Nohmu, Uskoisin, että kaikenlaiset tunteet, ne ahdistuksetkin, on kasvua äitiyteen. Se valtava tunneskaala valmistaa tulevaan koitokseen. Se on normaalia, vaikkakin ikävää käydä läpi niitä vaikeimpia ja vaietumpia tunteita. Onneksi sinulla on miehesi, jolle voit puhua ahdistuksestasi. Itsekin olen huomannut, että tässä loppuraskaudessa on tullut enemmän panikointia ja ahdistusta kaiken maailman asioista. Syntymä on jo niin lähellä, ja ihan oikeasti realisoituu, että hitto vie tässähän ihan kohta just huolehditaan uudesta ihmisenalusta.
Taas on tovi vierähtänyt viime kirjoittelusta. Lueskella jaksan, mutta kirjoittaminen on niin vaivalloista. Harmillista, että monella on niin vaikeita oloa, mutta jos yhtään lohduttaa, niin ei ole ole enää mikään kovin valtaisa aika, että kolotukset loppuu
Tsemppiä!
Itselleni on ollut parasta aikaa tämä loppuraskaus. Selkä vihoittelee vain kun on uurastanut enemmän. Ihanaa kun on päässyt fillaroimaan joka paikkaan! Hurja nälkä täälläkin vaivaa aina aamuyön veskireissuilla, mutta olen niin laiska, etten jaksa hipsiä jääkaapille
Vatsa on kookas, mutta välillä on niin kevyt olo, että unohdan olevani raskaana. Välillä on sellainen tunne, että vatsassa kasvaa jättiläisvauva. Samaanaikaan tuntuu, että pikkuisen räpylät tunkee kohti ruokatorvea, peba painuu vatsasta läpi ja pää painaa toosaa
Tyyppi on ollut raivotarjonnassa jo viikkoja, mutta jännityksellä olen hänen mönkinää seurannut parina viime päivänä. Jotenkin tuntuu hänen olemisensa erilaiselta ja takuulla hän oli ihan poikittainkin tuossa. Saas nähdä juhannuksen jälkeen, että missä mennään. Se mahtava puoli tässä radissa on, että pääsee sinne ylimääräiseen ultraan! Sitä odotellessa
Toki mulla on ollut aika jänniä tuntemuksia alakerrassa. En osaa kuvailla niitä, mutta niistä on jäänyt sellainen avautumiskipufiilis. On jo pitkään ollut sellainen olo, että ei tuolla loppuun saakka olla. Oletettavasti siis kärvistelen pitkälle heinäkuuhun tuntemusteni kanssa :'D
Hyviä vointeja kaikille!
Lumilin 34+3
