Hei! neuvoja kaivataan

Ihanaa lukea näitä tekstejä: että muutkin painivat samalaisten ongelmien kanssa kuin minä.

Olen palstaillut vuoden verran mutta koskaan en ole tänne uusperhe puolelle eksynyt. Nyt tuntuu siltä että en millään saa kotona tilannetta raukeamaan ja tulin tänne katsomaan löytyisikö vinkkejä.

Meillä on tavattoman vaikeaa tällähetkellä, Mieheni ei voi sietää 6 vuotiasta tytärtäni ja huutaa ja tuiskii joka asiasta. Kättä ollaan väännetty aikaisemminkin, olen sanonut että rajat on oltava ja niistä saa sanoa jos ei tottele ja komentaakin saa mutta kaikella on rajansa!! aivan tuntuu että lapsi ei kohta saa hengittää kun mieheni on kuulo etäisyydellä, heti alkaa "ärhentelemään".

Meillä on myös yhteinen 1 vuotias mutta tälle vauvalla ei tieytysit ole vielä niin kovaa kasvatusta kuin isommalla. ei voi sanoa et molemmilla samat rajat kun toinen on vielä niin pieni. mutta auttakaa hyvät siskot, MILLÄ IHMEELLÄ SAIS MIEHEN PÄÄHÄN MENEMÄÄN ETTÄ HELLITTÄIS VÄHÄN SITÄ KOMENTAMISTAAN??Olen neuvoton... :\|

 

Sattuipas sopivasti. Minullakin on 6-vuotias tyttö ja uuden miehen kanssa nyt 4kk ikäinen tyttö. Tyttäreni on luonteeltaan vilkas ja niinku ikään kuuluu koko ajan äänessä ja luulee olevansa maailman napa ja että me kaikki olemme häntä varten täällä. Mieheni ei oikein jaksa hänen kanssa. Minustakin tuntuu että tyttäreni ei kestä edes hengittää kun mieheni jo ärähtää. Ja lapsestahan lähtee ääntä, siitähän ei pääse mihinkään. Olen itsekin miettinyt samaa asiaa kun sinä, mutta vielä en ole vastausta löytäny. Että täälläkin on yksi joka kaipaa neuvoa =)

 

Sama homma,mut meillä niin et mun 4-vuotias ei hyväksy meidän suhdetta,joten terrorisoi ja koettelee koko ajan.En tie mitä tehdä.Meillä myös yhteinen vauva miehen kanssa.Mies kiltti lapselleni,mut koht hänenkin kärsivällisyys loppuu...
En ymmärrä miksi lapseni tekee sitä,mustasukkainen varmaan?vauvasta ei ole kuitenkaan!pelkään et tämä loppuu..rakastan miestäni kovasti,mut lapseni tietty menee edelle...vaikis joskus tuntuu pahalta ku ajattelee kuinka hyvin kaikki olisi ilman tämän tyrannin temppuja... :headwall:

olen AJATELLUT ET KUNHAN HÄN KASVAA JA TULEE VANHEMMAKSI NI KAIKKI HELPOTTUU,mut ei se taida ihan 1oo varmaa olla??

 

heips melä nyt 7-vuotias poika ja uuden miehen kans 1,5 poika+ masuasukki. poikani olin.3-vuotias kun tapailimme ja kaikki sujui hyvin. mutta kun perhe alkoi kunnolla muotoutumaan niin noi ongelmat alkoi siis turha ärhentely..mutta tein miehelleni pelisäännöt selväksi lapsi/lapset saa kiukutella rauhassa jos on kiukkupäivä!sinä voit astella lenkille jos tuntuu ettei hermot kestä mutta lapsille ei turhaan tiuskita! eli aikaa tuohon on mennyt mutta kyllä kannatti nyt onnellinen ja poikanikin saa taas "hengittää" :wave:

 

Niin tutulta kuulostaa!Minulla 9 v.poika edellisestä liitosta ja isäpuoli ärhentelee ja komentaa.Tosin kyllä ihan aiheesta eli oma peti täytyy petata ja jälkensä siivota jne.Luulen että ärhentely on ihan samanlaista myös "normaaleissa ydinperheissä"eli kyllä ne oikeetki isät ja äitit rähisee.Ehkä me uusperheelliset vain reagoidaan herkemmin ärhentelyyn...pääasia että koti on turvallinen muuten ja se ei ole jokapäiväistä.Voimia,samallaisia ongelmia meillä muillaki, mennään päiväkerrallaan. =)

 

Löytäisitkö mistään kirjasta tai neuvolan esitteistä juttua 6v:ta? itseäni helpotti jonkin verran kun luin Anna Wahlgrenin kirjasta otsakkeen 'Kuusi vuotta: vaikea elämä'. Se oli lähes suoraan pienen kullnanuppumme elämästä.

Toivottavasti saat miehen ymmärtämään, että oikutteleva ja hankala 6v on ihan normaali. Myös nykyisestä yksivuotiaasta kasvaa hankala ja vaativainen eskarilainen.

 

6 vuoden ikä on verrattavissa murrosikään. Kummallista ettei siitä ole tietoa tai siitä ei anneta tietoa enempää. 6 v on todella hankala ikä. Lapsi on iso, mutta kuitenkin pieni. Hän on kömpelö, mielialat vaihtelevat, alahtelevainen, kiukkuinen, uhmakas, todella uhmakas ja itsepäinen!!
6 v lapsi on sitä, vaikka olisi vain ne biologiset huoltajat, 6 v vie hermot ja järjen omiltakin vanhemmilta, saati sitten kun toinen vanhempi ei ole biologinen tai on tuntenut lapsen vasta vähän aikaa.

En tiedä mistä saisi tietoa ikään liittyvästä jutusta, mutta lohdutuksen sanana tämä vain. Että tiedätte mistä on kyse.
Ehkä kannattaisi jutella terkkarin kanssa..
6 v on tavallaan vähän epävarma itsestään mutta kyseessä on myös fyysistä kömpelyyttä ilmeisesti kasvuun liittyen. Hän ei siis tahallaan kaatele maitolasejaan.. hän haluaisi olla pieni, mutta isona olo olisi kiehtovaa, kohtahan kouluunkin mennään, ja on aika irtautua äidistä/isästä, itsenäistyä - kuten koululaisen kuuluukin. Ja irtautuminen pitää aina tehdä "raivolla", eihän se muuten onnistu, vrt. murrosikä.

 

Meilläkin on ollut vääntöä siitä että mieheni komentaa yms. 10 vuotiasta tytärtäni mielestäni "ihme" asioista. Meitä siis ärsyttää eri asiat. Mieheni ei esim. pidä siitä että tyttäreni leikkiessään puhuu ääneen(esim barbi-leikit), olenkin sanonut että se on ihan normaalia tyttöjen leikkiä, samaa olen itsekkin tehnyt. Muutenkin häntä ärsyttää kaikki ns. turha mölinä, minä taas suodatan kaiken läpi, ei toisin sanoen haittaa pätkääkään. Minun mielestäni lasten pitää saada leikkiä rauhassa omia leikkejään.

 

\

Meilläkin on ollut vääntöä siitä että mieheni komentaa yms. 10 vuotiasta tytärtäni mielestäni "ihme" asioista. Meitä siis ärsyttää eri asiat. Mieheni ei esim. pidä siitä että tyttäreni leikkiessään puhuu ääneen(esim barbi-leikit), olenkin sanonut että se on ihan normaalia tyttöjen leikkiä, samaa olen itsekkin tehnyt. Muutenkin häntä ärsyttää kaikki ns. turha mölinä, minä taas suodatan kaiken läpi, ei toisin sanoen haittaa pätkääkään. Minun mielestäni lasten pitää saada leikkiä rauhassa omia leikkejään.

Tämä on muuten aika kummallinen juttu. Oman lapsen "mölinöitä" sietää ihan eri tavalla. Oman lapsen "ylimääräiset" äänet suodattaa läpi. Ne ei häiritse, niitä ei keskity kuuntelemaan.
Mutta toisten lasten samantyyppiset ääntelyt ja mölinät ärsyttää, niitä ei vaan pystykään sulkemaan ulkopuolelle!!!

Esimerkki automatkasta: miehen lapset ääntelevät, önisevät ja ökisevät - semmoista sonnitonta äänen pitämistä, ei hyräilyä eikä laulua. Se on hiivatin ärsyttävän kuuloista. Mies ei edes kuule mitään! Laitamme radion päälle, jotta minäkään en kuulisi.
Tai: erään tietyn cd-levyn miehen lapset osaa ulkoa ja laulaa hoilottavat joka ikisen kappaleen mukana. En todellakaan jaksa kuunnella, mies ei edes kuule mitään.

Mutta: oma muksuni (tosin hyvin pieni vielä, leikki-iän kynnyksellä vansta) laulaa loilottaa automatkan ajan. Ei osaa vielä puhua, joten laulu on sitä omaa kieltä. Laulaa musiikin mukana ja itsekseenkin, jos mankka ei ole päällä.
Ja voi miten se on suloisen kuuloista!

Kun nämä miehen lapset pitävät koko ajan ääntä, muistin kyllä että omatkin -nyt jo isoja - lapset aikoinaan leikkivät samalla tavalla, ääni mukana. Ja että heistä lähti koko ajan kauheasti ääntä. Heitä oli vielä kaksi leikkimässä. Siskoni sitä meteliä ihmetteli, hänellä oli vain yksi lapsi. Minusta meilä ei ollut mitään meteliä...

Mutta toisen lapsista samanlaista ei siedä. En tiedä mistä se johtuu. Siitäkö, ettei ole ole vauvasta asti ollut niiden lasten kanssa. Vai siitä, että ovat ja käyvät niin harvoin, heihin ei ole vieläkään sillä tavalla "tottunut" tai kiintynyt , heidän tavat ovat kummallisia eikä niihin ole tottunut, kuin esim. aikoinaan omien lasten kavereihin, jotka käyvät useammin, päivittäin jopa.
Vai siitäkö vain, etteivät ne ole "omia".

 

\

\

Meilläkin on ollut vääntöä siitä että mieheni komentaa yms. 10 vuotiasta tytärtäni mielestäni "ihme" asioista. Meitä siis ärsyttää eri asiat. Mieheni ei esim. pidä siitä että tyttäreni leikkiessään puhuu ääneen(esim barbi-leikit), olenkin sanonut että se on ihan normaalia tyttöjen leikkiä, samaa olen itsekkin tehnyt. Muutenkin häntä ärsyttää kaikki ns. turha mölinä, minä taas suodatan kaiken läpi, ei toisin sanoen haittaa pätkääkään. Minun mielestäni lasten pitää saada leikkiä rauhassa omia leikkejään.

Tämä on muuten aika kummallinen juttu. Oman lapsen "mölinöitä" sietää ihan eri tavalla. Oman lapsen "ylimääräiset" äänet suodattaa läpi. Ne ei häiritse, niitä ei keskity kuuntelemaan.
Mutta toisten lasten samantyyppiset ääntelyt ja mölinät ärsyttää, niitä ei vaan pystykään sulkemaan ulkopuolelle!!!

Esimerkki automatkasta: miehen lapset ääntelevät, önisevät ja ökisevät - semmoista sonnitonta äänen pitämistä, ei hyräilyä eikä laulua. Se on hiivatin ärsyttävän kuuloista. Mies ei edes kuule mitään! Laitamme radion päälle, jotta minäkään en kuulisi.
Tai: erään tietyn cd-levyn miehen lapset osaa ulkoa ja laulaa hoilottavat joka ikisen kappaleen mukana. En todellakaan jaksa kuunnella, mies ei edes kuule mitään.

Mutta: oma muksuni (tosin hyvin pieni vielä, leikki-iän kynnyksellä vansta) laulaa loilottaa automatkan ajan. Ei osaa vielä puhua, joten laulu on sitä omaa kieltä. Laulaa musiikin mukana ja itsekseenkin, jos mankka ei ole päällä.
Ja voi miten se on suloisen kuuloista!

Kun nämä miehen lapset pitävät koko ajan ääntä, muistin kyllä että omatkin -nyt jo isoja - lapset aikoinaan leikkivät samalla tavalla, ääni mukana. Ja että heistä lähti koko ajan kauheasti ääntä. Heitä oli vielä kaksi leikkimässä. Siskoni sitä meteliä ihmetteli, hänellä oli vain yksi lapsi. Minusta meilä ei ollut mitään meteliä...

Mutta toisen lapsista samanlaista ei siedä. En tiedä mistä se johtuu. Siitäkö, ettei ole ole vauvasta asti ollut niiden lasten kanssa. Vai siitä, että ovat ja käyvät niin harvoin, heihin ei ole vieläkään sillä tavalla "tottunut" tai kiintynyt , heidän tavat ovat kummallisia eikä niihin ole tottunut, kuin esim. aikoinaan omien lasten kavereihin, jotka käyvät useammin, päivittäin jopa.
Vai siitäkö vain, etteivät ne ole "omia".

Peesaan sata prosenttisesti edellistä kirjoittajaa voi sanoa että veit sanat suustani...

 

Olen aiemminkin kertonut että mä laitoin mieheni menemään kun ei osannut olla lasteni kanssa kuten aikuisen ihmisen kuuluu.Meil on yhteinen,erotessa 7kk,lapsi,joka tietysti mulle jäi.kundi tapaa poikaansa päivittäin.Moka on tietysti mun kun annoin suhteen jatkua vaikka äijä ei mua tyydyttävästi osannut lapsiini suhtautua,mut toisaalta en olis saanut tätä pientä enkeliä jollen olis antanut jatkua.Eli se tarkoitus sillä oli.on käsittämätöntä miten aikuinen äijä voi kuvitella voivansa muuttaa lapsen kotiin ja sitten kohdella lasta kuin ilmaa tai muuten vaan epäreilusti?!Mä en kestänyt katsella sitä,en.Sydäntä raastoi kun lapset kauniisti kysyivät jotain,saamatta vastausta,pyysivät jotain,saamatta sitä ikinä,tai muutne vaan hakivat huomiota saamatta sitäkään ikinä..Ilkeä ukko ei heille ollut,mut ei mitään muutakaan sit.Mä olen varma et jos äijällä ei ole normaaleita,helliä tunteita lasta kohtaan kun kotiinsa tulee,ei niitä koskaan kehitykään.Niit miehiä on todella paljon!Mä en vois ikinä,ikinä kohdella lasta huonosti,oli se oma tai toisen.En missään tilanteessa.Ja sit jos viel tulee uusi,yhteinen muksu jota kohdellaan erinomaisesti,niin onhan sitä mahdotonta lasten katsella.Se ei ole vaan reilua.Voi valeukkokin muistaa aina et kumpi oli ensin,muna vai kana...

 

Meillä tilanne myös samanlainen.Mieheni tiuskii,komentaa ja ärjyy jatkuvasti lapsilleni,jotka ovat edellisestä liitostani.Kaikki paheni kun saimme yhteisen lapsen. :kieh:
Aikasemmin hän leikki ja riehu lasteni kanssa,nyt he ovat vaan tiellä ja häiritsee ja pitäisi hänen mielestään olla enemmän isällään.Omalle lässyttää ja lepertelee,kun puutun tilanteeseen,niin meillä ilmi riita.Miten muut jaksaa,mä en tahdo jaksaa. :'(

 

Meillä ei ex-avopuolisoni voinut sietää 6-vuotiasta poikaani. Omia lapsia hänellä oli kaksi muttei ollut tavannut heitä vuosiin, joten ei mitään käsitystä lastenkasvatuksesta vaikka niin kiven kovaan väitti että tulee lasten kanssa hyvin toimeen. Koko ajan piti olla tiuskimassa jos nyt yleensä jotain hänelle puhui ja muiden edessä piti vielä nöyryyttää kaikin mahdollisin keinoin. Onneksi silmäni avautuivat ajoissa ja heitin äijän pihalle vaikka kuinka vannoi muuttuvansa...