Ihanaa, tänne on tullut paljon kirjoituksia! =)
Adanea Näköoireita ei ole tullut viime viikon jälkeen. Pelästyin kyllä todella, varsinkin kun tk-lääkäri epäily veritulppaa.
Synnytys on tullut nyt mun uniin. Mietin asiaa aika paljon, kuten Kipa ja Satuka.
Satuka, minä kävin "SYPE"-keskustelun (synnytyspelko) polikäynnin yhteydessä kätilön kanssa. Keskustelusta tehtiin raportti, jonka minä ja kätilö allekirjoitimme. Siihen kirjattiin mm. seuraavaa:
- minulle pitää kertoa mikä on tilanne milloinkin, jos vain tilanne sen sallii (tottakai jos todellinen hätä, niin kukaan ei sitten ehdi selittämään asiaa vasta kuin jälkeen päin)
- kivunlievitys pitää olla oikea aikaista ja jotta se toteutuisi niin minulle laitetaan heti sairaalaan saapumisen yhteydessä epiduraalikatetri selkään, jotta puudutteen antaminen voidaan aloittaa heti kun siltä tuntuu eikä tarvitse odotella anestesilääkäriä (esikoisen synnytyksessä sain puudutuksen aivan liian myöhään)
- alatiesynnytys ei poissuljettu, vaikkakin halu sektioon on minun ajatuksissa päivittäin
Eniten alatiesynnytyksessä hirvittää B:n tilanne, varsinkin kun B tiukasti perätilassa. Viime ultrassa A oli poikittain, joten jää nähtäväksi kääntyykö A vielä oikeaan asentoon vai mennääkö elektiiviseen sektioon. Toisaalta toivon sektiota, toisaalta en. Oma jaksaminen huolettaa, kuten Kipaakin. Kunto myös aivan nolla...
Nukkumisesta Meillä yksi pinnasänky, joka kasataan vähän myöhemmin. Ajattelin että vauvat saa nukkua siinä niin kauan kuin asutaan tässä pikku-kaksiossa, toista sänkyä ei tänne mahdu.
Eilen yksi kaverini sai pojan ja itselle tuli sellainen olo ettei jaksaisi enää yhtään odottaa että omat vauvat syntyy! Mieli siis tulee päivä päivältä malttamattomammaksi, vaikka vielä pitää jaksaa monta viikkoa.
Tuijotetaanko teidän vatsoja? Vappuna kun käytiin vappulounaalla, niin ihmiset tuijotti mun mahaa ja ajattelivat että mä varmasti alan synnyttämään
Kaupassa tällä viikolla yksi mies pysäytti mut ja kysyi että onko laskettu aika ihan pian. Ja eilen kun kävin illalla jäätelöllä kaupungilla, niin huomasin kuinka ihmiset supisivat ja katsoivat perään. Mutta kai siihen saa tottua että tuijotetaan, sillä vatsa kasvaa vielä paljon...Ja sitten kun vauvat maailmassa niin ihmiset tuijottaa uteliaana kaksostenvaunuja.
Jaksamista Etsiväkaksosille siellä sairaalassa! Ja Satukalle tsemppiä hankalan olon kanssa.
Mun pitää lähteä nyt pyykkäämään alakerran talopesulaan ja sitten pitäisi taas siivota. Nyt on vielä tosi energinen olo, mutta tiedän että olen illalla aivan loppu kun päivän touhuan. Vihaan siivoamista pienessä asunnossa, arhg!
HooWee 32+4