Ensinnäkin
nipsu83tsemppiä sinulle suuresti, pian suuri odotus palkitaan!!!:heart:
No niin ja sitten... olen ollut niin saamaton, päivittäin olen juttujanne lueskellut mutta en ole sitten kirjoitellut itse mitään... Tosin, siihen vaikuttaa se, että en viitsi tuolla puhelimella mitään pitkiä sepostuksia alkaa kirjoittamaan, kotona netti ei oikein toimi...nytkin olen sitten vanhempieni koneella mutta...
Lähdin tänne kävellen, matkaa hurjat alle 2km
mutta herran jestas että tuokin lyhyt matka voi tuntua ylivoimaiselta... : / Kamala paineen tunne koko ajan tuolla alhaalla, ihan kuin jotain tippuisi ja sitten tulee semmoisia viiltäviä/pistäviä/repiviä kipuja.... Kävely varmasti näyttää siltä kuin olisi tulossa "jotai" housuihin mutta onneksi tuo valtava masu paljastaa muille ettei kyse ole siitä!!!!
Olin pari päivää ennen vappua sairaalassa istukkakontrollissa sen paikan suhteen... Nooh, ei voinut lääkäri vielä sanoa pystynkö synnyttämään alakautta vaan joudun vielä käymään parin viikon päästä uudelleen siellä ultrassa... silloin sitten saa tietää joudutaanko tekemään sektio vai voinko synnyttää ns. "normaalisti"....
Jos nyt edes sitten sinne asti pääsen... Torstaina oli neuvola, kaikki oli ok... Mutta sitten kun kerroin kaikista vaivoista ja tuntemuksista niin laittoikin mut heti neuvolalääkärille...
No lääkäri sitten tutki ja sen jälkeen sanoi että hänen täytyy nyt kyllä sitten soittaa sairaalaan ja konsultoida synnytyslääkäriä... Minä olin vähän aikaa että mitä!?!?!?! :O
Eli "lähete" meni sairaalaan, tosin ei nyt heti tarvitse sinne mennä vaan heti sitten kun ja jos olo tästä vielä menee huonommaksi... Alakerrassa alkaa kuulemma paikat olemaan sen verran "valmiit" että ei sitä tiedä milloin tyttö tulee maailmaan... Tässä myös nyt sitten se "ongelmana" kun siitä istukasta ei vielä tiedetä estääkö se alatiesynnytyksen... Sairaalaan saan mennä kuulema lepäilemään jos haluan mennä mutta että ei ne enää häntä estele syntymästä jos on syntyäkseen, sen verran pitkällä kuitenkin jo ollaan... No minun tuurilla olen varma että vaikka nyt tuntuu että voi syntyä hetkenä minä hyvänsä niin kohta laittaa stopin päälle ja sitten menee sen kaksi viikkoa yli ja joudutaan reppana ajamaan toinen väkisin ulos yksiöstään!!! :kieh:
Tästäkö asiasta mies sitten "innostui"... Sen piti sitten heti alkaa järjestelemään paikkoja kuntoon...nyt on meidän makuuhuone sitten laitettu valmiiksi vauvaa varten... Kaupassakin kun kävi niin oli ostanut tuttipulloja, vaippoja, puhdistuspyyhkeitä yms... On voinut olla aikamoinen näky siellä kaupassa kun paniikissa niitä tavaroita siellä ostellut
Ihmettelee vaan miten minä olen ottanut asian niin rennosti...tyyliin "ei se nyt ihan just NYT synny"... Oli sitten mennyt asiasta kertomaan omalle äidilleen niin jotenkin hassua että hänellä on jo nyt kassi pakattu valmiiksi (tulee siis sitten kun lähtö tulee, meille vahtimaan vanhempia lapsia) ja nyt kun hänelle soittaa niin vastaa kuin ohjus, ihan heti että nytkö??? Toinen varmaan kulkee puhelin kädessä koko ajan.... Paniikki iski miehelle myös siitä kun ei olla edes nimeä mietitty...hohhoijaa...
Ainoa asia mitä nyt olen sillain miettinyt on se että jos alatiesynnytys onnistuu, niin milloin sairaalaan... Kun sitä sanotaan että synnytykset vain nopeutuvat mitä useampi synnytys on... No minulle ensimmäinen synnytys kesti yli 28h:O ja toinen syntyikin sitten ihan muutamassa tunnissa niin mitenkäs tämä kolman sitten!?!?!?
Tosin, eihän sitä tosiaan tiedä...eikä noi "ennustukset" aina paikkaansa pidä...
Hei, sitten tuli tämmöinen kysymys mieleen: Oletteko te muut miettineet synnytyksen jälkeistä ehkäisyä??? Me olemme enkä oikein tiedä... Sterilisaatiosta olemme miehen kanssa puhuttu ja se alkuun tuntui ihan hyvältäkin vaihtoehdolta mutta nyt... en mä tiedä... Mies olisi valmis siihen toimenpiteeseen, on siis luvannut mennä itse, eli ei tehtäisi minulle... sitten kysyi, miksi sitä ei tehdä minulle jos sektioonkin joudun, johon minä vastasin että taitaa olla minulle liian "lopullinen" ratkaisu... Johon sitten mies että niin mutta jos minä haluan vielä yhden lapsen niin ei hänestä ole sen tekemiseen paljon apua jos piuhat laittaa poikki...niin no joo, ei ole ei joten täytyy kai sitten miettiä vielä muita ratkaisuja...
Eikä siinä, välillä on niin vahva tunne että lapset ovat nyt tässä kaikki, ei enää yhtään mutta niin se oli kolme vuotta sittenkin, ehdoton ei, ei enää yhtään lasta minulle, ei nyt eikä koskaan mutta nyt olenkin sitten tässä näin ja tässä tilassa... ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan!!! :saint:
Kolmannen haaveilija & Eveliina rv34 POKS!!!!