Rajat lastenkasvatuksessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hei

Vieras
Tuosta saippualla pesu -ketjusta vaan nousi mieleen, että kuinka moni edes uskoo väkivallattomaan rajojen pitoon tai sen mahdollisuuteen ylipäätään?

Kun tuntuu että vastakkain ovat mielikuvat väkivallan käytöstä ja täysin lepsusta rajattomasta kasvatuksesta, josssa lapset saavat pompotella aikuisia mielinmäärin. Uskotteko oikeasti asian olevan näin mustavalkoinen? Että jos ei hyväksy luunappien antoa ja suun pesua saippualla niin lapsi ei opi rajoja?

Ja siis väkivallalla tarkoitan tässä luunappeja, tukkapöllyä, suun pesua saippualla, nipistelyä, mitä tahansa muuta väkisin tehtyä kunnianloukkausta.
 
No pari kertaa olen malttini niin menettänyt uhmaajan kans et oon luunapin antanut. Ja ne kerrat ei kyllä ole rajoja lapselle opettaneet, hetkellisen pahan mielen vain. Kyllä ne on opittu ilman väivaltaa.
 
Uskon että lapsesta voi kasvattaa täysin kunnollisen ilman minkäänlaista väkivaltaa ja toisaalta uskon että ketään ei pienenä annettu luunappi traumatisoi. Rakkaus ja rajat on kaikkein paras yhdistelmä kasvatuksessa.
Itse en usko rangaistuksiin, minun mielestä sääntöjä pitää noudattaa ilman uhkausta että mitä sitten tapahtuu jos kieltoa rikot. Holding on järkyttävän julma kasvatuskeino. Mutta puhun asioista vain alle kouluikäisten lasten kasvattajana, kun lapset ovat murrosiässä joudun todennäköisesti heittämään kaikki periaatteeni tunkiolle :whistle:
 
No ei tietenkään ole näin mustavalkoista. Mutta tää on juuri tämä täällä keskustelussa, että jos joku sanoo että on antanut luunapin niin heti pidetään hakkaajana ja väkivaltaisena ihmisenä ja taas jos ei hyväksy niin kyllä on lapset kasvamassa kuin pellossa, ei mitään kuria tai rajoja. Mä en harrasta itse fyysisiä rangaistuksia, mutta en myöskään pidä nippaisua silti minään väkivaltana ja uskon että jos joku joskus nippaa lastaan niin se ei tarkoita että tekisi niin jatkuvasti ilman muita kasvatus keinoja ja samoin että rajat ne on nilläkin jotka eivät nippaile ja tukistele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Itse en usko rangaistuksiin, minun mielestä sääntöjä pitää noudattaa ilman uhkausta että mitä sitten tapahtuu jos kieltoa rikot. :whistle:
Mitä jos ei noudata ilman uhkauksia? Ihanko totta on sellaisia lapsia jotka uskoo heti kun sanotaan. Paljon olen nähnyt mutta en vielä sellaista lasta joka aina heti tottelee kun vaan sanotaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mitä mieltä sä olet holding menetelmästä?

Holding menetelmässä ei ole tarkoitus satuttaa lasta, joten hyväksyn

Aika harvoin se holding, muiden kuin ehkä ammattikasvattajien käyttämänä, on kuitenkaan niin rauhassa tehtyä. Kun minä olen nähnyt sitä käytettävän se on ollut sellaista hampaat irvessä vääntämistä, että saatanan pentu nyt pysyt kyllä paikallaan ja rauhoitut. Sellainen ei kyllä mitään turvaa kenellekään tuo, alistuksen vain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mitä mieltä sä olet holding menetelmästä?

Holding menetelmässä ei ole tarkoitus satuttaa lasta, joten hyväksyn

Aika harvoin se holding, muiden kuin ehkä ammattikasvattajien käyttämänä, on kuitenkaan niin rauhassa tehtyä. Kun minä olen nähnyt sitä käytettävän se on ollut sellaista hampaat irvessä vääntämistä, että saatanan pentu nyt pysyt kyllä paikallaan ja rauhoitut. Sellainen ei kyllä mitään turvaa kenellekään tuo, alistuksen vain.

Mä olen joskus itse sitä kokeillu ja mulla ainakin maltti riitti, että pysyin rauhallisen
Totta kyllä varmasti tuo, et osa ei sitä "oikein" tee

Tarkoitushan ei olisi niinkään alistaa vaan rauhoittaa

Mutta aika viimeisenä konstina minä tuota pidän, omalle pojalle ei ole tarvinnu otetta käyttää
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nelivuotiaan äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Itse en usko rangaistuksiin, minun mielestä sääntöjä pitää noudattaa ilman uhkausta että mitä sitten tapahtuu jos kieltoa rikot. :whistle:
Mitä jos ei noudata ilman uhkauksia? Ihanko totta on sellaisia lapsia jotka uskoo heti kun sanotaan. Paljon olen nähnyt mutta en vielä sellaista lasta joka aina heti tottelee kun vaan sanotaan.

Ei ne välttämättä tottele kun huudan että siivoa huone, mutta kun menen lapsen luo, otan katsekontaktin ja sanon että rakas, nyt täytyy siivota huone, että saadaan meidän koti siistiksi, niin kyllä se aina perille menee. Ei se pahalla varmaan onnistukaan, mutta pyytämällä ja perustelemalla. Siis vielä, tilanne ei varmaan ole sama kymmenen vuoden päästä, palataan sitten asiaan :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mitä mieltä sä olet holding menetelmästä?

Holding menetelmässä ei ole tarkoitus satuttaa lasta, joten hyväksyn

Aika harvoin se holding, muiden kuin ehkä ammattikasvattajien käyttämänä, on kuitenkaan niin rauhassa tehtyä. Kun minä olen nähnyt sitä käytettävän se on ollut sellaista hampaat irvessä vääntämistä, että saatanan pentu nyt pysyt kyllä paikallaan ja rauhoitut. Sellainen ei kyllä mitään turvaa kenellekään tuo, alistuksen vain.

Holding alkuperäisessä merkityksessään on musta ok, jos tilanne vaatii sitä. Aika harvoin tilanne kuitenkaan todella vaatii holdingia, varsinkaan "normaalien" lasten kohdalla.

Tuollaista Kotilehmän kuvaamaa holdingia en alkuunkaan hyväksy. Muutenkin kaikessa kasvatuksessa olennaisinta on kasvattajan asenne. Alistava, halveksuva, manipuloiva tai vahingoittamaan pyrkivä käytös tai rangaistusmetodi on aina väärä. Rajat täytyy olla, mutta ne täytyy luoda rakkaudella ja kunnioituksella lasta kohtaan. Oikeasti hänen yksilöllisyyttään ajatellen, ei omaa mukavuudenhalua. Siksi vastustan myös väkivaltaa.
 
Minua tai miestäni ei ole ´pahoinpidelty´ lapsena. Ei luunappeja, ei tukistamista, ei huutoa, ei pahoja sanoja (esim "oletpa huono lapsi"). Ihan normiaikuisia meistä kasvoi.

Ikinä ei olla omille lapsille huudettu, eikä tukistettu tms.

Meillä ei ole jäähyjä, meillä ei sanota lapsille "EI/ÄLÄ" (jos sanot 14 kertaa "ei saa juosta sisällä" niin en usko sen auttavan). Meillä ei uhkailla, eikä kiristetä eikä meillä ole rangaistuksia.

Meillä keskustellaan ja sillä ollaan aina pärjätty - myös vieraiden lasten kanssa, kun olen ollut esim lastenhoitajana.

Eikä meillä lapset pompottele. Enkä minä/mies ole omassa lapsuudessa vanhempia pompotellut. Mun lapsuudenperheessä on 8 lasta ja vanhemmat pärjäsivät meidän kanssa loistavasti, vaikkei ns rajoja ollut.

Ikinä en ole kenenkään lapsen kanssa menettänyt hermoja. Aika moni ´villi´ lapsi tarvitsee vain syliä, rakkautta, kehumista ja kannustamista.

-------------

Kyllä mun mielestä vanhemmissa on silloin jotain vikaa jos pitää sortua tukistamiseen tai puhumaan lapselle rumia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Nelivuotiaan äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Itse en usko rangaistuksiin, minun mielestä sääntöjä pitää noudattaa ilman uhkausta että mitä sitten tapahtuu jos kieltoa rikot. :whistle:
Mitä jos ei noudata ilman uhkauksia? Ihanko totta on sellaisia lapsia jotka uskoo heti kun sanotaan. Paljon olen nähnyt mutta en vielä sellaista lasta joka aina heti tottelee kun vaan sanotaan.

Ei ne välttämättä tottele kun huudan että siivoa huone, mutta kun menen lapsen luo, otan katsekontaktin ja sanon että rakas, nyt täytyy siivota huone, että saadaan meidän koti siistiksi, niin kyllä se aina perille menee. Ei se pahalla varmaan onnistukaan, mutta pyytämällä ja perustelemalla. Siis vielä, tilanne ei varmaan ole sama kymmenen vuoden päästä, palataan sitten asiaan :whistle:

Mulla on varmaan sit harvinaisen kovapäinen tyttö kun ei usein mene viesti perille hyvällä eikä usein kyllä pahallakaan eli sillä huutamisella, riippuu tosin päivästä aika paljon. Se täytyy kyllä myöntää että olen huomannut että lapsi on usein vaikeampi silloin kun ite olen väsyneempi eli en varmaan jaksa olla niin kärsivällinen ja myötäelävä silloin.

Tuntuu vaan käsittämättömältä että jotkut osaa äidit saa lapset tottelemaan vaan kauniisti puhumalla. Enkä nyt Kotilehmä tarkoita henk.koht sua, mutta usein ne jotka sanomansa mukaan saa lapset tottelemaan sanomalla kauniisti niin antaakin niiden elää "vähän vapaammin" eli sitä sanomista ei tule niin paljon.


 
No nimenomaan. Paitsi itse sanoisin ehkä niin päin, että rajat on, mutta niitä ei väkivalloin tarvitse osoittaa silloin, kun luotetaan, että lapsi ymmärtää ne muutenkin. Lapsen moraalintunto pitää herättää eikä kasvattaa häntä pelkäämään lyöntejä.

Mun omat vanhemmat kyllä tukisti ja löi mua. Mutta koin sen aina hyvin loukkaavaksi, juuri siksi, että tajusin jo lapsena lyömisen olevan keinojen loppumista ja valta-aseman näyttöä. Tai turhautumisesta johtuvaa. Miksi vanhemmat saavat lyödä lastaan jos lapsi ei kerran saa lyödä vanhempiaan tai sisaruksiaan? Halveksin tapaa jo tuolloin. Ehkä siitä juontaa tämä vahva väkivallattomuuden periaatteeni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nelivuotiaan äiti:
Mulla on varmaan sit harvinaisen kovapäinen tyttö kun ei usein mene viesti perille hyvällä eikä usein kyllä pahallakaan eli sillä huutamisella, riippuu tosin päivästä aika paljon. Se täytyy kyllä myöntää että olen huomannut että lapsi on usein vaikeampi silloin kun ite olen väsyneempi eli en varmaan jaksa olla niin kärsivällinen ja myötäelävä silloin.

Tuntuu vaan käsittämättömältä että jotkut osaa äidit saa lapset tottelemaan vaan kauniisti puhumalla. Enkä nyt Kotilehmä tarkoita henk.koht sua, mutta usein ne jotka sanomansa mukaan saa lapset tottelemaan sanomalla kauniisti niin antaakin niiden elää "vähän vapaammin" eli sitä sanomista ei tule niin paljon.

Tai sitten tarvitsisitte joitain muita keinoja tai sopimuksia puheen lisäksi. Joidenkin lasten kanssa toimii mitä ihmeelisimmät kikat. Ja tosiaan tuo oma väsymyskin vaikuttaa asiaan. Kun siis täytyyhän lapset saada tottelemaan, mutta ei aina tekemään oman mielesi mukaan. He ovat omia yksilöitään ja kunnia sille.
 
Meilläkin tyttö kohta 4 vuotta eikä ole tarvittu häntä läpsiä, tukistaa tms., yleensä komentaminen on riittänyt ja keskustelu. Hänellä on myös ollut oikein pätevä pphoitaja, jonka sanaa on uskonut ja siellä oppinut paljon käytöstapoja muiden lasten kanssa. Kysyy täällä kotonakin joskus: Saako jo syödä ? ennenkuin alkaa syömään ja sanoo kiitos, vaikka ei me ole häneltä osattu tuollaisia edes vaatiakaan ! Joskus muistaa itse pestä kätensä ennen syöntiä, me ei muisteta aina sitäkään, joskus ei huvita pestä käsiä, niin sitten pyyhin niitä vähän märällä pyyhkeellä. Ei aina tule ruokapöytään kutsuttaessa, mutta tulee sitten kun haluaa ja syö mitä haluaa syödä. Ehkä me olemme sitten aika lepsuja vanhempia, mutta ei me jakseta pienistä asioista stressata. Tyttö kasvaa, on terve ja virkeä ja se on tärkeintä, aina oppii uusia juttuja !
 
Meillä on kaikki mennyt hienosti, kun olemme keskityneet siihen, että lapselle tulisi vahva itsetunto. Silloin hänen ei tarvitse pomotella muita tai kerjätä huomiota ikävillä tempuilla. Rakastamisella, kehuilla ja suukoilla olemme kasvattaneet itseensä uskovan ja muita kunnioittavan pienen ihmisen. Kyllä sen aikuisistakin huomaa, että kun itsetunto on kohdallaan, ei tarvitse koko ajan sählätä, koheltaa tai satuttaa muita ihmisiä.
 
Holding on toimiva konsti siinä vaiheessa, kun lapsella keittää pahasti yli ja on PAKKO saada peli poikki, ennen kuin kukaan satuttaa. Mutta itse ei saa olla kiihtynyt... Jos yhtään tuntuu, että oma hermo on koetuksella, ei voi lasta pidellä. Vaara, että homma menee painiksi tai voimienkoetukseksi on liian suuri. Tarkoitushan on antaa lapselle turvallinen syli, jossa kiukun saa päästää ulos ilman, että kukaan vahingoittuu.

Rajat on oltava, niissä on pysyttävä, säännöt tehtävä selviksi ja uudet säännöt käytävä yhdessä läpi. Positiivinen palaute toimii negatiivista paremmin. Jäähy ei ole rangaistus, vaan katko, jonka aikana rauhoitutaan ja mietitään, miten olisi seuraavaksi toimittava.

Muistutus, varoitus ja keskustelu/jäähy ja tarvittaessa kunnolliset perustelut vievät kyllä aikaa, mutta toimivat. Lapsikin on ihminen ja haluaa toimia oikein, kunhan vain saa mahdollisuuden siihen. Omia vaatimuksiaan ja tapoja opastaa ja neuvoa, kannattaa toisinaan tarkastella ja päivittää.
 
Lapsena sain paljon tukkapöllyä, remmiä, arestia, luunappeja, lyömisiä, hakkaamista, suun pesua saippualla, huutoa, vähättelyä, että päätin ettei omien lasten tarvitse ikinä kokea sellaista. Olen tullut aina toimeen keskustelemalla ja ohjaamalla lapsia oikeaan suuntaan. Lapsilla on nukkumaanmeno ajat, myös teineillä. Rajoja on, mutta rakkaudella laitetut.
 

Yhteistyössä