Hankala tilanne...

[Kahden äiti]

Eli, olen kohta 3kymppinen kahden lapsen yh-äiti. Lasten isä on mukana lasten arjessa, lapset hänellä 2 yötä viikossa. Olemme eronneet vajaa 3v sitten. Lapset 6v ja 4v.

Olen nyt seurustellut 3 kk, ihanan miehen kanssa. Hän on kuitenkin minua 5v nuorempi. Tästä "ongelmasta" on nyt kuitenkin päästy yli. Hän viihtyy ja touhuaa myös paljon lasteni kanssa. Hänellä ei siis omia lapsia ole.
No, nyt eilen sain tietää olevani raskaana. Olemme melkoisessa shokissa molemmat. Tilanne ei siis ollut suunniteltu. Olen vakituisessa, hyvässä, työpaikassa itse, mies osa-aikatöissä opiskelun sivulla.

En pysty kokoamaan ajatuksiani ja toivoisin saavani teiltä rakentavia mielipiteitä!

Olen 2 aborttia jo elämässäni tehnyt ja nyt en todellakaan haluaisi päätyä siihen vaihtoehtoon...

 

[vieras]

Voi hyvänen aika minkälaista sekoilua, ihan oikeasti! Eroilet, naiskentelet miehiä, tulet solkenaan vahinkoraskaaksi.

 

[ap]

Voi hyvänen aika minkälaista sekoilua, ihan oikeasti! Eroilet, naiskentelet miehiä, tulet solkenaan vahinkoraskaaksi.

No asia nyt ei ihan noin ole. Ensimmäinen abortti 15 vuotiaana. Toinen silloin kun oltiin juuri eroamassa ex mieheni kanssa, eikä ollut tosiaankaan kauhean hyvä tilanne saada vauvaa silloin/hänen kanssa. Niin ja nyt sitten tämä. Joo, en selittele mitään, mutta kahdella näistä kerroista e-pillereistä huolimatta olen tullut raskaaksi (eri merkit molemmilla kerroilla). Varmaan siis tajuat miksi en halua aborttia enää.. mutta uskallanko luottaa tähän TUOREESEEN suhteeseenkaan...

 

[vieras]

Voi hyvänen aika minkälaista sekoilua, ihan oikeasti! Eroilet, naiskentelet miehiä, tulet solkenaan vahinkoraskaaksi.

No asia nyt ei ihan noin ole. Ensimmäinen abortti 15 vuotiaana. Toinen silloin kun oltiin juuri eroamassa ex mieheni kanssa, eikä ollut tosiaankaan kauhean hyvä tilanne saada vauvaa silloin/hänen kanssa. Niin ja nyt sitten tämä. Joo, en selittele mitään, mutta kahdella näistä kerroista e-pillereistä huolimatta olen tullut raskaaksi (eri merkit molemmilla kerroilla). Varmaan siis tajuat miksi en halua aborttia enää.. mutta uskallanko luottaa tähän TUOREESEEN suhteeseenkaan...

Et uskalla, kun arviointikykysi on jo osoittanut heikkoutensa.

 

[ap]

Voi hyvänen aika minkälaista sekoilua, ihan oikeasti! Eroilet, naiskentelet miehiä, tulet solkenaan vahinkoraskaaksi.

No asia nyt ei ihan noin ole. Ensimmäinen abortti 15 vuotiaana. Toinen silloin kun oltiin juuri eroamassa ex mieheni kanssa, eikä ollut tosiaankaan kauhean hyvä tilanne saada vauvaa silloin/hänen kanssa. Niin ja nyt sitten tämä. Joo, en selittele mitään, mutta kahdella näistä kerroista e-pillereistä huolimatta olen tullut raskaaksi (eri merkit molemmilla kerroilla). Varmaan siis tajuat miksi en halua aborttia enää.. mutta uskallanko luottaa tähän TUOREESEEN suhteeseenkaan...

Et uskalla, kun arviointikykysi on jo osoittanut heikkoutensa.

Kiitti kovasti sun rakentavasta mielipiteestä!
Ja tämän exäni kanssa olin 8 vuotta yhdessä, 4 vuotta ennen kuin teimme esikoisen. Hän sitten osoittautuikin väkivaltaiseksi, joten yhteinen perhe-elämämme päättyi siihen. Eli ilmeisestikin arviointikykyni on heikko!

 

[Taasko täällä]

Mieti tilannettasi ihan rauhassa ja positiivisella mielellä. Olet aikuinen, et enää teini, pärjäät kyllä. Nuorimmaisesi on jo 4v, vauvan syntyessä 5v tai ainakin melkein. Pärjäät ihan hyvin halutessasi vaikka olisit 3 lapsen yh, pärjääthän nytkin . Jos uusi kumppanisi ei halua lasta, niin anna sellaisen miehen olla, parempi ilman. Jos et halua tehdä aborttia, niin älä tee!

 

[vieras]

Olisko se maailmanloppu saada uus lapsi? Vaikkei mies sitoutuisikaan?? Sun aiemmat lapset on kuitenki jo kohtalaisen isoja. Saisit elatusmaksut kelalta jossei mies huolehtis elatuksesta. Voisit ehkä olla jopa onnellinen jos pitäisit uuden lapsen...Näin tekisin jos olisin tilanteessasi, luultavasti koska abortti henkisesti raskas painolasti

 

[:-/]

Älä sure! Mieti tarkkaan kumman vaihtoehdon haluat. Hyväksyn abortin ja se on NAISEN VALINTA. Jos Todella haluat lapsen, niin pidä vauva! Ja ehkä suhdekin kantaa? Jos epäröit...en tiedä! Vaikea valinta :-/ Juttele neuvolassa, esim, perhetyöntekijän kanssa juttelu voi auttaa siinä mitä päätät?

 

[vieras]

Olisko se maailmanloppu saada uus lapsi? Vaikkei mies sitoutuisikaan?? Sun aiemmat lapset on kuitenki jo kohtalaisen isoja. Saisit elatusmaksut kelalta jossei mies huolehtis elatuksesta. Voisit ehkä olla jopa onnellinen jos pitäisit uuden lapsen...Näin tekisin jos olisin tilanteessasi, luultavasti koska abortti henkisesti raskas painolasti

Näin se varmaan on, ja mitä turhia sitä miettimään mitään asiaa muusta kuin omasta itsekkäästä näkökulmasta.

 

[vieras]

Ajattelin asiaa sun kannalta myös. Ei ole lapsen syy joutua syntymään. Mutta jossei ole toivottu, ehkä parempi sitten abortti...Toisaalta sitäkin voi oppia rakastamaan

 

[Myy-80]

Voi hyvänen aika mitä porukkaa taas täällä heittelemässä paskaa niskaan. :headwall: Menkää hei nukkuun, jos ei o mitään positiivista sanottavaa.

Varmasti hämmentävä tilanne... Miltä susta tuntuu ja miltä suhde vaikuttaa? Millanen sä koet olevas nykysen miehes seurassa? Millasta teidän yhteinen aika on? Elättekö myös arkea? Jos teistä molemmista tuntuu siltä, että haluutte jatkaa yhdessä ja lapsi ei olis katastrofi, niin siitä vaan rohkeesti... Ei tuo lyhyt tunteminen välttämättä mitään määrittele.

Mä olin seurustellu mun miehen kanssa 5kk (ja tuntenu saman verran), ku päätettiin antaa lapselle lupa tulla. Eihän sitä koskaan voi olla varma onko toisen kanssa lopun ikää ja mitä tulee eteen, selviääkö vaikeuksista yhdessä... Se mikä molemmista tuntuu hyvältä ja oikeelta on se, mihin kannattaa luottaa. Me ollaan oltu nyt 3½ vuotta yhdessä, reilu vuosi naimisissa ja ekasta kierrosta tärpänny poika 2v4kk. :heart: Hetkeekään ei o kaduttanu. tää siis ihan esimerkkinä siitä, että joskus nopee heittäytyminen ei o virhe.

Voimia ratkaisun tekoon!

 

[ap]

Kiitos mielipiteistänne! Olin varmaan ainakin puoli tuntia kuumassa suihkussa, nyt taas koneella. Tosi vaikeeta jotenkin nyt miettiä tätä. Uskon, että romahdan täysin henkisesti, jos vielä joudun abortin tekemään. En kuitenkaan haluaisi synnyttää lasta, joka ei olisi 100% toivottu... Miehenkin puolelta siis... Mies on melko shokissa asiasta vielä, kallistuu abortin puoleen ainakin tällä hetkellä. Minä kuitenkin sisimmässäni jo tunnen rakkautta tätä "vauvaa" kohtaan, enkä tiedä pystyisinkö aborttiin.

 

[ap]

Voi hyvänen aika mitä porukkaa taas täällä heittelemässä paskaa niskaan. :headwall: Menkää hei nukkuun, jos ei o mitään positiivista sanottavaa.

Varmasti hämmentävä tilanne... Miltä susta tuntuu ja miltä suhde vaikuttaa? Millanen sä koet olevas nykysen miehes seurassa? Millasta teidän yhteinen aika on? Elättekö myös arkea? Jos teistä molemmista tuntuu siltä, että haluutte jatkaa yhdessä ja lapsi ei olis katastrofi, niin siitä vaan rohkeesti... Ei tuo lyhyt tunteminen välttämättä mitään määrittele.

Mä olin seurustellu mun miehen kanssa 5kk (ja tuntenu saman verran), ku päätettiin antaa lapselle lupa tulla. Eihän sitä koskaan voi olla varma onko toisen kanssa lopun ikää ja mitä tulee eteen, selviääkö vaikeuksista yhdessä... Se mikä molemmista tuntuu hyvältä ja oikeelta on se, mihin kannattaa luottaa. Me ollaan oltu nyt 3½ vuotta yhdessä, reilu vuosi naimisissa ja ekasta kierrosta tärpänny poika 2v4kk. :heart: Hetkeekään ei o kaduttanu. tää siis ihan esimerkkinä siitä, että joskus nopee heittäytyminen ei o virhe.

Voimia ratkaisun tekoon!

Kiitos sun ihanasta viestistä!

Mies on nyt "asunut" meillä reilun kuukauden verran. Mutta oma asunto hänellä siis edelleen. Ja tämä minun asunto on ihan liian pieni meillä kaikille joka tapauksessa. On hakenut lapsia tarhasta ja viettänyt aikaa heidän kanssa. Tykkää lapsistani silmin nähden valtavan paljon ja on sen monesti sanonutkin. Luotan suhteeseemme kyllä, mutta tietysti uusi tilanne pelottaa, ja varsinkin miestä. Hän oli kuitenkin 3kk sitten menevä helsinkiläinen sinkkumies, joka ei edes kuvitellut alkavansa seurustelemaan... Ja nyt sitten tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut AIKA paljon näitä elämänmuutoksia

 

[ap]

up!

 

[Myy-80]

Kiitos sun ihanasta viestistä!

=)

Onko raskaus ihan alussa? Jos on, niin teillä on vielä reilusti aikaa pohtia vaihtoehtoja. Mun esimerkkihän on sikäli erilainen, että lapsi oli toivottu... Yllätysraskaus on aina valinnan paikka, eikä sitä kannata tehdä hätiköiden. Mieskin saattaa kasvaa valitsemaan lapsen ja isyyden, vaikka nyt toisin ajatteliskin. Toivottavasti keskustelut auttaa ja pääsette ratkaisuun, joka molemmista tuntuu oikeelle.

 

[ap]

Ihan alussa vielä, menkat 4pv myöhässä. Testin tein to aamuna (ja se oli siis positiivinen). Mies on nyt reissussa, tulee sunnuntai-iltana, jolloin vasta päästään kunnolla puhumaan asiasta. Nyt kerettiin vasta torstaina puhumaan hetken aikaa testin tekemisen jälkeen, tänään ja huomenna vain puhelimessa...

 

[Myy-80]

Hyvä juttu... Ehditte sulatella rauhassa. Tuo on toisaalta hyvä, että pääsette jutteleen kasvotusten vasta sunnuntaina, koska nyt teillä on mahdollisuus pohtia asiaa myös yksiksenne. Eiköhän se ratkaisu sieltä aikanaan löydy, annatte nyt vaan aikaa itellenne ja toisillenne.

 

[ap]

Hyvä juttu... Ehditte sulatella rauhassa. Tuo on toisaalta hyvä, että pääsette jutteleen kasvotusten vasta sunnuntaina, koska nyt teillä on mahdollisuus pohtia asiaa myös yksiksenne. Eiköhän se ratkaisu sieltä aikanaan löydy, annatte nyt vaan aikaa itellenne ja toisillenne.

Kiitos taas sanoistasi! Toivon vaan, että saisimme asian ratkaistua nopeasta, tämä "epätietoisuus" on kaikkein kauheinta...