitini kuoli kun poika oli alle 3 viikkoa ja se vei voimani ja turvauduin korvikkeisiin.
Hyvin tuo rakas voi ja on jo käyrillä edellä joten kasvaa ne hyvin korvikkeellakin.
Mutta todella jos hyvin menee niin toki koitan imettää mahdollisimman pitkään.
kaikille meille ihanaa odotusaikaa ja emmillä on niin ihuna massu kuin olla ja voi, mulla se täällä makkaroiden seassa jossain piilee

 

Kepsukka Meillä on juridisesti hoidettu asiat muuten kuntoon, joten sen suhteen ei ole mitään kiirettä naimisiin. Meillä ei siis mitenkään olla avioliittoa vastaan, vaan ei pidetä sitä tarpeellisena lapsien teon kannalta. Naimisiin ehtii myöhemminkin, vauvojen saanti ei ole ikinä itsestäänselvyys. Lisäksi mulla on keskivaikeasta vaikeaan hääkammo, joten taidetaan joskus tulevaisuudessa hoitaa homma kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa.
Musta on tärkeintä, että lapsella on rakastavat vanhemmat, joilla on hyvä parisuhde ja edellytykset pitää huolta pienokaisesta. Siviilisääty, seksuaalisuus jne. ei musta ole ensisijaisen tärkeitä juttuja.

Hyvä kuulla, että juridiikka on hoidossa se ei vaan välttämättä kyselijöille ole päivänselvä, että sitä tässä yritin vinkata..
En mäkään ajattele, että lapset voi syntyä vaan/vasta avioliitossa (tosin meillä synty esikoinen vasta naimisiin menon jälkeen, mutta "tilauksessa" oli jo pitkään ennen häitä, tuo ei vaan halunnu pitää kiirettä, synty 1½v häiden jälkeen), kuten sanoit, tärkeintä on rakastavat vanhemmat/vanhempi. Joskus se toisen olemassaolo ei oo itsestäänselvyys tai tilanteesta riippuen, voi olla jopa parempi olla ilman.. Nää on niin tapauskohtasia mun mielestä, ettei oikeastaan voi yleistää suuntaan tai toiseen. Esim töissä joskus puhuttiin homoavioliitoista ja niihin syntyvistä lapsista. Minä siinä sitten tuomitsemaan, että kyllä lapsella on parempi olla äiti ja isä kuin kaks isää. Kolleega ihmetteli, että onko mun mielestä parempi, että lapsella on vaikka narkki-äiti ja väkivaltanen alkkis-isä kuin kaks tasapainosta ja rakastavaa homoa isänä? Mitä muuta voi, kun kakomaan, että onhan tuo noinkin ja että enpä ajatellu tolleen..
:ashamed:

Nuha on järkky, nukkuminen katkonaista ja huonoa ja nyt väsyttäis ihan kamalasti.. Saas nähdä, miten selviää tästä päivästä..
Kepsukka ja masukki 18+3

 

Tupakoinnista Oon itse huomannut, että se on helppo sanoa, jos ei itse polta. Omalla miehellä on esimerkiksi todella vaikeaa tällä hetkellä päästä tupakasta eroon, kun sen on jonkinlainen stressin purkukeino (olen kyllä yrittänyt vinkata liikuntaa ja muita keinoja ) Mä en itse tykkää, jos joku arvostelee mun tekemiä ratkaisuja, joten harvoin itse arvostelen ketään. Huom..siis mä en itse polta, mutta ajattelin vaan kertoa oman näkökulmani

Käsittääkseni esimerkiksi lesken eläkkeen saa, jos on yhteinen lapsi. Muuten pitää olla ollut avioliitossa se 5 vuotta ja avokit jää ilmeisesti täysin ilman? Tää on ihan mun oma harhakäsitys ja en kyllä naimisiin menisi juridista syistä pelkästään.

Siis hyi onko jotkut tullu hiplaan teidän mahaa? Meillä anoppi kerran yritti, mutta sai sellaisen murhailmeen multa, ettei enää toistamiseen oo koittanut

Eiks tää mun en välitä kenenkään muiden mielipiteistä asenne oo hyvä

 

Helise ja Pai80 jaksuja :hug:

Viime yönä iski sitten muhun vatsatauti.. :kieh: Nyt huilaillaan peiton alla ja odotetaan työterkalla käyntiä! Rankka tauti, kun eilisen päivän mahaa kouri niin julmetusti ja yöllä heräsin taas siihen kourimiseen ja sitten saikin mennä vessaan. Yöunet jäivät vähälle, toivottavasti ensi yönä saisi nukuttua :ashamed:

Tänään olisi esikoisen kouluun ilmottautuminen. Isä saa mennä pojan kanssa. Siis apua mun vauva on jo niin iso, että alottaa koulun, kääks, kyllä vuodet vierii...

Mahassa on ollut kunnon jumppatuokiot :heart:

Aurinkoista maanantaipäivää mammoille :wave:


Maamin ja Toivo-Justiina 19+3 :heart:

 

maamin tänne iskenyt sama tauti ja tuntuu kyllä aika rankalta! nyt alkaa jo helpottaa, mutta la-su yönä en nukkunut silmäystäkään kun oksennusta tuli läpi yön... kauheet vatsakivut ja -krampit vielä siihen päälle! :x onneksi on aika nopeesti ohimenevää, mutta kauhee tauti kuitenkin!!

ja olipa tullut vielä vertakin noiden kramppien lisäksi, joten hötkyilen taas varmasti ihan turhaan mutta ehdinpä varata kuitenkin ajan ultraan, kun sain tälle päivälle vielä peruutusajan... hätiköintiä, joku sanoisi, mutta haluun tarkistuttaa asian.

18+1

 

Helise ja Pai80 jaksuja :hug:

Viime yönä iski sitten muhun vatsatauti.. :kieh: Nyt huilaillaan peiton alla ja odotetaan työterkalla käyntiä! Rankka tauti, kun eilisen päivän mahaa kouri niin julmetusti ja yöllä heräsin taas siihen kourimiseen ja sitten saikin mennä vessaan. Yöunet jäivät vähälle, toivottavasti ensi yönä saisi nukuttua :ashamed:

Tänään olisi esikoisen kouluun ilmottautuminen. Isä saa mennä pojan kanssa. Siis apua mun vauva on jo niin iso, että alottaa koulun, kääks, kyllä vuodet vierii...

Mahassa on ollut kunnon jumppatuokiot :heart:

Aurinkoista maanantaipäivää mammoille :wave:


Maamin ja Toivo-Justiina 19+3 :heart:

Oijoi, NIIIN samat käyneenä viikko sitten. Mä jo katsoin etten mä ole tätä kirjoittanut Ensin mulla oli mahatauti, sitten eskariin ilmoittautumista esikoisella (vitsit ne vauvat kasvaa nopeasti)
ja nyt mahassa jumpataan kunnolla viimeinkin. Jesh.

Mä leivon muuten PULLAA koska tuli himo. Ja koska mä olen sairaslomailemassa, niin mulla on aikaakin näin päivällä. Tosin olen varma että pullat kärähtää kun samalla lueskelen näitä viestejä...

 

bambina & maamin82 Vatsatauti on ihan kauheeta! Onneksi se menee usein nopsaan ohi. Meillä on töissä ollut kans liikkeellä samaa vaivaa ja kauhunsekaisin tuntein odottelen, milloin iskee muhun. :/ Eilen illalla oli jo tosi huono olo, mutta se taisi liittyä enemmänkin puolikkaaseen sipsipussiin, jonka vetäisin suvereenisti töllöä katsellessa... Parempia vointeja sinne molemmille!

 

Kepsukka Valitettavaa jos hermot menee, tosiasioitahan ne vaan ovat ja selväähän se on että tupakointi on haitallista niin äidille kuin lapselle, mielipiteensä saa ilmaista!

Aamuni alkoi ihanasti, kuulin ensimmäistä kertaa sydänäänet neuvolassa :heart: verenpaine 62/111 eli alhaisella mennään, ensi kerralla sitten kela-asiat. Meillä yhteinen perhevalmennus keskusäitiysneuvolassa ja molemmille omat valmennukset tulossa.

Pari hyvää kirjaa lainasin kirjastosta ja luin itse molemmat: Leena Väisänen, Raskaus muuttaa naisen mieltä ja maailmaa
Hanna Hirvonen, Isä syntymässä

Tässä isän kirjassa yhtälailla äidille mielenkiintoista luettavaa =)

Tilasin Vauva-lehden, siinä oli tilaajalahjaksi kantoliina, ihan jees jos tulisi vaikka käytettyä.

Kaikille hyvää alkanutta viikkoa :wave:

fiinukka ja käpy 17+3

 

Stemppiä ja :hug: kaikille alakulosta ja taudeista kärsiville!

Itsekkin jonkinsortin alakulosta ja saamattomuudesta sekä pelosta kärsin, mutta yleensä vain lyhytaikaisesti ja ne menee ohitse...Hieman itseäni mietityttää, koska miun maha on suhteellisen suuri (luulis että olen reilusti pidemmällä mitä olen vaikk ekaa vasta odotan) ja sekös tässä eilen pisti mietityttämään, joska vauvvelilla ei olekkaan kaikki hyvin ja kasvaakin liian isoksi ja on jotain kehityshäiriöitä yms...Kyllä tässä hulluksi ittensä saa jos miettii..Sydänäänet kuului ainakin eilen aivan hyvin ja niin pitkään ennenkuin toisin todistetaan pitäs uskoa, että kaikki on hyvin..Helpommin sanottu ku tehty...

Eilen lähettiin miehen ja koiran kanssa lenkille ja meidän oletetusta MAX. 10km lenkistä tulikin yli 16km lenkki ja nyt oikea jalka niin kipeä, että hyvä kun pystyy kävelemään..ja jaloissa hirmuset rakkulat ku huonot kengät...Noo olipahan sekin ystävänpäiväkokemus

Muuten omassa massussa meininki on edelleen hirmu hiljaista ja odottelen tässä jo että millonka pieni alkais potkimaan, mutta sen tekee sitten aikanaan...Nyt pitäis taas alottaa se urakka ja rueta lukemaan kahteen eri tenttiin jotka perjantaina..Onneksi en yhtään viimetippaan taas jätä näitä asioita, mutta kun ei kiinnosta!!!!!!!!

Rae ja Nyytti 17+4

 

maha välttämättä kasva joka kerta..itsellä 3 edellistä mahaa on ollut sentilleen samankokoiset kun katoin niitä mittoja vauvoillakin on ollut vaan muutaman 100g painoeroa,kuopus pienin,vaika joku joskus sanoi että vauvan koko kasvaa raskauksien myötä =) Mahan koko on paljon ruumiin rakenteestakin kiinni,kaverilla on aina ihan hirveen kokonen maha ja silti vauvat painanu alle 3kg =)

 

Olivia meiltäkin kyseltiin naimisiin menoa ensimmäisen yhteisen ollessa tuloillaan,toisen kohdalla vihjailut vähenivät.Kai se ajatus että kun on lapsi tulossa,niin kuuuluuuu mennä naimisiin on vielä osittain vallallaan.Tosin näin jälkeenpäin ihan harmittaa kun ei tajuttu tehdä sitä helposti ristiäisten yhteydessä,ei vaan piti saada viettää kunnon häät.

Mahasta,mun mielestä mun maha on ihan jännä.Kohtu ei ole kovin iso,mutta se jotenkin nostaa tuon jo olevan löllykän paljon kovemmaksi ja maha näyttää isommalta kun oikeasti onkaan.

Tyyppi on potkinut tänään niin,että tunnen sen seistessänikin jo. :heart:

 

tulipahan nyt käytyä siellä ultrassa sitten, vaikka osittain ajattelinkin että kaikki varmasti on kunnossa, mutta veri aina säikäyttää ja sitten vielä ne krampit päälle... noh, ei se turha reissu ollut kuitenkaan kun sain jonkun emätin-antibiootti-kuurin tai jotain, on joku kuulemma tyypillinen raskauden ajan bakteerijuttu, eli ei mitään vaarallista mutta hyvä että tuli sekin todettua. sitten ultrattiin ja kaikki oli hyvin, vilautti jopa 3D:tä ja olihan se aivan ihanaa!! :heart: ja tiietäänpä nyt että meille tulleepi poika!!! :heart: :heart: minkä kyllä siis tiesin jo alusta alkaen, mutta nyt se on virallista tietoa, ja siitä ei ollut kyllä epäselvyyttä!

joten täällä kaikki hyvin, vielä kun saisi jotain ruokia pysymään sisällä niin hyvin menis!

18+1 (äskesen ultran mukaan olis jo 19+3 )