Tässä on 41 vuotiaan miehen kertomus steroideista ja niiden hyödyistä ja haitoista
olin n.19v kun aloin käyttämään anabolisia ja testoja.halu oli kasvaa isoksi ja vahvaksi.
Onnistuin siinä asiassa todella hyvin.kolmena eka vuotena paino nousi n.40kg josta 2/3 oli puhdasta lihasmassaa lähtöpaino oli n.70kg
siinä ne hyvät puolet sitten taisi ollakkin.
Käytin kaikkia mahdollisia mitä vain käsiini sain.viikkoannokset olivat testoissa siellä 2000mg paikkeilla ja anabolisia n.puolet siitä.märkinä ja kuivina.muutama vuosi meni ok eikä mieleeni
tullut että niistä voisi tulla jotain haittavaikutuksia.kun olin n.25v minulta leikattiin gynegomastia joka oli päässyt jo tosi pahaksi.maitoa tirskahteli molemmista nänneistä sen verran hyvin että aamukaviin olis riittäny.maksa,munuais ja veriarvot olivat kaikki ihan sekaisin.hb oli yli 200.olin käynyt säännöllisesti luovuttamassa verta jo ihan jonkun aikaa,mutta nyt se ei ollut enää mahdollista.siinä oli joku yläraja muistaakseni 193 jonka ylimenevät arvot estivät luovuttamisen.asperiinia kului aika reippaasti että veri jaksoi kiertää koneessa..
sitä hauskaa kesti n.8 vuotta lähestulkoon ilman minkäänlaisia taukoja.Pääkoppa oli tosi sekaisin ja sain rauhoittavia lääkkeitä&beetasalpaajia ja kaikkea oheistuotteita että tulin toimeen itseni ja muiden kanssa.
ollessani 27 sain pahan anafylaktisen shokin keskellä yötä.hengitys lamaantui ja oli oli tosi sairas.menin peilin eteen ja katsoin eka kerran itseäni ja huolestuin.
otin auton ja ajoin sairaalaan jossa minulle annettiin nesteenpoisto lääkitystä.paino rupesi tippumaan ja tippui yli 6 kg sut nopealla syklillä.nestettä oli keuhkoissa jo aika paljon ja lääkäri sanoi että oli ihan hyvä että olin lähtenyt saman tien sairaalalle ensiapuun.siellä vietinkin seuraavat 4pvää tarkkailussa.
no siitä viisastuin jonkin verran ja jätin steroidit 1.5 vuodeksi.perheen lisäystä tuli kaksin verroin ollessani n.kolmekymppinen ja vähän yli..
mutta siitä pikkuhiljaa alkoi taas sama touhu ja kaava toisti taas itseään kuten aijemmin ja yritettiin perheen lisäystä muutaman vuoden kulttua mutta sitä ei tälläkertaa ollut mahdollista saada ilman lääkitystä.annoin siemenneste näytteessä puhtaan nollan.se ei sisältänyt mtn.
mutta onneksi nykyaika on ihmeellistä..
aloitin clomifen&menopur hoidon jota kesti vajaat puoli vuotta..ja minun palleihin jotka oli kutistunut pieniksi rusinoiksi kovien steroidi kiertojen aikana,saatiin vielä palautettua elämä takaisin ja sain vielä yhden lapsukaisen alulle..
terve tyttövauva sieltä syntyi ja puoli vuotta siitä tulikin ero ja jäin yksikseni ihmettelemään.
ajattelin että nyt on taas aikaa harrastaa ja jällei kerran rupesin käyttämään steroideja tosin tällä kertaa ne tuli jo lääkärin määräyksestä.koska vuosien kova aineiden käyttö oli aiheuttanut minun kehoon ,niin päähän kuin alapäähän vaurioita ja sain pysyvän testosteroni lääkitysen loppuiäksi.tosin lääkärin valvonnan alaisena.kaikki testolääkket joita kokeiltiin tuntui tosi miedoilta ja ihankun mikään valmiste ei enää tehoaisi minuun kaikkien niiden mömmöjen jälkeen joita olin vuositolkulla itseeni työntänyt.aluksi kokeilin nebidoa.se ei toiminut minun kohdalla,pantestot olivat liian mietoja ja sustanonia en suostunut ottamaan, koska olin kyseistä ainetta katukaupasta ostanut ja käyttänyt yli 1000mg/viikkoannoksina useissa kierroissa vuosien varrella.lääkärikin ymmärsi asian hyvin,koska tiesin sen aineen vaikuttavan psyykkeeseen enkä uskonut että 1 ampulli joka 2/3vko auttaisi mtn..testogeelistä sain avun ongelmiini 2 pss päivässä oli sopiva annos minun kohdalla.tosin kesti jonkun aikaa ennenkuin edes huomasin minkäänlaisia parantumisen merkkejä..
päätin kaiken lisäksi käydä sterilisoimassa itseni kun olin jotenkin pettynyt&turhautunut kaikkeen.siemenjohtimet poikki nix,nax..
no sitten onni potkaisi ja tapasin nykyisen ihanan vaimoni.tein heti suhteen alkumetreillä selväksi etten pysty hänelle ikinä lasta antamaan ja hän hyväksyi sen tosiasian.
oltiin varmaan seukattu puolisen vuotta kun jostain syystä vaan ruvettiin puhumaan yheisestä lapsesta.
kumpikin tiesi miten huonot lähtökohdat meillä oli.siittiötuotanto pysähtynyt ja siemenjohtimet katkaistu.huh!
siinä päivä päivältä vaan lueskeltiin nettiä ja pohdittiin että olisiko mtn mahdollisuuksia saada yhteistä lasta kunnes..
menimme lapsettomuus klinikalle juttelemaan..
minulta jätettiin testosteroni lääkitys pois ja rupesin syömään taas clomifeenia ja 2kert vko pistin 5000iu.ta pregnyliä lisäksi.
Minulle tuli niin pahoja vieroitusoireita yms että olin tulla oikeesti HULLUKSI! sain tosi pahoja raivokohtauksia,särin tavaroita ja kaikkea milloin mitäkin.päässä pyöri itsetuhoisia ajatuksia.kaikki tuntui niin epätodelliselta.en tunnistanut itseäni,olin tosi väsynyt ja sekava.suurimman kolauksen sai kokea meidän seksielämä.kaikki halut&tunteet hävisivät minusta.joskus vaimoni läsnäolo alkoi oikeesti ahdistamaan ja pelkkä ajatuskin seksistä alkoi etomaan.olo oli tunteeton ja kylmä.tajusin sen itsekkin ja vaikka tiesin mistä se johtui niin se tuntui jotenkin tosi pelottavalta.puhuimme kyllä asiasta usein ja onneksi kumpikin ymmärsi mikä tämän aiheutti.korvaushoidon aikana s-testot oli 35 ja rapiat päälle,kun taas lopetin korvaushoidon, niin arvot putosivat alle viitearvojen joka on miehellä 10 nmol/l.
monta kertaa meinasin antaa periksi ja lopettaa lapsettomuushoidot.tuntui ettei sitä pystyisi enää jatkamaan, koska minusta ei ollut juurikaan minkään tekijäksi..sitten otimme yhteyttä yhteen suomen parhaista sterilisaation purkuun erikoistuneesta lääkäristä joka leikkasi minut ja yhdisti siemen johtimet takaisin..
leikkauksesta kesti toipua n.kuukauden päivät.
jatkoin siinä toipumisen ohella omaa lääkitystäni ja koko ajan se oli yhtä vaikeaa minulle.mielialat heilahtelivat ääripäästä toisen ja välillä särkyi millon mitäkin electronikasta lautasiin ja kaikkea siltä väliltä.suomeksi sanottuna VITUTTI&AHDISTI niin kovaa, ettei aakkosista löydy sellaisia kirjaimia, joilla voisin kirjoittaa sen hetkiset tuntemuksini sanoiksi.
leikkauksesta oli kulunut n.3kk kun ajateltiin että minun on pakko käydä antamassa siemenneste näyte,ettei tarvitsisi enää kärsiä jos se jostain syystä ei olisi onnistunut.kuulemma kun siemenjohtimet katkaistaan niin voi kehittyä"vastaaineita" ja näin ollen vaikka piuhat olisi
yhdistetty niin lapsen alulle saaminen olisi suurella todennäköisyydellä mahdotonta..
mutta yllätys yllätys! siittiöitä oli runsaasti ja vieläpä hyvälaatuisia ja niin HYVÄNLAATUISIA että vaimoni on nyt 5 viikolla raskaana.
minulla jatkuu testosteroni lääkitys lopun ikäni ja olen onnellinen että kaiken tämän roinauksen jälkeen yleisvointini on vielä todella hyvä ja punttitreenit maistuu paremmalta kun koskaan ennen.ihmiskeho on yllättävän vahva ja se pystyy korjaamaan isojakin vaurioita, ikinä ei pidä menettää toivoa,vaikka keho olisi saanut miten ison kolahduksen,kuten minun kohdallani oli käynyt.kaiken kaikkiaan käytin steroideja isolla kädellä reilut 13vuotta.siitä kierteestä onnistuin pikkuhiljaa liukumaan pois ja kaiken lisäksi päätin olla vielä astetta kovempi jätkä, koska aloin arvostamaan omaa terveyttäni entistä enemmän.lopetin tupakan polton ja alkoholin käytön siinä samalla.nyt muutama vuosi on kulunut ja voin sanoa itsestäni samaa kun vuoristoneuvos tuura että"mikäs tässä on ollessa, bisnekset menee hyvin ja kuntokin on vallan mainio"...ps.näin jälkiviisaana sanon vielä että, kannattaa pakastaa spermaa ennen kuin aloittaa kehonrakennuksen.ihan kaiken varalta
olin n.19v kun aloin käyttämään anabolisia ja testoja.halu oli kasvaa isoksi ja vahvaksi.
Onnistuin siinä asiassa todella hyvin.kolmena eka vuotena paino nousi n.40kg josta 2/3 oli puhdasta lihasmassaa lähtöpaino oli n.70kg
siinä ne hyvät puolet sitten taisi ollakkin.
Käytin kaikkia mahdollisia mitä vain käsiini sain.viikkoannokset olivat testoissa siellä 2000mg paikkeilla ja anabolisia n.puolet siitä.märkinä ja kuivina.muutama vuosi meni ok eikä mieleeni
tullut että niistä voisi tulla jotain haittavaikutuksia.kun olin n.25v minulta leikattiin gynegomastia joka oli päässyt jo tosi pahaksi.maitoa tirskahteli molemmista nänneistä sen verran hyvin että aamukaviin olis riittäny.maksa,munuais ja veriarvot olivat kaikki ihan sekaisin.hb oli yli 200.olin käynyt säännöllisesti luovuttamassa verta jo ihan jonkun aikaa,mutta nyt se ei ollut enää mahdollista.siinä oli joku yläraja muistaakseni 193 jonka ylimenevät arvot estivät luovuttamisen.asperiinia kului aika reippaasti että veri jaksoi kiertää koneessa..
sitä hauskaa kesti n.8 vuotta lähestulkoon ilman minkäänlaisia taukoja.Pääkoppa oli tosi sekaisin ja sain rauhoittavia lääkkeitä&beetasalpaajia ja kaikkea oheistuotteita että tulin toimeen itseni ja muiden kanssa.
ollessani 27 sain pahan anafylaktisen shokin keskellä yötä.hengitys lamaantui ja oli oli tosi sairas.menin peilin eteen ja katsoin eka kerran itseäni ja huolestuin.
otin auton ja ajoin sairaalaan jossa minulle annettiin nesteenpoisto lääkitystä.paino rupesi tippumaan ja tippui yli 6 kg sut nopealla syklillä.nestettä oli keuhkoissa jo aika paljon ja lääkäri sanoi että oli ihan hyvä että olin lähtenyt saman tien sairaalalle ensiapuun.siellä vietinkin seuraavat 4pvää tarkkailussa.
no siitä viisastuin jonkin verran ja jätin steroidit 1.5 vuodeksi.perheen lisäystä tuli kaksin verroin ollessani n.kolmekymppinen ja vähän yli..
mutta siitä pikkuhiljaa alkoi taas sama touhu ja kaava toisti taas itseään kuten aijemmin ja yritettiin perheen lisäystä muutaman vuoden kulttua mutta sitä ei tälläkertaa ollut mahdollista saada ilman lääkitystä.annoin siemenneste näytteessä puhtaan nollan.se ei sisältänyt mtn.
mutta onneksi nykyaika on ihmeellistä..
aloitin clomifen&menopur hoidon jota kesti vajaat puoli vuotta..ja minun palleihin jotka oli kutistunut pieniksi rusinoiksi kovien steroidi kiertojen aikana,saatiin vielä palautettua elämä takaisin ja sain vielä yhden lapsukaisen alulle..
terve tyttövauva sieltä syntyi ja puoli vuotta siitä tulikin ero ja jäin yksikseni ihmettelemään.
ajattelin että nyt on taas aikaa harrastaa ja jällei kerran rupesin käyttämään steroideja tosin tällä kertaa ne tuli jo lääkärin määräyksestä.koska vuosien kova aineiden käyttö oli aiheuttanut minun kehoon ,niin päähän kuin alapäähän vaurioita ja sain pysyvän testosteroni lääkitysen loppuiäksi.tosin lääkärin valvonnan alaisena.kaikki testolääkket joita kokeiltiin tuntui tosi miedoilta ja ihankun mikään valmiste ei enää tehoaisi minuun kaikkien niiden mömmöjen jälkeen joita olin vuositolkulla itseeni työntänyt.aluksi kokeilin nebidoa.se ei toiminut minun kohdalla,pantestot olivat liian mietoja ja sustanonia en suostunut ottamaan, koska olin kyseistä ainetta katukaupasta ostanut ja käyttänyt yli 1000mg/viikkoannoksina useissa kierroissa vuosien varrella.lääkärikin ymmärsi asian hyvin,koska tiesin sen aineen vaikuttavan psyykkeeseen enkä uskonut että 1 ampulli joka 2/3vko auttaisi mtn..testogeelistä sain avun ongelmiini 2 pss päivässä oli sopiva annos minun kohdalla.tosin kesti jonkun aikaa ennenkuin edes huomasin minkäänlaisia parantumisen merkkejä..
päätin kaiken lisäksi käydä sterilisoimassa itseni kun olin jotenkin pettynyt&turhautunut kaikkeen.siemenjohtimet poikki nix,nax..
no sitten onni potkaisi ja tapasin nykyisen ihanan vaimoni.tein heti suhteen alkumetreillä selväksi etten pysty hänelle ikinä lasta antamaan ja hän hyväksyi sen tosiasian.
oltiin varmaan seukattu puolisen vuotta kun jostain syystä vaan ruvettiin puhumaan yheisestä lapsesta.
kumpikin tiesi miten huonot lähtökohdat meillä oli.siittiötuotanto pysähtynyt ja siemenjohtimet katkaistu.huh!
siinä päivä päivältä vaan lueskeltiin nettiä ja pohdittiin että olisiko mtn mahdollisuuksia saada yhteistä lasta kunnes..
menimme lapsettomuus klinikalle juttelemaan..
minulta jätettiin testosteroni lääkitys pois ja rupesin syömään taas clomifeenia ja 2kert vko pistin 5000iu.ta pregnyliä lisäksi.
Minulle tuli niin pahoja vieroitusoireita yms että olin tulla oikeesti HULLUKSI! sain tosi pahoja raivokohtauksia,särin tavaroita ja kaikkea milloin mitäkin.päässä pyöri itsetuhoisia ajatuksia.kaikki tuntui niin epätodelliselta.en tunnistanut itseäni,olin tosi väsynyt ja sekava.suurimman kolauksen sai kokea meidän seksielämä.kaikki halut&tunteet hävisivät minusta.joskus vaimoni läsnäolo alkoi oikeesti ahdistamaan ja pelkkä ajatuskin seksistä alkoi etomaan.olo oli tunteeton ja kylmä.tajusin sen itsekkin ja vaikka tiesin mistä se johtui niin se tuntui jotenkin tosi pelottavalta.puhuimme kyllä asiasta usein ja onneksi kumpikin ymmärsi mikä tämän aiheutti.korvaushoidon aikana s-testot oli 35 ja rapiat päälle,kun taas lopetin korvaushoidon, niin arvot putosivat alle viitearvojen joka on miehellä 10 nmol/l.
monta kertaa meinasin antaa periksi ja lopettaa lapsettomuushoidot.tuntui ettei sitä pystyisi enää jatkamaan, koska minusta ei ollut juurikaan minkään tekijäksi..sitten otimme yhteyttä yhteen suomen parhaista sterilisaation purkuun erikoistuneesta lääkäristä joka leikkasi minut ja yhdisti siemen johtimet takaisin..
leikkauksesta kesti toipua n.kuukauden päivät.
jatkoin siinä toipumisen ohella omaa lääkitystäni ja koko ajan se oli yhtä vaikeaa minulle.mielialat heilahtelivat ääripäästä toisen ja välillä särkyi millon mitäkin electronikasta lautasiin ja kaikkea siltä väliltä.suomeksi sanottuna VITUTTI&AHDISTI niin kovaa, ettei aakkosista löydy sellaisia kirjaimia, joilla voisin kirjoittaa sen hetkiset tuntemuksini sanoiksi.
leikkauksesta oli kulunut n.3kk kun ajateltiin että minun on pakko käydä antamassa siemenneste näyte,ettei tarvitsisi enää kärsiä jos se jostain syystä ei olisi onnistunut.kuulemma kun siemenjohtimet katkaistaan niin voi kehittyä"vastaaineita" ja näin ollen vaikka piuhat olisi
yhdistetty niin lapsen alulle saaminen olisi suurella todennäköisyydellä mahdotonta..
mutta yllätys yllätys! siittiöitä oli runsaasti ja vieläpä hyvälaatuisia ja niin HYVÄNLAATUISIA että vaimoni on nyt 5 viikolla raskaana.
minulla jatkuu testosteroni lääkitys lopun ikäni ja olen onnellinen että kaiken tämän roinauksen jälkeen yleisvointini on vielä todella hyvä ja punttitreenit maistuu paremmalta kun koskaan ennen.ihmiskeho on yllättävän vahva ja se pystyy korjaamaan isojakin vaurioita, ikinä ei pidä menettää toivoa,vaikka keho olisi saanut miten ison kolahduksen,kuten minun kohdallani oli käynyt.kaiken kaikkiaan käytin steroideja isolla kädellä reilut 13vuotta.siitä kierteestä onnistuin pikkuhiljaa liukumaan pois ja kaiken lisäksi päätin olla vielä astetta kovempi jätkä, koska aloin arvostamaan omaa terveyttäni entistä enemmän.lopetin tupakan polton ja alkoholin käytön siinä samalla.nyt muutama vuosi on kulunut ja voin sanoa itsestäni samaa kun vuoristoneuvos tuura että"mikäs tässä on ollessa, bisnekset menee hyvin ja kuntokin on vallan mainio"...ps.näin jälkiviisaana sanon vielä että, kannattaa pakastaa spermaa ennen kuin aloittaa kehonrakennuksen.ihan kaiken varalta
Viimeksi muokattu:
