Iltayötä
Ihan ensiksi Tsemppiä kaikille loppuodotukseen! Sekä niille, joiden käynnistys ei ota tuulta alleen että niille, joilla painetaan jo yliviikoilla. Olette ajatuksissa itse kukin!
Me kotiuduttiin tänään. Vietettiin kaksi yötä TAYS:n potilashotellissa ja tänään saatiin sit lupa lähteä kotiin. Oli ihanaa olla siellä, mutta vielä ihanampi oli tulla kotiin
Vauva syö mallikaasti jo, mutta vähän meinaa tehdä kipiää oikeaan rintaan. M oli onnistunut imemään siihen sellaisen vesikellomaisen rakkulan ja se puhkesi eilen. Itse puhkeamista en huomannut, mutta aijauts nyt se vasta kipeä onkin
Lanoliinia, lanoliinia... Oma olo on aivan mainio, että josko tuo loppuaika oli olojen puolesta synkkää sitä itteään, niin nyt ollaan aivan eri planeetalla. Ja ihana, että niin on
Synnytys meni aika lailla samalla tavalla kuin viimeksikin. Lähdin taas sillä ajatuksella liikkeelle, että niin pitkälle mennään ilman kivunlievitystä kuin pystytään. Ja noh, ei oo musta luomusynnyttäjäksi
Torstaina tosiaan heräsin tavoilleni uskollisena neljän aikaan ja saman tien supisti ihan tosissaan. Niin kuin kahtena edellisenäkin aamuna, eikä niistäkään mitään synnytystä tullut. Niinpä mä siinä sit otin parasetamolin ja "käväisin" (viivyin ainakin puoli tuntia) suihkussa ajatuksena, että meen takas nukkumaan vielä. Mies heräsi tällä kertaa myös mun seuraksi ja hyvä niin, koska viiden jälkeen oli pakko soittaa taysiin ja tarkistaa niiden ruuhkatilanne. Saatiin lupa mennä sinne ja mies katseli mun tuskaisaa menoa ja ehdottikin sit samoin tein mummun soittamista paikalle. Onneksi. Koska seitsemän aikaan mä olin jo synnytysvastaanotossa ihan valmiina köyttämään itteni siihen oveen kiinni
Svo:lla mut otti vastaan aivan ihana kätilö. Edellisen synnytyksen ikävin osuus oli nimenomaan se aika siellä synnytysvastaanotossa, mutta vaikka tälläkin kertaa siellä meni 4,5 tuntia niin fiilis oli ihan eri. Kävin välillä käyrillä ja sain seistä kaikki käyrät. Käyrien välissä "käväisin" suihkussa melkein tunnin ja pariin otteeseen käytiin kävelemässä pitkin sairaalaa ja siinä pihalla. Ens alkuun selvisin supistuksista ihan vaan hengittämällä äänekkäästi, mutta sit suihkussa hoksasin, että kun supistuksen aikana menen melko syvään haarakyykkyyn, helpottaa kipu paljon enemmän. Samaten miehen rentoutustekniikka oli petollisen hyvä. Se kertoi aina jonkun huonon läpän supistuksen aikana niin että oli pakko nauraa. TOIMI! (että nyt loput heinäkuiset sit vaan miehille ja tukihenkilöille joku vitsikirja mukaan). Kello oli suunnilleen 11 kun pohdittiin kätilön ja miehen kanssa, että mun kestokyky alkaa olla äärirajoilla. Olin ollut automatkaa lukuunottamatta jalkojeni päällä siinä vaiheessa 7 tuntia enkä oikeestaan jaksanut enää seistä. Että jos kipupiikki tois sen verran apua, että saisin hetken levättyä ennen tosi toimia. Tuon neljän tunnin supistelusession aikana olin toki auennutkin vasta nimellisesti. Mennessä olin kahdelle sormelle auki ja tuossa vaiheessa vähän väljemmin kahdelle auki.
Sovittiin, että kätilö hakee oman lounaansa ja ottaa musta lyhyen käyrän. Käyrän jälkeen mä vielä totesin, että pakko saada jotain syötävää, kun alkoi jo nälkä tulla, joten mies lähti hakemaan siinä kohti evästä. Meinasin ensin mennä itse mukaan, mutta en kyennyt kävelemään muutamaa metriä pidemmälle.. Noh, mies tuli tovin päästä eväiden kanssa ja ehdin haukata leivästä, kun taas tuli semmoinen viimeisen päälle kipiä supistus. Siinä mä roikuin svo:n odotusaulan seinää vasten syväkyykyssäni kun sisällä poksahti. Luulin ensin, että se oli tyyliin joku lonkkanivel kun ne välillä poksuu, mutta sit holahti
Nauroin ihan katketakseni ja sanoin miehelle, että voisiko se käydä sanomassa kätilölle, että tilanne vähän muuttui. Miehellä ei oikein meinannut upota kaaliin, että mitä tapahtui
Sit alkoikin 3 tunnin All you can take-kivunlievitysbuffa. Ensin sain sen kipupiikin, mutta siitä ei ollut mitään apua enää siinä vaiheessa. Vesienmeno räjäytti supistukset niin koviksi, että vitseille nauraminen muuttui itkuksi. Melko nopeasti pääsin saliin ja sain ilokaasumaksun käteen. Se auttoi puolisen tuntia, mutta kun en jaksanut enää seistä ja pallon päällä istuen ei saatu vauvan käyrää, niin menin sänkyyn. Makuultaan taas pelkkä kaasu ei toiminut. Sitten sain kohdunkaulan puudutteen joka kyllä auttoi muutaman supistuksen ajaksi, mutta tilattiin sit jo varmuuden vuoksi epiduraalikin. Kohdunkaulan puudutteen sain ehkä yhden aikaan ja silloin olin 3 senttiä auki. Epiduraalia sain joskus kahden maissa ja siinä kohti olin 4 senttiä auki. Kätilö laittoi mulle varmuuden vuoksi oksitosiinitipan ettei epiduraali hidasta synnnytystä ja lähti vuoronvaihtokierrokselle. Sovittiin, että hän tulee takaisin 15 minuutin kuluttua kierroksen merkeissä. No me soitettiin se takasin noin 10 minuutin päästä ku tuli pissahätä ja paineen tunne. Kätilö ei sit mennyt kierrokselle vaan tuli auttamaan vauvan maailmaan. Jollain maagisella tavalla olin sen 10 minuutin aikana auennut ne loput 6 senttiä ja vauva oli jo suunnilleen matkalla ulos kun kätilö tuli paikalle.
Kaikki tapahtu siinä sit niin äkkiä että olin aika pihalla vielä siinäkin vaiheessa kun sanoivat että nyt voi lopettaa ponnistamisen. Mutta noin kuudella-seitsemällä ponnistuksella vauva tuli maailmaan. Ensimmäiset 3-4 ponnistusta meni siinä ihmetellessä, että mites tää nyt näin äkkiä, mutta sittten kun sain keskityttyä niin homma sujui vauhdilla. Synnytyksen kestoksi oli merkitty 10 tuntia 48 minuuttia ja ponnistusvaiheelle laittoivat mittaa 6 minuuttia. Vesien menosta synnytykseen meni 2 h 52 min.
Se täytyy sanoa, että vaikka musta selkeesti ei luomusynnyttäjää saa hyvällä tahdollakaan, niin molemmille synnytyksen aikana mua auttaneille kätilöille pitää antaa iso kiitos, koska heidän avulla koko homma oli todella mukava kokemus. Vaikka muhun pumpattiin suunnilleen kaikki lääkkeet mitä kivunlievityspaletissa on, niin hetkeäkään ei ollut matkustajaolo vaan mua kannustettiin omien voimavarojen mukaan menemään mahdollisimman vähällä lääkityksellä.
Ja bonuksena ei tullut yhtään tikkiä ja olo oli jo hotelliin kävellessä varsin virkeä ja hyvä
Kaikkiaan tästä synnytyksestä jäi niin mukava olo, että vaikka nyt on sellainen tunne, että meidän perhe on valmis, niin synnyttämään voisin vielä lähteä
Ja nyt ollaan sit kotona ja opetellaan elämää nelihenkisenä perheenä. Vähän mä varpaillani kuulostelen vauvan oloja, koska hän nieleskelee paljon ja kakoo välillä tosi pahan kuuloisesti. Mutta en vielä anna refluksille pikkusormea vaan yritän pikkkujutuilla auttaa oloa ja toivon, että se on vaan vastasyntyneen kehittymätön elimistö kun ärtsyilee. Mutta muuten varsin rauhallinen lapsi. Ja heräsi viime yönä kellontarkasti 4:25 syömään
Mä niin tiesin tän!
Nyt voiskin siirtyä nukkumaan siltä varalta, että herätys on taas 4:25
Huomenna mä olen lasten kanssa kolmistaan kotona, kun mies lähtee omiin menoihinsa. Karu paluu arkeen kahden hotelliyön jälkeen
Tosin mä oisin ehkä suuttunut, jos se ois jättänyt menemättä.
Anskutin ja Muikku 2 vrk