Hedonismista

[Miesnäkökulma]

Hedonismi on kai määritelty ideologiaksi tai elämänasenteeksi, jossa toiminnan sekä motiivi että päämäärä on nautinnon maksimointi.

Jossakin määrin hedonisteja kai olemme kaikki. Tuskin on ihmistä, joka etsisi kärsimystä sen itsensä vuoksi. Omasta kivustaan tai alennuksestaan nauttiva masokisti tuntee perverssillä tavalla mielihyvää, ja tuo mielihyvä motivoi hänen elämäntapansa. Sadisti saa taas puolestaan tavoittelemansa mielihyvän tuottamalla tuskaa.

Kuitenkin on olemassa mielestäni tervettä nautintoa ja sen vastakohtana sairaalloista mielihyvän tavoittelua. Edelliselle on mielestäni tyypillistä, että saamme sen joko tyydyttämällä jotakin joko fyysisen tai henkisen olemuksemme perimmäistä vaadetta ja tarvetta tai saamme sen ikään kuin pyytämättä, lahjana tai armona. Sen sijaan kaikkeen nautintoon, jota tietoisesti etsimme, liittyy turmeluksen ja perversion siemen.

Elämäni intensiivisimmät fyysiset nautinnot olen kokenut tiettyjen fyysisten/henkisten rasitusten ja stressien lauetessa. Raskaan ruumiillisen työn synnyttämä nälkä on tunnetusti paras mauste, ja parhaat hetket ruokapöydässä olen koknut istuessani siihen tosi nälkäisenä. Silloin ei ole ollut edes niin suurta väliä, mitä siinä pöydässä on ollut tarjolla. Elämäni suloisin, puhtaasti fyysinen kokemus on muisto sotaväkiajalta, jolloin olin erään harjoituksen aikana joutunut valvomaan yhtäjaksoisesti lähes kolme vuorokautta yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Kun sen jälkeen oli saanut lämpimän ruoan, saunan ja päässyt kasarmille oikeaan vuoteeseen lakanoiden väliin, niin ne muutamat häipyvän tietoisuuden hetket ennen nukahtamista olivat niin sanoin kuvaamattoman ihania, ettei niitä riitä kuvaamaan mikään runo.

Jotain vastaavaa olen päässyt kokemaan myöhemminkin. Kun kovan ponnistuksen tuloksena on syntynyt vaikkapa julkaisu, raportti tai opinnäyte, niin se rentoutumisen ja relaksaation tunne on jotakin ihmeellistä.

Jotkut syvät kokemukset taas tulevat todellakin arvaamatta, kuin lahjaksi. Esimerkiksi sopikoon vaikkapa luonnossa liikkuessa yhtä-äkkiä, odottamatta, esiin vilahtavan auringon esiin loihtima näkymä, jossa ennestään tuttu maisema näyttäytyy jollakin lumoavalla tavalla uutena. Tai musiikki, joka vain äkillisesti tempaa valtoihinsa vieden hetkeksi melkein tietoisuuden toiselle puolen.

Tai ne ikimuistettavat hetket nuorena isänä, kun oma, pieni poikani painoi unisen päänsä rintaani vasten niin luottavasti ja täydellisesti rakastaen ja hyväksyen.

Kaikille noille kokemuksille on yhteistä, ettei niitä voi tietoisesti toistaa, niitä ei voi etsiä, tilata tai varmistaa. Ei esimerkiksi tulisi mieleenikään rasittaa itseäni fyysisesti tarkoituksena saada kokea levon nautinto. Enkä voi komentaa musiikkia liikuttamaan sydäntäni enkä lasta rakastamaan minua.

Se ei tarkoita, ettei onnenhetkiä voisi kokea päivittäin tavallisessa elämän arjessa. Jos menemme vaikkapa ruokapöytään, kuten siihen kuuluu, kunnolla nälkäisenä, niin syöminen antaa runsaan nautinnon. Ja kun lopettaa ollessaan vielä hiukan nälkäinen, niin voi olla varma, ettei ole ylittänyt kielletyn nautinnon rajaa.

Jos sen sijaan syömisen tarkoituksena ei ole terveen nälän tyydyttäminen, vaan herkuttelu, kitalaen kiihottminen yhä uusin maustein ja erikoisherkuin, niin olemme päättymättömän tien edessä. Kylläisen kieli turtuu. Se, mikä tuntui aiemmin herkulta, onkin menettänyt makunsa. Pitää keksiä jotakin vielä pikantimpaa. Ja silti tuon kaiken jälkeen syömisestä ei saa sitä nautintoa kuin istuessaan kunnolla, rehdisti nälkäisenä vaatimattomampaan ruokapöytään.

Myös parisuhteessa, jos se yksinkertainen, tavallinen, arkinen onni ei riitä, vaan kumppanin täytyisi tyydyttää vaateemme joillakin erikoisemmilla ja kummallisemmilla tavoilla, niin eikö se merkitse sitä, että olemme turtuneet? Menettäneet herkkyytemme ja puutuneet?

 

[Inhorealisti1]

Olet sisäistänyt loistavasti kristillisen maailmankuvan höystettynä luterilaisella "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"-ajattelulla.

Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että liika on likaa, mutta mielestäni elämä on paljon nautinnollisempaa kun kohtuus ei aina olekaan tarpeeksi. Siitä sinulla ei liene kokemusta.

 

[Erasmus]

Eli taide, kaikkine osa-alueineen on hedonismiä, koska joudumme etsimään taidenautintoja?
Urheilu, koska joudumme tavoitteellisesti pyrkimään johonkin tulokseen?
Seksuaalinen kanssakäyminen, koska saamme siitä odotettua nautintoa?
Kulinarismi? Kyllä maailmassa mausteita löytyy.
Liika on tietenkin aina liikaa, mutta kohtuudella nautittuna maailma on täynnä nautintoja joista ei ole kenellekkään haittaa. Liika on liikaa vasta kun nautinnosta ei nauti, vaan siitä tulee pakkomielle tai rasite tai se loukkaa oikeasti muita ihmisiä.
Minusta hänellä joka osaa nauttia ja etsiä nautintoja on herkkyyttä ja hän ei ole puutunut maailman tarjoamien mahdollisuuksien edessä.
Se mikä on puhdasta ja oikeata nautintoa on subjektiivista ja joka sen meille määrittelee totuutena on jeesustelija.

 

[Miesnäkökulma]

Kun "inhorealisti" on todennut minun sisäistäneen hyvin periluterilaisuuden, niin lainataanpa tähän tekstiä itse Lutherilta ("Ihana Confitemini, psalmin 118 selitys):

"Ja ellemme me ihmiset olisi niin sokeita ja Jumalan lahjoihin niin kyllästyneitä ja niistä välinpitämättömiä, niin ei tosiankaan olisi maan päällä sitä ihmistä, omistipa miten paljon tahansa, joka ei, mikäli pitäisi vaihtaa, olisi keisari- ta kuningaskuntaa huolimatta, jos häneltä vastavuoroon riistettäisiin (meille kaikille kuuluvat) lahjat. Sillä onko kuningaskunta mikään aarre verrattuna terveeseen ruumiiseen? Mitä on kaiken maailman kulta ja tavara verrattuna yhteen ainoaan päivään, jonka armas aurinko meille valmistaa? Ellei aurinko jonakin päivänä paistaisi, kukapa ei mielummin olisis kuollut? Tai mitä auttaisi häntä kaikki hänen tavaransa ja hallintansa? Mitä olisivat koko maailman viinit ja sektit, jos meidän olisi päivänkään verran oltava vailla vettä? Mitä olisivat kaikki kauniit linnat, talot, sametit, silkit, purppurat, kultaketjut ja jalokivet, kaikki prameus, koreus ja elämän korska, jos meiltä vain Isä meidän-rukouksen lukemisen ajankin puuttuisi ilma?

Tällaiset Jumalan lahjat ovat kaikkein suurimpia ja samalla halveksituimpia, ja koska ne ovat niin yleisiä, niistä ei kukaan kiitä Jumalaa. ne otetaan vastaan ja niitä käytetään aivan kuin ne olisivat itsestään selviä ja meillä olisi niihin täysi oikeus tarvitsematta niistä Jumalaa edes kiittää. Pidetään sillä välin hurjaa menoa, tehdään, mitä sydän mielii, riidellään, tapellaan, otellaan ja raivotaan tarpeettoman rahan ja tavaran, kunnian ja nautinnon vuoksi, sanalla sanoen kaiken sellaisen tähden, mikä ei voi edes vettä ojentaa noille mainitsemilleni lahjoille ja mikä ei voi edes sadasosankaan verran meitä hyödyttää noihin edellä mainittuihin lahjoihin verrattuna vaan pikemminkin estää meitä noiden yleisten lahjojen ILOISESTA JA RAUHALLISESTA NAUTTIMISESTA, niin ettemme tunnusta niitä sellaisiksi emmekä niistä Jumalaa kiitä. Tämän tekee tuo ilkeä perkele, joka ei tahdo suoda meidän käyttävän Jumalan lahjoja ja runsaita jokapäiväisiä hyviä tekoja eikä niitä tunnustava; olisimme muuten muka liian autuaat.....

Olimmepa uskonnosta mitä mieltä tahansa yleisesti ja luterilaisuudesta erityisesti, niin tässä Luther mielestäni on sanonut jotakin yleispätevvää. Todella merkittävät asiat ovat niin yleisiä, ettei nitä huomata, vaan koetetaan löytää onni ja tyydytys jostakin keinotekoisesta ja omatekoisesta ja sitten ollan aina tavoittamassa jotakin saavuttamatonta.

Kun aiemmin ihmiselle riitti elämykseksi esimerkiksi luonto sellaisenaan, niin nykyajan elämyshakuinen ihminen haluaa vaikkapa melkein jokaiseen luontokohteeseen jonkin tapahtuman, ohjelmaa, "äksöniä". Komeimmat mäkemme ovat sen johdosta täynnä kesäisin uskomattoman rivon näköisiä laskettelurinteiden kaljuja uria. Rauhaisimpaankin salon kolkaan koetetaan ulottaa, jos ei muuta, niin ainakin moottorikelkkarata jne. Huippuna lienevät kotimaakuntani yltiöpäiset suunnitelmat korottaa Nilsiän Tahkomäkeä 700 metrin vuoreksi kaivostoiminnan sivukivellä.

Erasmuksen kanssa olen samaa mieltä, että maailma on itse asiassa täynnä nautintoja, joista ei ole kenellekään mitään haittaa. Sellainenhan on todellakin jo jokainene raikkaan syysilman henkäys.

Olen myös itase sanonut, että olemme jossain määrin jo luonnostamme hedonisteja, koska koetamme välttää epämiellyttävää ja tavoitella miellyttöäviä asioita. Olen itse myös sanonut, että suurimmat nautinnot liittyvät jonkin oikean perustarpeemme tyydytykseen. Kun meillä on oikeasti nälkä, niin on luonnollista, että tavoitteellisesti pyrimme nälän tyydyttämiseen ja onnistuessamme koemme nautintoa. Kun meillä on kaipuu esteettiseen elämykseen, niin taidenäyttelyyn lähteminen on tavoitteellista toimintaa, joka voi tuoda meille syvän tyydytyksen ja antaa voimia pitkälle eteenpäin. Jos meillä on rasituksena kova seksuaalinen paine, niin sen tyydyttäminen antaa helpotusta jne.

Jos meillä taas ei ole oikeasti nälkä, vaan etsimme oraalista nautintoa sen itsensä vuoksi, niin teemme jotakin, joka on sekä fysiologisesti turmiollista (näkyy ylipainona ja kansansairauksina) että eettisesti epäilyttävää. Kulutamme huvin vuoksi enemmän, kun mitä meille oikeudenmukaisesti kuuluu.

Jos kulttuurin on tarjottava mneille yhä rajumpia tai raffinoidumpia elämyksiä, ennen kuin se vaikuttaa tai herättää, niin se on merkki turtuneisuudestamme.

Jos edellytämme parisuhteeltamme ja puolisoltamme kaikkien oikkujemme tyydyttämistä, niin siihen ai ajan mittaan pysty kukaan ihminen. Eiköhän yksi syy erojen yleisyyteen ole juuri nuo parisuhteelle asetetut ylimitoitetut odotukset?

 

[Tahkosta]

"Huippuna lienevät kotimaakuntani yltiöpäiset suunnitelmat korottaa Nilsiän Tahkomäkeä 700 metrin vuoreksi kaivostoiminnan sivukivellä."

Luin tästä mäestä Ässä-lehdestä. Tahkolla vietimme joskus lomia laskettelurinteessä.

Nyt alan ymmärtää miesnäkökulmaa. Edesmennyt äitini oli kotoisin Nilsiästä. Olen itsekin körttipitäjän kasvatti.

Lueskelin tänään uusimmasta Anna-lehdestä Paul Coelhon ajatuksia. Hän puhuu täysin samoista asioista kuin ap. Maailmankuulu kirjailija sanoo, että totuus ei löydy hienoista kirjoista vaan ihan tavallisista ilon aiheista.

En viitsi kaivaa lehteä esille ja kopioida alkuperäistä tekstiä.

Olin tänään äärimmäisen väsynyt. Ahtauduin täpötäyteen raitiovaunuun ja seisoin koko matkan. Sitten katseeni kiinnittyi tutunnäköisen miehen niskaan.

Nyt olen äärimmäisen virkeä. Tuo mies näytti kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Kukaan ei istunut ikkunapenkillä vaikka ratikka oli täpötäysi.

Jotain hyvää tapahtui tuon reissun aikana. Annoin sydämestäni anteeksi tuolle ihmiselle. Rukoilen sydämeni pohjasta, että hän saisi takaisin entisen elämänvoimansa.

Olen lukenut Lutherin katekismuksen melko tarkkaan. Mutta Lutherin ajoista on jo yli 500 vuotta aikaa. Elämme 2000-lukua. Ilmastonmuutos uhkaa. Ehkä monen muukin kannattaisi hypätä pois ratikasta Tuhna Papan kyytiin. Hänellä on aina vieruspaikka vapaana.

 

[kjk]

Paini kuuseen, hörhö! Lopeta jo nuo iänikuiset tyhjänpäiväiset jorinasi. Muista pyytää lääkäriltäsi lähete psykiatriseen.

 

[Pieni kaunista]

Hedonismista nihilismiin

Ahneudella on paskanen loppu, sanotaan. Mässäily on pahe. Liika on liikaa, sehän tiedetään.
Mutta mitäpä lapsikin eniten haluaa? No sitä, mikä on kielletty ja mitä ei saa. Jos kaiken aina saisi, ei olisi mitään, mitä haluta. Haluthan ihmisen pitävät kiinni elämässä ja tulevassa.

En yhtään väheksy Miesnäkökulman esiin nostamia ajatuksia pienten asioiden ja havaintojen tuottamasta nautinnosta. Ympärillämme on niin paljon tuntoja, kauneutta, värejä ja tuoksuja, jotka herkistävät aisteja nautintoon.

Mutta ilmentää jo jonkinlaista luopumista, jos vain kaikkein yksinkertaisin olisi nautintoa: kuten ilma hengittää, valo nähdä ja vesi janoa sammuttamaan. Tosin itsestään selvä ja yksinkertiaisnkin voi olla mitä suurin nautinto silloin, kun ei ole mitään muuta kuin heikko elämän liekki suojeltavaksi, kuten ihmisillä keskitysleireillä tai hädän ja kärsimysten keskellä.

Hyvä muistaa, vaikkei se varmaan olekaan nettikeskustelijoiden todellisuutta.

 

[Naaras]

No nyt mä alan lopullisesti uskoa, että Miesnäkökulma on äärimmäisen taitava provoilija

"Liika on liikaa vasta kun nautinnosta ei nauti, vaan siitä tulee pakkomielle tai rasite tai se loukkaa oikeasti muita ihmisiä."

Aamen.

 

[N25]

Miesnäkökulma puhuu kauniilla kielikuvilla täyttä asiaa. Huomasiko kukaan pitkien Luterilaisuuksien jälkeen kirjoituksen pointtia?

"Myös parisuhteessa, jos se yksinkertainen, tavallinen, arkinen onni ei riitä, vaan kumppanin täytyisi tyydyttää vaateemme joillakin erikoisemmilla ja kummallisemmilla tavoilla, niin eikö se merkitse sitä, että olemme turtuneet? Menettäneet herkkyytemme ja puutuneet?"

"Jos edellytämme parisuhteeltamme ja puolisoltamme kaikkien oikkujemme tyydyttämistä, niin siihen ai ajan mittaan pysty kukaan ihminen. Eiköhän yksi syy erojen yleisyyteen ole juuri nuo parisuhteelle asetetut ylimitoitetut odotukset?"

Aivan oikein ja aamen sanon ainakin minä.

 

[Miesnäkökulma]

Naaraalle

En oikein ymmärrä, mikä teksteissäni tällä kertaa oli provosoivaa. Mutta jos ne provosoivat ajattelemaan, niin hyvä niin.

Koetan vielä selventää:

On luonnollista, että meille tulee nälkä. Sen tyydyttäminen on tarpeellista ja välttämätöntä ja tuottaa luonnollisen nautinnon. Ateriamme voi olla gourmet illallinen tai yksinkertaista arjen perusruokaa, mutta jos nautimme sen tyydyttääksemme nälkämme ja syömme vain sen verran kun kulutamme, niin ruoasta saamme iloa, terveyttä ja hyvinvointia.

Jos taas emme syö nälkäämme, vaan nautintoa etsien, niin joudumme kiihottamaan ruokahalua keinotekoisesti käyttäen yhä erikoisempia kiihokkeita väsyneen kitalaen virkistykseksi.

Jos joku ihminen käyttäisi ajastaan huomattavan osan ruokaa ajatelleen, siitä puhuen, selaten reseptejä ja katsellen monivärikuvia eksoottisista ja ylenpalttisita ruoka-annoksista, niin voisimme kai kohteliaasti kutsua häntä kulinaristiksi. Jos hänen päähänsä pälkähtäisi tehdä ruoalla kummallisia asioita, läiskiä sitä seinille, valuttaa sitä päälleen, piehtaroida siinä tai - rappioroomalaisten tavoin - oksentaa entinen pois, jotta saisi mätettyä uusia herkkuja sisään tai jopa syödä nautinnokseen jotakin ravinnoksi kelpaamatonta, niin olisimme kai yhtä mieltä, että kyseessä on ruokaperversio. Syöminen olisi lopullisesti irrotettu fysiologisesta tehtävästään.

Onko naaras erimieltä?

Samaa mielestäni voi soveltaa - muunneltavat muuttaen - kaikkeen, mistä saamme jotakin fyysistä tai psyykkistä mielihyvää. Kun tyydytämme oikean tarpeemme, on toimintamme luonnollista ja järkevää ja siitä samamme nautinto palvelee hyvinvointiamme. Jos taas teemme nautinnosta päämäärän, tavoittelemme vaikkapa ravitsemuksen sijasta makuelämystä, käytämme autoa leluna emmekä ajoneuvona jne., niin joudumme loppumattomaan kierteeseen (ja lihomme, saamme elintasosairauksia, aiheutamme onnettomuuksia jne).

 

[juupa juu]

No juu, kyllä tuolla tavalla virheitä löytää vaikka mistä, mutta en hyväksy tirkistelyä kenekään makuuhuoneeseen, on kai heidän asiansa mitä he siellä tekevät, varsinkin jos he tekevät sitä yhteisestä halusta.

Minusta on yleisesti tiedossa, että ihmiseltä voi odottaa mitä tahansa; ruuan heittäminen seinille on joskus jopa ymmärrettävää, mutta käveleminen keittiöveitsi selässä on jo vähän pahempi juttu.

Kyllä näitä asioita aina tietyissä piireissä kauhistellaan, mutta aikansa voisi järkevämminkin käyttää. Eikä vaadi mitään nerokkuutta näiden asioiden poimiminen elävästä elämästä.

Tunnusta jo miesnäkökulma, että olet maailman viisain mies, joka omasta mielestään loistaa erinomaisuudellaan. Tiesitkö muuten vaimosi vaietusta salaisuudesta; hän on alistunut osaansa, ei hän jaksa enää vastaankaan väittää, vaan konemaisesti tekee omaa tonttiaan ja aloittaa elämän aina kun sinä et ole läsnä

 

[tuli]

Tulipa mieleen vanha sananparsi, "happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Eli, voisiko monessakin tapauksessa ajatella, että se mitä ei saavuta tai saa, kielletään (itseltä) pahana asiana?

Esimerkkinä voisin kertoa, kuinka muutamia vuosia sitten ajelimme ystäväni ökyveneellä ja tutustuimme eräässä satamassa poikiin (=nuorimies), jotka olivat arvoltansa vihreitä ja pitivät meitä hengeltämme vastakohtinaan, mitä emme suinkaan olleet. Siinä sitten päädyimme lainailemaan kulkuvälineitämme ja pojat intoutuivat ajelemaan vesiskootterilla, paitsi yksi, joka sitkeästi puolusti idealismiaan. En muista enää mikä oli peruste, että tämä vihrein pojista lähti mukaamme kaupoille ja voi hitto sitä hurmoksen ilmettä, kun vene kulki montakymmentä mailia tunnissa eteenpäin. Hän oli pitkään ihan eufoorisessa tilassa. toivottavasti ei tullut aiheetonta häpeää jälkikäteen.

Ihminen voi hyvinkin nauttia monista asioista ja niiden moninaisissa muodoissaan, tuntematta häpeää haluistaan. Esim. urheilussa tuo fyysisen rasituksen tuoma hyvänolontunne on aivan mahtava. Voi sitä tunnetta mikä tulee, kun on onnistunut sekä fyysisesti, että taidollisesti laskettelemaan vaikean rinteen, hiihtänyt kilometrien pituisen lenkin, yms kyllä on ihana suoda itselleen nautinto, joka koostuu saunasta, kylmästä juomasta, hyvästä ruuasta.

 

[N25:lle]

Miesnäkökulma puhuu kauniilla kielikuvilla täyttä asiaa. Huomasiko kukaan pitkien Luterilaisuuksien jälkeen kirjoituksen pointtia?

"Myös parisuhteessa, jos se yksinkertainen, tavallinen, arkinen onni ei riitä, vaan kumppanin täytyisi tyydyttää vaateemme joillakin erikoisemmilla ja kummallisemmilla tavoilla, niin eikö se merkitse sitä, että olemme turtuneet? Menettäneet herkkyytemme ja puutuneet?"

"Jos edellytämme parisuhteeltamme ja puolisoltamme kaikkien oikkujemme tyydyttämistä, niin siihen ai ajan mittaan pysty kukaan ihminen. Eiköhän yksi syy erojen yleisyyteen ole juuri nuo parisuhteelle asetetut ylimitoitetut odotukset?"

Aivan oikein ja aamen sanon ainakin minä.

Kuuntelen aamulla radio Ylenaikaisesta Raakel Liehun haastattelua. En ole koskaan lukenut Rakelin blogia Elleissä ja olen aina vierastanut tuon naisen julkisuuskuvaa.

Radiossa sain hänestä ihan positiivisen kuvan ja kävin äsken lukemassa hänen blogeja ja Ellien kommentteja.

V. 1979 syntynyt nainen. Ikää siis 26-27 vuotta eli sinua hieman vanhempi Elli.

Teidän ikäpolvi on kasvanut seksikylläisessä maailmassa.
Meidän ikäpolvi kasvoi puritanismin hengessä ja vanhan koiran on melko vaikea oppia uusia temppuja.
Suvaitsevaisuus on päivän sana. Siksi kai moni vääntää näillä anonyymeillä palstoilla rautalankaa suoraksi.

En ole kulinaristi. En selaile reseptejä. Tykkään ihan tavallisesta ruoasta. Näköjään www.anna.fi päätoimittajakin on samoilla linjoilla. Suomalainen perusruoka voi hakata mennen tullen gourmetnautinnot.

Miesnäkökulma on kasvanut Ukko-Paavon maisemissa.
Niin olen minäkin. Katselin eilen kaupungilla uusinta muotia. Väitän, että körttilook on nyt in. Niin samantyylistä tuo syksyn muoti näyttää olevan.

 

[Miesnäkökulma]

Tuli, tuli, tuli, tuli laulettavaks.... (vanha marssilaulu)

En tiedä, mistä on tullut käsitys, että olisin täällä väheksymässä nautintoja, jotka ovat ulottumattomissani.

Joskus olen ollut eläissäni hyvinkin köyhä, mutta nyt tilanteeni on kyllä se, että pysytyn tyydyttämään rahan puolesta kaikki tarpeeni ja pystyisin varsin monet oikutkin. Fyysinen kuntokin sallisi vielä kaikenlaista. Ei kai laskettelurinteeseen meno ole ollut mikään statuskysymyskään enää vuosikymmeniin.

Ja olen kokenut vauhdin hurmat niin eri menopeleistä kuin niiden vieriltä. Totta kai kova menopeli sykäyttää, mutta - vihreyttäni tai ei - se nautinto ei minusta ole yhdenkään läpiajetun ja hajotetun isokoskelopoikueen väärti.

Lähes vuosittaiset kaahausleikeissä tapahtuneet traagiset nuorten ihmisten hengenmenot ovat juuri seurausta tuosta asenteesta, jossa auto nähdään - ei hydyllisenä kulkuneuvona, jolla pääsee paikasta A paikkaan B - vaan nimenomaan leluna, jolla koetaan niitä euforisia tiloja.

Totta kai ihmisellä on aivan fysiologinen tarve rasittaa itseään ja pitää itsensä kunnossa. Jos hyötyliikuntaa tai fyysisesti raskasta työtä ei ole, niin sitten vaikkapa urheillen. Ja tietenkin fyysisen rasituksen jälkeinen lepo ja palautuminen on luontainen mielihyvä.

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että komeiden mäkien ja vaarojen uhraaminen tuohon mainitsemani laskettelun sirkusmeininkiin, on surullista ja noloa. Nuo kaljut, maisemoimattomat urat muuten metsäpeittoisissa rinteissä muljaavat ilkeästi silmiäni ja sydäntäni. Sanotaan nyt vaikka, että tuo näky riistää minulta erään luontaisen nautintoni. Fyysisen rasituksen ja tunteen itsensä likoon panemisestahan voisi saada aivan hyvin vaelluksilla tai murtomaaladuilla.

 

[sirkusmeiningistä]

"Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että komeiden mäkien ja vaarojen uhraaminen tuohon mainitsemani laskettelun sirkusmeininkiin, on surullista ja noloa."

Opettelin laskettelemisen "vanhoilla päivilläni" eli alle kolmikymppisenä.
En ole lasketellut avioeron jälkeen. Monot ja sukset ovat mökillä ja saavat olla.

Olen usein katsellut surullisena kesäaikaan laskettelurinteitä.
Äitini oli samoillut lapsena ja nuorena Tahkon rinteillä. Hän aina ylisti maiseman ihanuutta.

Lasketteluun liittyy paljon ikäviä puolia. Ainakin meidän isukki oli ympäripäisään Tahkon rinteissä. Ex-ministerin vaimo oli töissä Tahkolla johtotehtävissä ja nosti ukkoni ylös tolpilleen lumipenkassa. Ai että minua hävetti ja hävettää vieläkin. Tuon reissun jälkeen en enää lähtenyt rinteisiin vaan hautaduimme mökkielämään.

Löytyihän sieltäkin rinne. Pieni ja kodikas. Yhtä kalju sekin rinne oli kesäaikaan, kun kävin poimimassa kukkia rinteestä.

Meidän sukupolvi ei voi elää tulevien sukupolvien kustannuksella.
Ilmasto on sekaisin ja jäätiköt sulavat. Pakokaasut tukkivat keuhkot.

Aamun uutisissa puhutiin Espoon metrosta. Joku ruoholahtelainen odottaa, että metron ansiosta hengitysilma paranee.

Ei maailmaa voi parantaa Ellien palstoilla, mutta mukava täällä on rupatella.
Paljon kivempaa puuhaa kuin Tahkolla laskettelu. Tahkotaan päänuppia.
Siinä sitä onkin pyörittämistä. Tämä älyn kirves on niin tylsä, että ei tästä tahkoamisesta taida mitään hyötyä olla.

 

[tuli]

Hiukan väärinymmärrettyjä asioita. En tarkoittanut yksinomaa sinua tällä "happamia ovat..." Aika monet väheksyvät toisten nautintoa syystä etteivät itse pysty tai halua tehdä/kokea sitä. Olen monessa asiassa hyvinkin minimalistinen, en sen vuoksi, että ei olisi rahaa tai asia olisi statusta, vaan siksi, että vuosien saatossa tulen aina vaan lähemmäksi luontoa. Samaa mieltä olen mm näistä Nilsiän maisemista. Ihan turhaa luonnon raiskaamista, Suomi on niin pieni maa, että nämä nykyiset mäet riittävät aivan mainiosti.

Upeita elämyksiä ovat myös hetket, jolloin näkee ensikertaa jonkin lajin elävänä, vaikkapa tukkakoskelon, eipä tulisi mieleenikään hajottaa tai tuhota poikuetta, päinvastoin, olemme häätäneet minkkejä pois poikueiden lähettyviltä (vastoin luontoa sekin tosin).

 

[tuli]

Tuo on yksi teoria, että ilmasto lämpenee. Toinen teoria on se, että ilmasto palautuu hitaasti normaali tilaansa, jossa se oli ennen jääkautta. Asioita, joista jokaisella on mielipiteensä, jota ei voi todeksi osoittaa.

Kännimenosta. Tuntuu, että vuosi vuodelta humalaisten osuus rinteessä vähenee. Tahkon afterskii-baariinkin monet menevät ilman suksia.Toki vieläkin näkee näitä nousuhumalaisia uskallikkoja, mutta kyllä heitä häädetään pois rinteestä. Veikkaan, että ei mene montaa vuotta kun rinteisiin tulee promillerajat, mikä on tervetullut uudistus.

 

[nautinnosta]

"Jos taas emme syö nälkäämme, vaan nautintoa etsien, niin joudumme kiihottamaan ruokahalua keinotekoisesti käyttäen yhä erikoisempia kiihokkeita väsyneen kitalaen virkistykseksi."

Ei se aina automaattisesti noinkaan mene. Kyllä minäkin syön toisinaan (aika useinkin) pelkästään nautintoa etsien, ilman nälkää, mutta ei minulle ole tullut mitään tarvetta etsiä kaikenmaailman erikoisia ruokia ja makuja kiihottaakseni ruokahaluani. Esim. minun ruoka- ja nautinnonhaluni kiihottaa aina ja yhä uudelleen pari ehdotonta lempiruokaani, mm. paistettu lohi, enkä voisi edes kuvitella, että kyllästyisin niihin, vaikka niitä melko usein itselleni kokkailenkin. Samoin toimii nautintoaineena suklaa tai vaikkapa kahvi, niitä tekee toisinaan mieli ihan vietävästi ja niitä tulee myös syötyä ja juotua, vaikkei olisi yhtään nälkä tai jano. Edelleen minusta parhaimmalta kuitenkin maistuu perus- Fazerin sininen suklaa ja aivan tavallinen kahvi, vaikka kahvia juon ihan pelkästä nautinnosta oikeastaan päivittäin ja suklaatakin syön tyydyttääkseni pelkkää nautinnonhaluani hyvin usein. Ei minulla siltikään ole mitään tarvetta lähteä kokeilemaan espressoa tai jotain esim. rusinoilla maustettua suklaata. Ja kyllä olen hieman ylipainoinen, eli näinhän se nautinnonhalu toki kostautuu...

 

[Naaras]

Ja kun lopettaa ollessaan vielä hiukan nälkäinen, niin voi olla varma, ettei ole ylittänyt kielletyn nautinnon rajaa.

Tällainen "kielletty nautinto" -aatemaailma niinkin tavallisen asian kuin kylläiseksi itsensä syömisen yhteydessä kertoo joko provoudesta tai sitten askeettisen tiukkapipo-luterilaisuuden meiningistä. Joka on toki ihan jees henkilökohtaisena valintana, mutta asenteessasi ns. kusee tapasi vihjailla (tai sanoa suoraan) että kaikki, jotka poikkeavat tästä sinun omasta kapeasta ihanteestasi, ovat perverssejä, päästään vialla, hedonisti-addikteja ja kelvottomia parisuhteeseen.

Tiesitkö, että mustan ja valkoisen välillä on harmaata?

 

[Ärsyyntynyt ylimielisyyteen]

Miesnäkökulma, sä oot sitten tyhmä kuin kinnas. Ei tarvitse olla iso vika, kun se on korvien välissä. Tiesitkö, että liian voimakas itsetunto on myös sairautta?

 

[Miesnäkökulma]

Naaraalle

Miten tuon harmaan eri sävyt sitten ottaa.

Parhaillaan esillä olevan Athos-vuoren ikonitaidetta ja vaikkapa tuon Athos-vuoren yhteisön elämäntavasta ja tyylistä kertovaa kirjallisuutta. Olen myös tutustunut sen kotoisamman Vanhan Valamon (ei tämän nykyisen Heinäveden turistirysän) historiaan.

Athoksen ja Vanhan Valamon isien rinnalla minä olen hyvin pitkällä harmaalla alueella - suorastaan hekumoitsen maallisissa nautinnoissa. En julista mitään ruoka-ainerajoituksia (huomauttelen määristä), en kehoita supistamaan unta minimiin enkä vaadi raskasta fyysistä työtä kaikille niille tunneille, mitä ei vietetä nukkuen tai kirkossa. Sinänsä tuo on ollut varmaan varsin terveellinen päiväjärjestys. Vanhan Valamon väki oli varsin riuskaa, tervettä ja pitkäikäistä miesjoukkoa. Myös fysiologisesti ja psykologisesti heidän kutsumuksensa kannalta oikein ymmärretty elämäntapa. Jatkuva univelka, jatkuva pieni nälkä ja kova fyysinen rasitus tekivät varmaan munkkielämän veljestön nuoremmillekin jäsenille helpoksi.

(Ja siis taas kaikkien väärinkäsitysten ennalta torjumiseksi; en ole roomalaiskatolinen, en ortodoksi enkä lahkolainen).

En ole myöskään raivoraitis, mutta olen kyllä hyvin hämmästynyt esimerkiksi siitä, että jonkun henkilön toteuttama päätös olla vuosi ilman viinaa riittää sensaatioksi. Kertoo jotakin ajastamme.

Ärsyyntyneelle

Minua toistuvasti moititaan ylimielisyydestä. Ehkä sen johtuu kirjoitustyylistäni. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään. Olen vain pyrkinyt lähestymään eri elämänalueita analysoimalla ne pohjiaan myöten käyttäen sekä järkeä että (mielestäni) empatiaa. ja viime kädessä nojautuen omaan kokemukseen ja elämäntarkkailun tuottamaan tietoon toisten ihmisten kokemuksista.

Jos päättelyissäni on jokin virhe, niin se näytettäköön, ja luullakseni jo koulutukseni perusteella pystyn sen korjaamaan ja sanani perumaan. Mutta sen pitäisi olla sitten loogien virhe, ei sen tyylinen väite, että "eihän siinä' voi mitöään väärää olla kun se TUNTUU niin hyvältä".

 

[Naaras]

Ei mielipiteistä _voi_ löytää mitään loogista virhettä, koska ne ovat mielipiteitä. Sinun mielipiteesi ja valintasi ovat - kuten olen monesti sanonut - aivan ok, jos kerran olet elämääsi tyytyväinen. Mutta tapasi arvostella alentuvasti muunlaisia elämäntapoja, koska ne eivät ole yhtä Yleviä, Pidättyviä ja Puhdasmielisiä kuin sinun, on kaukana empaattisesta ja sivistyneestä näkökulmasta.

Jos joku joskus syö itsensä täyteen ihanassa illallispöydässä, tai kokee (yhteisymmärryksessä partnerin kanssa) makuuhuoneessa jotain muuta kuin lisääntymiseen tähtäävää, syyllisyydessä ja itseinhossa rypevää nylkytystä, tai - ooh! - tissuttelee joskus kuohuviinillä pienet pöhnät hömppäleffaa katsellen, se EI automaattisesti tarkoita sitä että samaan piikkiin pitäisi rapajuopottelua, väkivaltapornoa ja itsensä hengiltä syömistä ihan arkisina ja hyvinä asioina.

En voi uskoa, ettet muka tajuaisi miten röyhkeältä kuulostat.

 

[Erasmus]

Oli ihan pakko oikein ruotia omaa hillittömyyttäni ja perversioitani.

Minä tykkään kovasti rakastella vaimoni kanssa. Harva se päivä hellimme toisiamme ja yöpöydän laatikossa on leluja joita silloin tällöin piristykseksi käytämme. Oli tuossa jokunen kuukausi sitten aika paljon työstressiä minulla ja meinasi halut ihan mennä ja se aiheutti aika paljon kireyttä suhteeseen. Hain oikein Viagra-reseptinkin, mutta ei niitä sitten tarvittukaan kun järjestin työtehtävät uusiksi.

Tykkäämme myös syödä hyvin, on jännä kokeilla ja etsiä uusia mausteita ja ruokia. Erilaisia viinejä on myös hauska etsiä ja katsella Alkossa. Kyllä mamman makaronilaatikkokin hyvää on, mutta ei sitä joka päivä viitsi syödä. Maha syödään yleensä niin täyteen, ettei tarvitse heti kaapille mennä.

Alkkohooliakia käytämme aina silloin tällöin, varsinkin saunailtoina kaljaa kyllä juodaan ihan että huppelissa ollaan. Sitten helposti hieman riidellään ja päälle rakastellaan. Joskus minä käyn kavereidenkin kanssa kapakissa, siitä tulee kyllä yleensä sanomista.Vaimo kyllä saa mun puolesta käydä omien kavereidensa kanssa, en ole huolissani, mutta se ei välitä sellaisesta

Kyllä me veneelläkin ajellaan mökkijärvellä ja siellähän niitä isokoskelopoikueita uiskentelee. Kyllä minä niitä väistän ja kaukaa, vaikka olenkin sitä mieltä, että aika ruma ja elämäntavoiltaan ja moraaliltaan epäilyttävä lintu onkin.

Nuorena poikana, minä olin kyllä kova autolla kaahaamaan ja se oli kivaa. Enää en välitä autoista, moottoripyörä on kyllä kiva. Sillä on mukava ajella vaimon kanssa mutkaisia pikkuteitä ja kuunnella pärinää ja vedet lentää silmistä

Laskettelusta en osaa mitään sanoa, kun en ole kokeillut. Enkä rinteistä, mutta jos nyt haluat mäkiä ihastella niin tulee vaan tänne keski-suomeen, kyllä niitä täällä riittää. Eikä läheskään jokaisessa ole laskettelurinnettä, puita ja pensaita ja kukkia ja kiviä kyllä riittää.

Metsässä on kyllä ihan kiva joskus kävellä, varsinkin näin syksyllä kun ei ole liian kuuma, eikä ole hyttysiä. Hirvikärpäsiäkään ei jostain syystä nyt täälläpäin juuri ollut. Nautin luonnosta kovasti, mutta kyllä Lontoossa, Berliinissä ja Prahassa on minusta kivempaa. Roomasta ja Pariisista en niinkään välitä

Noi jeesusjutut ei minua niinkään kiinnosta, mutta hieman tuntuisi siltä, että kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria taitavat pyyhkäistä vasemmalta ohi niin, että uskovaiset jää hieromaan pölyjä silmistään.

Lainaan lopuksi hiukan kaimaani:
"Uskon, että on monia joille pappi ei ole antanut synninpäästöä, eivät ole ottaneet ehtoollista, eivät ole voideltuja, eivätkä ole saaneet kristillistä hautausta, jotka lepäävät rauhassa. Sillä monet jotka ovat suorittaneet kaikki kirkon riitit ja jotka on haudattu alttarin viereen, on mennyt helvettiin ".

 

[Miesnäkökulma]

Erasmukselle

Jos rakastelu on niin tylsää, että pitää ottaa "leluja" niin eikö se ole jo keinotekoinen tilanne. Vaimosi ei oikeasti kiinnosta sellaisenaan, nautrellina, vaan haluat jotakin ekstraa. Tai sitten sinä et riitä, ja vaimosi haluaa jotakin tuntuvampaa.

Kun olitte vaimosi kanssa nuoria ja rakastuneita, jolloin toinen oli ihme ja ihana, niin eikö silloin ihan tavallinen "luomurakastelu" ollut upeinta, mitä saattoi toivoa? Jos se ei enää riitä, niin olisikohan tauon paikka, kunnes alkaa taas kiinnostaa. Ja jos ei ala enää kiinnostaa, niin eikö se ole luonnon merkki siitä, että nuo hommat ovat kohdaltanne ohi?

Eihän hyvin syömisessä ole mitään vikaa, mutta pointti on syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi.

Viinin ja oluen ja muun alkoholin suhteen varmaan hyvä testi oli tuo ajatusleikki, että menisikö taysraitis vuosi ihan huomaamatta, vai vaatisiko uhrauksia. Pitäisikö kokemuksesta ihan kirjoittaa kirja. Oletko myös pohtinut, mikä saunaillassa on niin raskasta, että sitä ei selvin päin kestä.

Minun estetiikassani isokoskelo on kirkkaasti useimpia ihmisyksilöitä (varsinkin keski-ikäisiä miehiä) kauniimpi olento. Tosin kuikka on vielä upeampi. Linnuille en minäkään lue moraalia, niillä sitä ei ole - vain lajityypillistä käytöstä. Ne eivät ole langenneita syntiin.

Autolla kaahailu vei toissa vuonna kotikaupungissani kolme nuorta ihmistä (+ yhden kasvavan puun) yhdellä kertaa. Kuinka monta vienee vuosittain koko maassa. Jokainen ajaja tietysti ollut mestari ja ajoneuvon herra. Ja tytöille on tietysti pitänyt näyttää.

Kyllä komeita rinteitä on täällä Pohjois-SAvossakin- eikä kaikissa onneksi ole laskettelu-uria. Mutta että ne, joissa on, osaavatkin pökätä silmään.

Berliini on minusta kolkko kaupunki, mutta se ei kuulu tähän. Roomassa on aina kiva käydä, mutta minä kyllä painun sieltä lopuksi mielelläni saareeni. ja siunaan osaani, etten asu vakituiseen Roomassa. Lontoo opiskeluaikoina oli myös aika kiva. Pariisia inhoan. Mutta mitä nämä kaupunkijutut teemaan kuuluvat?

Jeesusjuttuja en täällä levitellyt. Hieman siteerasin Lutheria ja luostarielämään sisältyvää - iuskonnollisesta tasutasta riippumatonta - viisautta ja elämäntaitoa.

Kyllä kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoriakin ovat tuttuja, vaikka en olekaan niistä pystynyt suurta synteesiä laatimaan. Mutta minun oppialani ei olekaan ydinfysiikka.

Erasmus Rotterdamilaisen sanoihin minulla ei ole mitään lisäämistä. Luulisin, että mikäli hän nyt osallistuisi keskusteluun, niin hänellä kuitenkin olisi (kohtuuden miehenä9 enemmän yhteistä minun kuin kaimansa kanssa.

 

[esimerkki]

Erasmukselle

Jos rakastelu on niin tylsää, että pitää ottaa "leluja" niin eikö se ole jo keinotekoinen tilanne. Vaimosi ei oikeasti kiinnosta sellaisenaan, nautrellina, vaan haluat jotakin ekstraa. Tai sitten sinä et riitä, ja vaimosi haluaa jotakin tuntuvampaa.

Kun olitte vaimosi kanssa nuoria ja rakastuneita, jolloin toinen oli ihme ja ihana, niin eikö silloin ihan tavallinen "luomurakastelu" ollut upeinta, mitä saattoi toivoa? Jos se ei enää riitä, niin olisikohan tauon paikka, kunnes alkaa taas kiinnostaa. Ja jos ei ala enää kiinnostaa, niin eikö se ole luonnon merkki siitä, että nuo hommat ovat kohdaltanne ohi?

Tällaiset paremmin tietävät päsmäröinnit ovat ne, jotka saavat monet ihmiset takajaloilleen.
Kumma ettet tämmöistä ymmärrä, vaikka muuten olet tuntevinasi ihmisen käyttäytymisen syvemminkin. Mutta ilmeisesti se tuntemus ulottuu vain eritteisiin asti.