Tuskainen
Olemme eronneet ex-mieheni kanssa kolme vuotta sitten. Mies ei avioliiton aikana osallistunut millään tavoin kodin eikä lasten hoitoon. Eron tullessa oli kaksi vaihtoehtoa, joko lapset olisivat asuneet minun luona ja tavanneet vain joka toinen viikonloppu isäänsä. Tässä oli se ongelma, että varsinkin nuorempi, tuolloin 4v. oli täysin äitin tyttö, ja tapaamiset olis olleet järkytyksiä hänelle. Lisäksi pelkäsin, että tapaamiset olisi niin harvoin, että isä oli muuttanut 1000 km päähän mistä on kotoisin, hänellä kun ei ole täällä ystäviä pahemmin.
Suostuin vuoroasumiseen, vain ja ainostaaan lapsia ajatellen, halusin että kaikesta huolimatta he saavat olla molempien vanhempien elämässä. Itselle on ollut yhtä tuskaa olla lapsistaan erossa viikko. Olen kuitenkin ns. lähivanhempi, ja lapset ovat kirjoilla luonani.
Tähän asti on mennyt periaatteessa hyvin, mielestäni lapset ovat sopeutuneet eroon suht koht hyvin, eikä ole ollut suurempia ongelmia. Kasvatuksellisesti olemme exän kanssa eri linjoilla, (hän antaa nyt 7v ja 10v lasten katsoa esim. k-15 leffoja, ei tarkastele läksyjä, lapset pääsääntöisesti vain tuijottaa telkkaria iltaisin, jne jne )
Nyt kuitenkin lapset ovat alkaneet "valittamaan" että tilanne on stressaavaa, kun pitää mennä kodista toiseen. Asumme exän kanssa puolen km päässä toisistamme, joten kaveripiiri ja ympäristö on melkein sama.
Kenelläkään kokemusta/ ajatusta mitä tehdä?
Suostuin vuoroasumiseen, vain ja ainostaaan lapsia ajatellen, halusin että kaikesta huolimatta he saavat olla molempien vanhempien elämässä. Itselle on ollut yhtä tuskaa olla lapsistaan erossa viikko. Olen kuitenkin ns. lähivanhempi, ja lapset ovat kirjoilla luonani.
Tähän asti on mennyt periaatteessa hyvin, mielestäni lapset ovat sopeutuneet eroon suht koht hyvin, eikä ole ollut suurempia ongelmia. Kasvatuksellisesti olemme exän kanssa eri linjoilla, (hän antaa nyt 7v ja 10v lasten katsoa esim. k-15 leffoja, ei tarkastele läksyjä, lapset pääsääntöisesti vain tuijottaa telkkaria iltaisin, jne jne )
Nyt kuitenkin lapset ovat alkaneet "valittamaan" että tilanne on stressaavaa, kun pitää mennä kodista toiseen. Asumme exän kanssa puolen km päässä toisistamme, joten kaveripiiri ja ympäristö on melkein sama.
Kenelläkään kokemusta/ ajatusta mitä tehdä?