Kiitos kaikille onnitteluista ja onnittelut Elizallekin
Tänään päästiin kotiin, ihastuttavaa!
Ja tässä synnytyskertomusta:
To 19.6 aamulla kello 7.30 havahduin kotona napsahdukseen ja lapsivedethän ne sitten meni a-vauvalta. Lähdettiin rauhassa sairaalaan, kotona mietin vielä, että pitää varmaan meikata (öhhh, miksi...?). Supistelut alkoi joskus klo 10.00 ja siitä eteenpäin olikin aika mooonta tuntia tuskaa. Sain ilokaasua ja epiduraalin ja varmaan jotain muutakin, mutta siinä vaiheessa ei paljoo kiinnostanu (ilokaasu ei kyllä auttanu sitten mitään). Oksentelin koko päivän ihan vaan pelkästä kivusta. Ponnistusvaihe alkoi klo 22.45 ja neiti syntyi klo 23.40 imukupin avustuksella, painoa oli 3305g ja pituutta 50cm, pisteitä tuli 9.
B-vauvalta puhkaistiin kalvot 23.58, ponnistusvaihe alkoi klo 00:05 ja herra syntyi 00.15 perätilassa. Painoa oli hänellä 3200g ja pituutta samoin 50cm, pisteitä tuli 5/8, kun lapsi oli alussa vaisu ja harvapulssinen, mutta virkistyi sitten onneksi nopeasti.
Istukka ei suostunut irtoamaan, vaan jouduttiin repitään pois. Verta tuli menetettyä 1,5l, mutta sain sitten lisää tilalle. Nyt hemppa rupee varmaan taas lähestymään normaalia (vaikea sanoa, kun ei ole mitattu).
Huomasitte jo ehkä, että meidän kaksosilla on ikiomat syntymäpäivät
Vaikka kokemus oli tuskainen eikä repeämiltä vältytty, voin kyllä sanoo käsi sydämellä, että oli sen arvoista. Luonteeltaan neiti vaikuttaisi erittäin tempperamenttiselta ja prinsessamaiselta, herra taas on rauhallinen ja pohdiskelija, tarkkailee vain tilanteita ja vaikuttaa älykkäältä
:heart:
Ainoat asiat, jotka jäivät kaihertamaan, olivat ehkä, ettei synnytyksen jälkeen saanut juurikaan levätä eikä kerätä voimia, vaan heti oli ryhdyttävä äidiksi. Sinänsä ok, mutta kun hemppa oli 64 ja olo muutenkin tosi kurja, ei järki oikein leikannu ja uni olis voinu tehdä terää. Toinen ERITTÄIN ärsyttävä asia oli, että ohjeiksi annettiin syöttää kolmen tunnin välein, määristä ei puhuttu, etenin sitten lasten ehdolla ja annoin syödä niin paljon, että olivat tyytyväisiä. Poika oppikin heti syömään, tyttö ei osaa vieläkään. Poika saattaa syödä putkeen kolmekin tuntia(!), tytöllä menee hermot alle minuutissa, jos maito ei ala automaattisesti suuhun valua. Lisämaito lähes kiellettiin (muutamana yönä oli pakko sitä pyytää, kun maito ei kertakaikkiaan riittänyt molemmille ja voimat alkoivat olemaan aivan lopussa ja siitäkin sain seuraavana aamuna sitten toruja). Kuulemma pitää ensin molempien oppia syömään rinnoista ja sitten vasta harkita lisiä. Sinänsä ok, mutta kun ei sitä maitoa todellakaan ole molemmille niin paljon, varsinkinkin kun poika on sellainen..ahmatti. Tänään sitten lääkäri totesi, että painoa on lähtenyt molemmilta syntymäpainosta liikaa ja ettei kotiin saisi lähteä ellei sitten luvata antaa myös lisämaitoa ja käydä punnituksessa ylihuomenna. Pirskatin ärsyttävää, kun on ensin itse ruikuttanut ja pyytänyt lisämaitoa sitä juurikaan saamatta ja sitten saada palautetta, kun ei olla annettu. En kai mä nyt hyvänen aika lapsia tahallani nälässä pidä...
Nyt sitten alkaa vauva-arki ja totutellaan olemaan perhe. Vähän tuo meidän koira jännittää mua, että miten sopeutuu, mutta kai tämä tästä...
Ja sitten vielä kuvamateriaalia, vasemmalla neiti ja oikealla herra
http://www.aijaa.com/v.php?i=2269100.jpg
