Hellou!
Pikakuulumisia täältä kiireen keskeltä
Ei näemmä ole aikaa, kun öisin lueskella näitä juttuja ja aina menee pikapäivityksen puolelle..
Harrastuksista: olimme kaksosten kanssa vauvauinnissa (peruskussi&jatko) ja meillä oli todella aktiivinen mammaporukka, joiden kanssa tavattiin vähintään kerran viikossa (jos sitä harrastukseksi voi sanoa
) Muuhun ei aika, eivätkä voimat riittäneet. Tällä hetkellä meillä on toisella noita pakollisia fysioterapeutti ym. käyntejä, joten ei muita harrastuksia juuri kaivata ja toinen taas on niin hitaasti syttyvä tapaus&ujo, että en näe mitään hyötyä mennä mihinkään, jossa on paljon uusia ihmisiä. Istuisi äidin sylissä, kunnes homma olisi lopuillaan ja sitten ehkä uskaltautuisi mukaan. Tosin lapset ovat vielä niin pieniä, että ehkä muuuutaman vuoden sisällä, jos itse haluavat. Vauvauintiin mennään kyllä nytkin, jos siltä tilanne silloin näyttää. Suosittelen! Perheemme myös harrastaa aika paljon matkustelua ja se tuntuu olevan myös lasten mieleen. On kiva mennä lentsikalla, junalla, linja-autolla ja nähdä norsuja, apinoita ja leikkiä isolla hiekkalaatikolla, joten sillä linjalla jatketaan.
Yrittämisestä: ne kenellä tärppää heti ei kannata tuntea huonoa omaa tuntoa, mutta on hienoa, jos tunnistaa sen, että olet onnellisessa asemassa tuossa asiassa ja osaat huomioida ystäväsi joka mahdollisesti painii ongelman vuoksi. Silloin kun yritimme lasta, tunsin toki kateutta ja "miksei meille" -tyylistä oloa, kun kaiken maailman narkkareillekin se lapsi suotiin tuosta vain. Kateutta saa ja voi tuntea (myös ystävää kohtaa), mutta se on asia, joka katoaa kyllä tärpin myötä eikä ole olemassa ns. vääränlaisia tunteita. Hoidot ovat kuitenkin rankkoja ja aihe hyvin arka ja henkilökohtainen. Keneltäkää onnistumiset eivät toki ole poissa ja sen varmasti jokainen lapsetonkin ymmärtää.
Elintapojen osalta olin itse tupakoimaton absolutisti noihin aikoihin ja aina aktiivisesti urheilua harrastanut, vain kasvisruokaa nauttiva, terve nainen, eikä minusta mitään vikaa löytynytkään. Päin vastoin. Omaan kuulemma harvinaisen paksun kohdun limakalvon, joka on ihanteellinen alkion kiinnittyä ja kasvaa. Tiedän myös muita pareja, joilla ongelma ei todellakaan tule elintavoista. Toisaalta taas olen kuullut ystävältäni narkomaaniäideistä, jotka raskautuvat ja joita koitetaan sitten hoitaa mahdollisuuksien mukaan. Eli toivon, ettei kukaan ajattele niin, että lasta ei tule, jos ei ole elänyt terveellisesti. Joskus kuulee myös näitä, että pari ei oikeasti sovi yhteen ja siksi lasta ei kuulu.. Typerä ajatus, koska tuskinpa eroja sitten tulisi juurikaan kuin lapsettomiin perheisiin
Sama asia on erityislapsen saannin suhteen: siitäkin elää vielä sellaisia legendoja, että välillä on ihan oksat pois. Yksi tuttavani (silloinen "ystäväni") totesi kerran minulle, että hän on miettinyt, että on sen verran hetiheti -ihminen, ettei jaksaisi odottaa näin kauaa lasta vaan haluaa etukäteen suunnitella koska seuraava tulee... Joo, niin olen minäkin hetiheti -ihminen, mutta elämässä on asioita, joille me ihmisetkään emme voi mitään. Vaikka kuinka haluaisimme, toivoisimme, noituisimme. Piste.
Joka tapauksessa itse uskon, että jokaisella on elämässään ne omat haasteensa, kriisinsä jne. Toisella se on lapsettomuus ja toisella jokin muu asia. Aina se oma kriisi kuitenkin tuntuu maailman pahimmalta, ainakin ennen kuin asian on saanut jollain tasolla prosessoitua.
Rintakivuista: itsellänikin on tuntunut rinnoissa välillä kipuja, jotka varmaan johtuvat niiden kasvamisesta(kin). Näin olen ainakin ajatellut. Hedelmöityshoitojen aikana syötävät hormonit saattavat kasvattaa rintojen kokoa, niin sopisi särky myös siihen. Itse tarkistutan kuitenkin rinnat säännöllisesti, niin ei tarvitse asiaa niin stressata. Muutamalla ystävälläni on ollut rintasyöpä ja toisella se todettiin juuri raskauden jälkeen.. Raskaus saattaa sen kyllä laukaista, koska silloin hormonitoiminta on suurimmillaan. MUTTA, ystävällänikin löytyi patti ja en muista, että olisi mistään kivusta maininnut mitään.
4D-ultrasta: olemme jälleen menossa 4D-ultraan ja mietin, että jos sen ajoittaisin nyt esim. viikolle 22. Olisikohan vauva silloin jo liian iso ultrattavaksi...? En enää muista, joten pitääpä tarkistaa. Viimeksi olimme samalla viikolla kuin oli rakenneultra ja se oli sillä tavoin hieman tylsä vaikka tokikin kuvan laatu on ihan erilainen ja nyt tiedän, että vauva tosiaan näyttää samalta kuin ko. ultrassa näkyy.
Vitamiineista: Lady Vitan "Mamaa" on syöty jo monta viikkoa, oikeastaan testistä lähtien.
Mistä THE tunne tulee: ihan intuitiolla minulla. Jotenkin kun ajattelen vauvaa, näen vain tytön. Viimeksi oli samanlainen tunne, että kyseessä on tyttö ja poika.
Unista: en ole nähnyt lainkaan synnytys tms. unia, en vielä. Tai sitten eivät ole vain jääneet mieleen. Stressaan syntymää kuitenkin sen verran, että uskon unien kyllä tulevan lähempänä h-hetkeä ja luultavasti ne ovat lähinnä painajaisia ;/
Omatunto: joo, voin kyllä myöntää tuntevani huonoa omaa tuntoa syömisistäni jne. mutta se on varmaan myös yksi hormonien tuotos. Viime raskaudessa huomasin himoitsevani kaikkea, minkä tiesin terveelliseksi. Huono omatunto minulla kyllä jatkui aika pitkään myös lasten synnyttyä, kun en ehtinyt tarpeeksi sitä tai tuota. Mutta silleen ihan terveellä tavalla tuohan on varmasti normaalia ja vain hyväksi lapselle/lapsille.
Jees, muuten täällä voidaan loistavasti - ei väsymystä, kuvotusta, närästystä, pahemmin mitään kipuja, ei finnejä tms
Kyllä toinen kolmannes rules! Koitan itse nyt tarkkailla hieman painoani, jotta voisin hieman paremmin loppuvaiheessa kuin viimeksi. Tämä alun mässäily meni nyt hieman jännityksen piikkiin
Nyt on virallisesti siirrytty raskausviikolle 14!
Mirella_36&Mussu