V
vierailija
Vieras
Olen käytännössä totaalisen yksinäinen ja syrjäytynyt kaikesta normaalista elämästä. Tein opintoja jonkin aikaa mutta olen nyt taas niin pahasti masentunut etten pysty hoitamaan sitä loppuun, ja alakin taitaa olla mulle täysin väärä. Olen ollut osa-aikaisesti työssä jota häpeän, johon pääsin vain sukulaissuhteilla, jossa olen lisäksi helvetin huono ja jota en halua tehdä. Tuo työ nyt onneksi loppuu joka tapauksessa pian, mutta sitten ollaan sen kysymyksen äärellä että mitä nyt?
Pahinta tässä taitaa kuitenkin olla yksinäisyys ja elämätön elämä. Tuntuu pahalta nähdä jotain tuttujen iloisena kumppanin kanssa otettuja lomakuvia ja kokea että se on jotain mitä ei itse voi koskaan kokea. Niin miksi ei voi? Koska on sosiaalisesti niin vammautunut ja autistinen ettei osaa luoda mitään ystävyyssuhteita kenenkään kanssa eikä pysty parisuhteeseen vaikka joku ehdokas olisi tarjollakin (niitä on jos menee itse jonnekin tarjolle, ainakin pinnallisiin suhteisiin koska miehet kai pitävät ulkonäöstäni vielä). Yksinkään ei pysty matkustamaan minnekään koska ei yksinkertaisesti osaa, kun ei ole koskaan käynyt ulkomailla tai lentänyt. Sekin hävettää. Ylipäätään se että koko nuoruus on mennyt kokematta niitä asioita joita nuoruuteen kuuluu, hävettää.
Pahinta tässä taitaa kuitenkin olla yksinäisyys ja elämätön elämä. Tuntuu pahalta nähdä jotain tuttujen iloisena kumppanin kanssa otettuja lomakuvia ja kokea että se on jotain mitä ei itse voi koskaan kokea. Niin miksi ei voi? Koska on sosiaalisesti niin vammautunut ja autistinen ettei osaa luoda mitään ystävyyssuhteita kenenkään kanssa eikä pysty parisuhteeseen vaikka joku ehdokas olisi tarjollakin (niitä on jos menee itse jonnekin tarjolle, ainakin pinnallisiin suhteisiin koska miehet kai pitävät ulkonäöstäni vielä). Yksinkään ei pysty matkustamaan minnekään koska ei yksinkertaisesti osaa, kun ei ole koskaan käynyt ulkomailla tai lentänyt. Sekin hävettää. Ylipäätään se että koko nuoruus on mennyt kokematta niitä asioita joita nuoruuteen kuuluu, hävettää.
