Hei virtahepo

[virtahepo]

mäkin jäin kaipaamaan kommentointia tuohon sörhipöykerön kertomukseen..

Aloita vaikka sä, jos se virtahepokin sit vaikka uskaltais

en mä osaa.. jos kertoisin kaiken oman paskani täällä niin virtahepo soittas jo sossuun. :xmas: mut kun oikeasti.. kaikki ei mene kuten on suunnitellut ja yksi tapa elämässä ei nyt vaan sovi kaikille.

Ai, että soittasin sosiaalitoimistoon. No enpä minä ole sinne ennenkään soitellut, ni miksi ihmeessä nytkään soittaisin ja kertoisin heille jonkun tuntemattoman ihmisen elämän tarinan. Hupsua. Eiköhän sekin ole moneen kertaan tullut jo selväksi, että minäkin tiedän, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan ja on monia erilasia tapoja toimia ja tänne minä olen kertonut tämän oman tapani toimia ja sen mihin minä äitinä pyrin. Joskus ihmetyttää, että onkohan joillakin palstalaisilla jotain todellisia luetunymmärtämisvaikeuksia vai eikö vaan haluta ymmärtää, että mitä se toinen tarkoittikaan sillä kirjoituksellaan..

 

[Rieputarallaa]

mäkin jäin kaipaamaan kommentointia tuohon sörhipöykerön kertomukseen..

Aloita vaikka sä, jos se virtahepokin sit vaikka uskaltais

en mä osaa.. jos kertoisin kaiken oman paskani täällä niin virtahepo soittas jo sossuun. :xmas: mut kun oikeasti.. kaikki ei mene kuten on suunnitellut ja yksi tapa elämässä ei nyt vaan sovi kaikille.

Ai, että soittasin sosiaalitoimistoon. No enpä minä ole sinne ennenkään soitellut, ni miksi ihmeessä nytkään soittaisin ja kertoisin heille jonkun tuntemattoman ihmisen elämän tarinan. Hupsua. Eiköhän sekin ole moneen kertaan tullut jo selväksi, että minäkin tiedän, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan ja on monia erilasia tapoja toimia ja tänne minä olen kertonut tämän oman tapani toimia ja sen mihin minä äitinä pyrin. Joskus ihmetyttää, että onkohan joillakin palstalaisilla jotain todellisia luetunymmärtämisvaikeuksia vai eikö vaan haluta ymmärtää, että mitä se toinen tarkoittikaan sillä kirjoituksellaan..

Olen pahoillani, mutta se, että olisit suvaitsevainen, avarakatseinen ja ymmärtäväinen ihminen, ei todellakaan ole tullut teksteistäsi ilmi. Kukaan meistä ei liene täydellinen lukija, mutta jotain vikaa saattaa löytyä myös sinun kirjoituksistasi, mikäli asiat toistuvasti jäävät epäselviksi useille palstalaisille.

 

[Hei]

pedofiilejä tai muita ei mun mielestäni tarvitse ymmärtääkkään.

Minua ottaa päähän sellaiset ihmiset, jotka eivät voi ymmärtää että ihmiset voivat muuttua hetkellisesti tai pidemmäksi ajaksi toisenlaisiksi.

Ja se että pystyy hyväksymään sen että ihmiset voi toimia eritilanteissa erilailla, osoittaa sen että pystyy katsomaan asioita eri kantilta. Eikä vain siltä yhdeltä, johon mahtuu vain yksi toimintamalli.

En aina vain ymmärrä toisia ihmisiä ja siksi ihmettelen heidän toimintatapojaan ja täällä asiasta keskustelen. Näin ehkä opin ymmärtämään, että mitä kenenkin päässä liikkuu ja miksi joku tekee asian toisella tapaa ja siksi minusta on tärkeää, että myös minulle perustellaan omat ratkaisut, eikä vain haukuta minua, kun satun olemaan jostain erimieltä. Kyllä myös hyväksyn erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja ja moni ystävistänikin on tässä oikeassa elämässäni eri mieltä äitiyteen liittyvistä asioista. Siltikin me voidaan olla kavereita, vaikka omaamme erilaiset näkemykset, eikä se meitä haittaa. Minä vaan olen utelias, joidenkin mielestä taas arvosteleva, kun haluan tietää miksi joku tekee asian eritavalla kuin minä.

Tämän minä ymmärrän. Halun ymmärtää muita ihmisiä ja heidän toimintatapojaan.
Ketjuissa mitä mä oon lukenut ja missä on ollut sun vastauksia liittyen imetykseen ja kotihoitoon sinä vain olet sanonut mun mielestä ihan liian kärkkäästi ja aika suoraan niin, että äidin joka ei jaksa puolta vuotta imettää tunnin välein tai joka vie pienen lapsen hoitoon ei olisi pitänyt lasta hankkia ollenkaan. Et ehkä ihan näillä sanoin, mutta suunnilleen. Tai olet esittänyt sen kysymyksen muodossa "Miksi pitää hankkia lapsi, jos ei jaksa sitä" Kun mä oon sitä mieltä, että toki lapselle on paras saada äidin maitoa, mutta jos vauva jää siitä nälkäiseksi, niin kyllä se toisiksi paras eikä millään lailla epäonnistunut vaihtoehto on antaa lisämaitoa. Vaikka ihan sen takia, että äiti saa nukkua enemmän. Jos sä oot jaksanut ekat puoli vuotta imettää yötä päivää usein, niin hienoa, mutta ei se tee kestään muusta huonoa äitiä vaikka ei jaksaisikaan. Kyllä se siinä vaiheessa on vauvan paras, että äiti tuntee jaksavansa. Sama koskee töihin paluuta. Mun mielestä se, että äiti ja isä tuntee jaksavansa on kaikista tärkeintä, keinot miten siihen päästään on kaikilla sitten erit. Enkä tarkoita nyt mitään sellasia keinoja, jotka satavarmasti vahingoittaisi lasta vaan sellaisia keinoja joista loppujen lopuksi voi olla montaa mieltä suuntaan jos toiseen lapsen hyvinvoinnille.

 

[virtahepo]

mäkin jäin kaipaamaan kommentointia tuohon sörhipöykerön kertomukseen..

Aloita vaikka sä, jos se virtahepokin sit vaikka uskaltais

en mä osaa.. jos kertoisin kaiken oman paskani täällä niin virtahepo soittas jo sossuun. :xmas: mut kun oikeasti.. kaikki ei mene kuten on suunnitellut ja yksi tapa elämässä ei nyt vaan sovi kaikille.

Ai, että soittasin sosiaalitoimistoon. No enpä minä ole sinne ennenkään soitellut, ni miksi ihmeessä nytkään soittaisin ja kertoisin heille jonkun tuntemattoman ihmisen elämän tarinan. Hupsua. Eiköhän sekin ole moneen kertaan tullut jo selväksi, että minäkin tiedän, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan ja on monia erilasia tapoja toimia ja tänne minä olen kertonut tämän oman tapani toimia ja sen mihin minä äitinä pyrin. Joskus ihmetyttää, että onkohan joillakin palstalaisilla jotain todellisia luetunymmärtämisvaikeuksia vai eikö vaan haluta ymmärtää, että mitä se toinen tarkoittikaan sillä kirjoituksellaan..

Olen pahoillani, mutta se, että olisit suvaitsevainen, avarakatseinen ja ymmärtäväinen ihminen, ei todellakaan ole tullut teksteistäsi ilmi. Kukaan meistä ei liene täydellinen lukija, mutta jotain vikaa saattaa löytyä myös sinun kirjoituksistasi, mikäli asiat toistuvasti jäävät epäselviksi useille palstalaisille.

Jos tämän ketjun kirjoituksien perusteella tekisit minusta arvion, niin olisinko sinun mielestäsi kapeakatseinen, suvaitsematon ja toisia ymmärtämätön ihminen vai minkälainen? Tiedän kyllä olleeni muissa ketjuissa kärkäs, mutta tässä ketjussa olen pyrkinyt keskustelemaan asiallisesti ja tuomaan oman näkökannan esille kuitenkaan mollaamatta toisia. Olen myös sen tuonut esille, että kirjallinen ilmasiu ei välttämättä kohdallani ole aina huipussaan ja minut voi helposti ymmärtää väärin. Toki omistan erilaisen mielipiteen moniin asioihin, mutta eihän se tee kenestäkään suvaisematonta.

 

[virtahepo]

pedofiilejä tai muita ei mun mielestäni tarvitse ymmärtääkkään.

Minua ottaa päähän sellaiset ihmiset, jotka eivät voi ymmärtää että ihmiset voivat muuttua hetkellisesti tai pidemmäksi ajaksi toisenlaisiksi.

Ja se että pystyy hyväksymään sen että ihmiset voi toimia eritilanteissa erilailla, osoittaa sen että pystyy katsomaan asioita eri kantilta. Eikä vain siltä yhdeltä, johon mahtuu vain yksi toimintamalli.

En aina vain ymmärrä toisia ihmisiä ja siksi ihmettelen heidän toimintatapojaan ja täällä asiasta keskustelen. Näin ehkä opin ymmärtämään, että mitä kenenkin päässä liikkuu ja miksi joku tekee asian toisella tapaa ja siksi minusta on tärkeää, että myös minulle perustellaan omat ratkaisut, eikä vain haukuta minua, kun satun olemaan jostain erimieltä. Kyllä myös hyväksyn erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja ja moni ystävistänikin on tässä oikeassa elämässäni eri mieltä äitiyteen liittyvistä asioista. Siltikin me voidaan olla kavereita, vaikka omaamme erilaiset näkemykset, eikä se meitä haittaa. Minä vaan olen utelias, joidenkin mielestä taas arvosteleva, kun haluan tietää miksi joku tekee asian eritavalla kuin minä.

Tämän minä ymmärrän. Halun ymmärtää muita ihmisiä ja heidän toimintatapojaan.
Ketjuissa mitä mä oon lukenut ja missä on ollut sun vastauksia liittyen imetykseen ja kotihoitoon sinä vain olet sanonut mun mielestä ihan liian kärkkäästi ja aika suoraan niin, että äidin joka ei jaksa puolta vuotta imettää tunnin välein tai joka vie pienen lapsen hoitoon ei olisi pitänyt lasta hankkia ollenkaan. Et ehkä ihan näillä sanoin, mutta suunnilleen. Tai olet esittänyt sen kysymyksen muodossa "Miksi pitää hankkia lapsi, jos ei jaksa sitä" Kun mä oon sitä mieltä, että toki lapselle on paras saada äidin maitoa, mutta jos vauva jää siitä nälkäiseksi, niin kyllä se toisiksi paras eikä millään lailla epäonnistunut vaihtoehto on antaa lisämaitoa. Vaikka ihan sen takia, että äiti saa nukkua enemmän. Jos sä oot jaksanut ekat puoli vuotta imettää yötä päivää usein, niin hienoa, mutta ei se tee kestään muusta huonoa äitiä vaikka ei jaksaisikaan. Kyllä se siinä vaiheessa on vauvan paras, että äiti tuntee jaksavansa. Sama koskee töihin paluuta. Mun mielestä se, että äiti ja isä tuntee jaksavansa on kaikista tärkeintä, keinot miten siihen päästään on kaikilla sitten erit. Enkä tarkoita nyt mitään sellasia keinoja, jotka satavarmasti vahingoittaisi lasta vaan sellaisia keinoja joista loppujen lopuksi voi olla montaa mieltä suuntaan jos toiseen lapsen hyvinvoinnille.

Jep, jep, muissa keskusteluissa olen tuonut kantani aika kärkevästi esille, mutta tässä mielestäni en ole. Ja juu, sinä voit olla imetyksestä/hoitoonviemisestä ja ylipäätään lasten kasvatuksillisissa asioissa eri mieltä kuin minä ja meillä molemmilla on oikeutemme mielipiteisiimme.

 

[virtahepo]

kaipa se minäkin sitten kirjoitan tästä äitiydestäni ja niistä haasteista mitä mulla on ollut.

esikoista odottaessani suunnittelin kovasti tulevaa äitiyttäni. sitä kuinka imetän ja millainen olen äitinä. kuinka teen ruoat itse lapselle jne. no, poikani syntyi, mutta maitopa ei noussut. ei mitään, join kunnolla, söin hyvin ja imetin aina kun poika halus mut ei.. kun ei tule niin ei. poika saattoi roikkua kaksi tuntia rinnalla.. ja sen parin tunnin aikana nielaista pari kertaa. tätä se oli heti sairaalasta alkaen. siellä sitten hoitajat antoivatkin pojalle lisämaitoa ja sanoivat ei ei hätiä.. kysyntä ja tarjonta ei vaan vielä kohtaa. mut ne ei sit kohdannut ikinä. mä olen jo aiemminkin sanonut et ehkä jo liika yritys sai imetyksen epäonnistumaan. lisäks esikoisen kohdalla tein sen virheen et kun poika yöllä heräs niin jäin touhuilemaan pojan kanssa.. se sit aiheutti sen että jossain vaiheessa olin niin uupunut etten yöllä edes ymmärtänyt mistä se ääni tulee kun poika itki. siinä vaiheessa, pojan ollessa 2kk jäi rinta kokonaan pois. lapsen isä huolehti viikon verran yöheräilyt että sain levätä hetken kunnolla. poika söi tosi paljon.. korviketta meni yli litra päivässä 3kk ikäisenä. silloin saimmekin ohjeen neuvolasta siirtyä jo kiinteisiin kun ei lapsen maha älyttömiä määriä maitoakaan kestä.

toista lasta kun aloin odottamaan, valmistauduin henkisesti siihen ettei imetys onnistu kuitenkaan. en stressannut koko asialla yhtään kun tiesin mielessäni kuinka se tulee menemään. no.. tyttö tyntyi ja eka saikin sairaalassa lisämaitoa, mutta jo sairaala aikaan maito tosiaan tuntui nousevan rintoihin. olin yllättynyt, koska en ollut aiemin moista kokenut. tyttö sai jonkin verran (vähän) lisämaitoa kuitenkin 2kk ikään asti ja sitten todettiin ettei lisämaidolle ole tarvetta. imetin ja olin tyytyväinen siitä että sain imetettyä.

tytön ollessa 3kk ja pojan ollessa 2v, mieheni ei saapunut enää erään työpäivän jälkeen kotiin. laittoi vaan tesktiviestin ettei halua enää jatkaa elämää kanssani. oltiin juuri muutettu uuteen kotiimme ja luonnollisesti menin ihan paniikkiin. ensin ajattelin että nyt on vaan joku kriisi menossa, kunnes sitten viikon jälkeen mies kävi kertomassa suhteestaan toiseen. maailmani romahti. sinä samaisena päivänä muutettiin lasten kanssa vanhempieni luo. tuli itsemurha ajatukset ja jonki sortin masennus ja toisaalta ei edes ymmärtänyt kunnolla sitä mitä oli tapahtunut. puoli vuotta asuttiin lasten kanssa mun vanhemmilla.. en uskaltanut muuttaa yksin.

vanhempien luona asuessamme minun väsymiseni pääsi silloiseen huippuunsa. imetin yöt ja imetin päivät.. siinä sivussa yritin hoitaa esikoista joka joutui kyl oppimaan uutta ja itsenäistymään pelottavan nopeasti. kuopus söi öisin puolen tunnin välein enkä enää lopulta tiennyt olinko imettänyt vai en ja nukuinko lapsen päällä vai en.. joskus olin nukahtanut istuilteen vauva sylissä. neuvolaan kun astuin jalallani sisään alkoi itku.. luojan kiitos meidän lastenlääkäri älysi tilanteen ja passitti kupuksen rintavieroitukseen. näki etten jaksa enää.

rintavieroituksen jälkeen muutimme suht pian lasten kanssa omaan asuntoon. kaikki sujui muutaman kuukauden hyvin. lapset tapasi isäänsä ja minäkin jaksoin.. kiitos lasten hyvien yöunien. sitten lasten isä lopetti tapaamiset (omassa elämässään omat kiekuransa).. ensin tietty sitkuttelin ilman tapaamisia aikani, kunnes hain apua jaksamiseeni ja sain perhetyön avukseni. jaksamiseeni vaikutti olennaisesti kaikki ylimääräinen riita.. haukkumiset ja kirityksen ex:n puolelta. olin henkisesti loppu kaikkeen siihen jo paljon ennen tapaamisten loppumista, mut se ajoi mut taas loppuun.

viime vuoden aikana meni yhteesnsä 10kk joiden aikana lasten isä ei lapsia tavannut ollenkaan, niiden 2kk aikana muutamia kertoja. ex jätti elatukset maksamatta parilta kuukaudelta ja ajauduin velkakierteeseen.. se toi mukanaan myös tavattoman henkisen paineen ja huonommuuden tunteen. hain tukiperhettä ja sain sellaisen.. luojan kiitos. siitäkös ex taas riemastui.. ja minä tunsin huonommuutta, kuinkas muuten. mikä äiti se sellainen on mikä ei kaikkea jaksa yksin ja selvittää päänsä noin vaan. minulle on ehdotettu että olisin laittanut oman jaksamiseni takia lapset osapäiväisesti hoitoon.. en hennonut. tukiperhettäkin ehdotettiin jo aiemmin.. mut leimautumisen takia en sitä uskaltanut edes ajatella. nyt koen et on pakko saada elämään jotain muuta.. ja se on työnteko. ylimääräinen raha ja lisääntyvä aikuisten tapaaminen on enemmän kuin odotettua. psykologilla olen koko ajan käynyt säännöllisesti eron jälkeen.

tässä on minun osaltani asioita jotka on siellä ratkaisujeni takana..

Toisaalta en ymmärrä, että miten tämä tarinasi liittyi minun asettamiin äitiyden kriteereihin, jotka on minua varten, jotta minä kokisin olevani hyvä äiti. No kuitenkin.. Olen todella pahoillani, että sinä olet joutunut kokemaan elämässäsi kovia aikoja, etenkin kun ex-miehesi on ollut kamala. Hienoa, että olet päässyt hänestä eroon ja voit elää elämääsi ilman hänen kaltaistaan idioottia. Uskon kyllä, että sinulla on varmasti ollut vaikeaa ex-miehesi takia ja voin sanoa, että olisin minäkin aika sekaisin, jo mieheni yht'äkkiä ilmoittaisi haluavan erota. No sitä olisi vaan jatkettava ja jaksettava muiden läheisien avulla. Kiva, että sinun vanhempasi ovat tajunneet auttaa sinua ja ottaneet teidät sinne asumaan. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin, jo lastenkin takia.

Ja tuosta kiinteiden antamisesta korvikelapselle, niin toki se on ymmärrettävää ja suositeltavaa antaa kiinteää ruokaa jo siinä vaiheessa, kun korviketta menee se reilu litra, sillä pienen vauvan munuaiset eivät kestä yletöntä korvikemäärää.

 

[nöppönen]

Toisaalta en ymmärrä, että miten tämä tarinasi liittyi minun asettamiin äitiyden kriteereihin, jotka on minua varten, jotta minä kokisin olevani hyvä äiti. No kuitenkin.. Olen todella pahoillani, että sinä olet joutunut kokemaan elämässäsi kovia aikoja, etenkin kun ex-miehesi on ollut kamala. Hienoa, että olet päässyt hänestä eroon ja voit elää elämääsi ilman hänen kaltaistaan idioottia. Uskon kyllä, että sinulla on varmasti ollut vaikeaa ex-miehesi takia ja voin sanoa, että olisin minäkin aika sekaisin, jo mieheni yht'äkkiä ilmoittaisi haluavan erota. No sitä olisi vaan jatkettava ja jaksettava muiden läheisien avulla. Kiva, että sinun vanhempasi ovat tajunneet auttaa sinua ja ottaneet teidät sinne asumaan. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin, jo lastenkin takia.

Ja tuosta kiinteiden antamisesta korvikelapselle, niin toki se on ymmärrettävää ja suositeltavaa antaa kiinteää ruokaa jo siinä vaiheessa, kun korviketta menee se reilu litra, sillä pienen vauvan munuaiset eivät kestä yletöntä korvikemäärää.

siinä oli selitetty minun taustani sille, miksi anoin korviketta ja sille miksi vien kuopukseni hoitoon ennen kolmen vuoden ikää. tänään sain luettua loppuun kirjan häkkipoika.. sen kirjan jälkeen entistä enemmän huvitti tämä ketju ja ne yksityiskohtaiset kriteerit hyvälle äitiydelle. miksi tuomita muita äitejä niistä asioista jotka ei loppupeleissä ole merkityksellisiä.. tärkeintä lienee lapsestaan huolehtiminen ja lapsen rakastaminen.

 

[Rieputarallaa]

pedofiilejä tai muita ei mun mielestäni tarvitse ymmärtääkkään.

Minua ottaa päähän sellaiset ihmiset, jotka eivät voi ymmärtää että ihmiset voivat muuttua hetkellisesti tai pidemmäksi ajaksi toisenlaisiksi.

Ja se että pystyy hyväksymään sen että ihmiset voi toimia eritilanteissa erilailla, osoittaa sen että pystyy katsomaan asioita eri kantilta. Eikä vain siltä yhdeltä, johon mahtuu vain yksi toimintamalli.

En aina vain ymmärrä toisia ihmisiä ja siksi ihmettelen heidän toimintatapojaan ja täällä asiasta keskustelen. Näin ehkä opin ymmärtämään, että mitä kenenkin päässä liikkuu ja miksi joku tekee asian toisella tapaa ja siksi minusta on tärkeää, että myös minulle perustellaan omat ratkaisut, eikä vain haukuta minua, kun satun olemaan jostain erimieltä. Kyllä myös hyväksyn erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja ja moni ystävistänikin on tässä oikeassa elämässäni eri mieltä äitiyteen liittyvistä asioista. Siltikin me voidaan olla kavereita, vaikka omaamme erilaiset näkemykset, eikä se meitä haittaa. Minä vaan olen utelias, joidenkin mielestä taas arvosteleva, kun haluan tietää miksi joku tekee asian eritavalla kuin minä.

Tämän minä ymmärrän. Halun ymmärtää muita ihmisiä ja heidän toimintatapojaan.
Ketjuissa mitä mä oon lukenut ja missä on ollut sun vastauksia liittyen imetykseen ja kotihoitoon sinä vain olet sanonut mun mielestä ihan liian kärkkäästi ja aika suoraan niin, että äidin joka ei jaksa puolta vuotta imettää tunnin välein tai joka vie pienen lapsen hoitoon ei olisi pitänyt lasta hankkia ollenkaan. Et ehkä ihan näillä sanoin, mutta suunnilleen. Tai olet esittänyt sen kysymyksen muodossa "Miksi pitää hankkia lapsi, jos ei jaksa sitä" Kun mä oon sitä mieltä, että toki lapselle on paras saada äidin maitoa, mutta jos vauva jää siitä nälkäiseksi, niin kyllä se toisiksi paras eikä millään lailla epäonnistunut vaihtoehto on antaa lisämaitoa. Vaikka ihan sen takia, että äiti saa nukkua enemmän. Jos sä oot jaksanut ekat puoli vuotta imettää yötä päivää usein, niin hienoa, mutta ei se tee kestään muusta huonoa äitiä vaikka ei jaksaisikaan. Kyllä se siinä vaiheessa on vauvan paras, että äiti tuntee jaksavansa. Sama koskee töihin paluuta. Mun mielestä se, että äiti ja isä tuntee jaksavansa on kaikista tärkeintä, keinot miten siihen päästään on kaikilla sitten erit. Enkä tarkoita nyt mitään sellasia keinoja, jotka satavarmasti vahingoittaisi lasta vaan sellaisia keinoja joista loppujen lopuksi voi olla montaa mieltä suuntaan jos toiseen lapsen hyvinvoinnille.

Jep, jep, muissa keskusteluissa olen tuonut kantani aika kärkevästi esille, mutta tässä mielestäni en ole. Ja juu, sinä voit olla imetyksestä/hoitoonviemisestä ja ylipäätään lasten kasvatuksillisissa asioissa eri mieltä kuin minä ja meillä molemmilla on oikeutemme mielipiteisiimme.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta muita ei kannata syyllistää sen takia, että mielipiteet eroavat toisistaan.

 

[nöppönen]

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta muita ei kannata syyllistää sen takia, että mielipiteet eroavat toisistaan.

aivan. eikä virtahevon kriteereissä ole mitään vikaa, mut ei niitä voi kaikilta vaatia vaik itse pitääkin niistä kiinni. musta on esim kohtuutonta sanoa et ei pitäis hankkia lapsia ollenkaan jos ei voi olla kolmea vuotta kotona.

 

[turhake]

"Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia. "

Miksi ei sais valittaa väsymystään?? Jos herää yöllä vauvaa syöttämään vaikkapa nyt tunnin välein, niin minkä takia ei saa sanoa, että voi peeveli kun on vähän väsy nyt... Vai menikö mulla nyt pointti ihan ohitte??

Yleviä periaatteita, joita kohti voi pyrkiä Kukin omalla tavallaan ja asiat ratkaisten miten parhaaksi näkee...

 

[virtahepo]

Toisaalta en ymmärrä, että miten tämä tarinasi liittyi minun asettamiin äitiyden kriteereihin, jotka on minua varten, jotta minä kokisin olevani hyvä äiti. No kuitenkin.. Olen todella pahoillani, että sinä olet joutunut kokemaan elämässäsi kovia aikoja, etenkin kun ex-miehesi on ollut kamala. Hienoa, että olet päässyt hänestä eroon ja voit elää elämääsi ilman hänen kaltaistaan idioottia. Uskon kyllä, että sinulla on varmasti ollut vaikeaa ex-miehesi takia ja voin sanoa, että olisin minäkin aika sekaisin, jo mieheni yht'äkkiä ilmoittaisi haluavan erota. No sitä olisi vaan jatkettava ja jaksettava muiden läheisien avulla. Kiva, että sinun vanhempasi ovat tajunneet auttaa sinua ja ottaneet teidät sinne asumaan. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin, jo lastenkin takia.

Ja tuosta kiinteiden antamisesta korvikelapselle, niin toki se on ymmärrettävää ja suositeltavaa antaa kiinteää ruokaa jo siinä vaiheessa, kun korviketta menee se reilu litra, sillä pienen vauvan munuaiset eivät kestä yletöntä korvikemäärää.

siinä oli selitetty minun taustani sille, miksi anoin korviketta ja sille miksi vien kuopukseni hoitoon ennen kolmen vuoden ikää. tänään sain luettua loppuun kirjan häkkipoika.. sen kirjan jälkeen entistä enemmän huvitti tämä ketju ja ne yksityiskohtaiset kriteerit hyvälle äitiydelle. miksi tuomita muita äitejä niistä asioista jotka ei loppupeleissä ole merkityksellisiä.. tärkeintä lienee lapsestaan huolehtiminen ja lapsen rakastaminen.

Minä olen kyllä kirjoittanut jo tuossa alussa, että minunkin mielestä hyvä äiti rakastaa lastaan jne. Mutta aika lyhyt määritelmä olisi tullut, jos vaan olisin laittanut, että hyvä äiti on huolehtiva ja rakastava. Minä halusin miettiä tarkemmin, kaikkia niitä pienempiäkin juttuja, mitä minusta kuuluu hyvään äitiyteen. Ja sehän mukavaa, että minun itselleni asettamat äityden kriteerit saavat sinut huvittumaan :xmas:. Minuakin huvittaa, nimittäin sinun älyllisetlahjat, tai siis niiden puute, sillä et tunnu sitten millään ymmärtävän tämän ketjun tarkoitusta. Minä en ole ketään tänne tullut tuomitsemaan, se ei ole minun tehtävä. Eikä minun kertoma "tälläinen on hyvä äiti" ole mikään kansainvälinen hyvän äitiyden mitta, vaan omia pohdintojani. Minä en tuomitse, en ole valista, enkä ole tänne tullut tahallani teitä ärsyttämään vaan tulin vastaamaan tähän ketjuun, koska joku harmaa oli aloittanut tämän esittämällä minulla kysymyksen, että millainen harmaan palstailija virtahevon mielestä hyvä äiti. Koska olen tämä kyseinen harmaa palstailija virtahepo, niin tulin vastaamaan esitettyyn kysymykseen. Mikä ihme tässä nyt on sinulle niin kovin epäselvää, että sinun täytyy ihan huvittua minun periaatteeistani ja minun toimintatavoista, kun niiden ei pitäisi millään lailla liikuttaa sinun omaa elämääsi. Ja sinähän voit olla omasta äitiydestä mitä mieltä tahansa, voit asettaa itsellesi sellaiset tavoitteet, joihin itse pystyt. Minulla taas on omat tavoitteeni ja mitä ilmeisemmin olen omista tavoitteistani suoriutunut tähän asti hyvin. Olen hyvä äiti ja sinä voit olla siitä ihan mitä mieltä tahansa. Minun mielestäni se ei ole mikään hyvän äityiden mitta, että kuinka paljon paskaa on elämässään saanut kestää ja kuinka onneton onkaan jne. No omaa äitiyttä täällä ei näköjään saa hehkuttaa, sillä jos on onnellinen ja kaikki menee ihanasti ja siitä täällä kertoo, ni se näyttää monelle tarkoittavan sitä, että ylennän itseänä alentamalla muita ja tahallaan tuomitsen erilaisia äitejä. Huhhuh..

 

[virtahepo]

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta muita ei kannata syyllistää sen takia, että mielipiteet eroavat toisistaan.

aivan. eikä virtahevon kriteereissä ole mitään vikaa, mut ei niitä voi kaikilta vaatia vaik itse pitääkin niistä kiinni. musta on esim kohtuutonta sanoa et ei pitäis hankkia lapsia ollenkaan jos ei voi olla kolmea vuotta kotona.

En ole niitä keneltäkään muulta vaatinut. Ja näytä tästä ketjusta kohta, jossa olen sanonut jollekkin palstalaiselle, että ei olisi kannattanut hankkia lapsia, jos et niitä kotona voi kolmea vuotta hoitaa. Jään odottamaan.. Ja muistini mukaan olen kerran tokaissut jollekkin, että ehkäpä sinun tapauksessa olisin sitten jättänyt lapset saamatta, jos kaikki muu kerta menee omien lasten edelle. Enää en muista kenelle näin sanoin ja missä ketjussa, mutta mitä sen väliä, sillä tässä keskustelussa lähdin 'puhtaalta pöydältä' asiallisesti keskustelemaan tästä aiheesta.

 

[virtahepo]

"Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia. "

Miksi ei sais valittaa väsymystään?? Jos herää yöllä vauvaa syöttämään vaikkapa nyt tunnin välein, niin minkä takia ei saa sanoa, että voi peeveli kun on vähän väsy nyt... Vai menikö mulla nyt pointti ihan ohitte??

Yleviä periaatteita, joita kohti voi pyrkiä Kukin omalla tavallaan ja asiat ratkaisten miten parhaaksi näkee...

No minä en ymmärrä sitä negatiivista suhtautumista äitiyteen. Monella, ehkäpä kaikilla on tiedossa etukäteen, että useat vauvat ovat vaativia ja ne heräilee öisin syömään ja tarvitsevat huomiota ja hoivaa lähestulkoon koko ajan, niin miten ihmeessä siitä sitten jaksaa olla valittamassa muille, kun vauva toimii edellä mainitulla tavalla. Toki voi olla väsynyt, mutta se on outoa, kun se perusasenne on sellainen, että näkee ne huonot puolet ja niistä kertoo eteenpäin, kun sen siaan voisi nähdä ne hyvät puolet jota vauva tuo tullessaan ja keskittyä niihin. Kummasti näyttää maailma paremmalta paikalta, kun jaksaa suhtautua asioihin postiivisesti ja etsiä huonoistakin jutuista aina jotain hyvää.

 

[nöppönen]

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta muita ei kannata syyllistää sen takia, että mielipiteet eroavat toisistaan.

aivan. eikä virtahevon kriteereissä ole mitään vikaa, mut ei niitä voi kaikilta vaatia vaik itse pitääkin niistä kiinni. musta on esim kohtuutonta sanoa et ei pitäis hankkia lapsia ollenkaan jos ei voi olla kolmea vuotta kotona.

En ole niitä keneltäkään muulta vaatinut. Ja näytä tästä ketjusta kohta, jossa olen sanonut jollekkin palstalaiselle, että ei olisi kannattanut hankkia lapsia, jos et niitä kotona voi kolmea vuotta hoitaa. Jään odottamaan.. Ja muistini mukaan olen kerran tokaissut jollekkin, että ehkäpä sinun tapauksessa olisin sitten jättänyt lapset saamatta, jos kaikki muu kerta menee omien lasten edelle. Enää en muista kenelle näin sanoin ja missä ketjussa, mutta mitä sen väliä, sillä tässä keskustelussa lähdin 'puhtaalta pöydältä' asiallisesti keskustelemaan tästä aiheesta.

tässä ketjussa taidettiin ihan alunperin kuitenkin viitata jo sinun aiempiin vastauksiin muille. juuri näihin kommentteihin lapsen hoitoon viemisestä jne. mutta kuten jo edeltävästä vastauksestasi näkee et sinä edes halua ymmärtää muiden tapoja. minusta ei ole tehnyt hyvää äitiä se että elämässäni on ollut vaikeaa, muttei sinustakaan se että kaikki on ollut helppoa. kyllä se hyvä äitiys on ihan muista asioista kiinni.

 

[virtahepo]

mäkin jäin kaipaamaan kommentointia tuohon sörhipöykerön kertomukseen..

Aloita vaikka sä, jos se virtahepokin sit vaikka uskaltais

en mä osaa.. jos kertoisin kaiken oman paskani täällä niin virtahepo soittas jo sossuun. :xmas: mut kun oikeasti.. kaikki ei mene kuten on suunnitellut ja yksi tapa elämässä ei nyt vaan sovi kaikille.

Ai, että soittasin sosiaalitoimistoon. No enpä minä ole sinne ennenkään soitellut, ni miksi ihmeessä nytkään soittaisin ja kertoisin heille jonkun tuntemattoman ihmisen elämän tarinan. Hupsua. Eiköhän sekin ole moneen kertaan tullut jo selväksi, että minäkin tiedän, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan ja on monia erilasia tapoja toimia ja tänne minä olen kertonut tämän oman tapani toimia ja sen mihin minä äitinä pyrin. Joskus ihmetyttää, että onkohan joillakin palstalaisilla jotain todellisia luetunymmärtämisvaikeuksia vai eikö vaan haluta ymmärtää, että mitä se toinen tarkoittikaan sillä kirjoituksellaan..

Olen pahoillani, mutta se, että olisit suvaitsevainen, avarakatseinen ja ymmärtäväinen ihminen, ei todellakaan ole tullut teksteistäsi ilmi. Kukaan meistä ei liene täydellinen lukija, mutta jotain vikaa saattaa löytyä myös sinun kirjoituksistasi, mikäli asiat toistuvasti jäävät epäselviksi useille palstalaisille.

Jos tämän ketjun kirjoituksien perusteella tekisit minusta arvion, niin olisinko sinun mielestäsi kapeakatseinen, suvaitsematon ja toisia ymmärtämätön ihminen vai minkälainen? Tiedän kyllä olleeni muissa ketjuissa kärkäs, mutta tässä ketjussa olen pyrkinyt keskustelemaan asiallisesti ja tuomaan oman näkökannan esille kuitenkaan mollaamatta toisia. Olen myös sen tuonut esille, että kirjallinen ilmasiu ei välttämättä kohdallani ole aina huipussaan ja minut voi helposti ymmärtää väärin. Toki omistan erilaisen mielipiteen moniin asioihin, mutta eihän se tee kenestäkään suvaisematonta.

Odotan tuohon kysymykseeni vielä vastausta sinulta Sörhipöykerö.

 

[turhake]

"Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia. "

Miksi ei sais valittaa väsymystään?? Jos herää yöllä vauvaa syöttämään vaikkapa nyt tunnin välein, niin minkä takia ei saa sanoa, että voi peeveli kun on vähän väsy nyt... Vai menikö mulla nyt pointti ihan ohitte??

Yleviä periaatteita, joita kohti voi pyrkiä Kukin omalla tavallaan ja asiat ratkaisten miten parhaaksi näkee...

No minä en ymmärrä sitä negatiivista suhtautumista äitiyteen. Monella, ehkäpä kaikilla on tiedossa etukäteen, että useat vauvat ovat vaativia ja ne heräilee öisin syömään ja tarvitsevat huomiota ja hoivaa lähestulkoon koko ajan, niin miten ihmeessä siitä sitten jaksaa olla valittamassa muille, kun vauva toimii edellä mainitulla tavalla. Toki voi olla väsynyt, mutta se on outoa, kun se perusasenne on sellainen, että näkee ne huonot puolet ja niistä kertoo eteenpäin, kun sen siaan voisi nähdä ne hyvät puolet jota vauva tuo tullessaan ja keskittyä niihin. Kummasti näyttää maailma paremmalta paikalta, kun jaksaa suhtautua asioihin postiivisesti ja etsiä huonoistakin jutuista aina jotain hyvää.

Onko hyvältä äidiltä kielletty kaikki negatiiviset tunteet? Niitä ei ilmaista? Ei saa purkaa kenellekkään väsymystä, pahaa mieltä yms.? Vaan pitää väkisin hymyillä ja etsiä niitä hyviä asioita? Omalla kohdallani tämä toimii niin, että kun saan valittaa "äiti on vähän väsynyt" esim. kaverille, niin sen jälkeen taas jaksaa kummasti hymyillä AIDOSTI. Kyllähän lapsikin tarvitsee sellaisen turvallisuuden tunteen, että myös negatiivisia tunteita saa tuntea ihan rauhassa, eikä kukaan suutu.

 

[virtahepo]

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta muita ei kannata syyllistää sen takia, että mielipiteet eroavat toisistaan.

aivan. eikä virtahevon kriteereissä ole mitään vikaa, mut ei niitä voi kaikilta vaatia vaik itse pitääkin niistä kiinni. musta on esim kohtuutonta sanoa et ei pitäis hankkia lapsia ollenkaan jos ei voi olla kolmea vuotta kotona.

En ole niitä keneltäkään muulta vaatinut. Ja näytä tästä ketjusta kohta, jossa olen sanonut jollekkin palstalaiselle, että ei olisi kannattanut hankkia lapsia, jos et niitä kotona voi kolmea vuotta hoitaa. Jään odottamaan.. Ja muistini mukaan olen kerran tokaissut jollekkin, että ehkäpä sinun tapauksessa olisin sitten jättänyt lapset saamatta, jos kaikki muu kerta menee omien lasten edelle. Enää en muista kenelle näin sanoin ja missä ketjussa, mutta mitä sen väliä, sillä tässä keskustelussa lähdin 'puhtaalta pöydältä' asiallisesti keskustelemaan tästä aiheesta.

tässä ketjussa taidettiin ihan alunperin kuitenkin viitata jo sinun aiempiin vastauksiin muille. juuri näihin kommentteihin lapsen hoitoon viemisestä jne. mutta kuten jo edeltävästä vastauksestasi näkee et sinä edes halua ymmärtää muiden tapoja. minusta ei ole tehnyt hyvää äitiä se että elämässäni on ollut vaikeaa, muttei sinustakaan se että kaikki on ollut helppoa. kyllä se hyvä äitiys on ihan muista asioista kiinni.

Eikö olekkin hieman lapsellista vetää tähän ketjuun mukaan jossain muussa ketjussa käydyt asiat? Tiedän kyllä, että tuo ihan alku oli minulle vittuilua, mutta minä järkevänä en lähtenyt siihen mukaan, vaan pysyin asialinjalla, tähän asti. Nyt ehkä en pysty enää pitämään näppäimistöä kurissa ja saattaapa lipsahtaa pari ei niin kivaa kommenttia sinulle. Sinä se tässä olet, joka ei ymmärrä, ehkä haluakin voisi löytyä, mutta älyllinenjälkeenjääminen estää sinua tajuamasta mitään.

P.S En enää ihmettele yhtään sinun ex-miehesi toimintaa. Onneksi hän älysi etsiä itselleen parempaa seuraa, sillä sinunkaltaista tyhmähköä ihmistä tuskin kukaan jaksaa pidemmän päälle :xmas:

Ja anteeksi, en voinut olla tätä kirjoittamatta. Pieni poikkeama asiallisuuteen.

 

[tytsi-89]

Välillä tuntuu, että jotkut harmaat lukevat tahallaan väärin noita Virtahevon tekstejä :/. Minä ainakin ymmärrän, mitä hän ajaa takaa...ymmärrän myös muiden tähän ketjuun kirjoittaneiden mielipiteitä. En ole seurannut kaikkia ketjuja, joihin Virtahepo on kirjoittanut, mutta täytyy sanoa että "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan"...Minulla ei ole ollut mitään ongelmia keskustella Virtahevon kanssa asiallisesti ja ymmärtää hänen ajatuksiaan =). Jos Virtahepo välillä on kirjoittanut asiattomasti niin se on varmasti johtunut siitä, että myös hän on saanut osakseen asiattomia viestejä. Minä kirjoitin hänelle ystävällisesti ja asiallisesti niin sain myös samanlaisen vastauksen . Meitä taitaa yhdistää se, että molemmat ajattelevat asioita positiivisesti ja meillä molemmilla on myös monia periaatteita ja melko vahvojakin mielipiteitä =).

Mielenkiintoista lukea tekstejänne äitiydestä, kun mulla ei vielä ole siitä kokemusta . Halaus teille Nöppönen ja Sörhipöykerö :hug: Hyvin kirjoitettu kummaltakin, herätti minussa ainakin myötätuntoa :flower:

 

[virtahepo]

"Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia. "

Miksi ei sais valittaa väsymystään?? Jos herää yöllä vauvaa syöttämään vaikkapa nyt tunnin välein, niin minkä takia ei saa sanoa, että voi peeveli kun on vähän väsy nyt... Vai menikö mulla nyt pointti ihan ohitte??

Yleviä periaatteita, joita kohti voi pyrkiä Kukin omalla tavallaan ja asiat ratkaisten miten parhaaksi näkee...

No minä en ymmärrä sitä negatiivista suhtautumista äitiyteen. Monella, ehkäpä kaikilla on tiedossa etukäteen, että useat vauvat ovat vaativia ja ne heräilee öisin syömään ja tarvitsevat huomiota ja hoivaa lähestulkoon koko ajan, niin miten ihmeessä siitä sitten jaksaa olla valittamassa muille, kun vauva toimii edellä mainitulla tavalla. Toki voi olla väsynyt, mutta se on outoa, kun se perusasenne on sellainen, että näkee ne huonot puolet ja niistä kertoo eteenpäin, kun sen siaan voisi nähdä ne hyvät puolet jota vauva tuo tullessaan ja keskittyä niihin. Kummasti näyttää maailma paremmalta paikalta, kun jaksaa suhtautua asioihin postiivisesti ja etsiä huonoistakin jutuista aina jotain hyvää.

Onko hyvältä äidiltä kielletty kaikki negatiiviset tunteet? Niitä ei ilmaista? Ei saa purkaa kenellekkään väsymystä, pahaa mieltä yms.? Vaan pitää väkisin hymyillä ja etsiä niitä hyviä asioita? Omalla kohdallani tämä toimii niin, että kun saan valittaa "äiti on vähän väsynyt" esim. kaverille, niin sen jälkeen taas jaksaa kummasti hymyillä AIDOSTI. Kyllähän lapsikin tarvitsee sellaisen turvallisuuden tunteen, että myös negatiivisia tunteita saa tuntea ihan rauhassa, eikä kukaan suutu.

No tottakai saa näyttää niitä negatiivisiä tunteita ja pitääkin välillä päästä purkamaan pahaa mieltään. Mutta tarkoitin sellaista perussuhtaumista elämään, että haluatko elää positiivisella asenteella vai suhtaudutko aina kaikkeen ajatuksella, että pessimisti ei pety ja sitä rataa. Etsitkö aina kaikesta vaan ne huonot puolet ja silloin jää helposti hyvät asiat huomaamatta..

 

[tytsi-89]

Pidetään keskustelu asiallisena! :attn: Tai menee pian tämäkin ketju poistoon.

 

[virtahepo]

"Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia. "

Miksi ei sais valittaa väsymystään?? Jos herää yöllä vauvaa syöttämään vaikkapa nyt tunnin välein, niin minkä takia ei saa sanoa, että voi peeveli kun on vähän väsy nyt... Vai menikö mulla nyt pointti ihan ohitte??

Yleviä periaatteita, joita kohti voi pyrkiä Kukin omalla tavallaan ja asiat ratkaisten miten parhaaksi näkee...

No minä en ymmärrä sitä negatiivista suhtautumista äitiyteen. Monella, ehkäpä kaikilla on tiedossa etukäteen, että useat vauvat ovat vaativia ja ne heräilee öisin syömään ja tarvitsevat huomiota ja hoivaa lähestulkoon koko ajan, niin miten ihmeessä siitä sitten jaksaa olla valittamassa muille, kun vauva toimii edellä mainitulla tavalla. Toki voi olla väsynyt, mutta se on outoa, kun se perusasenne on sellainen, että näkee ne huonot puolet ja niistä kertoo eteenpäin, kun sen siaan voisi nähdä ne hyvät puolet jota vauva tuo tullessaan ja keskittyä niihin. Kummasti näyttää maailma paremmalta paikalta, kun jaksaa suhtautua asioihin postiivisesti ja etsiä huonoistakin jutuista aina jotain hyvää.

Onko hyvältä äidiltä kielletty kaikki negatiiviset tunteet? Niitä ei ilmaista? Ei saa purkaa kenellekkään väsymystä, pahaa mieltä yms.? Vaan pitää väkisin hymyillä ja etsiä niitä hyviä asioita? Omalla kohdallani tämä toimii niin, että kun saan valittaa "äiti on vähän väsynyt" esim. kaverille, niin sen jälkeen taas jaksaa kummasti hymyillä AIDOSTI. Kyllähän lapsikin tarvitsee sellaisen turvallisuuden tunteen, että myös negatiivisia tunteita saa tuntea ihan rauhassa, eikä kukaan suutu.

No tottakai saa näyttää niitä negatiivisiä tunteita ja pitääkin välillä päästä purkamaan pahaa mieltään. Mutta tarkoitin sellaista perussuhtaumista elämään, että haluatko elää positiivisella asenteella vai suhtaudutko aina kaikkeen ajatuksella, että pessimisti ei pety ja sitä rataa. Etsitkö aina kaikesta vaan ne huonot puolet ja silloin jää helposti hyvät asiat huomaamatta..

Ja vielä, minä ainenkin olen AIDOSTI perus positiivinen ihminen, joka tosin osaa olla tarvittaessa erittäin ilkeäkin..... En minkään sellaista tarkoittanut, että pitää esittää jotain muuta kun on.

 

[nöppönen]

Eikö olekkin hieman lapsellista vetää tähän ketjuun mukaan jossain muussa ketjussa käydyt asiat? Tiedän kyllä, että tuo ihan alku oli minulle vittuilua, mutta minä järkevänä en lähtenyt siihen mukaan, vaan pysyin asialinjalla, tähän asti. Nyt ehkä en pysty enää pitämään näppäimistöä kurissa ja saattaapa lipsahtaa pari ei niin kivaa kommenttia sinulle. Sinä se tässä olet, joka ei ymmärrä, ehkä haluakin voisi löytyä, mutta älyllinenjälkeenjääminen estää sinua tajuamasta mitään.

P.S En enää ihmettele yhtään sinun ex-miehesi toimintaa. Onneksi hän älysi etsiä itselleen parempaa seuraa, sillä sinunkaltaista tyhmähköä ihmistä tuskin kukaan jaksaa pidemmän päälle :xmas:

Ja anteeksi, en voinut olla tätä kirjoittamatta. Pieni poikkeama asiallisuuteen.

minusta ne asiat joiden takia tämä aloitus alunperin on tehty liittyy olennaisesti tähän. ja kiitoksi noinkin aikuismaisesta kommentistasi minulle.
:flower:

 

[virtahepo]

Välillä tuntuu, että jotkut harmaat lukevat tahallaan väärin noita Virtahevon tekstejä :/. Minä ainakin ymmärrän, mitä hän ajaa takaa...ymmärrän myös muiden tähän ketjuun kirjoittaneiden mielipiteitä. En ole seurannut kaikkia ketjuja, joihin Virtahepo on kirjoittanut, mutta täytyy sanoa että "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan"...Minulla ei ole ollut mitään ongelmia keskustella Virtahevon kanssa asiallisesti ja ymmärtää hänen ajatuksiaan =). Jos Virtahepo välillä on kirjoittanut asiattomasti niin se on varmasti johtunut siitä, että myös hän on saanut osakseen asiattomia viestejä. Minä kirjoitin hänelle ystävällisesti ja asiallisesti niin sain myös samanlaisen vastauksen . Meitä taitaa yhdistää se, että molemmat ajattelevat asioita positiivisesti ja meillä molemmilla on myös monia periaatteita ja melko vahvojakin mielipiteitä =).

Mielenkiintoista lukea tekstejänne äitiydestä, kun mulla ei vielä ole siitä kokemusta . Halaus teille Nöppönen ja Sörhipöykerö :hug: Hyvin kirjoitettu kummaltakin, herätti minussa ainakin myötätuntoa :flower:

Meillä taitaa olla paljon samankaltaisia ajatuksia. Mielipiteitä ja periaatteita on hyvä olla. Kiva, että pystyt ymmärtämään minua. Sain lisää virtaa pysyä taas asialinjalla, kun siitä hieman muistutit. Hankalaa se välillä on ja tulikin ilkeästi Nöppöselle kommentoitua, sillä luulen, että hän vaan haluaa tahallaan olla ymmärtämättä minun ajatuksia.

 

[turhake]

"Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia. "

Miksi ei sais valittaa väsymystään?? Jos herää yöllä vauvaa syöttämään vaikkapa nyt tunnin välein, niin minkä takia ei saa sanoa, että voi peeveli kun on vähän väsy nyt... Vai menikö mulla nyt pointti ihan ohitte??

Yleviä periaatteita, joita kohti voi pyrkiä Kukin omalla tavallaan ja asiat ratkaisten miten parhaaksi näkee...

No minä en ymmärrä sitä negatiivista suhtautumista äitiyteen. Monella, ehkäpä kaikilla on tiedossa etukäteen, että useat vauvat ovat vaativia ja ne heräilee öisin syömään ja tarvitsevat huomiota ja hoivaa lähestulkoon koko ajan, niin miten ihmeessä siitä sitten jaksaa olla valittamassa muille, kun vauva toimii edellä mainitulla tavalla. Toki voi olla väsynyt, mutta se on outoa, kun se perusasenne on sellainen, että näkee ne huonot puolet ja niistä kertoo eteenpäin, kun sen siaan voisi nähdä ne hyvät puolet jota vauva tuo tullessaan ja keskittyä niihin. Kummasti näyttää maailma paremmalta paikalta, kun jaksaa suhtautua asioihin postiivisesti ja etsiä huonoistakin jutuista aina jotain hyvää.

Onko hyvältä äidiltä kielletty kaikki negatiiviset tunteet? Niitä ei ilmaista? Ei saa purkaa kenellekkään väsymystä, pahaa mieltä yms.? Vaan pitää väkisin hymyillä ja etsiä niitä hyviä asioita? Omalla kohdallani tämä toimii niin, että kun saan valittaa "äiti on vähän väsynyt" esim. kaverille, niin sen jälkeen taas jaksaa kummasti hymyillä AIDOSTI. Kyllähän lapsikin tarvitsee sellaisen turvallisuuden tunteen, että myös negatiivisia tunteita saa tuntea ihan rauhassa, eikä kukaan suutu.

No tottakai saa näyttää niitä negatiivisiä tunteita ja pitääkin välillä päästä purkamaan pahaa mieltään. Mutta tarkoitin sellaista perussuhtaumista elämään, että haluatko elää positiivisella asenteella vai suhtaudutko aina kaikkeen ajatuksella, että pessimisti ei pety ja sitä rataa. Etsitkö aina kaikesta vaan ne huonot puolet ja silloin jää helposti hyvät asiat huomaamatta..

Ja vielä, minä ainenkin olen AIDOSTI perus positiivinen ihminen, joka tosin osaa olla tarvittaessa erittäin ilkeäkin..... En minkään sellaista tarkoittanut, että pitää esittää jotain muuta kun on.

Minäkin olen positiivinen ihminen, silti olen valittanut joskus väsymystä. Huomasin kyllä, että osaat olla "tarvittaessa" ilkeäkin, eri asia on, onko tuo ilkeily tarpeellista... Minäkin osaan olla ilkeä, mutta en HALUA olla... Koska koskaan ei tiedä, mitä se ilkeys saa aikaan ihmisessä johon se kohdistuu...

 

[virtahepo]

Eikö olekkin hieman lapsellista vetää tähän ketjuun mukaan jossain muussa ketjussa käydyt asiat? Tiedän kyllä, että tuo ihan alku oli minulle vittuilua, mutta minä järkevänä en lähtenyt siihen mukaan, vaan pysyin asialinjalla, tähän asti. Nyt ehkä en pysty enää pitämään näppäimistöä kurissa ja saattaapa lipsahtaa pari ei niin kivaa kommenttia sinulle. Sinä se tässä olet, joka ei ymmärrä, ehkä haluakin voisi löytyä, mutta älyllinenjälkeenjääminen estää sinua tajuamasta mitään.

P.S En enää ihmettele yhtään sinun ex-miehesi toimintaa. Onneksi hän älysi etsiä itselleen parempaa seuraa, sillä sinunkaltaista tyhmähköä ihmistä tuskin kukaan jaksaa pidemmän päälle :xmas:

Ja anteeksi, en voinut olla tätä kirjoittamatta. Pieni poikkeama asiallisuuteen.

minusta ne asiat joiden takia tämä aloitus alunperin on tehty liittyy olennaisesti tähän. ja kiitoksi noinkin aikuismaisesta kommentistasi minulle.
:flower:

Ole hyvä:flower:. Odottaisin sinultakin aikuismaista käytöstä ja ymmärrystä minun tekstejäni kohtaan, mutta et vain ole suostunut ymmärtämään. Minä olen tässä ketjussa perustellut mielipiteeni, enkä haukkunut, muutakuin äsken sanoin ilkeästi sinulle, anteeksi.. Ennempään olin kirjoittanut sinulle ihan kivasti ja jopa tunsin myötätuntoa sitä kohtaa, mitä olet joutunut kokemaan. Mikä siinä on, ettette pysty huomaamaan näitä hyviä asioita mitä kirjoitan, vaan lähes jokainen takertuu yhteen kohtaan ja alkaa vähättelemään minua? Sen pitäsi riittää, että nyt perustelen ja käyn hyvää keskustelua, ei enää tarvitsisi kaivella vanhoja ketjuja, jossa myös minulle ollaan oltu asiattomia. Kykenetkö sinä asialliseen keskusteluun ja olla vetämättä vanhoja juttuja tähän mukaan, sillä aihe kuitenkin on sama, keskustelutyyli vain muuttui.