Enpä ole moista koskaan edes ajatellut. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 17-vuotiaista eli 17 vuotta. Naimisissakin jo 11 vuotta. Ajattelimme aina, että jos emme koskaan halua lapsia, niin sitten emme niitä ala velvollisuudentunteesta tms. edes yrittämään. No, ulkomailla asuessamme aloimme molemmat mielessämme ajattelemaan vauvaa, ja nyt meillä on 7 kk ikäinen poika. Toinen lapsi? Samat ajatukset kuin ekassa. Jos emme halua toista, niin sitten ei. Jos molemmille tulee tunne, että toinen olisi kiva, niin sitten yritetään. Kun aloimme yrtittämään esikoistamme, niin päätimme, että vauvan on tultava luonnollisesti, jos on tullakseen. Mitään hoitoja emme olisi halunneet. Sama mahdollisen kakkosen kanssa.