HAUKKUKAA VAAN NIIN PALJON KUN JAKSATTE, EI HAITTAA, TIEDÄN OLEVANI OUTO JOO.

Sun täytyy sanoa sit vaikka toi että melkein heität vauvan seinään jos ei tuu jotain ratkaisua. Koska niinhän sä ajattelet. Meidän mummo aina puhuu sitä että kun sen toka laps oli ihan kamala huutaan niin sen teki mieli lykätä se vaunuilla metsään ja jättää sinne, ja silloin ei taatusti ollut niin hyvät terveydenhuoltoverkostot kuin nyt, en tiiä miten se selvis. Ja se sai sen jälkeen vielä 5 lasta.

 

Mä olin kanssa esikon jälkeen melko onneton, monestakin syystä vaikka vauva itsessään oli suht helppo. Mietin että tätäkö tää nyt on sitten, en jaksa, enkä enää haluakaan, en rakastanut sitä vauvaa edes. Mä en saanut apua, enkä jotenkin tajunnut pyytääkään, enkä kehdannut, ajattelin että itsepä olen itseni tähän hankkinut. Mutta älä sä vaan jää itsekses murehtimaan, hae apua. Neuvolasta, terveyskeskuksesta, perheneuvolasta. Ja hoitoapua myös, ystävistä? Mä voin tarjoutua vapaaehtoiseksi, kun vaan tietäisin missä päin maailmaa elelet..