Hei! Kuinka moni teistä edelleen uskoo, ettei itsemurhaahautova kerro etukäteen ajatuksistaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heipat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Yksi lujasti ihmismielissä pesivä ajatus on sekin, että nuori, joka puhuu itsemurhasta, ei olisi
aikeissaan tosissaan, vaan haluaisi vain huomiota osakseen (Patros & Shamoo 1988, 52 ja 54).
Tutkimusten mukaan ainoastaan kolmasosa kaikista itsemurhaan päätyneistä ei ole puhunut
aikeistaan kenellekään tai yrittänyt itsemurhaa aiemmin (Lönnqvist & Aro & Marttunen 1993).
Vaikka itsemurhan tehnyt ei olisi sanallisesti vihjannut suunnitelmistaan, voi aiempaa itsemurhayritystä pitää tekona, joka puhuu puolestaan."
Nuorten itsemurhat Suomessa
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8152.pdf
 
vähän outo keskustelupaikka... ap kysyy uskomuksista ja sitten kuitenkin viittaa tilastotieteeseen, josta perillä varmaan lähinnä alan ihmiset. Työssäsi kohtaat ilmeisesti näitä jo jollainlailla avunpiirissä olevia? eli heillä jo joku suhde hoitohenkilökuntaan ja ovat hakeneet apua ja todennäköisyys että näissä yhteyksissä puhuneet ahdistuksesta ja epätoivosta suurempi kuin niillä, jotka eivät ole hoidon piirissä. Varmaan aika useat tapaukset jotka ovat meidän maallikkojen tiedoaa, ovat näitä jotka ovat tulleet yllätyksenä. He eivät ole kertoneet aikeistaan, tai ovat kertoneet niistä ihmisille joihin ovat esim hoitosuhteessa ja täsät varmaan harvoin ystävät ja tutun tutut tietoisia. menevät siis siihen piikkiin että monille asia tulee ihan puun takaa.
 
Samoilla mielin; sellaiset, jotka uhkailee esim. eron jälkeen tappavansa itsensä, hakevat juuri sitä sääliä ja huomiota. Jos menee lääkärille, ymmärtää tilansa ja haluaa päästä pois synkistä ajatuksista. Jos haluaa todella onnistua tappamaan itsensä, eihän sitä kannata kenellekään kertoa tai mainita.

Kuulin aika karun jutun jostain nuoresta äijästä (olikohan 18 tai jopa nuorempi), joka oli eron jälkeen uhkaillu puhelimessa tälle exälleen, että tappaa ittensä jos ei tyttö tule takaisin. Tyttö oli ollu ihan että joopajoo niinjustiisa, tee mitä tahdot. No eikö se äijä ollu vetäny ittesä jojoon jossain porukoitten autotallissa... Ja muuten poika oli ollu ihan iloinen ja sosiaalinen tapaus, oli vain niiiiiiiin "supermasentunu" erosta.

Ai että ottaa päähän tollanen! Mutta ei voi minkään...
 
Ei pidä paikkansa. Suurin osa itsemurhan tehneistä ovat kertoneet siitä jollekin, samoin itsemurhaa yrittäneistä. Tiedän työn kautta useita itsemurhaa yrittäneitä, eikä yksikään tullut yllätyksenä.
 
Minä kyllä uskon ihan satavarmasti. Teen työtä jossa tähän törmää jatkuvasti. Ne jotka sillä uhkailee, hakee vaan huomiota ja ovat säälittäviä ruikuttajia. Ne jotka sen tekevät, tekevät sen salaa.

Toki eri asia on sitten ne jotka marssivat itse lääkärille ja sanovat asiaa hautoneensä. He oikeasti haluavat apua. Nämä läheisille tai muille ihmisille ruikuttajat hakee vaan sääliä.

Itse yritin itsemurhaa enkä kertonut siitä kenellekään. No itsemurhani tietysti epäonnistui ja kerroin siitä miksi yritin ensin parille tutulle ja lopulta lääkärille. Syy jonka vuoksi yritin oli tapahtunut kyseisenä päivänä jolloin yritin tätä. Ei liittynyt ihmissuhteisiin vaan oli paljon vakavampi asia. Tuosta kului aikaa ja olen miettinyt, että jossain tapauksissa olisi parempi tappaa itsensä ihan perheensä vuoksi. Jos tietäisin, että lapsiani tultaisiin kiusaamaan eräästä minuun liittyvästä asiasta olisi mielestäni parempi olla kuollut ennen kuin näin käy. Näistä en ole puhunut kuin keskustelupalstoilla anonyymisti.
 
Tosi vaarallista tehdä minkäänlaisia yleistyksiä tällaisista asioista. Fakta kun on, että itsemurhaa hautova voi todellakin puhua aikomuksistaan, ennen kuin yrittää mitään. Itsetuhoinen käyttäytyminen täytyy joka tapauksessa AINA ottaa vakavasti niin miksi vähätellä niitäkään, jotka "hakee huomiota" itsemurhauhkauksilla? Avun tarpeessahan sellainen henkilö on. Ärsyttää joskus ihmisten vähättelevä ja kylmä suhtautuminen mielenterveyden häiriöistä kärsiviä kohtaan.
 
Tosi vaarallista tehdä minkäänlaisia yleistyksiä tällaisista asioista. Fakta kun on, että itsemurhaa hautova voi todellakin puhua aikomuksistaan, ennen kuin yrittää mitään. Itsetuhoinen käyttäytyminen täytyy joka tapauksessa AINA ottaa vakavasti niin miksi vähätellä niitäkään, jotka "hakee huomiota" itsemurhauhkauksilla? Avun tarpeessahan sellainen henkilö on. Ärsyttää joskus ihmisten vähättelevä ja kylmä suhtautuminen mielenterveyden häiriöistä kärsiviä kohtaan.

Tottakai nuo itsemurhasta puhumiset pitää ottaa vakavasti, usein tuntuu että tuo "ei tollasia puhuva koskaa itsemurhaa tee" -asenne on vaan tapa kuitata asia mitä ei halua kuulla. Eikä kaikki puhuminen ole suinkaan mitään uhkailua "jos jätät mut mä tapan itseni", vaan voi ihan hyvin olla sitä että se hiljainen ja syrjäänvetäytyvä kaveri jossain hetkessä uskoutuu ahdistuksestaan ja siinä samassa van tooteaa että joskus tuntuu että olisi vaan parempi kun kuolisi pois... Hienoahan olisi jos tämäkin hätähuuto huomioitaisiin ja ihminen saisi sitä kaipaamaansa apua ja tukea - eikä näin päätyisikään siihen itsemurhaan mitä oli ehkä jo vakavasti suunnitellut.

Tosin ymmärrän kyllä läheisten ärsyynnyksen jos joku itsemurhalla jatkuvasti uhkaileva ja ehkä niitä "yrityksiäkin" tehtaileva äiti vaikka viikoittainkin soittaa keskellä yötä aikuisille lapsilleen ja vaatii heitä tulemaan heti jos yhtään välittävät tai muuten hän popsii koko pilleripurkin kerralla... Ei tuokaan ole varmasti kivaa sitten siinä pakata lapsi autoon ja lähteä taas kerran ajelemaan tuonne tietäen että aamusta pitää taas olla töissä ja päiväkodissa.
 
Itsemurhapuheet pitää ottaa aina vakavasti, mutta se ei tarkoita että pitäisi suostua kiristykseen. Ainahan voi soittaa hätänumeroon ja antaa niille uhkailijan puhelinnumeron ja osoitteen. Ammattilaisina he voivat päättää jatkosta.
 

Yhteistyössä