I
mulle tehty 2 toinen hätä ja siinä haava vielä repes niin etten päässyt edes postiltk kuukauteen joten en pidä pienenä..ei tule enää mulle lapsiakaan..
X
xxx
Vieras
Että te jaksatte taas kerran tapella tästä aiheesta.
Molemmissa synnytystavoissat on omat riskinsä ja pahimmassa tapauksessa voi sekä äiti että lapsi kuolla. Mutta näin onneksi käy harvoin.
On sekä helppoja sektioita että helppoja alatiesynnytyksiä. Niinkuin on myös pahasti pieleen meneviä ja vaikeita sektioita ja alatiesynnytyksiä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Joku on voinut kokea todella helpon sektion. Ja joku todella vaikean alatiesynnytyksen. Saa olla aikamoiset ennustajan lahjat jos pystyy etukäteen sanomaan miten kaikki tulee menemään.
MUTTA jos verrataan normaalisti sujuvaa alatiesynnytystä ja normaalisti sujuvaa sektiota.
Niin tottakai silloin sektiossa on suuremmat riskit. Asiaa on katsottava suuremmassa mittakaavassa. Ei siihen yksittäiset kokemukset vaikuta.
Molemmissa synnytystavoissat on omat riskinsä ja pahimmassa tapauksessa voi sekä äiti että lapsi kuolla. Mutta näin onneksi käy harvoin.
On sekä helppoja sektioita että helppoja alatiesynnytyksiä. Niinkuin on myös pahasti pieleen meneviä ja vaikeita sektioita ja alatiesynnytyksiä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Joku on voinut kokea todella helpon sektion. Ja joku todella vaikean alatiesynnytyksen. Saa olla aikamoiset ennustajan lahjat jos pystyy etukäteen sanomaan miten kaikki tulee menemään.
MUTTA jos verrataan normaalisti sujuvaa alatiesynnytystä ja normaalisti sujuvaa sektiota.
Niin tottakai silloin sektiossa on suuremmat riskit. Asiaa on katsottava suuremmassa mittakaavassa. Ei siihen yksittäiset kokemukset vaikuta.
V
vieras
Vieras
Eipä sitä pienenä asiana tarvitse pitää, mutta eihän synnytys KOSKAAN ole riskitön, oli synnytystapa sitten mikä tahansa! Jossakin tilanteissa sektio on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto joko äidille tai lapselle tai molemmille. Ja siis syyksi lasken tässä myös synnytyspelon ym asiaan liittyvän. Ja kun sektioon on voitu valmistautua niin yleensä ne mahdolliset riskit ovat myös jo hyvin tiedossa, jolloin niitä voidaan välttää.. esim verenhukkaa yms. Hätä ja kiirellisesti tehdyt sektiot varmasti kaiskista rskialttiimpia, sillä niihin ei ole voitu varauta samalla tavoin!
Alkuperäinen kirjoittaja jeps...:
Alatiesynnytys on ihan luonnollinen tapahtuma
Mutta siinä, kuten joskus toisissakin luonnollisissa tapahtumissa, menee välillä jotain tosi pieleen. Ero onkin siinä, että suurimmalle osalle naisista synnytys on normaali ja suht "pieni" tapahtuma, joillekin taas ei todellakaan, kun leikkaus on aina kaikille stressaava ja vaatii kunnon toipumista.
Mä olin ennen sektion kannalla. Nyt muutin mieleni kun luin mitä sektio tekee ja sen että se on isompi riski kuin alatiesynnytys. Toki on tilanteita joissa seksio on turvallisempi vaihtoehto. Myös itse saatan joutua sektioon kun saattaa toi synnytyselin olla liian ahdas jos lapsi syntyy täysillä viikoilla. Toivon todella alatiesynnytystä.
V
Vieras
Vieras
Ensimmäinen ja ainoa lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla. Siinä vaiheessa kun lääkäri päätti, että leikkaukseen menen ei ollut muita vaihtoehtoja. Tai tietysti se, että lapsen sydänäänet loppuvat kokonaan tms. Onneksi toivuin nopeasti eikä pelkoja jäänyt. Mutta siinä tilanteessa ei kyllä mieti muuta kuin sitä, että lapsi syntyy elävänä!
E
ei kiitos enää
Vieras
Mulle tehtiin suunniteltu sektio (synnytyspelko). Tuli luultavasti parantumaton hermovaurio (eli välillä hermokipua ja jatkuvaa osittaista tunnottomuutta haavan alapuolella). Leikkausveitsi kai sitten leikkasi hermon poikki tai jotenkin vioitti sitä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ei kiitos enää:
Mulla ei nykyään juuri kuseta. Sektion jälkeen. Se muuttui jotenkin. Vatsa pullottaa ja on epämukava olo, sitten huomaan, että jaaha, kuselle. Ja sektossa meni laskimo poikki ja menetin verta paljon. Puhumattakaan vauvan poskeen tulleesta haavasta. Ei ne oo ihan easy-juttuja nuo.
V
vieras
Vieras
Ei ole sektio pikkuleikkaus eikä muutenkaan luonnollinen tapahtuma. Ihan puhdasta kylmää lääketiedettä, monen lapsen hengen pelastanut tai vammautumisen estänyt toimenpide joka tietenkin on riskialttiimpi kuin normaalisynnytys.
Silti ärsyttää kun ihmiset, yleensä vielä ne joilla ei sektiosta ole omaa kokemusta, selittävät kuinka sektion jälkeen joutuu tyyliin makaamaan useamman vuorokauden sängyssä ja seuraavat viikot ovat yhtä tuskaa. Ei pysty hoitamaan vauvaakaan ja imetys ei onnistu. Tottakai noin voi käydä, mutta ei suinkaan kaikilla. Sektio voi olla myös pitkälti kivuton ja toipuminen nopeaa, imetys sujua ja vauvan hoito samoin alusta asti.
Yhtälaillahan sitä voi väittää alatiesynnytyksen olevan aina traumaatinen tapahtuma jossa vauvan henki on hiuskarvan varassa, äiti repeää pyllyyn asti eikä pysty aikoihin istumaan. Joskus noinkin käy mutta ei suinkaan aina.
Silti ärsyttää kun ihmiset, yleensä vielä ne joilla ei sektiosta ole omaa kokemusta, selittävät kuinka sektion jälkeen joutuu tyyliin makaamaan useamman vuorokauden sängyssä ja seuraavat viikot ovat yhtä tuskaa. Ei pysty hoitamaan vauvaakaan ja imetys ei onnistu. Tottakai noin voi käydä, mutta ei suinkaan kaikilla. Sektio voi olla myös pitkälti kivuton ja toipuminen nopeaa, imetys sujua ja vauvan hoito samoin alusta asti.
Yhtälaillahan sitä voi väittää alatiesynnytyksen olevan aina traumaatinen tapahtuma jossa vauvan henki on hiuskarvan varassa, äiti repeää pyllyyn asti eikä pysty aikoihin istumaan. Joskus noinkin käy mutta ei suinkaan aina.
V
vauvalle on
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Moniko vauva on murtanut sektiossa solisluunsa? vammautunut pysyvästi hapenpuutten takia? Kuristunut napanuoraan (joka on yllättäen ollutkin kaulan ympärillä) tai että napanuora onkin solmussa?
Normaalitapaus voi alatiesynnytyksessä muuttua tragediaksi.
V
vauvalle on
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vauvalle on:
Ja tuo hiivatin silmäniskuhymiö taas livahti teksteihin. :headwall:
E
ei kiitos enää
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ei kiitos enää:
Voisin lisätä, että sektiosta toipuminen oli hidasta. Kivut olivat järjettömät sairaalassa, vaikka olin maksimilääkityksellä. Makasin pari vuorokautta sängyssä pääsemättä edes vessaan. Virtsakatetri päällä, ja virtsapussia hoitajat kävi vaihtamassa. En pystynyt hoitamaan vauvaani, koska en päässyt sängystä ylös. Piti soittaa kelloa, kun vauva itki. Hoitajat kävi nostaa sitä rinnalle ja vaihtoivat vaippoja. Tuntui kamaltalta, kun en voinut hoitaa omaa vauvaani. Ja sektiosta on nyt 1 v 6 kk. Ikinä en halua kokea sitä kipua ja tuskaa ja avuttomuutta uudestaan. Puhumattakaan tästä hermovauriosta ja tunnottomuudesta. Toivon, että aika parantaisi...se jää nähtäväksi. Että kyllä nyt olen prosessoinut synnytyspelkoni, seuraava syntyy ehdottomasti alateitse.
Alkuperäinen kirjoittaja vauvalle on:
Ja moniko vauva on sektiossa kuollut? Vammautunut pysyvästi hapenpuutteen takia? Joutunut teholle? Kyllä terveelle äidille ja terveelle lapselle alatiesynnytys on turvallisin vaihtoehto. Sekään ei ole täysin riskitön, mutta enemmän riskejä sektiossa on, koska vauva ei siinä käy läpi normaaleja ulostulon vaiheita.
Luin tämän ketjun ja täytyy minunkin kommentoida asiaa....
Itse olen sairaalakammoinen ja pelkään kaikkia siellä tehtäviä toimenpiteitä. Kun aloin odottaa ensimmäistä lastamme, niin koko ajan kävi mielessä kamala pelko synnytyksestä ja siitä miten siitä selviän. Ajattelin välillä että sectio olisi varmasti parempi vaihtoehto minulle. Neuvolassa kannustettiin synnyttämään alakautta ja viimeisillä viikoilla ultrassakin totesivat että vauva mahtuu hyvin tulemaan ja on noin 3,6kg. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt millään vaan se käynnistettiin 4 päivää yli lasketun ajan. Ajattelin vain että nyt se on menoa, kääk. Supistukset oli suht siedettäviä, synnytyssaliin mentiin yöllä yhden aikaan, siellä otin epiduraalin ja poika syntyi kolmen tunnin kuluttua. Synnytys oli posiivinen kokemus, ja meni sata kertaa paremmin mitä olin kuvitellut. Olisinpa vaikka heti voinut synnyttää uudelleen. Toisin taas kävi tuttavalleni, joka on synnyttänyt alakautta 3 lasta ja neljäs jouduttiinkiin leikkamaan. Viettivät ensin viikon osastolla, kotiinlähtöpäivänä leikkaushaava tulehtui ja joutuivat jäämään vielä sairaalaan. Kaiken lisäksi hän joutui vielä plastiikkakirurgin leikattavaksi uudelleen. Hän sanoi että alatiesynnytykset olivat kokemuksena paljon parempia.
Eli oma synnytyspelkoni hävisi synnytyksen myötä ja toivon että jos joskus vielä synnytän niin teen sen alakautta, ellei lapsi ole muuten vaarassa, että on tehtävä leikkaus nopeasti.
Itse olen sairaalakammoinen ja pelkään kaikkia siellä tehtäviä toimenpiteitä. Kun aloin odottaa ensimmäistä lastamme, niin koko ajan kävi mielessä kamala pelko synnytyksestä ja siitä miten siitä selviän. Ajattelin välillä että sectio olisi varmasti parempi vaihtoehto minulle. Neuvolassa kannustettiin synnyttämään alakautta ja viimeisillä viikoilla ultrassakin totesivat että vauva mahtuu hyvin tulemaan ja on noin 3,6kg. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt millään vaan se käynnistettiin 4 päivää yli lasketun ajan. Ajattelin vain että nyt se on menoa, kääk. Supistukset oli suht siedettäviä, synnytyssaliin mentiin yöllä yhden aikaan, siellä otin epiduraalin ja poika syntyi kolmen tunnin kuluttua. Synnytys oli posiivinen kokemus, ja meni sata kertaa paremmin mitä olin kuvitellut. Olisinpa vaikka heti voinut synnyttää uudelleen. Toisin taas kävi tuttavalleni, joka on synnyttänyt alakautta 3 lasta ja neljäs jouduttiinkiin leikkamaan. Viettivät ensin viikon osastolla, kotiinlähtöpäivänä leikkaushaava tulehtui ja joutuivat jäämään vielä sairaalaan. Kaiken lisäksi hän joutui vielä plastiikkakirurgin leikattavaksi uudelleen. Hän sanoi että alatiesynnytykset olivat kokemuksena paljon parempia.
Eli oma synnytyspelkoni hävisi synnytyksen myötä ja toivon että jos joskus vielä synnytän niin teen sen alakautta, ellei lapsi ole muuten vaarassa, että on tehtävä leikkaus nopeasti.
N
no
Vieras
todella tietämätöntä väittää, että sectio vauvalle turvallisempaa. Sectiossa esim hengitysvaikeudet yms alun sopeutumishankaluudet huomattavasti yleisempiä. Vauvan elimistölle alatiesynnytys normaalitilanteessa paljon parempi. Se stressi minkä vauva käy läpi synnytyksen aikana on hyväksi erilaisten elintoimintojen käynnistymiselle. Section jälkeen nämä eivät aina toimi samalla tavalla. Ja nyt puhun siis NORMAALItilanteesta. En kenenkään hätäsectiosta tai imukupista. Mutta jos verrataan säännöllistä alatiesynnytystä ja suunniteltua sectiota.
Yksi juttu tulee vielä mieleen sektiosta: koliikki on sektiolla syntyneillä lapsilla yleisempää kuin alakautta syntyneillä. Alakautta syntyessään lapsen pää puristuu ja sillä oli joku (arvatkaapa muistanko enää, että mikä ) vaikutus mantelitumakkeeseen ja sen toimintaan ja se mantelitumake sitten taas vaikuttaa itkuherkkyyteen ja sen semmoiseen.
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Henk.koh en tunne yhtään sektiossa (siis tuon synnytystavan takia) kuollutta tai vammautunutta lasta. Toki sektioihin ruukataan mennä tilanteissa missä kaikki ei ole ok eli tietysti lapsella näitä ongelmia voi olla mutta en näe niitä synnytystavasta johtuneina. Oma sektiolla syntynyt lapsenikin on vammainen, tosin alatiesynnytyksen jäljiltä hän olisi todennäköisesti menehtynyt.
Näitä alatiesynnytyksessä menehtyneitä tai vammautuneita lapsia taas kuuluu ihan lähipiiriinkin useampia. :/ Tottakai alatiesynnytys, silloin kun kaikki menee ok on lapselle parempi tapa syntyä, senhän sanoo jo luontokin. Mutta aina ei pysty etukäteen sanomaan meneekö kaikki ok. Siksi tunsin kieltämättä molempien lasten kohdalla suurta helpotusta kun saatiin sektiopäätös, minun mielessä riski siihen että lapselle tapahtuu jotain synnytyksen aikana pieneni. Osasyynä varmasti se että molempien kohdalla trunsin etukäteen niin vahvasti että synnytyksessä kaikki ei menisi ok. Äidinvaisto ta mikälie...
Tässä puhun siis todella isommista asioista kuin luonnollisen alatiesynnytyksen tuomista eduista. Ihan siis lapsen pysyvästä vammautumisesta tai menehtymisestä.
A
AnniHelena
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja xxx:
4 viikkoa sitten olin synnyttämässä toista lastamme. Siihen asti päästiin alateitse (raju, nopea ja kivulias synnytys) että pojan tukka näkyi, sitten sydänäänissä häikkää ja piipaa leikkaussaliin hätäsektioon... josta yllätyksekseni olen topinut tosi nopeasti. Särkylääkkeitä meni vain pari päivää, vauvan hoito onnistui heti ensimmäisen vuorokauden jälkeen, maito nousi nopeasti, haava (vaakaan) on tosi siisti ja asiat kaikinpuolin hyvin.
Ensimmäinen synnytys oli alatie, pitkä, mutta lempeä ja helppo, tosin kivulievitystäkin oli. Repesin II asteen verran ja sen verran kipeä olin että särkylääkkeitä kului pari viikkoa, istumaan en pystynyt lainkaan eka viikolla ja reikätuolilla seuravat pari viikkoa. Ulostaminen oli kuin uudelleen synnyttämistä vaikka arsenaali ulostuslääkkeitä käytössä- itkin aina p...kalla käydessäni sillä tikit oli millin päässä peräaukosta.
Olen varmaan poikkeus mutta toivuin tästä hätäsektiosta nopeammin kuin alatiestä. Joskus näinkin päin. Silti olisin kyllä mielummin ottanut sen alatien kun aika pitkälle siinä päästiin mutta kun ei niin ei, pääasia että lapsi saatiin ajoissa ulos (6 apgaria ja syntyi kuulemma- asiakirjojen mukaan- huutavana).
Uusimmat
-
V
-
-
V
-
-
VVihreiden Fatim Diarra on raskaana – eikö Fatim tiedä suomalaisten lasten kiihdyttävän ilmastonmuutosta?
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 7
-
VVasemmistolaisen valtion sähköverkko romahti toistamiseen viikon sisällä
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
VOletteko huomanneet, että palstalla on kirjoittajia, jotka kirjoittavat lähes aina
- Viimeisin: vierailija