Mulla oli tosi vaikee ilta eilen ja luulen et supisteli ekoja kertoja kun jumppapallon päällä telkkaria katselin. Ei kamalan kipeesti mut semmosia samanlaisia inhottavia tuntemuksia alamahalla ja vähän selässäkin kun mulla oli joskus vuosia sitten kun keskenmenossa supisteli joten epäilin siksi et ne oli eilen niitä suppareita. Ei meinannu olo millään asettua vaikka sänkyynkin pitkäkseen menin ja oli itku herkässä kyllä koska mikään asento ei ollut hyvä ja kaikki sattui. Sanoin jo nukkumaanmennessä miehelle etten haluakaan vielä synnyttämään kun alkoi pelottamaan
Mitä jos en osaakaan synnyttää tai kestä sitä kipua yhtään ja menee kontrolli täysin? Toisaalta haluais jo tämän vauvan maailmaan mutta toisaalta on alkanu pelottamaan ihan kauheesti koko edessä oleva synnytys. Jos se vielä muutaman viikon tuolla kuiteski majailis
Istuminen on kyllä kans tuskaa (joo, taas sama valitus!), just nyt istun jumppapallolla taas mut persluita kolottaa,nivusia polttaa ja lantiota särkee siihen malliin etten tiiä kauan tässä voi olla.
Yön aikana kivut hälveni aika hyvin lukuunottamatta sängystä vessaan nousuja ja asennonvaihtoja jotka meinaa olla kans tuskaa kun vihloo tuonne alas ja mahalle. Nyt mua oikeesti pelottaa mennä synnyttämään eli ei mikään hyvä
Tänään olis mahd. lähteä käymään mun porukoilla mut arveluttaa todella se et sinne on yhteen suuntaan n. 120km ja osa matkasta pomppuista tietä et kestänkö. Halu käydä siellä ennen synnytystä on kyllä suuri mut miten jaksan ja kestän tosiaan tuon matkan kun eilinen polimatkakin oli rasittava.
Lisästressiä tuo vähän se et meillä on pienimuotoinen koiranhoito-ongelma jos yhtäkkiä tulis sairaalaan lähtö. 2 hoitopaikkaa olis mut kumpaakin yli 100km suuntaansa ettei kovin nopeeta hurttaa hoitoon sais ja pelottaa ettei mies sit pääse mukaan ainakaan heti ja joudun pian yksin lähteä synnyttää. Tuo toinen henkilö ottais koiran vaikka heti heille ja pitäis synnytykseen asti ja ylikin heillä sitä mutta sit alan miettimään et parempi sen on kotona vaikka se onkin ärsyttäny mua viime aikoina SUURESTI, ikävä sitä silti tulis ja kun on meille tähän asti toimittanu lapsen virkaa vähän niinkuin niin sit miettis koko ajan miten sillä menee vaikka tiedän et hyvässä hoidossa oliskin. Näin oli myös pääsiäisenä kun se oli hoidossa meidän reissun ajan
Nyt pitäis keksiä jotain kivaa ja piristävää tekemistä ja yrittää rentoutua. Oon ollu niin jotenkin lyhythermoinenkin ja kiukkunen kuin amppari.
Mukavaa perjantaita ja viikonlopun alkua kaikille, voikaa hyvin
StaRR 36+2