Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:Kyllä minä varmastikin olen muuttunut ihmisenä. Olin hyvin, hyvin suvaitsevainen nuorena sen suhteen, että jos joku halusi ajatella jotakin niin minusta sen piti antaa ajatella, oli se ajatus mikä tahansa. Elimme hyvin erillisiä elämiä parisuhteestamme huolimatta ensin ihan suhteen alussa, asuimmekin eri paikkakunnilla ja näimme toisiamme vain viikonloppuisin ja se sopi minulle kauhean hyvin. Vaikka minä olin sitä mieltä sitten kuitenkin, että parisuhten pitää edetä johonkin päämäärään kuten avioliittoon ja perheeseen niin mies oli halukkaampi olemaan fyysisesti yhdessä. Eli eihän toisen sovinistisuus niin kauheasti häiritse jos pääset 'pakoon' sitä aina silloin tällöin. Nyttemmin sitä on vuodet sen kun huristelleet ohi ja tässä me yhdessä ollaan hyvin tiiviisti ja ne omat kuviot alkaa hiipua ja jos toisella jotakin omaa kuviota on niin lopun edestä ne häiritsee toista. Ehkä tuo toisen sovinistisuuden huomaaminen on vain sellainen pelottava ajatus, että jos minä en sitä jatkossa kestäkään sit kun vielä enemmän täällä yhdessä oleskellaan, vaikkei se aiemmin olekaan niin häirinnyt.
Ymmärrän mitä tarkoitat.