Heippa hei :wave:.
On vähän jääny tää oma kirjoittelu mutta oon kyllä lukemassa käyny teijän kuulumisia....
Onnea vauvansa saaneille:heart:
Me pienen miehen kanssa kotiuduttiin viime keskiviikkona sairaalasta,pienen oltua kaks vuorokautta vanha :heart:. Arki on lähteny sujumaan oikeestaan tosi hyvin johtuen varmaan miehen kesälomasta,voi olla että parin viikon päästä oon toista mieltä
. Mies kun pitää isyyslomansa vasta syyskuun lopussa/lokakuun alussa....!
Synnytyksestä voisin tällee lyhyen stoorin kertoa:
Sunnuntaina valittelin FB puolella kun olin käyny pyöräilee 11km,putsannu mansikoita 5kg,tehny kakkuja,siivonnu,pyykänny ym ettei tuolla vauhilla saa yhtäkää supistusta aikaa,illalla kymmenen aikaa rupesin kattoo kostoo nauhalta ja tunsin sellasen vähän kovemman supparin kun harkka ja tunnin päästä toisen....joten väliä oli ja olin tuntenu niitä jo pari päivää aijemminkin....yhentoista jällkeen menin vessaa ja paperii tuli sellasta limaa (jota luulin valkovuodoksi kun näytti siltä),sit siirryin sohvalle kun tunsin että jotain valahti housuu,juoksin (no ainakii kävelin reippaasti) vessaa ja vedet lorahti lattialle (ja osa siis sohvalle). Soitettiin hoitaja paikalle ja juotiin vielä yöllä kahvit kotona kun synnäriltä neuvottiin odottamaan että tulisi supistuksia. Sairaalaan lähettiin kuitenkin ja matkalla sain yhen ainoan kipeen supparin ja olinkii vaan 2cm auki sitten. Vettä lorisi kokoajan ihan hirveesti (kuinka paljon sitä voikaan olla) ja saliin pääsin kuitenkii heti kun olivat sen meitä varten valmiiksi laittaneet
!
Jossain vaiheessa aloitin hengittää ilokaasua (josta sain yllättäen taas huonon olon ja oksentelin) kun olin päättäny etten muuta halua,ei menny kauan kun supistukset kävi niin kipeiksi että pyysin kohdunkaula puudutteen ja hetken odoteltii et auttaako se ja eihän se auttanu,kätilö kysy spinaalin mahdollisuutta ja en todellakaan kieltäytynyt ja sehän olikii taivaan lahja
.
Ponnistus vaihe alkoi puol seittämän aamulla ja 23 min ponnistin kun Poju ei vaan meinannu tulla ulos ja sydänäänetkin laski kokoajan 50-60 ja jouduin olee kontalleen useampaa otteesee,sit päätin etten siitä konttaus asennosta lähe vaan ponnistan niin sen vauvan ulos ennenkuin lääkäri tulee ja vetää imukupin esiin,kätilön ilmeestä kuulema näki että hätä alkaa olemaan (onneks ite en nähny kun olisin voinu mennä enemmän panikkiin)....vihdoin sain ponnistettua pään jolloin kätilö huomasi napanuoran olevan kaulan ympärillä,siitä johtu siis äänten laskut....klo:06.53 syntyi 9 pisteen täydellinen poika :heart:. Kokemus oli kyllä kivulias,vaikka viime synnytys meni ilman kivunlievitystä niin untu että tämä teki kipeempää mutta oli täysin sen kaiken arvoista. Sängyssä nukkuva täydellinen rakkauspakkaus on valloittanut kaikkien meidän sydämmet täysin :heart:
Tsemppiä kaikille vielä edessä olevaan koitokseen,pian on kaikilla heinäkuisilla nyytti kainalossa :heart:.
Emmuli ja Poju 8vrk :heart: