alussa ei tullut mieleenkään kun olin aika varma tästä, sitten yhtäkkiä vain huomasin vessakäynnillä että vähän rusehtavaa. toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan... vielä jaksan ajatella positiivisesti, kun ei niitä kipuja ole kumminkaan tai runsasta vuotoa! ja kyllä nuo sinun nippailut pitäisi olla ihan normaaleja! ja on sentaan vasta alkutaival menossa Olen todella pahoillani.. voimia sinne kovasti.
Lohduttavaa kuulla sillä eilen sanoin miehelle että varmaan on me nyt kesken kun oireet ja alavatsanippailut on vähentyneet. Toivottavasti kuuluu asiaan sillä en kyllä muista aikaisemmista raskauksista tätä (kään)
mutta eikohan raskaudet ole niin erilaisia, riippuu ihan tapauksesta. Mutta lohduttavaa tietaa, etta muilla samoja mietteita. Onhan se varmasti totta, kun osa on jo pitkalla raskaudessa ennenkuin saavat tietaa, etta ovat raskaana? pitaa pysya positiivisena raskaana kunnes toisin todistetaan kunhan sinne ekaan ultraan asti paastaan niin toivottavasti sitten varmempi olo raskaudesta! joko olet sopinut neuvola-aikaa? mina olen noita vitamiineja popsinut jo hyvan aikaa. hankin ihan semmosen odottaville oman vitamiinimixin. ja yritan syoda enemman hedelmia ja vihanneksia vaikkei ne nyt oikein maistu millekkaan nain talven kynnyksella muutenki nyt ollu kipee olo niin mikaan ei maistu samalla lailla. Edellinen vauva minulla on nyt kohta vuoden ja imetän vielä sitä. Synnytyksen jälkeen ei mitään olla käytetty ehkäisyä, mut ollaan noihin varmoihin päiviin "luotettu". Varoitin kyllä miestä, että ovulaatio on tulossa, mut ei silloin paljon painanut. Nyt sitä huolettaa ja harmittaa tää raskaus. Itselläkin on vähän ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta niin ihanaa, että saisin kolmannen biologisen lapseni, toisaalta miehen reaktio harmittaa ja muiden ihmisten kommentit, kun yhteensä meillä lapsia on nyt jo neljä. voi harmi, etta sinulla on tuommoinen tilanne. Mutta eikohan se mies viela innostu kunhan aikaa menee. Kaikilla se ei kay yhta nopeasti. Tsemppia! Meillä oli miehen kanssa sama tilanne. Silloin kun tein ensimmäisen olemattoman viivanpaikan, aloin jo valmistella miestä siihen uutiseen. Sanoin että olen ollut 2 viikko ihan varma raskaudesta ja että teen huomenna testin... Mies meni hermoksi ja alkoi hokea jotain tyyliin että me ei sitä sitten pidetä tms... Vaikka tiesin ettei hän ole tosissaan, joku puolustus meganismi meni päälle... Emmme puhuneet mitään koko loppu iltana toisillemme, olin niin loukkaantunut reaktiosta. Oli jo paljon positiivisempi... Viikko tuosta niin on jo innoissaan Miehet on joskus vähän pässejä, mutta kyllä se siittä Edellistä yritettiin vuosi, mies oli vissiin varautunut ettei vauvaa ole tulossa vielä hetkeen... Toisin kävi 