Heinäkuun Hellemasut 2012 **HEINÄKUUSSA** Meidän kuu!! **
- Viestiketjun aloittaja Maanu
- Ensimmäinen viesti
Kopsasin Tiuh:n synnytyskertomuksen tänne tuolta kesäkuun pinosta, niin ei mene keltään ohi =) Onnea Tiuh!! :heart:
Synnytyskertomusta:
Viikkoja 39+1
Viime viikon keskiviikkona manailin vielä kahdentoista aikaan äitilleni puhelimessa, että varmasti menee yli lasketun ajan.. Kahden aikoihin alkoi olla hieman kipeämpiä supistuksia ja niiden väli oli 2minuutista 9minuuttiin. Kävin sitten lepäilemään ja miehen tullessa 16:30 töistä, nousin sängystä ja osa lapsivedestä lorahti pöksyihin. Vessassa käydessä tuli jo veritulppaa ja lisää vettä. Soitin sitten synnärille ja sanoivat, että viimeistään klo 20 pitää tulla sairaalaan.
Miehen kanssa sitten vielä vähän ihmeteltiin, että nytkö se sitten tapahtuu..Lähdimme kuuden pintaan ajelemaan Kotkaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kätilö testasi sellaisella tikulla, että neste varmasti oli lapsivettä, olihan se ja lisää lorahteli kokoajan. Samalla otettiin myös streptokokki näyte. Olin vain hädin tuskin kahdelle sormelle auki ja kohdunsuu kuulemma tosi takana. Illan aikana olin vielä pariin otteeseen käyrällä ja sain supistuksiin Oxycontinin. Yö meni melko vähin supistuksin ja odotellessa.
Aamulla otettiin taas käyrää ja lääkäri päätti, että synnytys käynnistetään cytotecilla. Yhdeksältä aamulla sain puolikkaan cytotecin ja mut siirrettiin osastolle varttumaan. Supistukset alkoivat taas kovempina kymmenen aikoihin ja yheltätoista oli jo tuskaisat oltavat. Kahdelta itkin jo hysteerisenä sängyssä kun supistukset sattuivat niin paljon. Kätilö teki tutkimuksen, olin kolmisen senttiä auki. Sain oxycontinin, joka ei auttanut ollenkaan.
Kahden aikaan siirryin synnytyssaliin ja pääsin hönkäilemään ilokaasua. Ilokaasun voimalla pärjäsin noin kolmeen saakka, jonka jälkeen purin hammasta yhteen, puristin rystyset valkosina miehen kättä ja itkin hysteerisenä kivusta. Anestesialääkäri tuli noin puoli neljä ja pisti epiduraalin. Kätilö lupaili helpotusta viimeistään puolen tunnin sisällä.. mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kivut pahenivat ja anestesialääkäriä pyydeltiin uudestaan piikittämään. Parinkymmenen minuutin päästä sain uuden puudutteen, joka todella auttoi. Olin tässä vaiheessa noin 5cm auki. Supistukset helpottivat ja olo oli taas siedettävä. Lapsukaisen sykkeet laskivat vähän väliä melko matalalle, joten kätilö ramppasi synnytyssalissa käännyttämässä mua kyljeltä toiselle. Loppuajaksi vauvan päähän laitettiin pinni, josta saatiin selville tarkat sykkeet.
Seitsemältä olin jo täysin avautunut, mutta ponnistamisen tarvetta ei vaan ollut. epiduraalia pistettiin toinen annos, jotta vaikutus ei lakkaisi. Kello 20:40 alkoi sitten ponnistusvaihe. Pään ollessa lähes ulkona, lapsen sykkeet laskivat niin matalaksi, että kätilö joutui hieman avittamaan syntymistä omin käsin. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympäri, joten kätilö katkaisi sen. Lapsi piti saada ulos äkkiä, joten ponnistaessani kätilö auttoi vetämällä lasta ulos. Kuului poks.. Pelkäsin lapselle sattuneen jotakin, mutta kätilö sanoi äänen tulleen mun repeämisestä, joka tikattiin lapsen synnyttyä.
Torstaina 28.6 kello 20:57 meille syntyi ihana pieni poika. Prinssin mitat olivat 3466g ja 52cm sekä py 34cm.
Synnytys kesti 11tuntia ja ponnistusvaihe noin 20minuuttia. Kokemus ei todellakaan ollut niin paha, kuin saattaa tekstistä saada kuvan. Kyllähän se sattu ja aivan tajuttomasti, mutta oli kyllä kaiken vaivan ja kivun arvoista. <3
Oikein hyvää odotusaikaa masukkaille!
Tiuh ja 'Jaakoppi' 5vrk vanha <3
:wave: Moikka! Kävin tänään neuvolassa ja se olikin viimeinen käynti ennen synnytystä; hoitaja ohjasi mut TYKSiin yliaikaiskontrolliin.Sain sinne ajan 5. päivälle -on mahdollista,että silloin jo käynnistetään synnytys! Vaikka silloin ei ole vielä 42 viikkoa täynnä..voi kyllä olla että lähetetään kotiin ja sitten menen maanantaina uudestaan.Torstaihin on enää 3 päivää!..toisaalta,onhan se vauveli viihtynytkin masussa jo ihan riittävästi! Kauheasti jännää se on kuitenkin,nyt elämä muuttuu pysyvästi ja sitten olen vastuussa pienestä avuttomasta ihmisestä... -en koe itseäni mitenkään kypsäksi ihmiseksi vaikka olenkin jo 28..eipä silti,kyllä kai vauvan kanssa kuitenkin pärjää..jotenkin.Onneksi on neuvola! Jännää nähdä miten torstaina käy! :O P.S. Päivitän syntymätiedot sitten vasta kotoa,mulla ei ole noita nykyajan nettikännyköitä.. Ja ei ole muuta väliä kuin että on tyttö ja suurinpiirtein terve. -MB & Dalia rv 41+2!
Jännää nähdä miten torstaina käy! :O P.S. Päivitän syntymätiedot sitten vasta kotoa,mulla ei ole noita nykyajan nettikännyköitä.. Ja ei ole muuta väliä kuin että on tyttö ja suurinpiirtein terve. -MB & Dalia rv 41+2!Ajatuksissani laitoin tämän kesäkuun ketjuun, joten kopioimpa vielä tänne.
Synnytyskertomusta:
Viikkoja 39+1
Viime viikon keskiviikkona manailin vielä kahdentoista aikaan äitilleni puhelimessa, että varmasti menee yli lasketun ajan.. Kahden aikoihin alkoi olla hieman kipeämpiä supistuksia ja niiden väli oli 2minuutista 9minuuttiin. Kävin sitten lepäilemään ja miehen tullessa 16:30 töistä, nousin sängystä ja osa lapsivedestä lorahti pöksyihin. Vessassa käydessä tuli jo veritulppaa ja lisää vettä. Soitin sitten synnärille ja sanoivat, että viimeistään klo 20 pitää tulla sairaalaan.
Miehen kanssa sitten vielä vähän ihmeteltiin, että nytkö se sitten tapahtuu.. Lähdimme kuuden pintaan ajelemaan Kotkaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kätilö testasi sellaisella tikulla, että neste varmasti oli lapsivettä, olihan se ja lisää lorahteli kokoajan. Samalla otettiin myös streptokokki näyte. Olin vain hädin tuskin kahdelle sormelle auki ja kohdunsuu kuulemma tosi takana. Illan aikana olin vielä pariin otteeseen käyrällä ja sain supistuksiin Oxycontinin. Yö meni melko vähin supistuksin ja odotellessa.
Aamulla otettiin taas käyrää ja lääkäri päätti, että synnytys käynnistetään cytotecilla. Yhdeksältä aamulla sain puolikkaan cytotecin ja mut siirrettiin osastolle varttumaan. Supistukset alkoivat taas kovempina kymmenen aikoihin ja yheltätoista oli jo tuskaisat oltavat. Kahdelta itkin jo hysteerisenä sängyssä kun supistukset sattuivat niin paljon. Kätilö teki tutkimuksen, olin kolmisen senttiä auki. Sain oxycontinin, joka ei auttanut ollenkaan.
Kahden aikaan siirryin synnytyssaliin ja pääsin hönkäilemään ilokaasua. Ilokaasun voimalla pärjäsin noin kolmeen saakka, jonka jälkeen purin hammasta yhteen, puristin rystyset valkosina miehen kättä ja itkin hysteerisenä kivusta. Anestesialääkäri tuli noin puoli neljä ja pisti epiduraalin. Kätilö lupaili helpotusta viimeistään puolen tunnin sisällä.. mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kivut pahenivat ja anestesialääkäriä pyydeltiin uudestaan piikittämään. Parinkymmenen minuutin päästä sain uuden puudutteen, joka todella auttoi. Olin tässä vaiheessa noin 5cm auki. Supistukset helpottivat ja olo oli taas siedettävä. Lapsukaisen sykkeet laskivat vähän väliä melko matalalle, joten kätilö ramppasi synnytyssalissa käännyttämässä mua kyljeltä toiselle. Loppuajaksi vauvan päähän laitettiin pinni, josta saatiin selville tarkat sykkeet.
Seitsemältä olin jo täysin avautunut, mutta ponnistamisen tarvetta ei vaan ollut. epiduraalia pistettiin toinen annos, jotta vaikutus ei lakkaisi. Kello 20:40 alkoi sitten ponnistusvaihe. Pään ollessa lähes ulkona, lapsen sykkeet laskivat niin matalaksi, että kätilö joutui hieman avittamaan syntymistä omin käsin. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympäri, joten kätilö katkaisi sen. Lapsi piti saada ulos äkkiä, joten ponnistaessani kätilö auttoi vetämällä lasta ulos. Kuului poks.. Pelkäsin lapselle sattuneen jotakin, mutta kätilö sanoi äänen tulleen mun repeämisestä, joka tikattiin lapsen synnyttyä.
Torstaina 28.6 kello 20:57 meille syntyi ihana pieni poika. Prinssin mitat olivat 3466g ja 52cm sekä py 34cm.
Synnytys kesti 11tuntia ja ponnistusvaihe noin 20minuuttia. Kokemus ei todellakaan ollut niin paha, kuin saattaa tekstistä saada kuvan. Kyllähän se sattu ja aivan tajuttomasti, mutta oli kyllä kaiken vaivan ja kivun arvoista. <3
Oikein hyvää odotusaikaa masukkaille!
Tiuh ja 'Jaakoppi' 5vrk vanha <3
Synnytyskertomusta:
Viikkoja 39+1
Viime viikon keskiviikkona manailin vielä kahdentoista aikaan äitilleni puhelimessa, että varmasti menee yli lasketun ajan.. Kahden aikoihin alkoi olla hieman kipeämpiä supistuksia ja niiden väli oli 2minuutista 9minuuttiin. Kävin sitten lepäilemään ja miehen tullessa 16:30 töistä, nousin sängystä ja osa lapsivedestä lorahti pöksyihin. Vessassa käydessä tuli jo veritulppaa ja lisää vettä. Soitin sitten synnärille ja sanoivat, että viimeistään klo 20 pitää tulla sairaalaan.
Miehen kanssa sitten vielä vähän ihmeteltiin, että nytkö se sitten tapahtuu..
Lähdimme kuuden pintaan ajelemaan Kotkaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kätilö testasi sellaisella tikulla, että neste varmasti oli lapsivettä, olihan se ja lisää lorahteli kokoajan. Samalla otettiin myös streptokokki näyte. Olin vain hädin tuskin kahdelle sormelle auki ja kohdunsuu kuulemma tosi takana. Illan aikana olin vielä pariin otteeseen käyrällä ja sain supistuksiin Oxycontinin. Yö meni melko vähin supistuksin ja odotellessa. Aamulla otettiin taas käyrää ja lääkäri päätti, että synnytys käynnistetään cytotecilla. Yhdeksältä aamulla sain puolikkaan cytotecin ja mut siirrettiin osastolle varttumaan. Supistukset alkoivat taas kovempina kymmenen aikoihin ja yheltätoista oli jo tuskaisat oltavat. Kahdelta itkin jo hysteerisenä sängyssä kun supistukset sattuivat niin paljon. Kätilö teki tutkimuksen, olin kolmisen senttiä auki. Sain oxycontinin, joka ei auttanut ollenkaan.
Kahden aikaan siirryin synnytyssaliin ja pääsin hönkäilemään ilokaasua. Ilokaasun voimalla pärjäsin noin kolmeen saakka, jonka jälkeen purin hammasta yhteen, puristin rystyset valkosina miehen kättä ja itkin hysteerisenä kivusta. Anestesialääkäri tuli noin puoli neljä ja pisti epiduraalin. Kätilö lupaili helpotusta viimeistään puolen tunnin sisällä.. mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kivut pahenivat ja anestesialääkäriä pyydeltiin uudestaan piikittämään. Parinkymmenen minuutin päästä sain uuden puudutteen, joka todella auttoi. Olin tässä vaiheessa noin 5cm auki. Supistukset helpottivat ja olo oli taas siedettävä. Lapsukaisen sykkeet laskivat vähän väliä melko matalalle, joten kätilö ramppasi synnytyssalissa käännyttämässä mua kyljeltä toiselle. Loppuajaksi vauvan päähän laitettiin pinni, josta saatiin selville tarkat sykkeet.
Seitsemältä olin jo täysin avautunut, mutta ponnistamisen tarvetta ei vaan ollut. epiduraalia pistettiin toinen annos, jotta vaikutus ei lakkaisi. Kello 20:40 alkoi sitten ponnistusvaihe. Pään ollessa lähes ulkona, lapsen sykkeet laskivat niin matalaksi, että kätilö joutui hieman avittamaan syntymistä omin käsin. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympäri, joten kätilö katkaisi sen. Lapsi piti saada ulos äkkiä, joten ponnistaessani kätilö auttoi vetämällä lasta ulos. Kuului poks.. Pelkäsin lapselle sattuneen jotakin, mutta kätilö sanoi äänen tulleen mun repeämisestä, joka tikattiin lapsen synnyttyä.
Torstaina 28.6 kello 20:57 meille syntyi ihana pieni poika. Prinssin mitat olivat 3466g ja 52cm sekä py 34cm.
Synnytys kesti 11tuntia ja ponnistusvaihe noin 20minuuttia. Kokemus ei todellakaan ollut niin paha, kuin saattaa tekstistä saada kuvan. Kyllähän se sattu ja aivan tajuttomasti, mutta oli kyllä kaiken vaivan ja kivun arvoista. <3
Oikein hyvää odotusaikaa masukkaille!
Tiuh ja 'Jaakoppi' 5vrk vanha <3
Täälä vielä yksi heinäkuun hellemasu! LA 29.7 ja synnytyssairaalana TAYS. Poikaa odotellaan..
Huomasin että sama laskettu aika & sairaala oli ainakin kahdella muullakin, eli saapa nähdä kuka meistä ehtii ensin vai ollaanko yhtä aikaa ! Itse toivon niin hartaasti että heinäkuun puolella tämä päättäisi syntyä.
Huomasin että sama laskettu aika & sairaala oli ainakin kahdella muullakin, eli saapa nähdä kuka meistä ehtii ensin vai ollaanko yhtä aikaa
! Itse toivon niin hartaasti että heinäkuun puolella tämä päättäisi syntyä.Tiuh onnea nyytistä!!
Nicolatervetuloa vaan joukkoon
limatulppaa taitaa puskee tääläkin ...riekaleina on tullut pariinmin otteeseen ihan mukavat määrät... veriviiruja ei vielä sentäs.
turvotus käytiin lasten kanssa ulkoilemassa ja nyt on sormet ihan nakit ja jalatkin turvoksissa...juoda oon koittanu kovasti.
Huomenna lääkärinla heti aamulla. jänskättää et mikä on alakerran tilanne...
supisteluja on ollu taas pitkin päivää mut ei vielä sellasia et niillä synnytys käynnistettäs kuitenkaan. ihan hyvä vielä et meneekin eteenpäin..huomenna olis ns. täysiaikainen vauveli kun tulee toi 37 vkoa täyteen.
keskivkona voi olla että saadaan vieraita kauempaa..kaveri perheineen (5 hlöä) tulee yökyläileen
taas löytöjä tehty bongasin sitte taas ilmatteeks tavaraa nyt löydettiin sitteri meitin roskakatoksesta onneks en kerenny ostaa...
nyt aletaan kattoa muumeja joten pakko mennä sohvailemaan!
tää on ollu hyvä päivä, nettikirppikset on tuottaneet saldoa ja anoppi pesi parvekkeen lasit
onona nakkisormi ja nelonen 36+6
Nicolatervetuloa vaan joukkoon
limatulppaa taitaa puskee tääläkin ...riekaleina on tullut pariinmin otteeseen ihan mukavat määrät... veriviiruja ei vielä sentäs.
turvotus käytiin lasten kanssa ulkoilemassa ja nyt on sormet ihan nakit ja jalatkin turvoksissa...juoda oon koittanu kovasti.
Huomenna lääkärinla heti aamulla.
jänskättää et mikä on alakerran tilanne...supisteluja on ollu taas pitkin päivää mut ei vielä sellasia et niillä synnytys käynnistettäs kuitenkaan. ihan hyvä vielä et meneekin eteenpäin..huomenna olis ns. täysiaikainen vauveli kun tulee toi 37 vkoa täyteen.
keskivkona voi olla että saadaan vieraita kauempaa..kaveri perheineen (5 hlöä) tulee yökyläileen
taas löytöjä tehty bongasin sitte taas ilmatteeks tavaraa
nyt löydettiin sitteri meitin roskakatoksesta onneks en kerenny ostaa...nyt aletaan kattoa muumeja joten pakko mennä sohvailemaan!
tää on ollu hyvä päivä, nettikirppikset on tuottaneet saldoa ja anoppi pesi parvekkeen lasit
onona nakkisormi ja nelonen 36+6
Totta BiiQ, voi olla että meidän lapsista ei tulekaan rapuja, mutta kun molemmat sisarukset ovat saapuneet hyvissä ajoin niin olen sinisilmäinen optimisti ja ajattelen ettei tarttis tälläkään kertaa odottaa. Mutta saa nähdä, neuvolassakin sanottiin että kolmas kerta voi olla ihan erillainen kun edelliset, kun itse luulee tietävänsä miten homma toimii!
Ja onnea Nandel :flower: !
Ja onnea Nandel :flower: !
sektio äidit! tuli tässä mieleen kun jännäilen AIVAN hirveenä omaa sektiota joka on viikon kuluttua,että oletteko te saaneet/pyytäneet jotain rauhottavaa tms? en haluis sitä vauvan takia mutta pelottaa että miten toi jännitys vois vaikuttaa mun yleiskuntoon sen leikkausen aikana. jos sykkeet on koko ajan ihan huipussaan,niin vaikuttaako se taas jotenkin verenpaineisiin?! tai muuten,voiko kova jännitys tuoda ongelmia leikkaukseen?
tosin voihan se olla että sitten kun vaan siinä tilanteessa olen niin rauhotun ja annan lääkäreiden ja hoitajien tehdä työnsä,pelottaa vaan se puudutuksen mahdollinen nouseminen->hengitysputki mulle? apua! miks pää suoltaa koko ajan negatiivisia ja pelottavia ajatuksia!!! :headwall:
tosin voihan se olla että sitten kun vaan siinä tilanteessa olen niin rauhotun ja annan lääkäreiden ja hoitajien tehdä työnsä,pelottaa vaan se puudutuksen mahdollinen nouseminen->hengitysputki mulle? apua! miks pää suoltaa koko ajan negatiivisia ja pelottavia ajatuksia!!! :headwall:
no nyt ois sitte kaikki tavarat hankittuna mitä oon suunitellu hankkia ennen synnytystä nii että jokos lähetää synnyttää. Alavatsakipuu on mutta ei semmosta että lähtisin synnyttää mutta kattoo nytte.
Huomenna aamulla aikasin neuvolaan ja toivottavasti kaikki on vielä hyvin
Minä ja minun iso mahani (viikkoja on paljon<3)
Huomenna aamulla aikasin neuvolaan ja toivottavasti kaikki on vielä hyvin
Minä ja minun iso mahani (viikkoja on paljon<3)
Heippa!
Pikaisen synnytyksen pikainen kertomus
Kaikki alkoi eilen aamulla kun tapasin "the limatulpan" kuudesta raskaudesta eka kerran! Eli osissa alkoi irtoilemaan. Iltapäivällä alkoivat sitten erittäin epäsäännölliset supistukset, osa kipeitä osa ei.
Välillä niitä siis jo kellottelin, mutta eivät ne minusta kipeytyneet ja tulivat tosiaan 4-9min välein.
Katsoin illan futispelin ja riemuitsin Espanjan voitosta Puolilta öin menimme miehen kanssa nukkumaan, sanoin ettei me vielä mennä. Yritetään nyt nukkua.
Heräsin sitten vessahätään klo 01.05, olin jo matkalla takaisin sänkyyn... ryöps! Vedet tuli lattialle.
Tiesin heti, että se on menoa! Hihkaisin miehelle makkariin, että nyt ne vedet meni, lähdetään!
Vartissa oltiin pakattu itsemme autoon ja nenät kohti TYKSiä.
Matkalla klo 1.27 tuli ensimmäinen supistus. Perille päästyä ystävällinen kätilö otti minut vastaan ja vei suoraan synnytyssaliin. Sain kuin sainkin vaatteet vaihdettua hieman avustettuna, teki jo vähän kipeää.
Kysyin kätilöltä vaihtoehtoja puudutteista.. olin kuitenkin reippaasti 5cm auki, joten epi vaihtoehto hylättiin heti. Kätilö ehdotti kohdunkaulapuudutetta, se kestäisi tunnin verran ja se kuulema todennäköisesti riittäisi.
Otin sen ja huh, paineen tunne jäi, mutta olo oli muuten mainio. Ilokaasua en tällä kertaa halunnut.
Supistuksia tuli ja paineen tunne häntäluuta kohti kasvoi. Soitin kelloa ja sanoin kätilölle tunteesta. Kätilö tarkasti tilanteen; reitti selvä saa alkaa työnnellä, kun siltä tuntuu, klo oli noin 2.30. Aloin hiljalleen tunnustellen supistuksen tullessa myötäillä tunnetta.
Neljä reipasta ponnistusta ja pää oli syntynyt. Käsi poskella poika odotti hetken, että vihertävän veden vuoksi imettiin nenä ja nielu. Huoneeseen oli tullut siis toinenkin kätilö. Vielä yksi kunnon puserrus ja komeat mitat omaava poika antoi hyvän ääninäytteen klo 2.46. Itkuhan siinä tuli niin miehelle kuin minullekin.
Köpi syntyi siis käsi poskella , mutta selvisin vain pintanaarmulla. Ei tikkejä.
Meille syntyi poika 2.7.2012 rv 40+6 ja mitoilla 4295g/54cm, py 35cm
Kotiin tulimme iltapäivällä, annoimme tilaa seuraaville. Käytävillä ei kukaan joutunut TYKS issä olemaan, mutta päiväsali oli sermien kanssa jaettu, joten se ei ollut käytössä.
Kaikille paljon jaksuja loppuun!
Erityisen onnellinen U2 viidennestä pojasta :heart:
Pikaisen synnytyksen pikainen kertomus
Kaikki alkoi eilen aamulla kun tapasin "the limatulpan" kuudesta raskaudesta eka kerran! Eli osissa alkoi irtoilemaan. Iltapäivällä alkoivat sitten erittäin epäsäännölliset supistukset, osa kipeitä osa ei.
Välillä niitä siis jo kellottelin, mutta eivät ne minusta kipeytyneet ja tulivat tosiaan 4-9min välein.
Katsoin illan futispelin ja riemuitsin Espanjan voitosta
Puolilta öin menimme miehen kanssa nukkumaan, sanoin ettei me vielä mennä. Yritetään nyt nukkua.Heräsin sitten vessahätään klo 01.05, olin jo matkalla takaisin sänkyyn... ryöps! Vedet tuli lattialle.
Tiesin heti, että se on menoa! Hihkaisin miehelle makkariin, että nyt ne vedet meni, lähdetään!
Vartissa oltiin pakattu itsemme autoon ja nenät kohti TYKSiä.
Matkalla klo 1.27 tuli ensimmäinen supistus. Perille päästyä ystävällinen kätilö otti minut vastaan ja vei suoraan synnytyssaliin. Sain kuin sainkin vaatteet vaihdettua hieman avustettuna, teki jo vähän kipeää.
Kysyin kätilöltä vaihtoehtoja puudutteista.. olin kuitenkin reippaasti 5cm auki, joten epi vaihtoehto hylättiin heti. Kätilö ehdotti kohdunkaulapuudutetta, se kestäisi tunnin verran ja se kuulema todennäköisesti riittäisi.
Otin sen ja huh, paineen tunne jäi, mutta olo oli muuten mainio. Ilokaasua en tällä kertaa halunnut.
Supistuksia tuli ja paineen tunne häntäluuta kohti kasvoi. Soitin kelloa ja sanoin kätilölle tunteesta. Kätilö tarkasti tilanteen; reitti selvä saa alkaa työnnellä, kun siltä tuntuu, klo oli noin 2.30. Aloin hiljalleen tunnustellen supistuksen tullessa myötäillä tunnetta.
Neljä reipasta ponnistusta ja pää oli syntynyt. Käsi poskella poika odotti hetken, että vihertävän veden vuoksi imettiin nenä ja nielu. Huoneeseen oli tullut siis toinenkin kätilö. Vielä yksi kunnon puserrus ja komeat mitat omaava poika antoi hyvän ääninäytteen klo 2.46. Itkuhan siinä tuli niin miehelle kuin minullekin.
Köpi syntyi siis käsi poskella , mutta selvisin vain pintanaarmulla. Ei tikkejä.
Meille syntyi poika 2.7.2012 rv 40+6 ja mitoilla 4295g/54cm, py 35cm
Kotiin tulimme iltapäivällä, annoimme tilaa seuraaville. Käytävillä ei kukaan joutunut TYKS issä olemaan, mutta päiväsali oli sermien kanssa jaettu, joten se ei ollut käytössä.
Kaikille paljon jaksuja loppuun!
Erityisen onnellinen U2 viidennestä pojasta :heart:
Brooke En oo ite sektiommma, mutta ajattelin rauhotella sun mieltä, jos kykenen. Älä huoli siitä, että sun oma stressi vaikuttaisi jotenkin sektion kulkuun tms. Lähinnä tietysti omaan henkiseen olotilaan. Mutta se leikkaussalihenkilökunta seuraa sinua koko ajan ja sun sykkeitä ja kaikkea mahdollista, että ei syytä huoleen. Ne antaa sulle varmasti jotain, jos katsoovat tarpeelliseksi jne. Mene vaan luottavaisin mielin..pelkässä puudutuksessa voit jutella itsekin siinä tuntemuksistasi ja joku seurailee kyllä aina siinä sinun pääpuolella tilannetta.
Itellä olis huomenna lääkäri, jossa olis tarkotus ultralla katsoa koko arviota. Ei ole varsinainen kokoarvio, mutta aika on erikoislääkärille, jolla ultralaite..vähän jänskättää, että onko miten iso kaveri ja tuleeko vielä sitten KYS:ille uutta kokoarviota. :O
PikkuHyypiö ja pötkiäinen rv 36+6
Mene vaan luottavaisin mielin..pelkässä puudutuksessa voit jutella itsekin siinä tuntemuksistasi ja joku seurailee kyllä aina siinä sinun pääpuolella tilannetta. Itellä olis huomenna lääkäri, jossa olis tarkotus ultralla katsoa koko arviota. Ei ole varsinainen kokoarvio, mutta aika on erikoislääkärille, jolla ultralaite..vähän jänskättää, että onko miten iso kaveri ja tuleeko vielä sitten KYS:ille uutta kokoarviota. :O
PikkuHyypiö ja pötkiäinen rv 36+6
MB: Oon kahdessa raskaudessa käyny yliaikaskontrollissa ja molemmilla kerroilla on mut takas kotiin laitettu, mut tietty pitää varautua siihenkin että huomaavat jotain jonka vuoksi käynnistävätkin heti. Pidetään peukkuja että vauva päättäis kumminkin ilman käynnistystä lähteä syntymään, onhan tässä vielä jokunen päivä aikaa
supistuksista: Mä oon aina lähteny sairaalaan sitten kun supistukset tuntunu niin kivuliailta että tekis mieli kiivetä seinille. Esim toisessa raskaudessa heräsin yöllä kipeään supistukseen ja kun toinen tosi kipeä supistus tuli 10 min päästä niin soitin äidilleni et tulee lapsenvahdiksi ja heti kun äitini tuli lähdettiin ja sairaalaan ajaa meiltä tunnin. Eli ekasta supistuksesta 1,5h ja sit olin jo sairaalassa ja tunti sairaalassa niin vauva syntyi...jos olisin oottanu et supistukset tulee vaikka tunnin ajan 5 min välein niin en ois ehtiny sairaalaan. Kolmannessa raskaudessa taas supistukset eivät alkuun koskeneet hirveästi niin tiesi ettei kiire ole ja silloin lähdettiin sairaalaan kun oli supistellut 3h ja sairaalassakin sai kärvistellä supistuksissa vielä 4 tuntia. Että omaan tunteeseen kannattaa luottaa milloin lähteä.
Mitäs sopakalle sanottiin neuvolassa?
ninnax rv 38+2
supistuksista: Mä oon aina lähteny sairaalaan sitten kun supistukset tuntunu niin kivuliailta että tekis mieli kiivetä seinille. Esim toisessa raskaudessa heräsin yöllä kipeään supistukseen ja kun toinen tosi kipeä supistus tuli 10 min päästä niin soitin äidilleni et tulee lapsenvahdiksi ja heti kun äitini tuli lähdettiin ja sairaalaan ajaa meiltä tunnin. Eli ekasta supistuksesta 1,5h ja sit olin jo sairaalassa ja tunti sairaalassa niin vauva syntyi...jos olisin oottanu et supistukset tulee vaikka tunnin ajan 5 min välein niin en ois ehtiny sairaalaan. Kolmannessa raskaudessa taas supistukset eivät alkuun koskeneet hirveästi niin tiesi ettei kiire ole ja silloin lähdettiin sairaalaan kun oli supistellut 3h ja sairaalassakin sai kärvistellä supistuksissa vielä 4 tuntia. Että omaan tunteeseen kannattaa luottaa milloin lähteä.
Mitäs sopakalle sanottiin neuvolassa?
ninnax rv 38+2
Paljon onnea ihan hirmuisesti kaikille jo oman nyytin saaneille :heart:
Täällä poksahtaa huomenna rv37+0 ja sen kunniaks ois taas vaihteeksi neuvolakäynti.
Vointi on hyvä, totta kai välillä ahistaa ja sattuu, mutta kyllä tämän kestää kun tietää ettei se 5 viikkoa pidempään enää kestä
Aiemmissa raskauksissa ei kipeitä ennakoivia supistuksia ole tullut, eikä aiemmin ole vauva laskeutunut ennen kuin synnytyksessä, nyt tuntui olevan jo ainakin välillä hyvinkin alhaalla ja lähes joka ilta supistelee jo hiukan kipeemmin.
Mun isällä ois 60v synttärijuhlat 14.7, toivottavasti vielä silloin oisin kuitenkin yhdessä koossa, niin olisi helpompi käydä pappaa onnittelemassa.
Annettiin lasten kanssa vihdoin tälle tulokkaalle työnimi ja se kulkee nyt itikkana mukana
Palataan huomenna neuvolakuulumisten kera, jos nyt jotain uutta kerrottavaa on. Voikaatte hyvin kaikki :hug:
katza ja itikka 36+6
Täällä poksahtaa huomenna rv37+0 ja sen kunniaks ois taas vaihteeksi neuvolakäynti.
Vointi on hyvä, totta kai välillä ahistaa ja sattuu, mutta kyllä tämän kestää kun tietää ettei se 5 viikkoa pidempään enää kestä
Aiemmissa raskauksissa ei kipeitä ennakoivia supistuksia ole tullut, eikä aiemmin ole vauva laskeutunut ennen kuin synnytyksessä, nyt tuntui olevan jo ainakin välillä hyvinkin alhaalla ja lähes joka ilta supistelee jo hiukan kipeemmin.
Mun isällä ois 60v synttärijuhlat 14.7, toivottavasti vielä silloin oisin kuitenkin yhdessä koossa, niin olisi helpompi käydä pappaa onnittelemassa.
Annettiin lasten kanssa vihdoin tälle tulokkaalle työnimi ja se kulkee nyt itikkana mukana
Palataan huomenna neuvolakuulumisten kera, jos nyt jotain uutta kerrottavaa on. Voikaatte hyvin kaikki :hug:
katza ja itikka 36+6
Onnea vauvautuneille!!! :flower: (vois kuvitella että heinäkuu on jo pidemmällä kuin onkaan).
Itselläni ei tunnu olevan lähdön tunnelmia vieläkään ja mielikuvitus tekee tepposia koko ajan. Välillä panikoituu tunnustelemaan omaa oloansa ja vauvan liikkeitä, mutta onneksi niitä vielä tuntuu. Huomenna on taas aika äitiyspolille ja nyt sain aikaseksi haettua sairaalaan tekemistä jos sinne jään (tuskin). Ennen kauppareissua kävin pissillä ja ei kaupassakaan kauaa tartte olla kun on taas ihan mieletön pissahätä.. sitten tuut kiiruulla kotiin ja saa aikaseksi semmosen lirun, jonka hävettäis jättää neuvolassa sokeritutkimuksiin.
SiinaS 38+6
Itselläni ei tunnu olevan lähdön tunnelmia vieläkään ja mielikuvitus tekee tepposia koko ajan. Välillä panikoituu tunnustelemaan omaa oloansa ja vauvan liikkeitä, mutta onneksi niitä vielä tuntuu. Huomenna on taas aika äitiyspolille ja nyt sain aikaseksi haettua sairaalaan tekemistä jos sinne jään (tuskin). Ennen kauppareissua kävin pissillä ja ei kaupassakaan kauaa tartte olla kun on taas ihan mieletön pissahätä.. sitten tuut kiiruulla kotiin ja saa aikaseksi semmosen lirun, jonka hävettäis jättää neuvolassa sokeritutkimuksiin
.SiinaS 38+6
lapsivedet meni tosiaan to 28.6. 21.30 ja sitten odoteltiin siinä sitten n.37 tuntia ennen kuin vauva syntyi. käynnistystä luvattiin sitten la 30.6. 8.30 jos supistukset eivät olisi alkaneet mutta ne alkoivat yöllä 5.00 ja poika syntyi 9.55 ja painoa oli 3240g ja pituus 49cm. oltiin siinä osastolla sitten pojan kanssa vuorokausi kunnes pojasta otettiin verikoe joka kertoi sitten että oli tulehdusarvot korkealla ja vietiin vastasyntyneiden teho-osastolle. siellä olen sitten tiiviisti viettänyt aikaa pojan kanssa. toivottavasti pian paranisi että päästäisiin kotiin. isovelikin odottaa jo kauheasti kotiin pikkuveljeensä.
toivottavasti pian paranisi että päästäisiin kotiin. isovelikin odottaa jo kauheasti kotiin pikkuveljeensä.Onnea taas vauvan saaneille
Brooke: Mä pelkäsin ihan hysteerisesti tuota puudutusta, en niinkään itse leikkausta, mutta mulla meni viimeksi puudutus monesti pieleen, ja se pelotti taas tosi paljon. Tälläkin kertaa hermot ei miltei meinanneet kestää, mietin koko ajan isovarpaiden liikuttelua(kun keskittyy johonkin ei olennaiseen) niin pysyin joten kuten kasassa, mutta kun se puudutus taaskin vaan osui aina väärään, niin mullahan miltei meni taju, nopeasti kaatoivat mut siihen sänkyyn ja antoivat happea kun olin valahtanut ihan valkoiseksi, kutsuttiin toinen anestesialääkäri paikalle, ja totesivat mun selkäydin kanavan olevan ahdas, joten puudute jouduttiin laittamaan normia ylemmäs, josta johtuen puuduin sitten kainaloihin asti, ensin tuntui ahdistava tunne rinnalla, mutta sanoivat että vaikka tuntuisi että ahdistaa tms rinnalla, niin keho kyllä muistaa hengittää ja tekee työtä koko ajan, vaikka se tunne onkin erilainen, sen takia ei siis tarvinnut mitään hengitystuubeja tms...ja se puudutus laski aika nopeasti, ja ikävä olo ja se rinna ahdistus hävisi.
Ja siis tuosta mun kauheasta jännittämisestä jne huolimatta itse leikkaus sujui tosi nopeasti, eikä siitä ollut haittaa tms. Mä mietin tuota jonkun rauhoittavan pyytämistä ennen, mutta ilmankin pärjäsi, tai ainakin nippanappa. Ja kerrot heti vaan että sua pelottaa/jännittää tosi paljon, niin mäkin tein, niin se suhtautuminen ja kaikki työskentely oli heti erilaista ja olivat tosi ymmärtäväisiä ja selostivat tarkkaan kaikki ja osasivat rauhoitella kaikki siellä salissa olevat tosi hyvin.
JA & pikku Hippuliina 3 vkoa
Brooke: Mä pelkäsin ihan hysteerisesti tuota puudutusta, en niinkään itse leikkausta, mutta mulla meni viimeksi puudutus monesti pieleen, ja se pelotti taas tosi paljon. Tälläkin kertaa hermot ei miltei meinanneet kestää, mietin koko ajan isovarpaiden liikuttelua(kun keskittyy johonkin ei olennaiseen) niin pysyin joten kuten kasassa, mutta kun se puudutus taaskin vaan osui aina väärään, niin mullahan miltei meni taju, nopeasti kaatoivat mut siihen sänkyyn ja antoivat happea kun olin valahtanut ihan valkoiseksi, kutsuttiin toinen anestesialääkäri paikalle, ja totesivat mun selkäydin kanavan olevan ahdas, joten puudute jouduttiin laittamaan normia ylemmäs, josta johtuen puuduin sitten kainaloihin asti, ensin tuntui ahdistava tunne rinnalla, mutta sanoivat että vaikka tuntuisi että ahdistaa tms rinnalla, niin keho kyllä muistaa hengittää ja tekee työtä koko ajan, vaikka se tunne onkin erilainen, sen takia ei siis tarvinnut mitään hengitystuubeja tms
...ja se puudutus laski aika nopeasti, ja ikävä olo ja se rinna ahdistus hävisi.Ja siis tuosta mun kauheasta jännittämisestä jne huolimatta itse leikkaus sujui tosi nopeasti, eikä siitä ollut haittaa tms. Mä mietin tuota jonkun rauhoittavan pyytämistä ennen, mutta ilmankin pärjäsi, tai ainakin nippanappa
. Ja kerrot heti vaan että sua pelottaa/jännittää tosi paljon, niin mäkin tein, niin se suhtautuminen ja kaikki työskentely oli heti erilaista ja olivat tosi ymmärtäväisiä ja selostivat tarkkaan kaikki ja osasivat rauhoitella kaikki siellä salissa olevat tosi hyvin.JA & pikku Hippuliina 3 vkoa
Paljon onnitteluja vauvan saaneille
Täällä ilmoittautuu myös yksi eli Perjantaina 29.62012 rv39+5 syntyi meille pieni prinssi! paino 3310g, pituus 48cm, pipo 34.5cm Synnytys eteni sujuvasti kesto 5h ja kaikki meni hienosti, kiitos ihanan kätilön ja spinaalipuudutuksen jonka sain 40minuuttia ennen ponnistamisen aloitusta, vei supistuskivut ja vauvan ponnistaminenkaan ei sattunut tippaakaan
Mukavaa loppuodotusta vauvaansa vielä odottaville ja onnea vielä omansa saaneille!
Heinämasu & Pikku-Romppu 3vrk <3
Täällä ilmoittautuu myös yksi eli Perjantaina 29.62012 rv39+5 syntyi meille pieni prinssi! paino 3310g, pituus 48cm, pipo 34.5cm
Synnytys eteni sujuvasti kesto 5h ja kaikki meni hienosti, kiitos ihanan kätilön ja spinaalipuudutuksen jonka sain 40minuuttia ennen ponnistamisen aloitusta, vei supistuskivut ja vauvan ponnistaminenkaan ei sattunut tippaakaan Mukavaa loppuodotusta vauvaansa vielä odottaville ja onnea vielä omansa saaneille!
Heinämasu & Pikku-Romppu 3vrk <3
funnyn kanssa oltiin sit vissiin samaan aikaan synnyttämäs..mä olin siellä klo 21.40-07.30 salissa..kova huuto siellä kävi pitkin synnytysosastoa
Ooh, onpa taas tullut paljon vauvoja! Onnea kaikille synnyttäneille!
Täällä ei taas nukutaan muutamaa tuntia pidempään, 4.15 heräsin ja nyt ovat sämpylät uunissa sekä viilit hyytymässä. Saapahan mies tuoretta sämpylää töihin lähtiessään. Ja pienikin potkiskelee mahassa.
Eilen illalla oli sellainen olo, että pitää päästä ulos omista nahoistaan, ei oikein osannut olla mitenkään päin. Mies jo vähän innostui, että päästään lähtemään sairaalaan, mutta sitä en kyllä jaksa uskoa, viikkoja on nyt 38+1 ja esikoinen syntyi 40+5. Tämä odotus on tuntunut menevän hyvin samalla tapaa, joten mikäs hätä tässä vielä.
Rintakumista pitää vielä lisätä sen verran, että meillä se oli esikoisen kanssa käytössä koko vuoden. Me vaan ei saatu imuotetta kuntoon, joten sen kanssa sitten pelattiin ja imetys sujui kyllä niinkin.
Brooke: mun synnytys päätyi viimeksi sektioon pysähtyneisyyden takia ja sain spinaalipuudutuksen epiduraalin lisäksi ( epiduraalin siis salissa n klo 15 ja leikkuriin n klo 17). Se meni ihan hyvin, tosin sen verran jo synnytys ja edellinen valvottu yö yhdessä lääkkeiden kanssa väsytti ja puudutti, etten pystynyt käsiäni nostamaan ja koskemaan vauvaa leikkaussalissa. Mutta en muista mitään ahdistavaa oloa tms vaikkei suunniteltu sektio edessä olekaan. Toki itseäkin mietityttää edessä oleva sektio, mutta ei lääkkeiden takia, luotan siihen, että sektio on minun kohdalla turvallisempi tapa kuin alatiesynnytys, joka taitaisi ollakin mahdottomuus näillä vauvan grammoilla ja senteillä.
Hitsi, mun täytyy opetella leipomaan pienempiä sämpylöitä, noista tuli taas vallan jättejä!
Täällä ei taas nukutaan muutamaa tuntia pidempään, 4.15 heräsin ja nyt ovat sämpylät uunissa sekä viilit hyytymässä. Saapahan mies tuoretta sämpylää töihin lähtiessään. Ja pienikin potkiskelee mahassa.
Eilen illalla oli sellainen olo, että pitää päästä ulos omista nahoistaan, ei oikein osannut olla mitenkään päin. Mies jo vähän innostui, että päästään lähtemään sairaalaan, mutta sitä en kyllä jaksa uskoa, viikkoja on nyt 38+1 ja esikoinen syntyi 40+5. Tämä odotus on tuntunut menevän hyvin samalla tapaa, joten mikäs hätä tässä vielä.
Rintakumista pitää vielä lisätä sen verran, että meillä se oli esikoisen kanssa käytössä koko vuoden. Me vaan ei saatu imuotetta kuntoon, joten sen kanssa sitten pelattiin ja imetys sujui kyllä niinkin.
Brooke: mun synnytys päätyi viimeksi sektioon pysähtyneisyyden takia ja sain spinaalipuudutuksen epiduraalin lisäksi ( epiduraalin siis salissa n klo 15 ja leikkuriin n klo 17). Se meni ihan hyvin, tosin sen verran jo synnytys ja edellinen valvottu yö yhdessä lääkkeiden kanssa väsytti ja puudutti, etten pystynyt käsiäni nostamaan ja koskemaan vauvaa leikkaussalissa. Mutta en muista mitään ahdistavaa oloa tms vaikkei suunniteltu sektio edessä olekaan. Toki itseäkin mietityttää edessä oleva sektio, mutta ei lääkkeiden takia, luotan siihen, että sektio on minun kohdalla turvallisempi tapa kuin alatiesynnytys, joka taitaisi ollakin mahdottomuus näillä vauvan grammoilla ja senteillä.
Hitsi, mun täytyy opetella leipomaan pienempiä sämpylöitä, noista tuli taas vallan jättejä!
Viimeksi muokattu:
täälläkin uneton odottaja.. klo 24 nukkumaan ja klo 05 virkeenä ylös harmi vaan ettei oikeen voi alkaa touhuta kunnolla mitään järkevää kun kerrostalokolmiossa ääni kantautuu makkariin ja koisaavan miehen korviin heti :/ aamu siis menny läppärin ääressä keittiötä piirrellessä jne, mutta jos tossa kohta söis aamupalaa ja sit vaikka laittas pyykit pyörimään Typy ainakin taitaa jo kaivata ruokaa kun myllää masussa
Juuli-Luuli & Typy 36+3
harmi vaan ettei oikeen voi alkaa touhuta kunnolla mitään järkevää kun kerrostalokolmiossa ääni kantautuu makkariin ja koisaavan miehen korviin heti :/ aamu siis menny läppärin ääressä keittiötä piirrellessä jne, mutta jos tossa kohta söis aamupalaa ja sit vaikka laittas pyykit pyörimään Typy ainakin taitaa jo kaivata ruokaa kun myllää masussa Juuli-Luuli & Typy 36+3
Onnea vauvaantuneille!!!
täällä kans yksi aamunvirkku....ei vaan unta enä saanu 5 jälkeen ja täällä koittanu olla nyt hissuksiiin etten herätä lapsia tai miestä. Neuvolalekurille ois lähtö vajaan tunnin päästä ja suihkuun pitäs päästä...
Ihan jännittää...viimeks lääkärissä kun olen käyny rv 23.
nyt aamupalaa ja suihkun kautta liikenteeseen...
onona ja nelonen 37+0 POKS!!
täällä kans yksi aamunvirkku....ei vaan unta enä saanu 5 jälkeen ja täällä koittanu olla nyt hissuksiiin etten herätä lapsia tai miestä. Neuvolalekurille ois lähtö vajaan tunnin päästä ja suihkuun pitäs päästä...
Ihan jännittää...viimeks lääkärissä kun olen käyny rv 23.
nyt aamupalaa ja suihkun kautta liikenteeseen...
onona ja nelonen 37+0 POKS!!
lekurista kotiuduttu. kaikki ok, ainoastaan epelistä ei saanu lekuri selvyyttä et miten päin on joten lähetettä Js:ään lähti. sano et pidä puhelinta hollilla et voi olla et soittavat pika-aikaakin. tai sit tulee postissa aika.
kohdun ulkosuu sormelle auki ja kaulaa jäljellä 2cm. kaula oli lyhentynyt viimekäynnistä et jotain sentään tapahtunu..mutta ei kuulemma pitäs olla isompi kuin nuorimmainen joka oli 3900g syntyessään. jesh!
Mä on niin fiiliksissäni kun mä pääsen ultraan jippiiiii!!!oonhan vvimeks käyny rv19 ultrassa.
onona ja nelonen 37+0 poks
kohdun ulkosuu sormelle auki ja kaulaa jäljellä 2cm. kaula oli lyhentynyt viimekäynnistä et jotain sentään tapahtunu..mutta ei kuulemma pitäs olla isompi kuin nuorimmainen joka oli 3900g syntyessään. jesh!
Mä on niin fiiliksissäni kun mä pääsen ultraan
jippiiiii!!!oonhan vvimeks käyny rv19 ultrassa. onona ja nelonen 37+0 poks
POKSISTA VAAN KAIKILLE: RV 37+0!!
Eilen käyty neuvolassa:
Paino: +0,5 kg viikossa (mua alkaa mietityttään toi painon nousu, kun mun paino ei ole noussut ollenkaan vasta kun nyt, miks se nyt yhtäkkiä nousee...??)
RR: 129/81 ja 122/76
Turvotus: +
Pissa: Puhdas
SF: 31 (noussut kolmessa viikossa vain sentin, miksi?? TH sanoi että vauvan pää voinut laskeutua tai että kun mittaus voi vaihdella niin paljon eri kerroilla)
Lapsivesi: N
Tarjonta: RT
Syke: 130
Liikkeet: ++
Ihmetyttää tosiaan toi, kun SF-mitta kasvaa noin hitaasti mutta oma paino kuitenkin on alkanut nousta. Turvotustahan tuo saattaa olla osaksi, mutta ei mulla sitäkään nyt mitenkään ihan kamalasti ole. Noh, onneksi huomenna on Tays-käynti, nin siellä näkee vähän tarkemmin kuinka lapsi on kasvanut.
Mulla on ihan krapulainen olo. Oon kyllä nukkunut, mutta unet on niin levottomia ja kummallisia, että heräilen ja säpsähtelen pitkin yötä. Sitten tulee kauheat sydämen tykytykset enkä saa unta. Inhottavaa, on ihan uupunut olo.
Viikonloppuna saatiin vihdoin siivottua noita vaatekappeja ja eilen aloitin Hipun vaatteiden pesun. Tosin siis meillä niitä vaatteita ei ole pestäviä kuin muutama koneellinen, kun siskolta saadaan aika läjä ja se on pessyt ne kaikki jo valmiiksi. Olishan täällä vielä hommaa vaikka mitä, mutta nyt just en jaksa... Oon miehelle niistä puhunut jo niin kauan että tehkööt hän sitten jos en ehdi ennen vauvan syntymää.
Isot onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille! :flower:
MiNi87 ja Hippu 37+0
Eilen käyty neuvolassa:
Paino: +0,5 kg viikossa (mua alkaa mietityttään toi painon nousu, kun mun paino ei ole noussut ollenkaan vasta kun nyt, miks se nyt yhtäkkiä nousee...??)
RR: 129/81 ja 122/76
Turvotus: +
Pissa: Puhdas
SF: 31 (noussut kolmessa viikossa vain sentin, miksi?? TH sanoi että vauvan pää voinut laskeutua tai että kun mittaus voi vaihdella niin paljon eri kerroilla)
Lapsivesi: N
Tarjonta: RT
Syke: 130
Liikkeet: ++
Ihmetyttää tosiaan toi, kun SF-mitta kasvaa noin hitaasti mutta oma paino kuitenkin on alkanut nousta. Turvotustahan tuo saattaa olla osaksi, mutta ei mulla sitäkään nyt mitenkään ihan kamalasti ole. Noh, onneksi huomenna on Tays-käynti, nin siellä näkee vähän tarkemmin kuinka lapsi on kasvanut.
Mulla on ihan krapulainen olo. Oon kyllä nukkunut, mutta unet on niin levottomia ja kummallisia, että heräilen ja säpsähtelen pitkin yötä. Sitten tulee kauheat sydämen tykytykset enkä saa unta. Inhottavaa, on ihan uupunut olo.
Viikonloppuna saatiin vihdoin siivottua noita vaatekappeja ja eilen aloitin Hipun vaatteiden pesun. Tosin siis meillä niitä vaatteita ei ole pestäviä kuin muutama koneellinen, kun siskolta saadaan aika läjä ja se on pessyt ne kaikki jo valmiiksi. Olishan täällä vielä hommaa vaikka mitä, mutta nyt just en jaksa... Oon miehelle niistä puhunut jo niin kauan että tehkööt hän sitten jos en ehdi ennen vauvan syntymää.
Isot onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille! :flower:
MiNi87 ja Hippu 37+0
Tasaiseen tahtiin tuntuu tulevan näitä heinävauvoja, ONNEA!! Ja ihana lukea näitä synnytyskertomuksia ja miettiä et mitähän se omalla kohdalla tulee olemaan sitten. :heart:
Ja "kiva" että ovat niin erilaisia, toisilla helpompia ja toisilla mennään vaikeimman kautta.
Yksilöitähän me kaikki ollaan niin ei ne mene niinkun oppikirjoissa.
Täällä valvoskeltiin viime yönä... Yhentoista maissa nukahdin sohvalle josta heräsin yhden tienoilla ja kömmin sänkyyn. Sit tuli rampattua useaan otteeseen vielä vessassa ja taisi tulla jokunen supistuskin. Välillä kyllä koskee jo nuo Patun mönkimisetkin tuolla masussa, ei taida olla enää tilaa. :x
Joskus ehkä kolmen jälkeen nukahdin ja sit kahdeksalta soikin jo kello..
Tuonkin viiden tunnin aikana taisin herätä ainakin pariin otteeseen. |O
Eilen piipahdin työmaalla moikkaamassa työkavereita niin sanoivat et ois masu jo ainakin vähän laskeutunut! Toivoa sopii. Olisin kyllä jo aika valmis jäämään vaikka torstaina sinne sairaalaan mut toivoa sopii et olis alapäässä jotain jo tapahtunut...
Tsemppiä vielä lyllertäville masukeille ja onnea vielä uusille äideille! :hug:
Johanna26 & Patu 38+1
Ja "kiva" että ovat niin erilaisia, toisilla helpompia ja toisilla mennään vaikeimman kautta.
Yksilöitähän me kaikki ollaan niin ei ne mene niinkun oppikirjoissa.
Täällä valvoskeltiin viime yönä... Yhentoista maissa nukahdin sohvalle josta heräsin yhden tienoilla ja kömmin sänkyyn. Sit tuli rampattua useaan otteeseen vielä vessassa ja taisi tulla jokunen supistuskin. Välillä kyllä koskee jo nuo Patun mönkimisetkin tuolla masussa, ei taida olla enää tilaa. :x
Joskus ehkä kolmen jälkeen nukahdin ja sit kahdeksalta soikin jo kello..
Tuonkin viiden tunnin aikana taisin herätä ainakin pariin otteeseen. |O
Eilen piipahdin työmaalla moikkaamassa työkavereita niin sanoivat et ois masu jo ainakin vähän laskeutunut! Toivoa sopii. Olisin kyllä jo aika valmis jäämään vaikka torstaina sinne sairaalaan mut toivoa sopii et olis alapäässä jotain jo tapahtunut...
Tsemppiä vielä lyllertäville masukeille ja onnea vielä uusille äideille! :hug:
Johanna26 & Patu 38+1