Heevetin heevetti, ajatelkaa nyt mun puolesta.

[NeitiNasu]

Tiedättekö, meillä oli ihan karsea riita eilen. Tai siis karsea sen mittapuun mukaan, kun mä vertaan tätä ja meidän entisiä yhteenottoja, joita ei juuri ole mainittavia ollut. Ja nyt mä täällä ihan yksin ajatuksineni pähkin, kun en saa kellekään sanottua mitään ääneen, en yhtään mitään.
Mies oli aiemmin päivällä sanonut ettei aio hoitaa jotain tiettyä asiaa mun mielestä melko naurettavasta syystä, mutta en sitä siinä sitten kyseenalaistanut (nyt ei ole siis kyse mistään kotitöistä, vaan ihan oikeasta virallisesta Asiasta) vaan ryhdyin sitten tuumasta toimeen järjestääkseni tilanteen itse, kun miehestä se tuntui inhottavalta hoitaa. Kun mä olin jo järjestänyt ja sopinut ja hoitanut, mies ilmoittikin että hänkin oli sopinut, luonnollisesti ihan eritavalla mikä oli mun kanssa sovittu ennen sitä. Mulla kiehui, mutta mä kokosin itseni ja sitten melko tyynesti (tai olosuhteisiin nähden) ilmoitin että en oikeen pidä siitä, että ensin sanotaan ettei aiota hoitaa, ja kun mä sitten otan asiakseni, mun varpaille tullaan hyppimään. Melkolailla näillä sanoilla. Arvatkaa mitä teki mies? Huusi (no ei se huuda, mutta korotti ääntään) v*ttu, ja paiskasi sellasen lasten pienen puisen jakkaran pitkin lattioita: toki siinä ei ketään istunut eikä ketään sattunut, paitsi mua henkisesti. Mä olen ollut ihan totaaliressissä koko eilisillan, yön ja tämän päivän, mutta tajuan itsekin että en osaa oikeen suhteuttaa tätä asiaa, jokainen joka on vuosia jo mun juttuja lukenut tajuaa kyllä miksi. Ylireagoinko mä? Vai en? Mitä mun pitäisi ajatella.
H*lvetti minkä teki.

 

[kangasajuruoho]

Mäkin paiskon tavaroita suutuspäissäni. :ashamed:

En mä kyllä ketään satuttaisi.

 

[illuusia]

Mä tiedän tuon tunteen. Se muuten jää kalvamaan kun ensimmäistä kertaa näkee oman viilipyttynsä kunnolla räjähtävän.. Tulee semmoinen, ehkä vähän epätodellinen olo.
No, meillä sellainen on tapahtunut kunnolla kerran ja pähkäilin sen niin että miehellä on oikeus suuttua, siinä missä mullakin, se vaan suuttuu erilailla ja se vähän järkytti mua. Siinä se.
Meillä kärsi lamppu..

 

[NeitiNasu]

Voi hitto kun mä en pysty tätä järkeilemään...

Tällä hetkellä mä olen ihan satavarma, että seuraava minkä se paiskoo menemään olen minä itse. Tää on ihan tolkutonta.

 

[Loka]

Meillä on ukkeli suutuspäissään nykässy aamulla boxerit jalkaan ja kuinkas kävikään, ne repes :ashamed: :kieh: Ja lensi sen jälkeen seinään
Sillon kyllä pelästyin kun niin rauhallinen mies sillai räjähti, mitättömästä asiasta, ja siitä keskusteltiin pitkään.
Mutta mutta , ajattelen että kai sitä jokainen saa suuttua. Jos ukkeli hermostuksissaan paiskoo tavaroita niin parempi se kuin että paiskoo mua :ashamed:
Tätä ei kuitenkaan tapahdu lasten nähden koskaan. !!

 

[Loka]

Voi hitto kun mä en pysty tätä järkeilemään...

Tällä hetkellä mä olen ihan satavarma, että seuraava minkä se paiskoo menemään olen minä itse. Tää on ihan tolkutonta.

Ootteko puhunu asiasta ? Ootko kertonu että pelkäät mitä seuraavaks tapahtuu ?
Just noista nimittäin puhuttiin sillon pitkään ukkelin kanssa, ja jos tarve vaatii ( eli minun mielikuvitukseni kehittelee taas jotain kauheaa ) niin keskustellaan siitä edelleenkin.

 

[illuusia]

Voi hitto kun mä en pysty tätä järkeilemään...

Tällä hetkellä mä olen ihan satavarma, että seuraava minkä se paiskoo menemään olen minä itse. Tää on ihan tolkutonta.

Sinuna kertoisin tuon tunteen miehelle?

 

[Lentokala]

Mä saatan paiskoa tavaroita myös suuttuessani mutta ei se oo hyvä juttu.
Vaikkei ketään tarkoita satuttaakaan niin vahingossa voi osua ( on joskus osunutkin )

Nyt juttelet miehes kanssa kunnolla tuon asian, kerrot miltä susta tuntuu ja miksi.
Eikö miehes kuitenkin tiedä millainen sun ja exän suhde oli?
Selvittäkää asia heti ettei se jää vaivaamaan!!

 

[Fleur de la Cour]

Minusta tuo ei kuulostanut yhtään pahalta, mutten nyt muista sun taustoja niin tarkasti että tietäisin mitä tunnet nyt tällä hetkellä? Ehkä teidän parisuhteessa pitäisi puhua enemmän ja sopia tiettyjä sääntöjä siihen mitä tapahtuu jos joudutaan konfliktiin jonkun asian hoitamisen suhteen..

 

[NeitiNasu]

Jos ukkeli hermostuksissaan paiskoo tavaroita niin parempi se kuin että paiskoo mua :ashamed:

Ehkä mun ongelmani onkin se että mä yhdistän nämä kaksi väistämättä toisiinsa: jos lentää tavarat, mä olen ihan varma että seuraavaksi myös mä.

Olin niin järkyttynyt että olin jo heittämässä sitä pihalle: ilmoitin että meidän liitto päätty tähän ja olin oikeasti ihan valmis laittamaan paperit vetämään, vasta siinä vaiheessa tulin järkiini kun mies sai paniikkikohtauksen, keskellä yötä tossa sängyn reunalla kun itki ja rukoile että antaisin vielä mahdollisuuden.
Mä olen kyllä sekaisin.

 

[Piipi]

Jostain syystä mä olen sitämieltä että kun tavarat alkaa hajoomaan tai paikat, niin silloin mennään jo vaarallisilla vesillä. Tiedän mistä puhun. Toisaalta se ei tarkoita että jos hajottaa tavaraa hakkaa tai mäiskii myös ihmistä, mutta tietty se ekalla kerralla hirvittää... parasta olis yrittää puhua asia selväksi pikimmiten ja koittaa sovitella. =)

 

[NeitiNasu]

Mä luulen että mies pelästy ihan tosissaan sitä mun eropimahtelua, ett kaiken järjen mukaan muistaisi ensi kerralla, mihin kannattaa ryhtyä ja mihin ei. Mä en tiedä olenko mä enemmän nyt loukkaantunut jo siitä, että käyttäytyy noin vaikka tietää mun taustan paremmin kuin kukaan, vai pelkäänkö mä oikeasti että se kävisi mun kimppuuni? Tää on yhtä sekasotkua, en saa mitään tolkkua ajatuksistani.
Ja taas, onko mulla oikeutta vaatia sitä hillitsemään itseään sen takia, että mä tuntisin oloni turvallisemmaksi, siis olettaen että jos nyt tavaroiden heittelyssä vaan pysyttäisiin? Me ollaan tehty paljon töitä kyllä, että mä kokisin olevani turvassa sen kanssa: alkuun olin ihan hermoraunio. Eikä musta juuri nyt tunnu siltä ehkä että tää maailma tähän kaatuu, toisaalta tunnin päästä jo voi taas tuntua, tää on heitellyt koko päivän...

 

[vieras]

Sinun kertomuksiasi monta vuotta lukeneena, ymmärrän hyvin reaktiosi. Se on normaali tilanteeseen nähden. Mutta toisin kuin nyt ajattelet, ei ole kuitenkaan tavaroiden paiskominen suoraan suhteessa ihmisen paiskomiseen. Hyvin moni suutuspäissään käyttää fyysistä voimaa, jotta henkinen paine purkautuu. Kuten nyt ovien paiskominen monille tuttua.

Teillä on tuore suhde kuitenkin (luen siis vielä muutaman vuoden suhteen tuoreeksi), joten voisiko olla, että mies ei kertakaikkiaan ole osannut riidellä aikaisemmin niin, että on saanut kaiken sanottua, vaan on jäänyt aina jokin kalvamaan ja se purkautui näin sitten radikaalisti. Eli tilanne meni yli, sen takia, että se on niin monesti jäänyt alitse sen miehesi normaalin riitatilanteen?
Miehesi melko varmasti tietäen sinun taustasi, reaktiosi huomattuaan on punninnut omaa käytöstään. Tähän ei ole muuta ratkaisua sinulle, kuin jutella miehesi kanssa, sen jälkeen joko sinä voit luottaa mieheesi, ettei hänellä ole tarkoitus sinuun käydä fyysisesti käsiksi tai sitten et voi luottaa.

Oletko sinä käynyt ikinä juttelemassa psykologin kanssa noista henkisistä haavoista joita kannat, näyttävät nimittäin olevan melko syvällä, jotta ne paranisi itsekseen?

 

[vicy]

Suhtautappas ny vähän... Oot tainnu lukea vähän liikaa näitä palstan juttuja ynnä muita uutisia.
Väitän että 95% ihmisistä heittää suuttuessaan jotain edes kerran elämässään eikä silti koskaan ketään satuta!!!

 

[vieras]

Suhtautappas ny vähän... Oot tainnu lukea vähän liikaa näitä palstan juttuja ynnä muita uutisia.
Väitän että 95% ihmisistä heittää suuttuessaan jotain edes kerran elämässään eikä silti koskaan ketään satuta!!!

Kyseessä taitaa silti olla jotain muuta takana, kuin palstalla luetut jutut.

 

[NeitiNasu]

Oletko sinä käynyt ikinä juttelemassa psykologin kanssa noista henkisistä haavoista joita kannat, näyttävät nimittäin olevan melko syvällä, jotta ne paranisi itsekseen?

Oon mä käynyt, mehän käytiin ensin yhdessä exän kanssa, ja jatkoin itsekseni sitten vielä myöhemmin, kun tuntui etten pääse yli enkä ympäri. Nyt ei enää ole pitkään aikaa ollut mitään ongelmia, siis oon ihan voinut elää asian kanssa, ennenkö nyt tää tilanne laukas taas tälläisen ihme reaktion sitten.
Mä en hankilökohtaisesti usko että kukaan psykologi voisi enää tässä asiassa auttaa: mä olen hoidattanut niissä penkeissä jo kaiken, mitä on matkan varrelle sattunut. Oon istunut elämästäni kaksi vuotta useamman kerran viikossa jonkun ammattiauttajan juttusilla. Pakko olisi jokin itsehoitokeino keksiä, tai mä saisin aina vaan palata sinne ammattiauttajan penkille, millon missäkin tilanteessa. Ja ainakun se tuntuisi selvältä, pitäisi toista asiaa jo puimaan mennä. Ja jotenkin, kun oon koko päivän pystynyt kuitenkin ihan mukavaan eloon tässä: käytiin koiralenkillä lasten kanssa, oli kavereita kylässä jne, en oo siis mitenkään masentunut ollut enkä sellaista. Välillä vaan tulee mieleeni...

 

[Lentokala]

.
Ja taas, onko mulla oikeutta vaatia sitä hillitsemään itseään sen takia, että mä tuntisin oloni turvallisemmaksi, siis olettaen että jos nyt tavaroiden heittelyssä vaan pysyttäisiin? Me ollaan tehty paljon töitä kyllä, että mä kokisin olevani turvassa sen kanssa: alkuun olin ihan hermoraunio. ..

Mun mielestä on oikeus vaatia.
Kaikilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi omassa kodissaan. Menköön pihalle heittelemään jos on tarvis ja se helpottaa.

Ja kyllä miehen luulis ymmärtävä sun vaatimuksen, historias tuntien.

Älkää nyt heittäkö hyvää työtä hukkaan vaan puhukaa tää asia selväksi. Ei se mikään ylitsepääsemätön juttu ole.

 

[tiinu]

Jostain syystä mä olen sitämieltä että kun tavarat alkaa hajoomaan tai paikat, niin silloin mennään jo vaarallisilla vesillä. Tiedän mistä puhun. Toisaalta se ei tarkoita että jos hajottaa tavaraa hakkaa tai mäiskii myös ihmistä, mutta tietty se ekalla kerralla hirvittää... parasta olis yrittää puhua asia selväksi pikimmiten ja koittaa sovitella. =)

Periaatteessa olen samaa mieltä. Muistan tapaukset, jotka olet kertonut edellisestä väkivaltaisesta suhteestasi ja on ihan täysin ymmärrettävää, että se sama pelko sieltä nostaa päätään välittömästi, kun joutuu kokemaan uhkaavan tilanteen puolison taholta. Mutta NeitiNasu, tunnetko sinä miestäsi? Siis, tarkoitan tällä sitä, että onko pelkosi aiheellista? Te muistaakseni olette varsin tuore pari, joten sillä kysyn, että tunnetko oikeasti siippasi?

Jos hän säihkäti erouhittelulla, niin luuletko, että se säikäytys vie läpi teidän yhteiselonne vuosia vuosia vuosia ja vielä kerran vuosia niin, että se todella jäi vain tuohon kertaan? Vai luuletko, että miehesi tunteenpurkaus nimenomaan helpottaa häntä, kun hän käsittelee tavaroita vähän rajummalla otteella? Toisaalta, jos se näin on, mitä siitä seuraa kun hän joutuu negatiiviset tunteensa patouttamaan, kun ei uskalla niitä sinun seurassasi näyttää niin kuin haluaa (enkä todellakaan tarkoita ihmiseen käsiksi käymistä!). Lasten läsnäollessa tuskin tavaroiden hajoittaminen ja paiskominen on kovin suotavaa.

 

[Tallu -]

Ja taas, onko mulla oikeutta vaatia sitä hillitsemään itseään sen takia, että mä tuntisin oloni turvallisemmaksi, siis olettaen että jos nyt tavaroiden heittelyssä vaan pysyttäisiin?

On sulla oikeus. Ja miehelläsi on velvollisuus miettiä, että mihin ensi kerralla raivonsa purkaa, koska johonkinhan se on ruumiillisesti purettava, jos pahasti raivostuu. Itse poljen jalkaa, eli se sattuu vain mua itseäni kantapäähän. Mä voisin ehdottaa, että esim. kymmenen etunojapunnerrusta vie jo pahimman raivon pois.

Ja se, että paiskoo tavaroita, ei tarkoita, että kävisi käsiksi toiseen. Siitä on omassa lähipiirissäni parikin esimerkkiä.

 

[Loka]

Jos ukkeli hermostuksissaan paiskoo tavaroita niin parempi se kuin että paiskoo mua :ashamed:

Ehkä mun ongelmani onkin se että mä yhdistän nämä kaksi väistämättä toisiinsa: jos lentää tavarat, mä olen ihan varma että seuraavaksi myös mä.

Olin niin järkyttynyt että olin jo heittämässä sitä pihalle: ilmoitin että meidän liitto päätty tähän ja olin oikeasti ihan valmis laittamaan paperit vetämään, vasta siinä vaiheessa tulin järkiini kun mies sai paniikkikohtauksen, keskellä yötä tossa sängyn reunalla kun itki ja rukoile että antaisin vielä mahdollisuuden.
Mä olen kyllä sekaisin.

Minä myös sanoin silloin miehelleni että lähden aivan varmasti kävelemään jos tätä jatkuu. Myöhemminkin on paiskonut tavaroita, likan housut joskus ( ei likan nähden/kuullen ) ja lautasenkin tiskipöydälle ( ei tosin hajonnut ). Mutta siitä on oikeasti aikaa, pian kolme vuotta kun on viimeeksi niin kovin suutahtanu. Eli ilmeisesti se tietä siitä etten siedä tuollasta on menny tosissaan tuon puupään jakeluun.
Meillä tuohon käytökseen on kuitenkin liittynyt joskus jopa fyysistä, ei lyömistä! eikä mitään sellasta , hmmm, oikeastaan ei sellasta mikä tekis suoraan kipeää mutta fyysistä kuitenkin ja se liittyi ihan mein yhdessä elämisen/asumisen alkuaikoihin ja SUORAAN MUSTASUKKASUUTEEN. ( Ja tää mustasukkasuuskohtaus tuli siis ihan vaan siitä että ystäväni kanssa KATSELIN ikkunasta naapurin pihalle missä miehet ilman paitaa grillaili. ) Eli sekin oli mitätön aihe. Mutta niin kuitenkin kävi. Siksi ehkä vähän pelkäänkin noita reaktioita, ja sitäkin että suututan miehen.
:ashamed:
Mutta puhukaa ! Kerrot että et voi ymmärtää miksi mies toimi niin vaikka tietää taustasi. Ja koitat saada hänet vakuuttamaan itsellesi ettei sinulle tekisi ikinä mitään pahaa.
:hug:

 

[NeitiNasu]

Noniin, äskeinen mun teksti katosi jonnekin bittiavaruuteen, kiitos vaan kovasti... |O

Niin, yritin kirjoittaa että tässä tämän päivän aikana, kun kaikki on tässä lasten kanssa suht mukavasti ollut kuitenkin, olen tullut kyllä ajatelleeksi sitäkin, että noinkohan mä oikeasti olisin ollut valmis ottamaan sen riskin että olisin eronnut nyt, löytänyt miehekseni jonkun ihan täys mulkvistin jota en edes rakastaisi, kun tarjolla on tuokin kuitenkin ja tämä meidän yhteinen perhe ja koti ja kaikki? Tälleen "päivänvalossa" epäilen.
Mies ei ole ikinä pahalla muhun koskenut, ei koskaan. Saattaa se ottaa kiinni riitatilanteissa, lujastikin, mutta se tekee sen siksi että päästäisiin taas keskustelutasolle ja loppuisi typerä väittely, kun muistetaan halata välillä. Mä en voi kuvitella sen ikinä tekevän mulle mitään. Silti oon tällänen.
Meen laittaan vähän kämppää kuntoon nyt että saan jotain tekemistä mutta palaan tänne vielä tässä ennenkö mies kotiutuu, lueskelemaan. Teiltä saa paljon ajateltavaa.