Moikka kaikille!
Ehkä mäkin nyt jo uskallan mukaan... Varovaisesti kylläkin, nimittäin tämän vuoden puolella jo kaksi keskenmenoa takana. Edelliset raskaudet tosin päättyivät jo viikoilla 5+, nyt mennään jo viikolla 8+2. Eli siis Pesco/24/2/SatKS.
Meillä on entuudestaan tammikuussa 2011 syntynyt ihana pikkuinen punapäinen poika. Nyt sitten toivotaan, että saataisiin hänestä tehtyä isoveli.
Oireet ovat olleet tässä raskaudessa huomattavasti lievempiä mitä pojasta oli. Vatsan vihlaisuja ei ole juurikaan ollut muuta kuin ihan nyt viimepäivinä. Rinnat eivät ole ollenkaan niin kipeänä kuin viime kerralla.. Kuitenkin uusina verrattuna pojan odottamiseen on tullut kaamea FINNINAAMAISUUS! Siis että mua ärsyttää! Normaalisti minulle ei juurikaan finnejä tule mutta nyt naama kukkii kuin kesäniitty. Lisäksi on ollut pientä kuvotusta silloin tällöin. Vielä en ole oksentanut, mutta pidän sitä kyllä mahdollisena skenaariona tulevaisuudessa. Pojasta en voinut lainkaan pahoin.
Olen kauhulla tarkkaillut oireita kokoajan ja huomaan huolestuvani heti jos oireet tutuvat hiipuneen edes hetkeksi, tai vatsassa tuntuu jokin outo kipu. Neuvolassa käynti rauhoitti kyllä mieltä, ja vatsastakin saatiin syke 146 Varhaisultrassa kävin kun papu oli 6 viikkoinen. Sydän löi jo tuolloin, mutta kaveri oli niiiin pikkuinen että oli tosi vaikea saada edes näkyville. Jotenkin on epäuskoinen olo edelleen että tämä raskaus voisi jatkua normaalisti.
Ja hei varoituksen sana kaikille! Lainasin kaverilta kotidoppleria. Se vasta saikin minut huolestumaan. Sain sykkeen (en ääniä mutta lukemat) jo viikolla 7+2. Kolmena päivänä sain sykkeen näkyville helposti, mutta kolmantena päivänä syke näytti vain 97 ja neljäntenä päivänä ei löytynyt mitään. Olin jo aivan varma, että noniin tämä oli nyt sitten tässä ja puhuin jo miehellekin, että tähän loppuu toisen yrittäminen kun taas on mennyt kesken. Mutta sitten neuvolassa syke löytyi helposti ja sain taas hetkeksi mielenrauhan, mutta en todellakaan aio dopplerilla leikkiä enää ennen NT-ultraa. Joten suosittelen muillekin, etenkin jos on yhtä heikkohermoinen kuin minä, älkää häärikö niiden kotidopplerien kanssa turhan ajoissa, tai luottako niihin ainakaa 100%. Kyllä se kiva vekotin on varmasti jossain myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt siitä oli pelkkää haittaa ainakin minulle.
Olipas pitkä ilmoittautuminen Mutta siis joo, tsemppiä kaikille odotukseen! Toivottavasti meilläkin kolmas kerta toden sanoo.
Ehkä mäkin nyt jo uskallan mukaan... Varovaisesti kylläkin, nimittäin tämän vuoden puolella jo kaksi keskenmenoa takana. Edelliset raskaudet tosin päättyivät jo viikoilla 5+, nyt mennään jo viikolla 8+2. Eli siis Pesco/24/2/SatKS.
Meillä on entuudestaan tammikuussa 2011 syntynyt ihana pikkuinen punapäinen poika. Nyt sitten toivotaan, että saataisiin hänestä tehtyä isoveli.
Oireet ovat olleet tässä raskaudessa huomattavasti lievempiä mitä pojasta oli. Vatsan vihlaisuja ei ole juurikaan ollut muuta kuin ihan nyt viimepäivinä. Rinnat eivät ole ollenkaan niin kipeänä kuin viime kerralla.. Kuitenkin uusina verrattuna pojan odottamiseen on tullut kaamea FINNINAAMAISUUS! Siis että mua ärsyttää! Normaalisti minulle ei juurikaan finnejä tule mutta nyt naama kukkii kuin kesäniitty. Lisäksi on ollut pientä kuvotusta silloin tällöin. Vielä en ole oksentanut, mutta pidän sitä kyllä mahdollisena skenaariona tulevaisuudessa. Pojasta en voinut lainkaan pahoin.
Olen kauhulla tarkkaillut oireita kokoajan ja huomaan huolestuvani heti jos oireet tutuvat hiipuneen edes hetkeksi, tai vatsassa tuntuu jokin outo kipu. Neuvolassa käynti rauhoitti kyllä mieltä, ja vatsastakin saatiin syke 146 Varhaisultrassa kävin kun papu oli 6 viikkoinen. Sydän löi jo tuolloin, mutta kaveri oli niiiin pikkuinen että oli tosi vaikea saada edes näkyville. Jotenkin on epäuskoinen olo edelleen että tämä raskaus voisi jatkua normaalisti.
Ja hei varoituksen sana kaikille! Lainasin kaverilta kotidoppleria. Se vasta saikin minut huolestumaan. Sain sykkeen (en ääniä mutta lukemat) jo viikolla 7+2. Kolmena päivänä sain sykkeen näkyville helposti, mutta kolmantena päivänä syke näytti vain 97 ja neljäntenä päivänä ei löytynyt mitään. Olin jo aivan varma, että noniin tämä oli nyt sitten tässä ja puhuin jo miehellekin, että tähän loppuu toisen yrittäminen kun taas on mennyt kesken. Mutta sitten neuvolassa syke löytyi helposti ja sain taas hetkeksi mielenrauhan, mutta en todellakaan aio dopplerilla leikkiä enää ennen NT-ultraa. Joten suosittelen muillekin, etenkin jos on yhtä heikkohermoinen kuin minä, älkää häärikö niiden kotidopplerien kanssa turhan ajoissa, tai luottako niihin ainakaa 100%. Kyllä se kiva vekotin on varmasti jossain myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt siitä oli pelkkää haittaa ainakin minulle.
Olipas pitkä ilmoittautuminen Mutta siis joo, tsemppiä kaikille odotukseen! Toivottavasti meilläkin kolmas kerta toden sanoo.