Hei te, jotka ette kuulu mihinkään uskontokuntaan,miten selitätte lapsellenne kuoleman?

Sanotteko siitä huolimatta vaikka että menee taivaseen?

 

En, sanon että sitten vaan lakkaa olemasta, ei sitä minnekään mene. Kuollut on kuollut, jota toki elävät voivat muistella. Ja tavallaan kuollut sitten "elää" elävien muisteloissa, valokuvissa jne.

 

En, sanon että sitten vaan lakkaa olemasta, ei sitä minnekään mene. Kuollut on kuollut, jota toki elävät voivat muistella. Ja tavallaan kuollut sitten "elää" elävien muisteloissa, valokuvissa jne.

Näin.

 

Voihan sitä sanoa, ettei tiedä. Sehän se on totuus?

Olen omille lapsilleni sanonut, että minä uskon näin, joku uskoo toisin ja joku vielä eritavalla. Ei meidän lapset on siitä hermostuneet, vaikka olen kertonut, ettei kukaan tiedä.

Tiedän kyllä, että on äitejä, joiden mielestä lapsille pitää kertoa jokin rauhoittava fakta. Mutta tuo kuolema on sellainen aihe, että kun se oikein kolahtaa, ei siinä mikään ihan heti rauhoita...

Ei ole helppoa tietä tuollaisen asian hyväksymiseen.

 

Aivan näin eli kuollut on kuollut. Ei sitä ainakaan 3 ja 5 veelle ole sen enempää tarvis selitellä.

 

Ei tarvitse kuulua mihinkään uskontokuntaan osatakseen kertoa lapselleen kuolemasta lapsen ikätason mukaisesti. Maalaisjärki?

 

Me ollaan jouduttu juttelemaan tästä nyt paljon kun kesällä kuoli koira ja nyt pappa.

Me ollaan selitetty että ensin koira ja nyt pappa menivät sinne taivaaseen. Ei olla puhuttu jumalasta mitään.
Vaan kerrottiin molemmissa tapauksissa että olivat tosi kipeitä ja nyt ei tarvitse olla enää kipeä. Meidän tulee ikävä mutta tiedämme nyt että papalla on kaikki hyvin.
Ja pappa on siellä taivaassa sen meidän koiran kanssa ja katselevat meitä sieltä. Taivas on siis enemmänkin paikka jossa ei tarvitse enää olla kipeä vaan voi olla onnellinen.


Meillä kaikki lapset vielä alle kouluikäisiä niin yritetty pitää asia mahdollisimman yksinkertaisena ja selkeänä.

Koiran lapset näkivät kuolleena jotta käsittäisivät asian paremmin. Pappaa ei ole vielä haudattu mutta häntä emme taida antaa lasten nähdä. Arkun vain.


Eli rehellisesti ollaan kerrottu. Mutta koetettu niin että lapset ymmärtävät asian.

 

Niin ja on varmaan lapsikohtaistakin. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten. Voisin kuvitella, että joku lapsi tietyssä iässä menisi hyvin hämilleen tai ahdistuneeksi jos ei kukaan vaan tiedä minne menee kuoleman jälkeen.

 

[QUOTE="minä";22214099]Aivan näin eli kuollut on kuollut. Ei sitä ainakaan 3 ja 5 veelle ole sen enempää tarvis selitellä.[/QUOTE]

Meillä tuli aikoinaan 3-vuotiaan kanssa tarve käsitellä asiaa laajemmin. Hänelle kuolema tuli niin liki, että kysymyksiä oli pariksi kuukaudeksi... Kova juttu se oli, mutta ihan rehellisellä pohjalla selvittiin. En lähtenyt valehtelemaan mitään oman vakaumukseni vastaista ja olin silti toivoakseni rauhallinen, turvallinen ja avuksi lapselle. Lähellä oli, että olisi haettu psykologia apuun, mutta lopulta tilanne rauhoittui.

 

[QUOTE="xxx";22214105]Me ollaan jouduttu juttelemaan tästä nyt paljon kun kesällä kuoli koira ja nyt pappa.

Me ollaan selitetty että ensin koira ja nyt pappa menivät sinne taivaaseen. Ei olla puhuttu jumalasta mitään.
Vaan kerrottiin molemmissa tapauksissa että olivat tosi kipeitä ja nyt ei tarvitse olla enää kipeä. Meidän tulee ikävä mutta tiedämme nyt että papalla on kaikki hyvin.
Ja pappa on siellä taivaassa sen meidän koiran kanssa ja katselevat meitä sieltä. Taivas on siis enemmänkin paikka jossa ei tarvitse enää olla kipeä vaan voi olla onnellinen.


Meillä kaikki lapset vielä alle kouluikäisiä niin yritetty pitää asia mahdollisimman yksinkertaisena ja selkeänä.

Koiran lapset näkivät kuolleena jotta käsittäisivät asian paremmin. Pappaa ei ole vielä haudattu mutta häntä emme taida antaa lasten nähdä. Arkun vain.


Eli rehellisesti ollaan kerrottu. Mutta koetettu niin että lapset ymmärtävät asian.[/QUOTE]

Rehellisesti? Jos olet kristitty ja kuulut siis siihen uskontokuntaan, tuo olisi "rehellinen" vastaus, jolloin en ymmärrä kysymystä lainkaan. (Tai itseasiassa eikös heillä ole se kiirastuli, joka tälle ev. lut. uskontoon kasvatetulle selvisi muuten vasta riparilla..)

Vastaukseksi alun kysymykseen, vastaan että kuollut lakkaa olemasta, mutta elää edelleen lapsissaan ja ihmisten muistoissa, tai näin ainakin äiti uskoo mutta eri ihmiset uskovat erilailla koska kukaan ei tiedä.

 

[QUOTE="what";22214104]Ei tarvitse kuulua mihinkään uskontokuntaan osatakseen kertoa lapselleen kuolemasta lapsen ikätason mukaisesti. Maalaisjärki?[/QUOTE]

Kuoleman selittäminen nyt on vähän eri juttu. Minä olen ainakin tavannut ihmisiä jotka miettii paljon miten sen asian esim. kolme vuotiaalle ja kuusi vuotiaalle tuo esille. Jonkun konkreettisen paikan sanomalla, kuten juurikin se taivas, pääsee ehkä helpoimmalla. Ideana on,että ajatteleeko ihmiset taivasta sitten mitenkään uskonnollisena asiana. En ollut hakemassa apua miten kuolemasta kertoisi vaan että käyttävätkö ihmiset tuota taivasta siinä siitä huolimatta..

 

[QUOTE="xxx";22214105]Me ollaan jouduttu juttelemaan tästä nyt paljon kun kesällä kuoli koira ja nyt pappa.

Me ollaan selitetty että ensin koira ja nyt pappa menivät sinne taivaaseen. Ei olla puhuttu jumalasta mitään.
Vaan kerrottiin molemmissa tapauksissa että olivat tosi kipeitä ja nyt ei tarvitse olla enää kipeä. Meidän tulee ikävä mutta tiedämme nyt että papalla on kaikki hyvin.
Ja pappa on siellä taivaassa sen meidän koiran kanssa ja katselevat meitä sieltä. Taivas on siis enemmänkin paikka jossa ei tarvitse enää olla kipeä vaan voi olla onnellinen.


Meillä kaikki lapset vielä alle kouluikäisiä niin yritetty pitää asia mahdollisimman yksinkertaisena ja selkeänä.

Koiran lapset näkivät kuolleena jotta käsittäisivät asian paremmin. Pappaa ei ole vielä haudattu mutta häntä emme taida antaa lasten nähdä. Arkun vain.


Eli rehellisesti ollaan kerrottu. Mutta koetettu niin että lapset ymmärtävät asian.[/QUOTE]


Eli pappa meni taivaaseen, mutta on sitten kuitenkin siellä arkussa?? Tuota voisi joku lapsi jäädä miettimään. Eli mikä sinne taivaaseen sitten meni? Sielu?

 

Kertoisin varmaan että kuollessa palaa Kotiin (voihan sitä taivaaksikin kutsua), sinne missä oltiin ennen kuin synnyttiin maan päälle.

 

Okei. Kysymys oli siis tuo. No en ole käyttänyt taivasta selityksenä. Paitsi tietysti olen kertonut, että tällainen on yksi selitys. Olen selittänyt, että yleisesti uskotaan, että kuoltuaan saa rauhan ja on hyvä olla ja tällaista olotilaa sanotaan yleisestikin taivaaksi. Olen ihan taivaassa!

 

Emme kuulu mihinkään uskontokuntaan ja olemme kuoleman selittäneet lapsille ihan niinkuin se mielestämme on. Ihminen kuolee, haudataan ja maatuu. Jos emme itse usko taivaaseen tms, niin miksi satuilisimme ja kaunistelisimme asiaa lapsillekkaan?

 

Ei selitellä taivaasta. Kuollut kuolee, lakkaa olemasta, muuttuu maaksi. Kuollut elää valokuvissa ja muistoissa.

 

Kertoisin varmaan että kuollessa palaa Kotiin (voihan sitä taivaaksikin kutsua), sinne missä oltiin ennen kuin synnyttiin maan päälle.

Ja tuon ymmärtää minkä ikäinen lapsi?Jos tuolle meidän 3v:lle alkaa puhumaan KODISTA, hän kyllä tasantarkkaan käsittää kodin meidän omaksi kodiksi.

 

Ei mihinkään taivaaseen vaan hautausmaalle!! Mikä epäselvää? Siellä voi sitten käydä lapsen kanssa ja näyttää että tuolla maan alla xxxxx lepää. En ymmärrä että lapselle valehdellaan taivaista ym.

 

Ei mihinkään taivaaseen vaan hautausmaalle!! Mikä epäselvää? Siellä voi sitten käydä lapsen kanssa ja näyttää että tuolla maan alla xxxxx lepää. En ymmärrä että lapselle valehdellaan taivaista ym.

Niinpä, itekin oon sitä mieltä, että ei lapselle tarvi valehdella tollasesta asiasta. Ei lapsetkaan mitään ihan tyhmiä ole.

 

Itse olen ajatellut kertoa, ettei kukaan tiedä ja ihmiset uskovat eri asioihin: toiset taivaaseen, toiset siihen, että ihminen syntyy uudelleen, toiset siihen, että vain lakkaa olemasta. Muistan ahdistuneeni itse aivan hirveästi tästä "kuollut on kuollut eikä tule takaisin, kaikki kuolevat joskus ja se siitä" vastauksesta, joka sai kuoleman näyttämään valtavan pelottavalta ja luonnottamalla asialta. Samoin unettomia öitä aiheutti "taivaaseen pääsee jos uskoo jumalaan" asia, joka pienessä mielessä luonnollisesti muuttui peloksi siitä, että jos satut vahingossa pohtimaan onko jumala varmasti olemassa, et pääse taivaaseen

 

Me on kerrottu että kuoltuaan ihminen ei enää tee eikä ajattele mitään, vaan hänet haudataan ja sitten pikku hiljaa hän maatuu ja muuttuu mullaksi. Lapset ovat hyväksyneet tämän hyvin ilman mitään pettymyksen tunteita tai muuta, kun eivät ole koskaan taivasjuttuja ehtineet ajatellakaan. On sitten puhuttu siitä miten siihen hautapaikalle istutetaan kiven lisäksi nurmikkoa ja kukkia, jotka saavat ravinteita mullasta, ja elämän kiertokulku jatkuu.

 

Ei mihinkään taivaaseen vaan hautausmaalle!! Mikä epäselvää? Siellä voi sitten käydä lapsen kanssa ja näyttää että tuolla maan alla xxxxx lepää. En ymmärrä että lapselle valehdellaan taivaista ym.

Minusta tuntui noin 3 vuotiaana kamalalle kun mulle sanottiin näin mun vaarista. En ymmärtänyt että se on kuollut eikä muka tunne mitään ja musta oli kamalaa että se pistettiin kylmään maahan. En kyllä tiedä mitä itse omille lapsilleni kertoisin.

 

Itse olen ajatellut kertoa, ettei kukaan tiedä ja ihmiset uskovat eri asioihin: toiset taivaaseen, toiset siihen, että ihminen syntyy uudelleen, toiset siihen, että vain lakkaa olemasta. Muistan ahdistuneeni itse aivan hirveästi tästä "kuollut on kuollut eikä tule takaisin, kaikki kuolevat joskus ja se siitä" vastauksesta, joka sai kuoleman näyttämään valtavan pelottavalta ja luonnottamalla asialta. Samoin unettomia öitä aiheutti "taivaaseen pääsee jos uskoo jumalaan" asia, joka pienessä mielessä luonnollisesti muuttui peloksi siitä, että jos satut vahingossa pohtimaan onko jumala varmasti olemassa, et pääse taivaaseen

Minusta kuoleman kuuluu ollakin ahdistavaa, siitä ymmärtää kuinka arvokasta elämä on itselle ja muille. Sanoisin omille lapsilleni rehellisesti, tuleehan elämässä muitakin järkytyksiä eteen.

 

Minusta tuntui noin 3 vuotiaana kamalalle kun mulle sanottiin näin mun vaarista. En ymmärtänyt että se on kuollut eikä muka tunne mitään ja musta oli kamalaa että se pistettiin kylmään maahan. En kyllä tiedä mitä itse omille lapsilleni kertoisin.

Niin minustakin tuo on hyvin julmaa kertoa lapselle noin. Kauniimmin voi selittää minne pappa on mennyt ja katselee sieltä taivaasta ja hymyilee.

 

Vielä ei ole ihan ajankohtaista tuollainen keskustelu lapsen kanssa mutta lapset on kastettu luterilaisiksi ja minä en kuulu kirkkoon. Luulen että tulevaisuudessa kerron lapsille että toiset uskoo taivaaseen kun taas toiset uskoo siihen että kuolema on vaan loppu ja itse saavat päättää mihin uskovat. Koska kaikkihan on uskosta kiinni, saavat uskoa ihan juuri sitä mitä haluavat