Nyt ei saa sit käsittää väärin.. (parisuhdeasiaa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Kyllä minä varmastikin olen muuttunut ihmisenä. Olin hyvin, hyvin suvaitsevainen nuorena sen suhteen, että jos joku halusi ajatella jotakin niin minusta sen piti antaa ajatella, oli se ajatus mikä tahansa. Elimme hyvin erillisiä elämiä parisuhteestamme huolimatta ensin ihan suhteen alussa, asuimmekin eri paikkakunnilla ja näimme toisiamme vain viikonloppuisin ja se sopi minulle kauhean hyvin. Vaikka minä olin sitä mieltä sitten kuitenkin, että parisuhten pitää edetä johonkin päämäärään kuten avioliittoon ja perheeseen niin mies oli halukkaampi olemaan fyysisesti yhdessä. Eli eihän toisen sovinistisuus niin kauheasti häiritse jos pääset 'pakoon' sitä aina silloin tällöin. Nyttemmin sitä on vuodet sen kun huristelleet ohi ja tässä me yhdessä ollaan hyvin tiiviisti ja ne omat kuviot alkaa hiipua ja jos toisella jotakin omaa kuviota on niin lopun edestä ne häiritsee toista. Ehkä tuo toisen sovinistisuuden huomaaminen on vain sellainen pelottava ajatus, että jos minä en sitä jatkossa kestäkään sit kun vielä enemmän täällä yhdessä oleskellaan, vaikkei se aiemmin olekaan niin häirinnyt.

Ymmärrän mitä tarkoitat.

 
Nii-ih.

Kummasti vaan ne ei kivat piirteet alkavat korostua, kun aika kuluu.

Mutta mä voin sanoa, että jos toi omani olisi kaikin puolin täydellinen, ei se taitaisi kanssani olla.

Mussa ainakin on vikoja roppakaupalla. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
njoo, minä joskus huomasin että esitin miehelle jutut aina niin että tvallaan heti oletin et se toimii oman mielensä mukaan. sit opin esittämään asiat niin et sillä oli vaihtoehtoja mitä se sanoo tai tekee, siis etten minä esittänyt asiaa jo valmiiks että näinhän sä kuitenkin teet...en osaa selittää, mut mulle se tapa oli tullut just siitä kun tuntui et toi ukko vaan ajattelee itseään, ja yritin väen väkisin jollain keinolla "herättää" sen, noh, tapa oli totaalisen väärä.nyt kaikki ok, eikä mies tunnu enää yhtään sen itsekkäämmälle kuin minäkään.

Mulla on ollut nuorempana tapana todeta aina, että tee vaan jos niin haluat ja jos aikuinen ihminen noin haluaa niin siitä vaan. Mua ei sellanen nuorempana koskaan häirinnyt kun itsekin tein asioita joita koin tärkeiksi. Nykyään mua häiritsee ne, mutten pääse kuviosta irti kun tuo toinen ei ole varmaankaan huomannut että mua häiritsee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Nii-ih.

Kummasti vaan ne ei kivat piirteet alkavat korostua, kun aika kuluu.

Mutta mä voin sanoa, että jos toi omani olisi kaikin puolin täydellinen, ei se taitaisi kanssani olla.

Mussa ainakin on vikoja roppakaupalla. :D

Mut ajatus siitä, että jospa se tahto loppuu?? Siis kuntahtoa löytyy molemmilta, ajatus on ollut sellainen, että teetpä mitä tahansa niin minä kestän ja rinnalla seison, mutta mitäs sinne toiseen vaakakuppiin kuuluis kasata että pysyis tasapaino kun se kestämisen vaakakuppi alkaa liikaa jo painaa?
 
Ei sen tahtomisen pitäis tulla liian raskaaksi, jos molemmat tahtoo yhtä paljon. koska se tahtominen tarkottaa sitä, että toisen takia on valmis muuttumaan ihmisenä ja ottamaan toista huomioon. Silloin se tahtominen kääntyy raskaaksi, kun ainoastaan toinen vaan antaa periksi ja toinen on vain sellainen, kuin itse tahtoo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ei sen tahtomisen pitäis tulla liian raskaaksi, jos molemmat tahtoo yhtä paljon. koska se tahtominen tarkottaa sitä, että toisen takia on valmis muuttumaan ihmisenä ja ottamaan toista huomioon. Silloin se tahtominen kääntyy raskaaksi, kun ainoastaan toinen vaan antaa periksi ja toinen on vain sellainen, kuin itse tahtoo.


Muuttumaan?

Auts. Ei hyvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ei sen tahtomisen pitäis tulla liian raskaaksi, jos molemmat tahtoo yhtä paljon. koska se tahtominen tarkottaa sitä, että toisen takia on valmis muuttumaan ihmisenä ja ottamaan toista huomioon. Silloin se tahtominen kääntyy raskaaksi, kun ainoastaan toinen vaan antaa periksi ja toinen on vain sellainen, kuin itse tahtoo.


Muuttumaan?

Auts. Ei hyvä.

Kyllä joissain asioissa pitää olla valmis muuttumaan. Esim. mun on pitänyt opetella se, että en nalkuta joka asiasta, ei mun kanssa voi muuten kukaan elää. Ja miehen on pitänyt opetella, ettei se ala huutamaan joka asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ei sen tahtomisen pitäis tulla liian raskaaksi, jos molemmat tahtoo yhtä paljon. koska se tahtominen tarkottaa sitä, että toisen takia on valmis muuttumaan ihmisenä ja ottamaan toista huomioon. Silloin se tahtominen kääntyy raskaaksi, kun ainoastaan toinen vaan antaa periksi ja toinen on vain sellainen, kuin itse tahtoo.


Muuttumaan?

Auts. Ei hyvä.

Jos on sovinisti, niin eikö silloin pidä muuttua? tai jos on vaikka väkivaltainen, eikö silloin pidä muuttua? :o Ettekö te ihmiset koskaan mieti, missä asiassa olisi parantamisen varaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Jos on sovinisti, niin eikö silloin pidä muuttua? tai jos on vaikka väkivaltainen, eikö silloin pidä muuttua? :o Ettekö te ihmiset koskaan mieti, missä asiassa olisi parantamisen varaa?
Minä en oikein tiedä, miten ihminen voisi lakata olemasta jotain mitä on. Käytöstään voi ja monesti pitääkin pystyä muuttumaan, mutta esim sovinismi tuntuu kumpuavan ihmisestä jostain niin syvältä, että en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi lakannut olemasta sovinisti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Jos on sovinisti, niin eikö silloin pidä muuttua? tai jos on vaikka väkivaltainen, eikö silloin pidä muuttua? :o Ettekö te ihmiset koskaan mieti, missä asiassa olisi parantamisen varaa?
Minä en oikein tiedä, miten ihminen voisi lakata olemasta jotain mitä on. Käytöstään voi ja monesti pitääkin pystyä muuttumaan, mutta esim sovinismi tuntuu kumpuavan ihmisestä jostain niin syvältä, että en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi lakannut olemasta sovinisti.

Olet siis sitä mieltä, että ihmisen asenteet eivät muutu? Minulla ainakin on muuttuneet monet asenteet, jotka olen nähnyt vääriksi esimerkiksi keskustelun kautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Olet siis sitä mieltä, että ihmisen asenteet eivät muutu? Minulla ainakin on muuttuneet monet asenteet, jotka olen nähnyt vääriksi esimerkiksi keskustelun kautta.

En minä oikeastaan sitäkään tarkoita. Ehkä just tuo sovinismi on minusta niin kamalan ällö ominaisuus ihmisessä, että olen siihen kiinnittänyt huomiota ja päin vastoin tuntuu, että ihminen vaan muuttuu sovinistisemmaksi vanhemmiten, jos on sitä nuorempanakin ollut. Kyllä minä uskon, että ihminen voi muuttua, itse asioita ajateltuaan ja uutta koettuaan, mielelläni näkisin sovinistinkin hylkäävän ne ajatuksensa, mutta sitä en ole vielä nähnyt.
 
Itseasiassa mua ahdistaa sellanen, et väitetään, et ihminen ei muutu. Se on toivotonta. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Voi esimerkiksi oppia ajattelemaan toisia. Voi oppia kunnioittamaan toisia. Asenteet voi ja usein pitää muuttaa. Vai elättekö te muuttumattomana vaan hamaan loppuun saakka? Eikö silloin vaan toista sanoja virheitä koko ajan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Itseasiassa mua ahdistaa sellanen, et väitetään, et ihminen ei muutu. Se on toivotonta. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Voi esimerkiksi oppia ajattelemaan toisia. Voi oppia kunnioittamaan toisia. Asenteet voi ja usein pitää muuttaa. Vai elättekö te muuttumattomana vaan hamaan loppuun saakka? Eikö silloin vaan toista sanoja virheitä koko ajan?

Mä olen ihan samaa mieltä. Kyllä mun elämä olisi tosi onnetonta, jos ei voisi kokemuksista oppia ja alkaa ymmärtää sellaisia asioita, joita ei ennen ole ymmärtänyt. Ja että jos huomaa, että joku käyttäytymistapa ei toimi (nalkuttamalla mies ei tee kotitöitä) ja joku toinen tapa toimii, niin miksi ei voisi tehdä silleen, mikä toimii?? Miksi pitäisi niin kovasti pitää kiinni piintyneistä tavoista, että ei koskaan saisi elämään uutta onnea? Miksi pitäisi aina lyödä päätä seinään samojen asioiden kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Itseasiassa mua ahdistaa sellanen, et väitetään, et ihminen ei muutu. Se on toivotonta. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Voi esimerkiksi oppia ajattelemaan toisia. Voi oppia kunnioittamaan toisia. Asenteet voi ja usein pitää muuttaa. Vai elättekö te muuttumattomana vaan hamaan loppuun saakka? Eikö silloin vaan toista sanoja virheitä koko ajan?


Tottakai sitä muuttuu.

Mutta eri asia on muuttua kokemansa kautta kuin toisen "vaatimuksesta".



 
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Itseasiassa mua ahdistaa sellanen, et väitetään, et ihminen ei muutu. Se on toivotonta. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Voi esimerkiksi oppia ajattelemaan toisia. Voi oppia kunnioittamaan toisia. Asenteet voi ja usein pitää muuttaa. Vai elättekö te muuttumattomana vaan hamaan loppuun saakka? Eikö silloin vaan toista sanoja virheitä koko ajan?


Tottakai sitä muuttuu.

Mutta eri asia on muuttua kokemansa kautta kuin toisen "vaatimuksesta".
Mähän sanoin, että TAHTOMINEN käy raskaaksi, jos vain toinen tahtoo. Muuttua ei voi, kuin jos sitä itse tahtoo.
 
Mä oon ainakin omasta parisuhteestani huomannut että se ei oikeestaan koskaan oo ihan tasaista. Välillä menee heikommin ja silloin miehen huonot puolet huutaa olemassaoloaan ja välillä menee todella hyvin ja silloin ei miehen huonoista puolista ole tietoakaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Itseasiassa mua ahdistaa sellanen, et väitetään, et ihminen ei muutu. Se on toivotonta. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Voi esimerkiksi oppia ajattelemaan toisia. Voi oppia kunnioittamaan toisia. Asenteet voi ja usein pitää muuttaa. Vai elättekö te muuttumattomana vaan hamaan loppuun saakka? Eikö silloin vaan toista sanoja virheitä koko ajan?

Tottakai sitä muuttuu.

Mutta eri asia on muuttua kokemansa kautta kuin toisen "vaatimuksesta".

Ai mä taisin tajuta sun kommentit ihan pieleen, kangasajuruoho. Toisen toiveiden täyttäminen on kyllä ihan toivoton yritys. Ne toiveet kun ei koskaan täyty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ti Anna:
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Itseasiassa mua ahdistaa sellanen, et väitetään, et ihminen ei muutu. Se on toivotonta. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Voi esimerkiksi oppia ajattelemaan toisia. Voi oppia kunnioittamaan toisia. Asenteet voi ja usein pitää muuttaa. Vai elättekö te muuttumattomana vaan hamaan loppuun saakka? Eikö silloin vaan toista sanoja virheitä koko ajan?

Tottakai sitä muuttuu.

Mutta eri asia on muuttua kokemansa kautta kuin toisen "vaatimuksesta".

Ai mä taisin tajuta sun kommentit ihan pieleen, kangasajuruoho. Toisen toiveiden täyttäminen on kyllä ihan toivoton yritys. Ne toiveet kun ei koskaan täyty.


Ei välttämättä noinkaan. Täyttyväthän ne, helpostikin. Mutta sitten, kun muuttunut kokee saaneensa vastineeksi jotain huonoa, mitä ei ansainnut, alkaa miettiä, oliko muutos kaiken arvoista.

Ja sitten tulee tälläiseksi.
Vittuuntuneeksi ja kyllästyneeksi ja ymmärtämättömäksi ja kertakaikkisen muutosvastaiseksi.


 
Mää tarkotin, et molemmat haluais muuttua sen toisen vuoksi, ainakin asenteiltaan. Nimenomaan just ei silleen, et toinen antaa antaa ja antaa ja on lopuksi tyhjä nahka, kun toinen aina vaan saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ei sen tahtomisen pitäis tulla liian raskaaksi, jos molemmat tahtoo yhtä paljon. koska se tahtominen tarkottaa sitä, että toisen takia on valmis muuttumaan ihmisenä ja ottamaan toista huomioon. Silloin se tahtominen kääntyy raskaaksi, kun ainoastaan toinen vaan antaa periksi ja toinen on vain sellainen, kuin itse tahtoo.

voin sydämestäni allekirjottaa tämän!

:/
 

Similar threads

Yhteistyössä