Helou mammat! :wave:
Onnittelut niille jotka tässä välissä ovat vauvautuneet ja paljon tsemppiä vielä omaa nyyttiään odotteleville!
Me tänään vihdoin päästiin kotiutumaan pienen neidin kanssa ja kylläpä on kiva fiilis! Alkoi nuo sairaalahuoneen seinät kaatua päälle jo..
Tässäpä meidän tarinaa:
Menin tosiaan jo 10.7 osastolle kun soittivat vuorokausivirtsan keräyksen tuloksista. Eli valkuaista tosiaan oli sitten reilusti, 1,94g ja vakavan raskausmyrkytyksen raja on kuulema 2g. :O Siellä sitten pötköteltiin loppupäivä ja yö. Aamusta (11.7) toivat uuden purkin et pitää taas alkaa keräämään sitä pissaa purkkiin..
Lääkäri kävi sitten joskus kymmenen maissa ja teki sisätutkimuksen. Sanoi sitten että kohdunkaula on lyhentynyt noin senttiin ja kohdunsuu on noin kahdelle sormelle auki. Tuli siihen tulokseen että laitetaan Cytotecit ja aloitellaan hommat käyntiin.
Puoli 11:sta suunnilleen puoli kolmeen asti tuli pieniä supistuksia jotka kuitenkin voimistuivat kokoajan. Puoli kolmelta laitettiin lisää Cytotecia ja odoteltiin..
Suunnilleen neljän viiden aikaan olikin jo tosi napakoita supistuksia ja istuin jumppapallon päällä lämpöpussi mahalla, mies piti selässä toista. Mies laski supistusten välin olevan silloin noin 3-4min väliltä.
Seitsemän maissa sanoin että haluaisin kokeilla allasta ja kätilö laittoi minut sitten käyrälle että pääsin sinne. Supistukset alkoivat olla jo tosi kipeitä.
Olin ammeessa noin 19.45-20.15 ja halusinkin sieltä sitten jo pois kun tuntui että siellä ei ollut hyvä olla. En pystynyt rentoutumaan kunnolla ja tuntui ettei saanut vettä jokapuolelle, joko maha tai selkä oli "kylmänä".
Sitten mentiinkin jo synnytyssaliin ja kätilö kysyi että haluanko jotain kipuun.
Kivut olivat jo aika kovat ja sanoin että haluan epiduraalin. Laitettiin kanyyli suolaliuokselle ja alettiin täyttää lappuja puudutusta varten. Sisätutkimuksessa olin noin 6cm auki ja reunaakin oli jonkun verran vielä. Kätilö laittoi "pinnin" vauvan päähän josta näki sykkeen suoraan.
Meni hetki ja tunsin että jotain valuu; lapsivedethän ne. Aivan heti tuli järkyttävä paineen tunne ja sanoinkin että nyt on pakko ponnistaa! Kätilö sitten äkkiä tarkistamaan tilanne ja olinkin jo 10cm auki ja reuna hävinnyt!! (kello noin 20.45)
Kätilö sanoi että anna mennä vaan, ei tässä enää mitään epiduraaleja ehditä.
Eli meidän neitoselle tuli sitten hirmuinen kiire tähän maailmaan; 16min ponnistamisen jälkeen rinsessa oli syntynyt. :heart: (11.7 klo 21)
Kipu oli kyllä aikamoinen mutta piti vain ajatella että jokaisen supistuksen jälkeen hän on vähän lähempänä syntyä. Välilihan puuduttivat (jossain välissä) enkä tarvinnut edes sitten tikkejä kun eivät paikat edes revenneet.
Huh, tulipahan sepustus. Mutta tässä tosiaan meidän versio maailmaan tulosta.
Johanna26 & Patuliini 4vrk
(tänään on omatkin synttärit, maailman paras synttärilahja!! :heart
Ja mietin tuossa;
sopaka oltiinkohan kämppiksiä?