Heinäkuun hellemasut -15 *maaliskuussa*

Hyvää kevätiltaa naiset!

Synnytys... En ole vielä suuremmin sitä miettinyt enkä osannut siitäkään huolestua yhtään, kun rakenneultrassa todettiin istukan olevan kohdunsuun päällä. Jos ei siirry ja joudutaan sektioon niin sitten se on niin. Vauvan koko vähän jänskättää kun miehen kanssa ollaan molemmat oltu nelikiloisia syntyessämme ja pienikokoisena naisena en mielelläni ihan sen kokoista punnertaisi : / Mut eiköhän luonto hoida sen asian jotenkin, toivottavasti...

Maha on kasvanut, todellakin. Osa sanoo että voi kun se on ihanan siro mutta eilen kun kävin työasioissa synnärillä, yksi kätilö kysyi viikkoja ja totesi että onhan se ihan komean kokoinen noille viikoille.. Alkoi ihan pelottaa että minkäkokoiseksi kasvankaan vielä. Mut eikös se ole niin että lyhyellä ihmisellä se ei oikein mihinkään muualle mahdu kasvamaan kuin eteenpäin..?

Kutinaa on täälläkin rinnoissa mut oon yhdistänyt sen tiettyjen pitsirintsikoiden aiheuttamaksi. Koskaan ennen ei ole ollut vastaavaa kuitenkaan. Maha ei vielä ainakaan kutise.

Neuvolantädin kanssa tullaan ihan hyvin juttuun. Ei nyt mitään huikeaa sielujen sympatiaa mutta ihan jees.

Raihnaisuudesta... Kaikkein vaikeinta tässä raskausaikana on ollut tottua siihen, että väsyy ja kävelyvauhtia pitää hidastaa. Pitkät työpäivät tuntuu paljon raskaammilta kuin normaalisti ja viikonloppuisinkin pitää välillä huilata jos on päivä täynnä ohjelmaa. Yleensä kipitän tosi kovaa niin lenkillä kuin muutenkin kävellessä ja se ei kyllä enää onnistu. Kävelylenkkejä kyllä teen ja käyn salilla ja jumppaan kotona mutta kyllä alamahaa kiristelee jos vauhti kiihtyy liikaa Asutaan myös hissittömän talon kolmannessa kerroksessa ja ilman kantamuksia kiipeäminen sujuu hyvin mutta kauppakassien tms. kanssa on jo melko hidasta.

Painosta on tainnut myös olla jotain puhetta. Mulla on tullut 4kg lähtötilanteeseen ja tuntuu että puolet siitä on tullut tisseihin Mut niinhän sitä sanotaan että tyttöä odottaessa rinnat kasvaa heti alussa. Täällä todella kasvoi, ihan hirvittää millaiset ne on kun vielä maito nousee...

Hyviä vointeja toivotellen,
Säihkiss 21+2

 

Ehtoota naiset =)

Tabasco Jaksuja selkävaivojen kanssa. Todella inhottavia! Itellä kans aina selkä reistailee, muutenkin skolioosi ym vaivaa niin varsinkin kasvavat kannut huonontaa ryhtiä ja pahentaa yläselän kipuja ja sit tuo maha tekee omat temppunsa. Pitäs vaa jumpata ja venytellä.. aina vaa joutunu fyskalla käymään. Muistan ku kuopuksen odotusaikana ja alkukuukausina ku synty, toivoin vain että sais jonkun pillerin millä hetkeks helpottais! Mutta eipähän sitä pystyny.. toivottavasti helpotusta kuitenkin saat jotenkin oloosi!

Astrea Kylmägeeliä saa minusta kans käyttää. Pakkausselosteesta näin lukenut. Onneksi ei käynyt pahemmin eikä männy nurin!

Lapanen Onnea poikalupauksesta =). Päivitän sen tuonne.

Onko jäänyt jotain päivityksiä huomaamatta??

Oma (.) Tänään ollut parempi päivä. Olen syönyt kaksi lämmintä ateriaa niin paha olo on pysynyt poissa. Oisko ne pahat olot kuitenkin johtunut sokereiden heittämisestä? Pitäsköhän pyytää se rasitus jo nyt? Kun meen rv26 seuraavan kerran ja sillo se varmaa lähetteen siihen kirjoittaa. Supistelut kans heikompaa kun olen ottanut iisimmin suosiolla. Jospa tää tästä taas. Minulle perussettiä näillä viikoilla ja ihan loppuun asti.. olenkin yleensä ihan paskana vikoilla viikoilla. Miksipä se tämäkään menis erilailla. Onneksi palkinto on paras, äkkiä se unohtuu js äkkiä tää aika kuluu loppupeleissä! Kohta huomaa kaipaavansa isoa mahaansa .

Ehtoonjatkoja =)

 

Säihkiss: onneksi tuo oma pituus/paino ja lantion ulkomitat eivät ole verrannollisia siihen kuinka ison vauvan pystyy synnyttämään, jos yhtään lohduttaa itse olen 156cm pitkä ja olen synnyttänyt ilman suurempia ongelmia 4720g vauvan, päänympärys 37.5cm. Lääkäri vaan totesi, että onneksi on lantio sisäpuolelta tilava, että pääsi tuollainen yllätys iso vauva syntymään kohtalaisen hyvin.

 

Kiitos vastauksista! Pitää varmaan käydä apteekis tänään kun muistaakseni meidän kylmägeeli on loppu.

Rintojen kasvusta. Oon aina ollut rintava ja ekan kolmanneksen aikana nämä kasvoi entisestään. Kauhistelin liikkeessä myyjälle että millaiset nämä onkaan loppuvaihees ja löydänkö mistään kokoja (normistikin joudun asioimaan liiviliikkees kun muualta ei löydy). Lohdutti kyllä että heiltä löytyy. Toivon todella niin.

Meillä on nyt tasan viikko rakenneultraan ja toisaalta mieli on rauhallinen mutta toivois että se päivä olis jo.

Eilen olin lähdössä kauppoihin niin tajusin kuinka isoksi masu on kasvanut, nyt se ei mene enää millään lihomisen piikkiin. Silloin tuli eka virallisesti raskauden aikana tullut, raskaudesta johtuva, onnellinen hymy. Oon harmitellut itekseni kun en jostain syystä ole tuntenut sitä äidiksi tulemisen hurmaa, että olisin maailmasta onnellisin vatsankasvattaja. En tiedä johtuuko siitä että mun isä ja veli ovat tavallaan loukkaantuneita ja vihaisia kun oon raskaana "väärälle" miehelle. Miehen tyttöjen aikana en voi suitsuttaa vauvaa, ettei he tunne oloaan ulkopuolisiksi. Itseasiassa nyt kun noi sain kirjoitettua tajusin että mä en vieläkään saa elää sellaista elämää kuin haluan kun joudun miettimään etten vain loukkaa ketään elämäni isoimmalla haaveella, omalla lapsella. Käytän siis edelleen hyvin löysiä vaatteita jotka peittää masun, etten vain koko aikaa muistuttaisi ihmisille, että olen raskaana. Taitaa olla aika vaihtaa tyyliä?

Anteeksi tuo vuodatus, ei tämä mikään psykologipalsta ole mutta ei ole oikein muitakaan kenelle vuodattaisin.

 

Astrea Kurjaa, että joudut ajattelemaan noin raskauden ja tulevan hvauvan suhteen. Muistathan kuitenkin että meillä jokaisella on oikeus omiin tunteisiin eikä niistä voi kukaan tulla tuomitsemaan. Voi olla että jälkikäteen katkeroituu, jos peittelee omia tunteitaan, varsinkin jos näin teet itsellesi. Kyllä sinulla on nyt syytä runsaasti olla ylpeä raskaudestasi, nauttia potkuista ja kasvavasta masusta! Tämä osoittaa myös ympärillä oleville että rakastat lastasi ja hänen synnyttyään olet äiti, jolle tämä oma nyytti on tärkeintä. Siitäkään kun kukaan ei voi loukkaantua. Luonnon laki. Uskon kyllä että nämä ihmiset saavat ymmärrystä asiaan, kun huomaavat että sinä olet onnellinen.. siihen asti kun eivät sitä saa, se on heidän ongelmansa. Sinun miestesi lasten tulee myös tottua siihen ajatukseen että saavat pikkusisaruksen. Ehkä oppivat iloitsemaan asiasta pikkuhiljaa jos avoimesti siitä iloitsette sinä ja miehesi heidän nähden?
Vaikeita asioita enkä vähättele yhtään kokemuksiasi. Mutta nämä elämän asiat ovat vaan niin ainutkertaisia ja niistä on meillä kaikilla oikeus nauttia! Toivottavasti pystyt ja ne ympärillä olevatkin ymmärtävät taatusti ajallaan iloita teidän puolesta =)

Mahan kasvusta ja pituudesta. Minä myös lyhyt 161cm ja ihan se tuohon eteen pystyyn kasvaa. Ei sitä takaa päin erottanut viimeksikään edes loppumetreillä

Nyt se aurinko saapui! Tätä riemua ja sen energiaa viikin verran luvattu. Täytyy yrittää nauttia siitä mahdollisimman paljon.

Mukavaa päivää!

Nelli & Timpsu 23+3

 

VIHDOIN saan minäkin tehdä tämän päivityksen, eli rakenneultra takana. Kaikki oli erinomaisesti, tarkkaan tutki lääkäri kaikki rakenteet eikä mitään poikkeavaa löytynyt. Vastasi viikkojaan ja painoa 382 g, vilkkaasti liikkuva POIKA, sukupuolesta ei kuulemma voinut erehtyä. Omat veikkaukset ja toiveetkin osuivat siis aivan oikeaan. Ihana saada toinen poika meidän perheeseen. :heart:

Yritän ehtiä vaikka viikonloppuna lukea kaikki postaukset ja kommentoida muidenkin kuulumisia, nyt on mennyt monta monta päivää ilman, että olen ennättänyt palstalla käydä.

Vaikea keskittyä ja jatkaa töitä, hymy herkässä! Ihanaa aurinkoista päivää kaikille.

Littlelion ja poikanen 21+3

 

Mä olen ollut lomalla kanarialla tässä viikon niin en ole näitä juttuja lukenut juurikaan. Loma meni hyvin ja nyt on nautittu lämmöstä ja auringosta ja jospa sitä jaksaisi sitten taas kesään asti.

Olen todistetusti raskaana , eli sain todistuksen neuvolasta. Sitten pitäisi tehdä hakemus kelaan ja toivoa että saisi 2015 äitiyspakkauksen. En jaksa alkaa viivyttämään tuota hakemuksen tekoa, joten arpapelillä mennään kumpi sieltä tulee.

Mun oma ihana neuvolan täti siirtyy muihin tehtäviin, joten mun neuvolan täti vaihtuu (tänään oli harjoittelija joka olikin neuvolan setä)... Painoa oli noussut 3kg:ta edellisestä mutta pistän sen loman all inclusiven pikkiin ....

Synnytyksestä sen verran että eka kesti 10 tunnia ekasta supparista ja sairaalalla ehdin olla about 4 tuntia ja spinaalipuututus oli kyllä taiva. Tokassa synnytys kesti 4 tuntia joista 2 ehdin olla sairaalalla ja toka tuli ilman kivunlievitystä ja kyllähän senkin kestää mutta ehkä kuitenkin mielummin ottaisin jotain lievitystä. Eniten mua jännittää tämän kolmannen kanssa että ehdinkö sairaalaan... mutta en itse synnytystä pelkää vaikka ilman kivunlievitystä sekin menisi.

Astrea kaikki tunteet on sallittuja ja onhan tuo ikävää että ettet saisi iloita, mitä jos yrittäisit ottaa miehen lapsia mukaan raskauteen ja tulevaan vauvaan. Omat lapset kuitenkin on ihan innoissaan kasvavasta masusta ja tulevasta vauvasta.

Maha on todellakin tiellä, kenkien laitto alkaa olemaan jo melkoista ähellystä ja vähän tässä miettiikin että kuinka iso siitä loppujen lopuksi tuleekin.

ipna 22+4

 

Kiitos Nelli sanoistasi! Itkin aika raskaasti kun ne luin, en loukkaantumisesta vaan siitä että tuntui että joku tajuaa kuitenkin mitä päässäni käyn läpi. Olet täysin oikeassa tuosta katkeroitumisesta. Tämä lapsikin sai alkunsa siitä etten halunnut herätä 60 vuotiaana aamulla ja todeta että olis sittenkin pitänyt käydä tie loppuun lapsen hankinnas. Olin yrittänyt asennoitua siihen ettei musta ikinä tule biologista äitiä kenellekään mutta onneksi en pystynyt siihen ja onneksi mies oli mun kans samaa mieltä.

Onnea littlelion! Ihanaa että kaikki oli hyvin!

 

{Anskutin} Mulla taas alotettiin suoraan insuliinit ja viime käynnillä sisätautilääkäri mietti et alotetaanko tabletit aamuun kun illalla siis pistän mut en halunnu niitä koska oon metformiinia syönyt aiemmin pcos:iin ja se ei yksinkertaisesti käynyt mulle se lääke. Aivan kauhee olo oksetuksineen ja mahavaivoineen koko ajan oli sillon joten päätettiin et otan pienen insuliiniannoksen sit aamuunkin..
Mulla ei ole paino pudonnut vaan noussut mut ei onneks muutamaa kiloa enempää, kun ei sen tartteis ollenkaan nousta.
Mulla on kans noita seurantoja äippäpolilla joka kuukausi ja aina otetaan ultra joten pääsee aina vauvaa näkemään, niin paljon useammin kuin jos olisi vaan nuo normi kaks ultraa..
Mullakin muuten vanha polvivaiva meinaa tulla esiin, huomaan lenkkeillessä :|

astrea kyllä ne liikkeet alkaa tuntumaan ihan varmasti vaikka odottaminen on peestä. Mä luulin kans etten ala koskaan niitä tuntemaan ja tunsinkin ekat luotettavat ja varmat ihan vähän aikaa sitten. Mut kyl ne sieltä tulee. Itsekin vielä odottelen ihan kunnon "kovia" potkuja yms. ja sitä et mieskin tuntis mahan päältä.
Yritä ajatella positiivisesti ja voi kun sun ei tarviis tuntea huonoa omatuntoa maailman ihanimmasta asiasta. Sun ei kuulu tuntea niin vaan iloita tästä. Onko miehen lapset ottaneet itseensä sitten vauvajutusta vai..? Voi kun voisitte kaikki nauttia odotuksesta yhdessä, lapsetkin kuitenkin saavat pikkusiskon tai -veljen ja sen pitäis olla iloinen asia heillekin ilman että tuntisivat itseään ulkopuolisiksi. Myös sun isän ja veljen täytyy ymmärtää että teet itse omat ratkaisusi ja heillä ei ole mitään syytä tai oikeutta olla sulle vihaisia. Nyt vaan rohkeesti mammavaatteet päälle ja annat masun näkyä :heart: Toivon sulle parempaa oloa ja äkkiä se viikko menee niin pääsette ultraan =) Ja täällä just on oikea paikka avautua, minä ainakin jaksan kuunnella ja yritän kaikkeni myös lohduttaa.

Minä: Nyt on jäänyt jo muutamana aamupäivänä tavaksi tuo lenkkeily mistä olen ylpeä. Tässä oli pitkä aika kun mun liikkuminen oli tosi epäsäännöllistä enkä joinakin päivinä mennyt edes ovenraosta raitista ilmaa haistelemaan. Nyt oon jopa nauttinut ulos lähtemisestä mut se ahistaa vieläkin et hengästyn megahelposti ja tuntuu etten henkeä saa. Onneks voi aina kävellä hitaammin. Oon hyväksyny sen etten voi kävellä samaa vauhtia kuin ennen raskautta ja that's fine.
Masua kutittaa edelleen aika ajoin kamalasti. Ei oo mitään ihottumaa tms. siinä vaan kutisee hillittömästi. Pitäis varmaan joku parempi perusvoide hommata masun rasvaukseen kun nyt oon pistäny siihen vartalovoidetta, sellasta kevyttä lotionia.
Mä en tajua millä saisin mun aamusokerit laskemaan ihannetasolle kun nyt oon kattonut syömisiäkin välillä tosi tarkkaankin ja silti koholla vaikka insuliiniyksiköt sen kun nousee. Miten mun kroppa voi olla tällänen et pistän monta kymmentä yksikköä illalla eikä se reagoi insuliiniin mitenkään.. Himskatti. Tulee melko hintavaksikin kun noita kyniä saa ostella koko ajan kun annokset nouse.. Harmittaa. Sit tuo insuliinin pistäminen.. oon pistänyt vaan kumpaankin reiteen kun sairaalassa oltiin sitä mieltä ettei mielellään mahaan vaan just reiteen. No, kumpaakin reittä kutittaa pistoskohdista ja ne on jotenkin kovettumia täynnä vaikka oon yrittäny etten samaan kohtaan aina pistäis. Tuo on vaan niin pieni ala kun joka ilta ja aamu pistetään reisiin monta kuukautta et pakostihan paikat loppuu.. Arrrggghh :headwall: Mut toiv. tää pistäminen ja sokeriseuranta loppuu kesällä synnytykseen niin jospa sen kestäis.. ja sit sais ottaa rennommin..
Kaunis sää ulkona ja pyykit kuivaa takapihalla. kaunista.

StaRR 24+1

 

Astrea sua halusin tulla myös rohkaisemaan, että nauti ihan täysillä vaan raskaudesta ja kaikesta tästä ihmeellisestä uudesta, jonka edessä olet. Meillä on myös uusperhe ja pystyn hyvin samaistumaan tilanteeseesi. Minkä ikäisiä miehesi lapset on? Ovatko sen ikäisiä että pystytte juttelemaan asiasta ja ymmärtävät että tuleva vauva ei ole heiltä mitään pois vaan päinvastoin ihana pikkusisko tai -veli? Ovatko sanoneet/osoittaneet jollain muulla tavalla että eivät ole iloisia vauvan tulosta vai tuntuuko sinusta siltä että näin saattaisi ehkä olla vaikka kukaan ei ole mitään sanonutkaan? Meillä miehen pojat on alusta asti olleet mukana vauvakeskusteluissa ja suhtautuvat asiaan aivan ihanasti. Ikää on 11 ja 14v. Yhdessä on kuunneltu sydänääniä, tunnusteltu liikkeitä ja varsinkin nuorempi pyytää aina välillä että voitaisko taas katsoa youtubesta vauvavideoita, miltä meidän Pätkis nyt näyttää ym. :heart: Toivottavasti pystyt ainakin miehesi kanssa juttelemaan asiasta ja hän toivottavasti tukee lastensa kasvamista isosisaruksiksi tälle tulevalle pienokaiselle. Muistanko oikein, että teilläkin oli aika pitkä tie takana ennen kuin raskaus alkoi? Vai sotkenko johonkin muuhun? Mehän myös tehtiin tätä pikkuista kaksi vuotta ja kaikkien niiden pettymyksien jälkeen on todellakin oikeus nauttia joka hetkestä ja olla onnellinen ja ylpeä tuleva äiti, se ei ole pois keneltäkään! Voimia sinne ja nosta kissa pöydälle heti jos siltä tuntuu, se helpottaa!

 

Kiitos naiset rohkaisusta! Joo pitkä matka on takana ja tämä luultavimmin jää mun ainokaiseksi. Siksi olis vielä tärkeämpää pystyä nauttimaan tästä.

Meillä on saman ikäiset tytöt Säihkiss kuin teillä pojat. Meillä se ongelma tulee siitä että tyttöjen äiti ehti ennen meitä ja siellä tällä pikkuveljellä on ihan eri säännöt kuin tytöillä ja se saa tytöt välillä kiehumaan. Tulevat hyvin mieluusti meille kun pikkuveli ei seuraa. Tytöt myös pelkää, että heistä ei välitetä tämän vauvan jälkeen enää missään(tämän sanoivat suoraan kun kysyin). Tiedän, että heidän äiti rakastaa tyttöjä yli kaiken mutta lapsen mieli näkee asioita eri tavalla. Nuorempi suhtautuu jo positiivisemmin. Vanhempi tuumas että kaippa me osataan kasvattaa mukula paremmin kuin äidin luona. Jäi hiukan ristiriitainen olo, kiva että oli tuota mieltä mutta kamalaa tuntea tyytyväisyyttä että lapsi luottaa mun kasvatustaitoon enemmän kuin äitinsä.

Surkeaa toi Starr ettei insuliini vastaa! Toivottavasti saat sen kuriin, tavalla tai toisella!

 

Pitkästä aikaa taas kuulumisia Edelleen ahkerasti luen, mutta ei jaksa kirjoitella...
Synnytystä odottelen jännittäen ja vähän pelottaa. Pelottaa siis ehditäänkö sairaalaan, kun nämä on tupanneet tulla aika reipasta vauhtia ulos, eka ja kolmas syöksyllä eikä kakkonenkaan hidastellut mutta sitä ei uudelleensynnyttäjällä syöksyksi laskettu. Muuten fiilikset on aika hyvät. Kipua en pelkää, toivon silti että ehdin saamaan jotain lievitystä. Mutta eipä tuo luomunakaan nyt niin paha ollut, kun kerran toiminta on nopeeta. Vai onko aika kullannut muistot

Rakenneultra oli 2. päivä, ja kaikki siltä osin kunnossa. Vauva oli edelleen pienehkö, vastasi 19+3 vaikka viikot olisi pitänyt olla 20+1 (tai 19+5 oviksen mukaan), mutta ei ilmeisesti tarvitse kontrolloida kun ei soittoa ole kuulunut. Varovainen tyttölupaus saatiin :heart:

Pakki kasvaa, mutta ei vielä ole häiriöksi asti Kovin isoa masua ei varmaan tälläkään kertaa tule. Ehkä parempi niin, helpompi ehkä olla helteillä sitten

Jos joku vielä haluaa facebook-ryhmään mukaan, niin mulle yksäriä tänään, huomenna pistetään ryhmä säppiin.

-Zeni 21+4

 

Huomenta.

Astrea Sitten sain valittua sanani oikein. :hug::heart:

Ja onnea ihanista ultrakuulumisista jälleen :flower:. Päivitän listaa paremmalla ajalla.

Tuli just mieleen että ylihuomenna ois mun laskettuaika, jos ei olisi tuulimunaraskaus kesällä todettu.
Eka yö oli kun pieni tyyny ei enää riittänyt jalkovälissä mut en keskellä yötä jaksanu isompaa ehtiä. Ens yöks on etietävä valmiiksi! Maha on kasvanut taas kamalasti ja kaveri ja mieskin siitä eilen kommentoi. Tää on iso.. Tästä tulee valtava!

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!

Nelli&Timpsu 23+4

 

Astrealle tsemppiä! Koita antaa itselles lupa iloita vauvasta, sulla on siihen täysi oikeus!

Onnea myös hyviä ultrakuulumisia saaneille!

Ensimmäinen ajatus tänään kellon soidessa oli se, et luojan kiitos, viikonloppu edessä ja saa nukkua niin kauan kuin sielu sietää! Ja ottaa vaikka päikkärit ilman että sen vaikutus yöuniin ois kamala. Tää viikko on ollut ihan kamala ja univelkaa on noin sata tuntia.

Toinen ajatus oli se, että mä varmaan pillahdan tän työpäivän jälkeen loppuun puhtaasta helpotuksesta. Tää yks mun yöunet vienyt hermojaraastanut projekti päättyy ekalta osaltaan tänään. Jos mä selviin vielä tästä päivästä hengissä, ni olen kyllä niin ansainnut jotain hemmottelua ja pidän vaikka juhlat itteni kunniaksi! Tämän päivän jälkeen on myös ihan sama jos oon saikkella, mä olen tasan jo oman osuuteni tehnyt ja enemmänkin. Olkoot jatko muiden päänsärky jos niikseen tulee.

Iskias pahentunut päivä päivältä mut ees se ei nyt pilaa mun fiilistä.

Vielä en tän työpäivän osalta uskalla huokaista helpotuksesta, mut kellon lyödessä 15 taidan juosta täältä kiljuen ja tanssien viikonlopun viettoon.

Ps. H&M nettikauppaan on tullut aivan kerrassaan ihania uutuuksia vauvanvaatteisiin, joista menee osa tuotosta Uniceffille

Jammaillen & tyty 25+0 :heart:

 

Mulla on ollut tänään taas itkupotkuraivispäivä aamusta lähtien. Loukkaannuin kaikesta, siis KAIKESTA, mitä mies sanoi tai teki ja siitä vasta vedinkin monen tunnin kohtauksen kun se kehtas mennä ilman mua postille kun kiukuttelin :headwall: Mulle ei kelvannut mikään vaan olin ihan surullinen. Itkin kaikesta, jopa siitä et mies yritti tulla halimaan ja hieroi mun mahaa. Ihan ku joku pikkuvauva :attn:
Mies teki kaikki kotihommatkin ja yritti tulla sovittelemaan mut en antanu periks. Tyhmä. Minä siis. Sit kun sain vähän levättyä niin päästiin sopimaan ja mentiin yhessä kauppaan ja nyt taas elämä hymyilyttää. Onkohan mahdollista et joku päivä hormonit heittelee enemmän kun toisena päivänä kun välillä tulee tälläsiä päiviä. Mies-parka. Oikeesti, en tahallaan kiukutellu ja mies sen tietää mut tulee vaan välillä näin.
Mutta, nyt valtakunnassa kaikki hyvin ja ulkona paistaa taas ihanasti aurinko ja mulla on pyykit naruilla kuten monena päivänä ollut. Ihana kesä, tule jo =)

Ihanaa viikonloppua ja rauhallista mieltä kaikille

StaRR 24+2

Editedit: Tasan tunti tän kirjotuksen jälkeen vollotan sitä miten paljon rakastan miesystävääni, ei tästä tuu mitään kyllä

 

Astrea toivottavasti saatte tyttöjen kanssa juteltua asiat niin että pystytte kaikki yhdessä innolla odottamaan uutta perheenjäsentä! Noin isot tytöt kuitenkin pystyy jo aika kypsästi asioihin suhtautumaan, ainakin varmasti se isompi, että kyllä tosiaan kannattaa avoimesti jutella fiiliksistä.

StaRR täällä myös hormonit heittelee! :wave: Tänään ollut itkupäivä. Aamulla töihin mennessä pystyin itkemään niin ettei meikit levinneet mut iltapäivällä vollotin niin että piti tulla kodin kautta että kehtasin mennä kauppaan Ja aivan mitättömistä asioista. Alkuraskaudesta oli enemmän sitä pinnan palamista mut nyt se on muuttunut aivan käsittämättömäksi itkuherkkyydeksi. Ja mä itken muutenkin herkästi niin nyt vasta pillitänkin... Mies lähinnä nauraa jos kyseessä on joku hullu tilanne, kuten yleensä on :ashamed:

Jammaillen nyt ota rennosti viikonloppu ja muutenkin jätä todellakin muiden huoleksi työasioiden stressaaminen!

Ja Pajunkissaa piti kiittää lohduttavista sanoista! Noinhan se tosiaan menee että lantion sisämitoista ei voi tietää. Melkoisen ison vauvan sä olet kyllä päässyt synnyttämään, hui

Onnea vielä uusista hyvistä ultrakuulumisista kaikille!

Mä näin viime yönä unta, että jouduin sektioon mutta toivuin siitä aivan ennätysnopeasti. Toivottavasti oli enneuni jos sektio tulee.. Yhtäkkiä vauva oli kuitenkin nelivuotias kiinalaistyttö ja ihmeteltiin miehen kanssa että eikö meidän tarvinutkaan valvoa öitä vauvan kanssa. Ihanaa oli aamulla heti herätessä tuntea vauvan potkut ja todeta että kyllä me taidetaan niistä yövalvomisistakin päästä nauttimaan

Hyvää viikonloppua kaikille!

Säihkiss 21+4

 

staRR Mulla on itkupäivä jokapäivä. Jos en itke "loukkaantumista" miehelle, itken fb:ssä oleville eläinvideoille. Mies tossa joku aika tokas että "nää on johduttava hormoonesta, sä et ole oma ittes" Joten varmaan ihan normaalia hormoonien heitteyt rajustikkin.. Pari kertaa on tullu vieritettyä kyyneltä myös töissä, ja ilman mitään pätevää syytä!
Tänään tuntuu toistaseksi hyvältä, katotaan muuttuuko se kun pääsen töihin. Nautitaan siis nyt kun voi!!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!!

Tabasco 22+5

 

Huomenta!

Mä itkeä vollotan kans kaikelle mahdolliselle! Onneksi ei noita loukkaantumisia oo ollut koska oon aika pitkävihainen. Mutta televisio-ohjelmille, musiikille yms. Mutta itkupäivät tulee ja menee, aivan kuin yhtenä päivänä hormooneja olis rysäys ja seuraavana ei tunnu missään.

Mutta sitä mun piti tulla ilmoittamaan, että Astrea&Unto 20+0 poxpoxpox. Tätä on odotettu!!!

 

Mä kans aattelin kirjotella. L.a 6.7.15. Koko raskausajan oon voinu huonosti. Mulla on jäätävät iskias kivut... yöllä särkee jalkoja sairaasti, eikä auta et asutaan mäen päällä... mäkiä alas kun kävelee meinaa itku tulla. Unispnea todettiin ja nyt kotona öisin käytän maskia kun ennrn sutä mulls oli 60hengityskatkosta tunnissa. :-( esikoista odottaessa ei ollut mitään kipujs ym. Nyt kaikki. Nukun vaan kotona... kävely kivuliasta ja nukahtelen montakertaa päivässä. Niin ja sit on viel diabetes.... Rakenneultra oli 23.2 ja kaikki oli hyvin. Painoa n 415g ja poika selvästi tulossa.... ? vauvan liikkeiyä en oo tuntenu kauheen hyvin ollenkaan koska istukka edessä. . Harmittaa. .. koska olen niin ylihuolissani aina... pelkään esim kohtukuolemaa jne kun niistä uutisoidaan niin valtavasti. Onnex mulla on doppler. Se tuo mielenrauhaa kun aina ei liikkeitä tunnu. Tulipas valitettua... sori. touvon teille muille mukavaa odotusta ja ihanaa kevättä.

 

Ihanaaaaaaa lauantaipäivää mammat Aurinko tekee kyllä ihmeitä ihmismielelle ja vielä kun napero pääsi mummula(yö)kyläilylle ja uimaan mummun kanssa niin mä olen nauttinut päiväunista ja siitä tosiasiasta että vihdoin on aikaa ja hyvä syy ottaa itteään niskasta kiinni loppujen muuttolaatikoiden purkamisen kanssa.

Säihkiss ja joku muukin manasi kävelyvauhdin hidastumista ja se on kyllä ollut täälläkin vaivana. Olin lähdössä neuvolassa käymään tuossa viikolla ja tajusin yhtäkkiä että se muuttanut kauemmas. Mies sanoi, että mapsin mukaan vielä ehtis hienosti kävellen, mutta että mun on kyllä mentävä autolla Joo, ei ois ollut mitään tekoa siihen matka-aikaan jalan enää.

Ihon kutina on selkeästi mullakin lisääntynyt. Varsinkin alavatsaa kutiaa joka päivä. Rintojakin välillä, mutta ei onneksi niin usein. Arvostan, jos nää ei enää kasva milliäkään suuremmiksi. Tosin on ne kyllä kasvanut mutta aika maltillisesti. Vielä pystyy käyttämään niitä napakoimpiakin liivejä, jotka ennestään löytyy.

Imetysliivivalikoimaa olen jo vähän katsellut pitkin nettiä. Kävin sovittelemassakin yhdessä liikkeessä muutamia malleja, mutta en kyllä ihan ykkössuosikkia löytänyt vielä. Onneksi on aikaa vielä. Nursingbralla on ainakin hyvä valikoima isojakin kokoja ja Lumingeriella näyttäisi olevan ainakin yksi malli, joka voisi sopia. Mutta se huono puolihan näissä on, että sovittamaan pääsee vasta kotona :/ Nytkin sovitusreissulla oisin valkannut liivit, joiden rinnanympärys olis 10 senttiä pienempi kuin mitä mittanauha antaisi ohjeeksi....

Sympatiat hissittömille! Meidän edellisessä kodissa oli hissi vähän väliä rikki. Siinä muuton aivan viimeistä kuormaa raahatessa meinas ruveta vi****amaan kun kämpälle mennessä tajus, että hissi jumittaa jossain yläkerroksessa. Nykyisessä se ei ois yhtään hauskempaa kun asutaan 7. kerroksessa...Toivon, että ei tarvi kovin usein kokeilla kuntoa portaissa.

Mimmimys kyseli kivunlievityksestä. Mä otin edellisessä kaiken mitä sai Ajatus oli että ilman niin pitkään kun pystyy, mutta kroppa sanoi muuta. Tai no joo, niin pitkään olin ilman kuin vaan pystyin...Kipupiikki, jonka sain svo:lla ei auttanut mitään vaan pahensi supistuksia ja kipuja. En ota toiste. Salissa sain samantien ilokaasumaskin käteen ja siitä tuli mun paras ystävä :heart: Aika tokkuraan se mut veti, koska kiskoin sitä hyvin antautumuksella vielä sittenkin kun epiduraali oli jo laitettu. Mutta ilman ilokaasua se laps ei ois varmaan tullut ikinä ulos, koska mä aloin yli 6 tunnin säännöllisen ja kipeän supistelun jälkeen avautumaan vasta kun aloin rentoutua ilokaasun voimalla. Ei auttanut mitkään mantrat rentoutumisessa. Siksipä ajattelin keskittyä tässä raskauden loppupuoliskolla erityisesti rentoutumisharjoituksiin ja mammajoogaan. Mutta ihanaa, että salissa oli kätilö, joka ei vitkastellut kivunlievityksen kanssa, koska salin ovesta sisäänastumisen (sormelle auki) ja vauvan syntymän välissä oli lopulta vain kolmisen tuntia väliä

Toivottavasti Sallan hermopinne helpottaa! Kuulostaa todella ikävältä vaivalta :/

Astrea yhdyn kyllä muiden ajatuksiin siitä, että sinulla on oikeus nauttia ja iloita julkisesti raskaudesta. Toki tyttöjen kanssa kannattaa jutella asiasta, siten että heille jää hyvä mieli niin odotusajasta kuin lopulta vauvan syntymästäkin. Ymmärrän toki senkin, että heidän aiempi kokemus aiheuttaa oman haasteensa, mutta minusta on upeaa sekin, että he luottavat teidän kykyihin vanhempina niin paljon, että uskaltavat kertoa tilanteen ja tunteensa teille. Ja isäsi ja veljesi taas saavat vain luvan ryhtyä nauttimaan tulevasta vauvasta. Hymyile sinä vaan onnellisia hymyjä ja jaa ilosi muiden kanssa

Omia juttuja: Meillä on siinä mielessä jännittävä tilanne omassa elämässä, että miehen (etäinen) isäpuoli, miehen äidin puoliso, on esikoiselle todella tärkeä ihminen ja ainoa vaari. Lapsi sanoo häntä vaariksi ja näin on yhdessä sovittu. Miehen isä on vielä etäisempi, eikä lapsemme ole edes tavannut häntä, ja minun isäni on kuollut. Noh, nyt vaarille on syntynyt biologinen lapsenlapsi ja pakko sanoa, että aika varpaillaan me tässä ollaan että miten vaarin suhtautuminen meidän esikoiseen muuttuu. Toivon ettei muutu, mutta aika näyttää.

StaRR mä nyt jännityksellä odotan, että millaiseksi olo menee metformiinilla. Toistaiseksi ei ole mitään minkä voisin merkittävästi sanoa haittaavan elämää, mutta annoskin on vielä aika pieni. Tosin nyt alle viikko lääkityksen aloituksesta on arvot jo pudonneet viitteiden sisään, joten vähän hirvittää että vielä pitäisi annosta tuplata. Taidanpa siis alkuviikosta soittaa polille ja kysyä, että mitäs mitäs. Toivottavasti sun insuliinit alkaa pelittää pian! Se tässä radissa on kyllä ihanaa (jos nyt niin voi sanoa), että aina kun polilla käy, "joutuu" käymään ultrassa Saa nähdä pienen usein ja näkee mitä sinne kuuluu. Seuraavalla kerralla tehdään vielä rakennetutkimuksia, mutta sen jälkeen se taitaa mennä painoarviomeiningeiksi.

Liikkeet on alkuviikon rakenneultran jälkeen tulleet toooosi paljon vahvemmiksi. Jouduttiin tosiaan ihan kauheasti hyppyyttään Muikkua ja tönimään, että olis kääntynyt oikeaan asentoon ja sen jälkeen onkin sit monoa tullut ihan huolella. Lisäksi hän vissiin edelleen viihtyy siten, että selkä on mun vatsaa vasten ja pää käyttää istukkaa tyynynä, koska välillä tuntuu kuin koko lapsi tunkis vatsanahkasta ulos. Au. Aivan uusi kokemus tääkin.

Oih, hormonimyrskyt. Mies se jaksoi edellisessä raskaudessa naureskella niille ja pyöritellä päätään. Pääasia, että mies ymmärtää mistä silloin tuulee. Joten anna StaRR niiden tulla ja mennä rauhassa Mulla oli ainakin viimeksi ihan mahdottomia päiviä välillä ja sit välillä ihanan tasaista. Eli joo, kyllä ne vaihtelee nekin Ja ihaninta oli, että kun mä muuttaessa pillahdin itkuun kun joka paikassa oli laatikoita ja tavarat levällään, niin miehen velikin oli lohduttanut miestä "ne on ne hormonit" Voi noita raskaana olevan naisen kokeneita miehiä...

Mutta nyt alkoi masussa semmoinen jumppa, että oon vissiin liian pitkään istunut tässä koneella. Siispä iloa ja hormonimyrskyjä viikonloppuun Ja Kaalimaankakaralle tsempit iskiaksen ja muiden vaivojen kanssa :hug: ei oo herkkua moiset!

Anskutin ja Muikku 21+2

p.s. Enää 9 viikkoa töitä ennen kesälomaa!!!!!!

 

Heipsan

Olo jatkuu samana, torstaina käyty jälleen Tyksissä tiputuksessa.

Keskiviikko iltana/yöllä taas sai oikein täyskäännöksen kun koko 7h yöllä makasin vessapöntön vieressä ja torstai aamulla 7.00 oltiin sitte Tyksissä taas tiputuksessa. Päästivät mieheni mukana kotiin 17.00. JA nyt olo on no ei kehuttavaa.

Maha on silti kasvanut pikkuiseksi palloksi, pienihän tuo vielä on mutta sisältö tärkein Saas nähdä mimmoiseksi kasvaa lopulta.

Synnytys on välillä käyny pahoinvoinnin keskellä mielessä. Ei pelota eikä vielä jännitä ja en suunnittele liikaa koska synnytyksessä voi tapahtua mitä vain. Ensimmäinen synnytys on kyseessä joten ei vielä kokemustakaan ole.

Kaikille aurinkoista viikolopun jatkoja!

Annu 24+0

 

Hei, kiva kun on muitakin itkupilli-hormonihirviöitä Luulin jo et oon pahemman kerran päästäni sekaisin


kaalimaaankakara Pahus noita kaikkia vaivoja. Mutta kesällä helpottaa =) Doppler on kyllä hyvä keksintö. Mä tunnen päivittäin liikkeitä mutta silti kuuntelen vielä dopplerillakin koska liikkeet ei tunnu vielä läheskään koko ajan.. oma mielenrauha=parasta. Mullakin on kaikenlaisia pelkoja ja oon yrittäny olla lukematta kaikenmaailman juttuja netistä just sen takia et alan liikaa miettimään. Luotan siihen tunteeseen et kaikki tulee menemään hyvin. Jaksamista sun raskauteen myös ja toivottavasti vaivat helpottais.

{Anskutin} Eikö teekin aurinko kaiken paremmaksi? =) Mä nautin täysin siemauksin näistä ihanista alkukevään päivistä ja heti tekee mieli mennä enempi uloskin. Ai että.
Mä myös toivon ettei rinnat tästä enää kauheesti kasva kun on sen kokoset muutenkin etten mistään h&m:ltä liivejä löydä.. pitäis alkaa pikkuhiljaa noita imetysliivejäkin miettimään. Oon joutunut jo kahdet uudet liivit ostaa kun normiliivit kävi jo monta viikkoo sit pieniksi.. Täytyy tsekata tuo Nursing Bra, josta en ookaan koskaan kuullut..
Toivottavasti sun olo pysyy hyvänä eikä tuu metujen ansiosta mitään sellasta kuin mulle sillon.. hyvä lääke ja tehokaskin on jos sitä vaan pystyy syömään.

Annuu Sä ilmeisestit kuulut siihen epäonniseen ryhmään joilla tuo jatkuu koko raskauden Toivotaan et lähtis yhtäkkiä helpottamaan eikä tarviis kesään asti kärvistellä. Pääasia kummiskin et vauvalla kaikki hyvin ja masu kasvaa myös. Aurinkoisia ajatuksia ja tsemppiä sinne!


Mä itse oon ollut tänään paremmalla mielellä kuin eilen mut kyllä pieni itku tuli tirautettua kummiskin syystä että tulevaisuus ja synnytys yms. sen jälkeinen elämä jännittää, ei sen vakavampaa
Olin tänään shoppailemassa siskon kans kahdestaan kaupungissa ja kyllä nyt voi sanoa et huomaan etten oo siinäkään hommassa "entiselläni". Väsyn helposti ja jalkoja alkaa särkemään niin kamalasti et tekis mieli kontata ei vaan jaksa. Mua on muutenkin alkanu väsyttämään aika lailla viime aikoina, saas nähdä onko hb laskenut kun menen ylihuomenna aamusta neuvolaan.
Nyt rennosti loppuilta.

StaRR 24+3

 

Ja pitkästä aikaa..

Eli rv 24+2 ja ihan yhtä sekaisin päästä ollaan täälläkin Potkut on jo kovia, alkavat heti kun hetkeksi pysähdyn ja yöt kuluu sopivasti pissakäynneillä, eli vuorotyöläiselle kamala tilanne kun pitäisi välillä jaksaa 4h yöunilla 15h päivää painaa :/

Parisuhteessa riitoja, mutta kuulemma osa johtuu mun silmittömästä reagoinnista ja mies ei tiedä mitä tehdä. Onneksi meillä osataan keskustella Eli vielä ei ole kriisin paikka. Kieltämättä itseänikin ihmetyttää jälkikäteen omat reaktiot riitatilanteissa, eli miehen puheissa on kenties perää

Maha kasvanut valtavasti, jokainen töissä on jo huomannut ja osa uskaltanut tulla kysymäänkin Saa nähdä olenko kuukautta pidempään enää työkykyinen kun valvominen ja työ eivät ihan yhdessä toimi..

Neuvolatäti on meillä ärsyttävä ja veemäisen oloinen. Viimeksi haukkui hysteerisiä vanhempia jotka tuo sairaita lapsia mukanaan ja soittelevat vähän väliä.. :/ Niillä soi puhelin silloin taukoamatta eikä kukaan vastannut.

Mutta muuten kaikki hyvin! Vatsa kutisee kun ilmeisesti kasvaa taas ja maidontulo on ainakin toisesta tissistä jo alkanut!

Winny rv24+2

 

Winny Mulla samaa juttua eli reagoin välillä ihan ihme tavoilla ja mies toki loukkaantuukin välillä vaikka yrittää olla. Sit hetken päästä kun sovitaan niin ihmettelen itekkin et miten naurettavasti olenkaan toiminut.. mut semmosta tää näköjään on

Mä näin unta et tänään oli maanantai ja 15.päivä ja et kello oli jo yksi iltapäivällä ja mä olin myöhästynyt neuvolasta. Puhelin ei toiminut et oisin sinne soittanut vaan piti lähteä pukemaan et lähden kävelemään sinne ja selittelemään et nukuin vähän pommiin.. sit heräsin ja katoin puhelimesta niin tänäänhän on 15.päivä ja kello oli jo yli yheksän. Jaiks. Mut sit onnistuin kattomaan et tänäänhän toki on 15.päivä mut sunnuntai No, ois se viimestään siinä vaiheessa selvinny mulle kun oisin neuvolaan alkanu soittelee ja eihän sieltä ois sunnuntaina vastattu.. että näin. Tuli siis sellanen kaksinkertanen myöhästymispaniikki, eka unessa ja sit hereillä. Mieskin heräs siihen kun pomppasin sängystä salamana istumaan ja kattomaan kelloa..
Huomenna siis aamulla neuvola. Toivottavasti ei ois paino noussu kauheesti ainakaan kun mulla on sellanen norsumainen olo. Toki mahakin nyt taas kasvanu mutta.. en oo ihan terveellisesti jaksanu koko ajan syödä.
Eipä tässä muuta, leppoisaa sunnuntaita, pyykkikone pyörii jo ja juon aamukahvia =) Tänään pitää käydä kävelemässä kun on taas noin kaunis sää ja ihan plussa-asteitakin.

P.s. mulle on tullut sellanen ihme vaiva käsiin. Ranteesta alaspäin käsi ja sormet särkee ja kipeytyy ja varsinkin yöllä vaikee saada käsiä hyvään asentoon kun meinaa puutua ja särkeä. Mitäköhän tää on? Välillä tuntuu et kipu saattaa säteillä kyynärpäähän asti mut enemmänkin sattuu kämmeneen ja siihen ulkosyrjään ja sormiin. Nytkin tässä koneella istuessa särkee vasemman käden, siis kämmenen ulkosyrjää oikein inhottavasti, sillain vihloen ja välillä kämmentä ja vihloo ylemmäskin ranteeseen.

StaRR 24+4

 

StaRR: olisko rannekanavaoireyhtymä, aika "yleinen" vaiva raskaana ollessa?

littlelion onnea poikalupauksesta!

Zenille onnea tyttölupauksesta!

jammaillen: toivottavasti nyt töissä alkaa helpottamaan...katselin myös h&m:n sivuja ja aikas kivoja uutuuksia sinne oli ilmestynyt.

Kaalimaankakaralle jaksuja ja pitkää pinnaa iskiaskipujen kanssa, ei ole herkkua ja kun ei se vaiva poistu ennen kuin vauva on vatsan ulkopuolella.

Voi Annuu noita sun oloja, en voi kuin kuvitella miten hirveää tuo on...yritä siinä sitten nauttia raskaudesta, kun on kokoajan huono-olo ja oksettaa

Imetysliiveistä: yhdet ihan ok:t löysin stocmannilta, ei ne mitkään kovin kauniit ole mutta pelittävät...täälläkin toivotaan, että ei kuppikoko kovasti kasvaisi...edellisillä kerroilla kasvanut C:stä-F:ään
Sellaista piti kysyä, että saako netistä ostettuja liivejä sovittaa ja sit palauttaa, jos ei ole hyvät, vai pitääkö olla paketti "sinetöitynä", että voi palauttaa?

Mielialoista: täällä myös pillahdetaan itkuun millon mistäkin, mutta raivareita ei onneks ole näkynyt eli siltä osin vielä ainakin ollaan aika seesteisellä mielellä. Toki välillä miehen tekemiset/tekemättä jättämiset ärsyttävät, mutta olen saanut hillittyä hermoni