moikka taas!
tää on ihan mahotonta tää nukkuminen. en saa illalla unta ja sitten herään jatkuvasti vessaan tai suonenvetoon tai muuten vaan kun asento on huono. :/ onneks on vapaata nyt muutama päivä. saapa nähdä miten ens viikolla kun minulla on aamuvuoro töissä. eli kello soi siinä 5 aikaan. viime yönäkin vielä 2aikaan kattelin kelloa... voi olla hieman silmät ristissä töissä.
mam2be kyselit tuosta mun työstä. olen kassatarjoilija/ravintolatyöntekijä. onneksi oon nyt loppuajasta saanut olla vain kassalla, kun keittiöllä on melkein vielä raskaampaa olla. raskasta on myös kassalla kun koko päivä jalkojen pää'llä seisomista. ja nostelua ei aina voi vältellä. kun aamuisin tai viikonloppuisin saattaa olla yksin töissä niin hankala se on olla nostelematta. ja muutenkin ei sitä jokaisen kaljakorin tai lasikorin takia kehtaa pyytää apua. ja voin sanoa ettei se enää mitään helppoa ole. heinäkuun loppuun asti olin ihan kokopäiväsesti siellä, mutta nyt mulla on vaan 3 päivää viikossa ja kaks viikkoa enää. eli vähän helpotusta siihen. ja maha on tosiaan jo niin iso ja painoa kun muutenkin jo kertynyt niin jalat on kyllä tosi kovilla työpäivän aikana. monesti en jaksa enää yhtään mitään muuta tehdä työpäivän jälkeen kuin mennä sohvalle ja nostaa jalat ylös. kaikkea tukisukkahousujakin olen kokeillut mutta ei niistä ollut apua. ja kun muutenkin hikoilen töissä nykyään kuin pieni porsas niin vielä sukkahousut työhousujen alle :| se on kaikista inhottavinta kun meillä täytyisi olla siistin näköinen ja huoliteltu, niin minkäs teet kun naama punaisena hiki valuu ja vaatteet kiristää
kaukana huolitellusta. mutta kaiken kaikkiaan mulla on menny töissä tosi hyvin eikö ole ollu ongelmia, kun ottaa huomioon että vasta nyt heinäkuussa alkanut olemaan rankkaa. joskus rv 27 lähtien siis. siihen asti olen ihan normaalisti tehnyt hommia, itseasiassa ensimmäiset työkaverit saivat tietää raskaudesta vasta joskus rv 25...
kun nuo työvaatteet peittää aika hyvin minunkin ison mahan.
nyt tuli yksinkertaiseen kysymykseen kyllä melkoinen vastaus
sori...
ja olitte tuosta tupakoinnista ja alkoholista puhuneet.
itse olen polttanut myös noin 5-6vuotta ennen tätä raskautta ja lopettaminen ei todellakaan ollut mitään helppoa. oikein nolottaa mutta en kyllä onnistunut heti raskaudesta saatuani tietää niin lopettamaan. monta kertaa aina repsahdin. mutta jostain rv 15 lähtien olen nyt ollut polttamatta. minut voi monet ihmiset tuomita ja on kyllä tuominnutkin mutta olen tosi ylpeä itsestäni että onnistuin lopettamaan, vaikka se ei heti tapahtunutkaan. se oli minulle niin tapa se tupakointi, enempi varmaan kiinni siitä tavasta kuin nikotiinistä se lopettaminen oli. varsinkin kun on kavereiden kanssa jossain ja ne polttavat tupakkaa niin nykyäänkin haaveilen siitä tunteesta ja mun mielestä se haisee niin ihanalle :/ eihän se oikeasti niin hyvää ole se tupakka mitä kuvittelee. nollalinjalla olen pysynyt ja tulen kyllä pysymään.
sitten siitä alkoholista,. ei mun mielestä mitään pahaa ole jos joku tahtoo sen yhden saunakaljan/viinilasin juoda. itse en ole juonut kun en niistä alkoholijuomien mausta yleensä niin kauheasti välitä ja toinen juttu on se että normaalistikin mulla jo yksi 0,5l siideri aiheuttaa humaltumisen
niin empä ole nyt raskaana viitsinyt juoda edes sitä yhtä.
mitäshän sitä muuta no mam2be kyseli että kauan ollaan miehen kanssa tunnettu.
noh noin 3vuotta ollaan seurusteltu. ja ei kauheen kauan aikasemmin olla tunnettu toisiamme ennenkuin alettiin seurustelemaan.
tulee taas pitkä viesti
mutta mulla on kauheen kireä'llä hermot tuon miehen kanssa. koko ajan kiukuttelen sille. onko muilla samaa oiretta havaittavissa? oon kova napisemaan kun alkuun pääsen ja siitä ei sitten tule loppua kovin äkkiä. mies parka..
nyt syömään.. katsellaan taas