Heinäkuun Hellemasut 2012 **TOUKOKUUSSA**

Apua, en enää muista mitä kaikkea piti kommentoida...

Nojoo, joku oli kirjoittanut mahan naksuttelusta: mulla on nyt ollut sitä viime päivinä. Kun vauva oikein liikkuu niin mahasta kuuluu naksahtavia ääniä. Oon käsittänyt, että kalvot siellä paukkuu =) Esikoisesta kun meni lapsivedet kesken unien niin satavarmasti kuului sellainen kova NAKS.

Paljon ootte kirjoitelleet nukkumisjärjestelyistä . Haluaisin tähän vaan kommentoida, että jokainen tehköön tyylillään, mutta muistakaas naiset, että älkää liikaa suojelko niitä miehen yöunia. Miksi sen pitää olla niin, että vauvan synnyttyä vain äiti kärsii huonoista yöunista ja miehen unia varjellaan keinolla millä hyvänsä??? Itse syyllistyin tähän silloin kun esikoinen syntyi, enkä tasan tarkkaan tee sitä virhettä uudelleen. Muistakaa ottaa itsekin sitä lepoa, antakaa miehen hoitaa joskus yökitinät (ja miksei syötötkin jos pullo kelpaa, ei se vauva kerrasta kahdesta vielä pulloon totu) ja nukkukaa itse vaikka korvatulppien kanssa. Se on ihan älytön ponnistus, jonka nainen tekee saadakseen vauvan maailmaan, joten on sitä lepoa hällekin suotava. Totta se, että miehen pitää jaksaa käydä töissä, mutta ei se äidinkään elo vauvan kanssa ihan lomailua ole, varsinkin jos vauva on vaativa.

Kahvia oon juonut n. 2-3 kupillista päivässä. En oo tästä potenut huonoja oloja, on noita vaarallisempiakin myrkkyjä maailmassa.

5 päivää töitä jäljellä!!!

Ullis ja Juniori 33+4

 

mulla tuntuu lähinnä persauksen puolella häntäluussa painetta jos kovasti joutuu kumarassa jotain tekemään.aikasemmin ei oo ollut mut tänään ku lapioin multaa ja kärräsin kottikärryllä niin alko vihottelee..samoin jos joutuu istumaan kauemmin.ja ihan kamalia virtsarakkoon kohdistuvia tömähdyksiä elii varmaan puskee päällä alaspäin kun neuvolassa oli RT jo pari viikkoa sitten

mä oon jo katellu nimiäisiin servettejä nimipainatuksillakin onko mitään ideoita miten lapsukaisen nimen vois kivasti julkistaa? jotain vähän erikoisempaa..

 

Hui kun oli tullut tekstiä viime lukeman muutenkin me heinäkuun odottajat ollaan aktiivisia palstailun suhteen.

Äitiyspolikäynti oli sit tnä,ja ensin olin käyrillä jonkun vartin verran,ja sit pääsin diabeteshoitajan puheille,ja oli vain puhetta kuinka syödä,ja sallia myös se herkuttele kohtuuden rajoissa
Selviän siis pelkällä ruokavaliolla toivottavasti loppuunasti,mut nyt ainakin.
2 vk päästä uusi 6päivän sokeriarvot ja lähetän ne suoraan sinne,ja sieltä tulee sit kutsu,jos on tarve.

Vauva kokoarvio oli nyt 2,2kg:heart: ja keskikäyrillä mentiin,tai ehkä tarkalleen keskikäyrän ja yläkäyrän välimaastossa.
Ja ihan ei pitäisi mitn.jättiläistä tulla,eli ihan normaalikokoinen vauva.

Vauva oli RT tarjonnassa,mutta ei vielä kiinnittynyt,ja lapsivettä oli runsaasti kuulemma,on mahdollisuus vielä pyöriä ja vaihtaa asentoa,juurikin tuon runsaan veden ansiosta,mutta epäilen,koska vauva oli jo viimeksikin RT tarjonnassa neuvolassa.

nyt tuli jotenkin paniikki saada äkkiä ne pienimmätkin kamppeet ostettua ja paikoilleen! PTT 32+6

 

Mies lähti potkimaan palloa..Oli vasta isänsä kaverina koko päivän mökillä. Tuli kotiin,söi,otti päikkärit ja lähti. Mä olen taas yksin. Onko kukaan muu yksinäinen nyt raskausaikana? Onko kaverit kaikonneet tai niiden treffailu jääny vähemmälle?
Tokihan on ollu puhetta erakoitumisesta, mutta onko kaverit omasta halustaan alkaneet pitämään välimatkaa?

Mulla ei oo koskaan ollu kavereita kovinkaan montaa,ei ainakan semmosia joiden kanssa olisin paljon viettänyt aikaa. Ala-asteella toki enempi,mutta yläasteella oli vain muutamia,suurin osa oli poikia kuitenkin. Pienestä pitäen oon tullu paremmin juttuun mies-puolisten kanssa. Tällä hetkellä on oikeastaan pikkuveljen vaimo, mutta heillä koira-harrastuksen vie vapaa-ajan. Työkaveritkin olivat vain työkavereita,ei olla oikeen koskaan vietetty aikaa vapaa-ajalla.
Yksi kaveri on amiskan ajoilta,mutta kun hänkin on raskaana ja heti mun perässä muutaman viikon,niin se on tuottanut vähä mielipahaa mulle. Hänellä on tapana vertailla kaikkea,enkä mä tykkää semmosesta yhtään. Ei ole kylläkään hänestä kuulunukaan pitkään aikaan,mutta viimeksi kun kuului,kehui vaan kuinka rinnat kasvaneet niin ja niin paljon. Sitä hehkuttaa kuinka kiva kun tuli ostaneeksi kolmion niin on vauvallakin omaa tilaa,ei tarvi ahtaasti olla niinkuin me joudutaan..Ja yleensäkin vain omista asioistaan kertonu ja jos multa jotain kysyi,johon vastasin jos vaikka esim. ollu vuotoja tms. ,niin heti vertaa sitä omaan tilaansa että onneks ei tarvi tommosista kärsiä ja onneks ollu niin helppo raskaus jne.
Ja aina mun ois vaan pitäny mennä heillä käymään,ei koskaan ole ollu tänne tulossa..Liekkö siksi ku on niin ahdasta ja mieskin istus samalla sohvalla..Meidän miehet ei vissiin oikeen tykkää toisistaan niin eipä ollla koskaan oltu porukalla missään..

On toki kummityttöjen vanhammat. Asuvat aika lähelläkin,mutta heillä touhua ja menoja riittää tyttöjen kanssa ja aina kun olisivat kotona,mun mies on treeneissä tai pelissä. Tai sit pitää olla porukoita moikkaamassa jne. Pyytävät kyllä aina käymään,muttei olla selvitty pitkilleen. Sanoin kyllä miehelle että vois ne meillekin tulla mutta liekkö heilläkin se ettei täällä ole tilaa 7 ihmiselle..Inhottavaa kun jos ihmiset jättää siksi tulematta kylään kun meillä ei ole mahista ostaa mitään 100m2 asuntoa : /
Kyllähän pankki varmaan myöntäs lainan mutta pitäs kai sitä pystyä maksamaankin jollain..
Eikä mies halua edes kysyä lainaa,kun mulla alla n., 27000e entisen elämän velkoja joten jos otat 140000e asuntolainaa, (jolla ei kylläkään kaksiota kummempaa saa) tulee päälle tuo 27000e. Mies sanoikin että meidän on kai pakko asua tässä vielä 8v jolloin tuo lainani on maksettu..
Mies sais varmasti tästä kämpästä ainakin 15000e voiton,mutta kun tämä on hänen kämppänsä ja hänen velkansa,niin toki ostas sit uuden auton (vaikka mulla uus farmari) mutta en tietty voi edes ajatella että jotenkin laittas sen uuteen lainaan.


Kylläpä nyt on joten masentunu fiilis kaikesta..

 

Tuli melkein tippa linssiin, kun luin noita sektiopäiviä joita moni on jo saanut. Teillä on ihan kohta jo oma pienokainen sylissä, voih! :heart:

Nimestä: Meillä on silleen hassu tilanne, kun meillä molemmilla on siis sellainen tyttöolo, niin meillä kuitenkin on pojan nimi aika selvä mutta tytön nimestä on vielä monia eri vaihtoehtoja. =) Tosin mä en tiedä miks musta on alkanut viime päivinä tuntuun siltä, että Hippu olisikin poika...? Kai mä lähinnä valmistan itseäni siihen mahdollisuuteen, ettei sitten siellä synnytyksessä tule kauhea järkytys jos Hippu tosiaan onkin poika. Ei vaan, molemmat on tervetulleita, terveys se tärkein on. :heart:

Sallin äsken itselleni kaksi lättyä, mitä tein miehelleni. Vedin oikein kunnolla kermaa ja tuoreita mansikoita päälle (ilman sokeria tietysti ) ja nyt on maha niin täysi, että tuntuu että masu on yksi iso pallo... Huhhuh!
Turvotusta on muutenkin ilmassa. Jaloissa alkaa näkyyn ja varsinkin kun töissä menen koko ajan edes takaisin (omaan tahtiin tietysti), niin iltaisin kyllä on nestettä enemmänkin. Huominen vaa'alla käynti kyllä jännittää..........

Niin ja remonttimies soitteli tunti sitten miehelle, ja saattaa tosiaan olla että päästään viikonloppuna muuttaan kotiin!!!! JEEJEEJEE!!!! Johan täällä ollaan vapusta asti oltu evakossa. Kotona odottaa hirveä siivo ja hävitys, mutta ei haittaa; tuleepahan siivottua kunnolla ennen pikkuisen tuloa. =)

MiNi ja Hippu 31+0

 

Tipetsu
Saat kyllä niin mun sympatiat! Voisin kuvitella ymmärtäväni sun murheita aika hyvin.
Musta tuntuu kans välillä, että mulla ei ole enää ystäviä. Kaikki elävät niin eri elämänvaihetta kuin minä ja mieheni. Kaverit vaan bilettää ja opiskelee, ja itse olen vakityössä ja arvostan enemmän perhe-elämää sekä illanistujaisia kotona. Onneksi siskon perhe on läheinen.

Ja muutenkin sama ongelma tuntuu olevan täälläkin eli mun pitäis aina mennä kavereille mutta kukaan ei halua koskaan tulla meille. Me asutaan kuulemma niin kaukana. Ihan sama matka mulla käsittääkseni on Tampereelle kuin niillä on meille tänne!

Meillä on myös tosi pieni asunto, 38 neliöinen yksiö, jossa erillinen makuuhuone, jossa toki ei ole ovea. Mutta pärjäämme siinä aivan hyvin. Pinnasänky mahtuu juuri sänkymme ja seinän väliin ja löysimme myös sopivan pienen hoitopöydän yhteen kulmaan. Hyvä puoli asunnossamme on se, että se on rivitalopääty ja piha on yli 60 neliöinen eli koirilla on ainakin tilaa ulkona, jos ei sisällä niinkään.

Eniten mua ärsyttää se että sukulaiset jne. koko ajan kyselee, että kuinka te oikein luulette mahtuvanne siihen koirineen kaikkineen. No miksi ei?? Ja ku ei ole kauheasti vaihtoehtoja, kun mies ollut työttömänä 2 vuotta ja nyt vihdoin pääsi määräaikaiseksi töihin. Ennen pidempi aikaista työsopimusta on turha edes miettiä mitään isompaa.

 

Tuo matka kysymys meilläkin on useasti ollut esillä, siis se et moni sanoo et me asutaan niin kaukana, eivätkä viitsi tulla käymään mut meidän tarvis kyllä päästä käymään monessakin osoitteessa. Mun käsittääkseni se ajomatka on sama molempiin suuntiin.
Nyt meillä olis tilaa, mut muuton jälkeen meillä ei sitten enää kauheasti olekaan, varaa ei oo muuttaa yhtään isompaan (nyt siiis muutetaan isommasta pienempään ja toisaalta kalliimmasta halvempaan), jos vaikka saatais pikku hiljaa näitä talousasioita kuntoon.

Alkaa ilmeisesti pikku hiljaa turvotus vaivata kun alkaa jalat pikku hiljaa särkemään, pitäis ilmeisesti alkaa kulkemaan vesipullo kainalossa, jotta tulis juotua tarpeeks. Mansikoita odotellessa, jos vaikka niillä sais turvotusta laskemaan. Lisäks tietysti vois koittaa tuota tölkki ananasta (tuoreesta kun menee heti suu rikki), jos se vaikka vähän auttais. Iltasin oon poikaa pyytänyt hieromaan mun jalkoja ku niitä särkee. Tarvii varmaan alkaa maksaa pojalle vähän siitä hyvästä ku hemmottelee äitiä=)

Maijamehi ja katkarapu rv 32+5

 

Tipetsu, olin juuri tulossa tänne myös purkamaan yksinäisyyttäni... En tiedä miksi tässä raskaudessa koen koko ajan olevan yksin ja kaipaisin huomiota mieheltäni. Mies tuli pari tuntia mun jälkeen töistä, söi ja lähti omiin hommiinsa, no okei ei oo sen kauempana kun tossa pihalla, mutta mä en näiden allergiaoireiden vuoksi voi oikein pihalla oleskella... Lapset oli harrastuksissa ja kavereilla ja minä vain yksin kotona neljän seinän sisällä... ahistaa... Muutenkin tuntuu, että tämän raskauden myötä olen ollut niin kiukkuinen ja koko ajan huonolla tuulella, että olen "karkoittanut" ne vähätkin kaverit ympäriltäni. En vain ole jaksanut oikein ketään ylinmääräistä oman perheen lisäksi. Pikkuhiljaa alkaa selvästi helpottamaan, enkä ota enää niin hirveetä stressiä kaikesta ja uskon, että kun tässä kohta vihdoin pääsee äippälomalle ja lasten koulu ja harrastuksetkin loppuvat, niin eiköhän elämä ala taas hymyillä Tuntuu, että olen lähes koko raskauden ajan ollut niin huonolla tuulella, etten ole osannut nauttia tästä olotilasta ollenkaan. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että loppuraskaudesa nautin täysin, onhan tämä todennäköisesti meidän viimeinen vaaveli :heart: Ja samalla aion yrittää myös olla paljon paremmalla tuulella kuin tähän asti!!! Tulihan taas purkauduttua, mutta onneksi voi purkautua tänne, kun ne muut kaverit ovat kaikonneet

Nimistä meillä ei ole vielä myöskään mitenkään selvää nimeä vaavelille, itse asiassa emme ole asiasta keskustelleet edes sitten joulukuun, jolloin sairaalapaperit täytettiin... Pitää varmaan alkaa jotain vaihtoehtoja miettimään...

SweetDream ja pikkuinen 33+2

 

Huomenta!

Neuvola takana, sykkeet 130-133, painoa minulle kertynyt kokonaista 100g lisää kolmessa viikossa (punnitsikohan se täti ihan oikein...) ja kohtu täynnä lasta. On siellä lapsivettäkin, mutta ei mitenkään älyttömiä määriä. Ja kun mennään yläkäyrän yläpuolella, niin ei mitään pientä keijukaista taida taaskaan olla tulossa. Ja kilpirauhaskokeisiin minut määrättiin, kun tulin maininneeksi, että minua palelee aina. Kahden viikon päästä selviää mitä niissä sitten tulee esiin.

Miehen huomion tarve on tuttu tunne. Meillähän tehdään nyt kuistin laajennusta ja wc-remppaa, jota päivisin on tekemässä remonttimies ja iltaisin oma siippa. Eli eipä paljon sitä aikaa oman miehen kainalossa ole ja sille olisi kyllä tarvetta. Mutta kohtahan tämä helpottaa, ainakin työstressien osalta. Esikoisesta muistan tuon kavereiden ja oman elämäntilanteen erilaisuuden. Nyt näin päälle kolmekymppisenä melkein kaikki ovat jo jakautuneet vähintään kerran tai saamassa esikoisensa lähiaikoina. Mutta esim. opiskelukaverit ovat kaikki kaukana, työyhteisö meillä on onneksi sen verran kiva, että työkavereista on tullut ihan oikeita ystäviäkin tässä vuosien saatossa.

Nimi- ja kummiasiat ovat meillä ihan auki. Jos tulee tyttö, niin yksi nimiehdotus on olemassa, pojan kohdalla ei ole mitään hajua. Ja kummeja emme tosiaan ole keksineet. Miehellä kavereita ei hirveitä määriä ole ja minulla taas kaverit ovat jo kummilapsilla kyllästettyjä.

Maijamehi, meillä tuo matka-asia oli aiemmin esillä miehen vanhempien kohdalla, heidän mielestään 150 km oli heiltä meille päin paljon pidempi kuin meiltä heille päin. En ole koskaan oppinut sitä logiikkaa.

 

Olen erittäin samaa mieltä Ulliksen kanssa nukkumisjärjestelyistä. Minun mielestäni tämä on kuitenkin kahen ihmisen projekti ja aion myös saada omat yöuneni ja miehen on hoidettava. Toki haluan että imetys lähtee alussa kunnolla käyntiin ja putket avautuu maidolle, mutta rintapumppua kahenlaista hankittuna jotta ukko saa yösyöttöjä tehä sitten. Ok äidillä on mahdollisuus nukkua päikkäreitä, mutta tulee varmasti niitäkin päiviä kun niitä ei saa nukkua. Plus välillä kunnon yöunet tekee ihmeitä ihmiselle.

Hui täällä alkaa kohta tulemaan vauvoja jo. Onnea sektioon meneville!! En taidakkaan olla enää ensimmäisten synnyttävien joukossa. Ensi ti taas tarkastus ja katellaan miten menee. =) Tosin oli tytön 7-vuotis bileet päiväkoti kavereille ja olin varma että synnytys käynnistyy kun tulin niin kivuliaat supistukset siitä tekemisestä. Noh sunnuntaina vielä ystävät ja sukulaiset kylään ja se on sitten siinä.

Juuh ja viikkoja 32+1 ja alkaa ennenaikais synnytys pelot kaikota.

 

Nytkö ne ongelmat sit alkaa, kun raskausviikot alkaa kolmosella.. huoh. Mä oon niin poikki!! En saa yöllä nukuttua, jotku hormoonit kai pitää hereillä. Lisäksi muksut on alkanu nukkuun tosi huonosti, ja niiden luona joutuu käymään vähän väliä. Mielellään tulisivat viereen, mutta sitten en ainakaan nuku ollenkaan.. Mua väsyttää.
Nukkumisjärjestelyistä mä oon ainakin sitä mieltä, että kyllä meillä mieskin saa heräillä yöllä.Ja on kyllä niin sikeäuninen kaveri, että ei varmasti vauvat ääntelyihin yms. herää eri asia tietenki sit jos on koliikkia tms. Mutta mä en taas oo yhtään päiväuni-ihminen, eli mun on saatava nukkua yöllä siinä missä mun miehenkin. Jokainen tekee toki tavallaan, mutta älkää tinkikö omasta jaksamisestanne liikaa sen kustannuksella, että mies käy palkkatöissä. Perhe on yhteinen yritys, ja molempien on jaksettava. Ja mun mielestä lisäksi mikään ei voita sitä yhteistä nukkumaanmenohetkeä, kun saa omassa sängyssä ison yhteisen peiton alla jutella päivän asiat läpi ja nukahtaa miehen kainaloon :heart:

Lisäksi mulla toi oikean jalan päkiä on ihan sairaan kipee sen toissapäiväisen ikkunanpesun jäljiltä. Käveleminen on jopa hankalaa.. Ja eilen tuli sit vielä jotain ihme maha"kramppeja" ja vatsa oli aivan sekaisin. Joku vatsatauti tästä nyt vielä puuttuukin..

Tänään lähdetään ajelemaan mun vanhempien luo 550 km:n päähän ja ollaan siellä sunnuntaihin asti. Autossa istuminen jännittää, koska mulla alkaa siinä tosi helposti supistelemaan. Saa nähdä kuinka käy, mutta eiköhän ihan hyvin. Onneksi saa viikonlopun rentoutua ja mummi vielä aina hyysää nuo meidän lapset niin enköhän saa nukkuakin!

Ruususuu ja muru 30+3 (KAI)

 

Nojoo, ehkä se riippuu vähän siitäkin mitä mies kenelläkin tekee työkseen. Auton rattiin en kyllä päästäisi yön valvonutta henkilöä. Mutta tuskinpa kukaan käy töissä 24/7, että on niitäkin öitä, ettei toisen tarvitse herätä töihin aamulla. Mutta tilanne voi olla sekin, ettei pullo vauvalle kelpaa, yrityksistä huolimatta. Mutta kuten todettua, jokaiselle sopii jokin tyyli . Ja jokainen perhe varmasti itse tietää, mikä on se ratkaisu, joka perheessä toimii.

 

nukkumisjärjestelyistä meillä nukutaan vauvan kanssa samassa huoneessa,mä ja mies samassa sängyssä,ja mies saa hoidella myös väliin yösyöttöjä,ellei niin tapahdu et mulla maitoo heruiskin

nimi ja kummiasiat nimestä kerkee päättämään sit ennen ristiäisiäkin,eli syntymän jälkeen vasta. kummeista ei ole kyllä tietookaan,oon miehelle ehdottanut et vois pyytää jtn.kaveriaan,ja sit meillä on kaveripariskunta,joita voisi mahollisesti harkita.

kavereista/yksinäisyydestä ei ole mullakaan kuin kaksi tosi hyvää ystävää,toinen on sinkku bilettäjä,ja toinen on nyt kans raskaana,mutta ne asuu n.40km päässä,ja mul ei oo ajokorttia,ni ite en pääse sinne yksin koskaan kyläileen,aina otettava mies mukaan,ja ei siinä mitn.koska mies ja tää mun kaverin mies tulee juttuun hyvin ja olleet samassa työpaikassakin,mut anyway.
Sit on jäänyt esikoisen kerhoajalta,tuommonen tuttava joka asuu perheineen ihan meiän talon vieressä,mutta hänkin on töissä.
Mut ihan erakoitumaan ei pääse,onneksi meillä on puisto ihan tossa 100m päässä,jossa aina näkee puistotuttuja ja pääsee höpiseen aikuistenkin kanssa.

tipetsu onko miehes minkäikäinen? meinaan muistan kun sain esikoisen ja mies oli tuolloin 27v,niin aikas usein oli ryyppäämässä kavereittensa kanssa(tuolloin kellään ei ollut vielä lasta,miehen kavereista) vai jos miehes ajatteleekin et nyt on tehtävä näitä juttuja tiuhaan et sit kun vauva syntyy niin aikaa ei jää enään niin omiin juttuihin?

Aamulla soittelin neuvolaan ja 11.6 on sit viimenen lääkärin tarkistus,ja sen jälk.aletaan käymään viikoittain.

eilen miehelle ja lapsille sanoin et olis kait tässä tehtävä joku vkl.reissu lastenkin kanssa,ennen juhannusta siis pakko,ei sen jälkeen enään kannata,jos lähtee etuajassa tulemaan(mitä salaa toivon)
Niin muksut sanoi et ei me voida kun vauva syntyy...eli niin oli mies sanonut muksuille,ettei voi mitn.lomareissua tehdä tai missään käydä:kieh:|O
Oli taas semmonen olo et huh huijakkaa...
No puuhamaata ajattelin,tai sit jonnekin kauemmas,mis vois yöpyäkin. Särkänniemessä tuli jo vappuna käytyä.

mut nyt on lopetettava ja alettava tekeen jtn.kotihommia,kun kuopuskin on kerhossa.
poksumisiin 33

 

Oih, mullakin on yksinäinen olo ja sitten tunnen huonoa omatuntoa siitäkin etten sitten siivoile ja kiilloittele kämppää viimisen päälle "kun kuitenkin yksin olen, eikä tekemistä ole". Mulla on esikoinen vielä pari päivää hoidossa, mutta sitten olemme kahden päivisin - ja oikeastaan iltaisin ja viikonloppuisinkin, kun mies tekee niin paljon hommia. Mulla ei oo ainakaan maaliskuun jälkeen ollut minkäänlaista läheisyyttä miehen kanssa. Pelottavaa, että siihenkin voi melkein jo tottua. Ei vaikuta hyvältä, varsinkin kun tilanne ei kuitenkaan helpota kun on kaksi pientä.

Ja sitten mun vanhemmat ei käy meillä kylässä lainkaan. Olemme asuneet tässäkin kämpässä puoltoista vuotta, ja he ovat 2 kertaa täällä käyneet, veli kerran. Siitäkin sitten tunnen huonoa omaatuntoa kun en käy heitä katselemassa, mutta useammin mä reissailen heille kun he meille. Jäävät vain tuohon 50km:n päähän shoppaileen viikottain, mutta tänne asti eivät vaivaudu.

Mutta itsekin vois piristyä ja lähteä kyläilemään kaikkialle, että suhteet pysyisivät kunnossa kavereihin - itse voisin myös kutsua heitä kyläilemään, mutta kun haluaisin että meillä on siistimpää, vaikkei he nurkkia tule katselemaan.

SiinaS 33+1

 

Heips pitkästä aikaa!
Ihanaa kuulla miten teillä muilla sujuu

Täällä alkaa pian kiire alkaa helpottaa. Vielä yksi päivä töitä ensi viikolla ja sitten koittaa totaalinen loma! Paljon tehtävää ja hankittavaa on kyllä vielä edessä, eikä järkyttävät allergiat helpota asiaa... Kaikki piha- ja puutarhatyöt saavat vielä odottaa parempaa aikaa. Olen käyttänyt pahimpaan hätään nenäsuihketta muutaman kerran, vaikka olen kuullut että vahvempiakin lääkkeitä voisi tässä vaiheessa syödä, mutta ajatus ei vain houkuttele niin paljon.

Minäkin olen kaksi kertaa hämmästynyt mahasta kuuluvaa naksahdusta, kiva kuulla että sitä on muillakin.

Yksi hyvä nimivaihtoehto ollaan yhdessä miehen kanssa keksitty sekä pojalle että tytölle. Tykkään kummastakin nimestä kovasti ja on ihanaa jännittää kumpi maailmaan putkahtaa Vaatteet meillä on hyvin poikavoittoisia, niitä kun on saatu valtavasti sukulaisilta. En ole montaa vaatetta itse ostanutkaan ja hyvä niin Saan aina hyvän mielen kun jätän hankkimatta jotain mikä ei ole välttämätöntä. Pitäisi kiireesti alkaa etsimään hyvää turvakaukaloa ja itkuhälytintä, ja sitteriin pitäisi ommella uusi kangas.

Veljeni vaimoineen pyydetään kummeiksi, mutta sylikummi miehen puolelta on vielä auki. Hänellä on läheisten sisarusten lisäksi paljon hyviä ystäviä joita tekisi mieli pyytää. Harmi että monilla tahtoo olla jo useita kummilapsia... Noh, vielä ehditään tuumailla.

Möykky ei ole valvottanut meuhkaamisella. Olen tässä odotellut milloin se alkaisi suunnata päätä alaspäin, lempiasento kun tuntuu sitkeästi olevan poikittain, niin että (luullakseni) pää törröttää napani vasemmalla puolella eteenpäin ja mahani näyttää melko kummalliselta Huomenna päästään neuvolaan ja ultraan, toivottavasti kaikki on kunnossa. Edellisessä ultrassa toista kuukautta sitten plexus kystia ei onneksi enää näkynyt.

Turvotuksia en ole havainnut, ainoa vaiva on päivittäinen karkailu joka meinaa välillä masentaa. Yhdistettynä loputtomiin allergisiin aivastelukohtauksiin se on aika rasittava juttu silloin kun on juuri tekemässä jotakin. Kuinka paljon harjoitatte lihaksianne?

Aika vähenee Alle 6 viikkoa kuulostaa hurjan lyhyeltä ajalta, mutta saapa nähdä meneekö paljon yli.
Melkein kaikki pienimmät vaatteet on nyt pesty, taidanpa mennä järjestämään ne kaappiin!

Ihanaa ja mahdollisimman kivutonta odottelun jatkoa, voikaa hyvin! Paljon tsemppiä sektioon meneville!

Mäkki ja Möykky 34+1

 

Nimeä ei oo vieläkään saatu päätettyä, muutamia ehdotuksia kyllä on. Toinen nimi on kyllä alusta asti ollut jo tiedossa mutta miten voikaan olla sen etunimen keksiminen niin vaikeaa...
Virallisia kummeja meidän vauvalle ei tule kun ei kuuluta kirkkoon niin ei ole myöskään ristiäisiä. Vielä mietitään et pidettäskö sit vaan ihan jotkut pienet nimiäiset ja pyydetäänkö pari epävirallista kummia.

Kavereita näen aikalailla yhtäusein kuin ennen raskauttakin, kyläillään puolin ja toisin. Pari kaveria on nyt myös raskaana, toisella on la kesäkuussa ja toisella lokakuussa Eli ihan kivasti on sit äitiyslomalla päivisin seuraa, vaikka ei ihan lähellä asutakkaan mut mulla on onneksi auto käytössä päivisin kun mies kulkee kimppakyydillä töihin. Bussilla täältä ei kyllä viitsi vauvan kans lähteä matkustaan kun pelkästään tuonne keskustaan menee 45-55min Omalla autolla pääsee puolta nopeammin...
Varmaan jonnekin perhekahvilaan tms. pitäs sit syksyllä mennä katseleen, jos vaikka löytyis äiti-vauva seuraa tästä omilta nurkiltakin

Meillä ei mies pahemmin oo tän vuoden aikana käynyt ryyppäämässä, hyvä jos kerran kuussa. Säikähti vissiin niin hyvin sitä yöllistä verenvuotoa ettei halua jättää mua enää kovin helposti yksin. Jotain kaveriporukan saunailtoja niillä on välillä ollut mutta aina se yöksi tullut kotiin ja ei ole kyllä montaa kaljaa juonut. Joten yksinäisyys ei oo pahemmin ehtinyt vaivaamaan kun välillä onkin ollut ihan kiva olla illalla yksin koirien kans, ollaan herkuteltu ja katsottu elokuvia Tai siis minä oon herkutellut ja koirat on vaan nukkuneet sohvalla vieressä.

Pikkasen oli vaihtelua tähän lepäilyyn kun olin sunnuntaina 8h koiranäyttelyssä, ei mun siellä tarvinnut tehdä mitään kun kaveri laittoi mun koirat ja esitti ne Piristi kivasti kun sai nähdä ja jutella pitkästä aikaa koiratuttujen kanssa ja näki kauniita koiria. Vielä kun tuo meidän vanhin koira yllätti ja pärjäsi oikein hienosti niin päivä oli ihan täydellinen
Seuraava näyttely mihin "pääsen" on sitten vasta heinäkuun puolivälissä ja sinne olis tarkotus mennä Pullan kanssa turistiksi
Nuorimmainen koira palautuu sunnuntaina kotiin 4 viikon näyttelyreissun jälkeen, ihana saada murunen kotiin kun on jo hirveä ikävä :heart: Tuo nuorimmainen kiertää ahkerasti näyttelyissä kesälläkin mutta mun ei tartte stressata kun kasvattaja sitä kuskaa, elokuussa jos sitten pääsis itsekin taas kehään juoksemaan...

Mutta pitää lähteä valmistautumaan kun meille tulee yks narttukoira kyläilemään nyt aamupäivällä, astutushommia Sormet ja varpaat on ristissä että homma onnistuisi!

 

Nyt pelkkää poksumista,

eli rv. 31+0!!!!


Huih, mihin tää aika alko taas juosta.

 

ihan pikaisesti tulin vinkkaamaan kun eilen noitaitkuhölyjä kattelin et hongkongissa(siis kiinassa) on sellanen kauppa ku baby monitor - Free Shipping - DealExtreme (mistä saa siis ihan kaikkea eletronisia vimpaimia) oli baby monitor nimellä noita ..hinnaksi jää noin 50€(mulla ei ole ikinä jäänyt tulliin ja jos jää niin noin pienessä summassa tullimaksu on muutaman euron) ja on sellanen kameralla varustettu malli..olis varmaan ollut muitakin malleja mut toi oli sellanen mikä oli tunnistettavissa vauvahälyttimeksi.mä oon paljon tuolta tilaillut tavaraa ja aina on ollut sitä mitä pitikin.nopea toimitus ollut. yleensä tullut paketti reilussa viikossa jos on ollut tuote heti saatavilla.ja baby haulla löytyy vaikka mitä jännää vauvoille

mun vanhemmat ei juurikaan täällä poikkea..jos on juhlat tai sitten kerran kesässä ajelevat(vanha paska auto, matkaa 130km ja äidin sairaus rajoittaa) mä ajelen sit yleensä sinne päin ja käyn samalla appivanhemmilla ja kummilapsia katsomassa.appivanhemmat kutsuvat aina välillä itsensä kylään ja puuhailevat metsässä risusavottaa ja muita pikkujuttuja samalla me asutaan täällä korvessa niin kaveritkaan ei käy kun tänne on niin pitkä matka.mä oon kans yleensä se joka käy.ja yleensä teen niin et jos tiedän että liikun lähistöllä niin ilmotan parin tunnin varoitusajalla et tuun tai sit treffataan jossain kaupungilla.
mies ilmotti just että lähtee reilun viikon päästä työmatkalle muutamaks päiväks tonne vähän kauemmas..voi yksinäisyys..ei siinä mitään mut ku meillä olis ollu kai just silloin synnytysvalmennus ja siel sairaalassaki pitäs käydä tutustuu..ja entäs jos jotain tulee sillä välin..ei se sieltä saa lentoja suomeen noin niinku naps vaan..käy niinku mun äidille et isi oli työmatkalla venäjällä ku mä synnyin ja oli kuulemma tuoksahtanu aika voimallisesti ku oli tullu mua katttoo sairaalaan..onneks tuo mun mies ei juo juurikaan

 

PTT Mies on saman ikäinen kuin mä eli 28. Eipä se baareissa oo nyt sen kummemmin viihtyny kuin aiemminkaan.. Kaipa se on vaan kokenu sen velvollisuudekseen olla nyt isänsä kaverina mökillä kun molemmat on työttömiä..Ja kaipa sen on pakko niissä futispeleissä ja -treeneissä käydä jos meinaa joukkueessa pysyä..Mä ehkä reagoin liian voimakkaasti kun miehellä on muutakin kuin mä..
Toisaalta kotonakin ois hommia,ikkunoiden pesua ja makkarissa pitäs järjestystä muuttaa ja pinniksen pohjakin laittaa että saa sänkyn valmiiks.

Tosiaan,ei ole enää kuin risat 3 vkoa Ykän syntymään..Tosin,just kävin veskissä niin valkovuoto ei ollu ehkä ihan valkeeta..? Pitää seurata jos alkaa muuttua ruskeemmaks tai punertamaan,niin soitan samalla sekunnilla synnärille. Eikä olla puuhailtu vällyissä,mies ei enää uskalla.. On kyllä sillä meiningillä Ykä myllänny eilen ja tänään ja päätään puskenu alaspäin että ei ihme ole istukka vaikka alkas tihkuttaa tms. Eli Ykä liikkuu normisti eikä supistele.
Mutta niimpähän yölläkin kuin vaihtoi kyyljeltä toiselle teki kipeetä masun sivuilla,ihankuin nahka repeis,oikein kirpaisi kun sattu. Heti kyllä pelottaa että voiko siellä kohtu/istukka kärsiä jotain vaurioita kun niin kiristeleen ja nipistelee kun kääntyilee..? On kyllä sukkapuikko-kipujaki ollu tänään.
Onko muilla semmosta että kun hengittää syvään/huokaisee,yskii,aivastaa niin navan kohdalla kiristelee ja vihloo?

Kaupassa pitää selvitä käymään,pitänee nyt tässä makoilla sohvalla ja ottaa iisisti siihen saakka. Enkä kyllä oo muuta tehny tänään kuin kävin puutarhalla..
Voihan rähmä että jänskättää ja pelottaa nää vikat viikot,kun se istukka on tiellä jos alkaa syntyä. Piipaa-autolla hätäsektioon? Hyi ei kiitos!



Tipetsu ja Ykä rv 34+4

 

Täällä myös kokemusta tuosta kiinalaisesta halpakaupasta -eikä suinkaan mitään positiivista. Osa tavarasta voi olla hyvää mutta isäntä tilasi meille mp3-soittimet, mulle näytöllinen ja ittelleen kaikkein halvimman minkä löysi. No tulos olikin sitten se, että mun omassa näyttö ei toimi, vilkuttelee vaan mitä sattuu, nappulat ei välttämättä reagoi painallukseen. Isännällä ei toimi lainkaan kun ei saa siirrettyä sinne musiikkia. Kone tunnistaa mutta ei voi siirtää. Eli kannattaa tosiaa varauksella suhtautua kyseiseen kauppaan, ainakin noihin halvimpiin hintoihin on kyllä syynsä .

Tipetsu, käytätkö tukivyötä? Mulla on sellanen Anita-merkkinen ja kokeilin sitä viime yönä pitää kun kyljeltä toiselle kääntyessä tuntuu niin kamalalta, vauva molskahtaa puolelta toiselle. Helpotti kummasti ja sai untakin kun vaimensi niitä möyrinkejä jonkun verran =)

 

Neuvola 33+2:
Paino laskenut viikossa -400g
Sf 35cm (viime viikolla 34cm)
rr 133/82 (pysynyut kuukausia jo samoissa lukemissa)

Ja sain uuden sokerimittarin kun vanha tuntui olevan sökönä.. Ja neuvolatäti totesi, että ei hätää, kasvu rauhoittunut ja seuravaa neukku 4.6 ja sitten 14.6 jo äitipolin kontrolli! Ihana olo )))

Esikoiselle kävin hm.llä ostaa kassillisen vaatetta ja ihastelin itsellekin kesävaatteita, ihania löysiä juttuja niin ei haittaisi vaikka pallomahalle muutaman kesäjutun ostas

Nukkumajärjestely meillä esikoinen kömpii vielä aamusta/aamuyöstä kainaloon, ja esikoisen vauva-aikana miehen kanssa sovittiin, että jos oli liian väsynyt hän heräsi myös yöllä vauvaa hoitamaan (siis työssä ollessaan, lomalla kyllä hoitelikin ja viikonloppuisin öisin myös) ja toi tissille (minä en kamalasti siihen heräillyt kun vauva söi ) tai antoi pullosta. Me ollaan kumpikin sellaisia, että tykätään välillä nukkua yksin, nytkin kerran viikkossa jompi kumpi melkeinpä (mies usein jää sohvaan ja minä taas kömmin keskellä yötä sohvalle) nukkuu sohvassa. Mutta en ole mitenkään miehen yöunia varonut vauva-aikana, jos sen on tarvis niin saa poistua kyllä paikalta On niin sikeä uninen ukko, että ei onneksi vähästä välitä.

 

RauRau On joo tukivyö ja kiitti vinkistä,pitääpä kokeilla ensi yönä. On varmaan näky kun nukun muuten alasti ja sit masulla on vyö

 

POKS 34+0 :heart:

Neuvolassa käyty: (32+2)

Paino 0g/vko (+1006g) -> jes, jes ja vielä kerran jes
RR 119/73 (128/72)
Hb 120 (27+6 121)
Prot./Gluk - (-)
Sf 30 (29)
Rt (rt)
Syke 146 (140)

Miten teillä tota turvotusta arvioidaan, kun mulla ei ole siihen koskaan merkitty mitään?

Ihme juttu kyllä tuo paino, kun viikonloppuna kylpyläreissu ja mökkireissu.. No, olen kyllä ollut aika aktiivinen ja kiireinen mammalomalainen, enkä ole ehtinyt ravaamaan jääkaapilla =)

Eilen osallistuin ekaan perhevalmennukseen, tai se oli oikeastaan synnytysvalmennus, puhuttiin synnytykseen liittyviä juttuja ja katsottiin video. Hyvä etten purskahtanut itkuun, kun se vauva syntyi siinä videossa Just ja just sain pidäteltyä. Oliks täällä joku muukin herkistynyt siinä, vai muistanko ihan väärin? Mut ihan mukavaa oli, mun lisäksi (jeps, mies ei ehtinyt rempan vuoksi) 3 pariskuntaa. Ens tiistaina jatkuu samalla porukalla, onneksi saa silloin miehen mukaan. Vaikka tää synnytysvalmennuskerta ois kyllä ollut tärkeämpi.

Ja eka vaiva saapunut päiviäni ilahduttamaan, nimittäin peräpukamat. Voi helvetti sentään. Muistaakseni jollain muullakin vaivannut? Terkka lohdutti tänään, että kyllä ne kuule sitten synnytyksen jälkeen katoaa! Todella lohduttavaa. No, onni onnettomuudessa, että alkoi vaivaamaan nyt, kun ei tarvii töissä enää istua.

Tosi ihanaa kyllä, että muutamalla kohta pienokaiset maailmassa! Tsemppiä teille sektioon valmistautuville

 

mä yritän itkusiedättää itseäni katsomalla avalta pieniä ihmeitä, neloselta vauvan tarinaa ja kakkoselta Sydänääniä ei auta ei

 

Täälläkin neuvola takana

Painoa tullut yhteensä 15 kiloa!! :ashamed: Jotenkin kyllä ahdistaa kovastikin, mutta toisaalta kohta ne kilot lähtee, ehkä? Terkkari ei kuitenkaan mitään sanonut kovasta painonnoususta, vaikkei mulla ole tullut oikeastaan yhtään edes turvotusta, eli kaikki kilot on jotain muuta...

Hemoglobiinia ei katsottu, kun on ollut kuulemma sen verran pitkään hyvä.
Verenpaine oli vähän noussut 130/80, mutta ei tuostakaan sitten sanottu mitään.

Vauva nyt kääntynyt raivotarjontaan (onneksi ja niin kuin olin vähän tunnustellutkin potkuista ja siitä, että vauva kirpaisi aina mukavasti virtsarakkoon). Näin pienen pään ultrassa :heart: Toivottavasti nyt pysyy näin päin! Muutenkin oli kuulemma valmiusasemissa oikeassa paikassa, että sitten vain odotellaan sitä h-hetkeä

Sykkeet oli 130 ja sf-mitta 31, eli edelleen keskikäyrän alapuolella oli ruksi. Kysyin, että tehdäänkö tästä vauvasta mitään syntymäkokoarviota, niin ei kuulemma tehdä, kun maha on niin pieni.

Jebbis ja mini 35+2