Voisin vielä laitella synnytyskertomusta tännekkin!
Eli synnytys alkoi vesien menolla 5.7. puoli kahdelta yöllä. Olin kotona kuitenkin seuraavaan iltaan asti, kun en ollut varma oliko ne vedet tosiaan menneet, vai tuliko muuta vuotoa. Torstai iltana sitten soitin KYSille, ja kehotettiin tulemaan kiireettä saman illan aikana. Lähdettiin sitten miehen kanssa pari tuntia puhelun jälkeen sairaalaan, jossa ensiksi pääsin käyrille. Kätilö tuli sitten tekemään liuskatestin, niin sillon hulahti hirmuset määrät sitä lapsivettä. Kohdunsuu oli vielä kiinni kokonaan, mutta kotiin ei voinut enää mennä, eli jouduin jäämään yksin osastolle. Ja se osastolla olo oli HELVETTI.
Oon varmaan yliherkkä tai jotakin, mutta en kyllä paljon muuta pystynyt siellä tekemään, kuin itkemään ikävää. Pelotti koko ajan, että mitä seuraavaks tapahtuu, ja kerkeekö mies sitten tulemaan synnytykseen. Yhden yön ja kaks päivää siellä olin, mutta tuntu kyllä viikoilta... Mies oli vierailuaikoina aina tukena, mutta sillonkin vaan itkin, kun tiesin että illalla sen pitää lähteä. Koko osastolla oloaikana nukuin ehkä kaks tuntia yhteensä, eli en pystynyt ollenkaan keräämään voimia synnytystä varten. No, 6.6. päivällä sain sitten supistuksia lisäävää lääkettää kaks kertaa suun kautta. Mies oli sillon seurana, ja sain nukuttua sen vieressä hetken, ja mieli oli vähän parempi! Sitten kun alko supistelemaan kunnolla (klo 16), lähetin miehen kotiin syömään ja nukkumaan, ja sovittiin, että seuraavan kerran pääsee tulemaan suoraan synnytyssaliin.
Puoli yhdeltätoista illalla sitten tosiaan sain siirtyä synnytyssaliin, kun supistukset olivat jo tosi voimakkaita. Kätilö kyseli kivunlievityksestä, ja en halunnut mitään päätä sekoittavia lääkkeitä/ilokaasua, joten jäin pariksi tunniksi odottelemaan epiduraalia. Mies tuli tunnin sisällä paikalle, ja pärjäsin hänen kanssaan tosi hyvin supistuksissani!
Olin koko raskauden ajan sitä mieltä, että ne supistukset ei voi olla niin kauheita, eikä ne kyllä ollukkaan, paitsi sitten kun oli 8-10cm auki! Sain siis epiduraalin, mutta se vaikutti vaan oikealla puolella, supistukset tuntu edelleen vasemmalla puolella jalassa, lantiolla, alaselässä ja pepussa. Silti sain nukuttua hetken. Ihan koko synnytyssalissa oloajan valitin kakkahätää......... xD Kätilö vaan sano, että ei oo kakka kun vauva, mutta ite vastasin aina että sittenpähän näätte, ja että kyllä oon varma omasta tuntemuksesta :'DD Kertaakaan en kuitenkaan isolla hädällä käynyt, eikä synnyttäessäkään tullu mitään muuta kun vauva :'D No kuitenkin, sillon kun alko olemaan auki sitä 8cm, mulla oli supistukset silti aika hiton kovia, mutta liian lyhyitä. Sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei vaikuttanu mitenkään muuten, kun että sisätutkimus ei sattunu. Lopulta sain vielä sitten spinaalipuudutukseen, jota laittaessa selkää jouduttiin tökkimään varmaan 100 kertaa ennen onnistumista, koska itkin ja huusin että haluun kakalle :'D Aina kun supistus tuli, olin varma että mulla tulee tarpeet siinä kaikkien silmien edessä, ja huolin vaan sitä. Kaikesta huolimatta puudutus vaikutti ihanasti, sain nukuttua vikat kaks tuntia ennen kun aloin ponnistamaan. Ponnistusvaihe oli ihan hirveä mun mielestä. Pyytelin vaan anteeks kun en osaa ja jaksa. Kätilö sano että tosi hyvin menee, ja ponnistan hirveen hyvin, musta tuntu ettei tapahu yhtään mitään, kipu vaan kasvaa. Ja kun kätilö sano että voin kokeilla vauvan päätä, ja että oon edistyny hirveesti, sanoin aina vaan että en usko tai älä huijaa.
Vaavi syntyi täysin pistein klo 10.48, 38 min ponnistamisen jälkeen. Yhteensä synnytyksen kesto oli melkein 19 tuntia. Poika on rakkain ja täydellisin pienoinen ? Ja hän muuten syntyi samalle syntymäpäivälle, kuin isinsä!
Osastolla olo vauvan kanssa oli aika kauheaa. Huone oli tajuttoman pieni ja helvetillisen KUUMA, kahden hengen huone siis. Odotin vaan koko ajan, että päästäisiin kotiin. Päästiinkin kahden yön jälkeen, ja heti alkoi menemään tosi hyvin! Ainoa oli vain, että olin itse tosi surumielinen ja vähän ahdistunut, enkä edes osannu kertoo mitään syytä siihen. Eilen oli sitten neuvolan kotikäynti, ja kaikki oli vauvalla hienosti, paino noussut upeasti ja muutenkin jäpykkä oli kuulema tyytyväisän oloinen!
Puhuin terkan kanssa paljon tuosta osastolla olosta, ja miten se ahdisti. En tiedä sitten helpottiko se, koska eilen sitten tuntu että jotenkin oon taas oma itseni!!!
Tuntuu, että osaan hoitaa vauvaa tosi hyvin, ja meillä menee niin hienosti! Oon taas ilonen ja hymyileväinen, enkä hätäänny ja stressaannu heti jos vauva vaikka itkee, vaan pystyn rauhallisesti toimimaan ja hoitamaan vauvan. ? Ja mun mies on maailman paras isä, se osas alusta alkaen tosi rennosti ja rauhallisesti hoitaa poikaa! Oon niin onnellinen, meillä on ihana parisuhde mieheni kanssa, ja maailman ihanin poika. ? :')
Laitan vielä varalta tähän nämä meidän päivitettävät tiedot, jos
Maanu ei huomannut aiempaa päivitystä viestitulvassa!
Eli
Poika syntyi siis 7.7. mitoin 3650g, 51 cm, py 36,5!
Sitten kysymys erityisesti
Kuopiolaisille! Eli pitääkö isyydentunnustamiseen varata itse aika, vai ottavatko he sieltäpäin yhteyttä? Entä sitten kun isyys on tunnustettu, sitten voi lähettää maistraattiin vauvan nimitiedot, eikös?
Ihanaa päivää kaikille! :flower: