Haluisitko mielummin että lapsesi olisi, kiusattu vai kiusaaja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joskus kiusattu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Musta olisi todella ikävää sanoa lapselleni, että häpeän hänen käytöstään. Miluummin sanon lapselle, että hän on ookoo, eikä se ole hänen vikansa ja että voin auttaa.

Siksi en ikinä haluaisi hänen olevan kiusaaja. Vaikka toinen vaihtoehto olisikin olla kiusattu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta olisi todella ikävää sanoa lapselleni, että häpeän hänen käytöstään. Miluummin sanon lapselle, että hän on ookoo, eikä se ole hänen vikansa ja että voin auttaa.

Siksi en ikinä haluaisi hänen olevan kiusaaja. Vaikka toinen vaihtoehto olisikin olla kiusattu.
Mun lapseni on ollut kiusattu ja siinä ei kyllä vanhemmat voi tehdä yhtään mitään sen kiusaamisen lopettamiseksi. Jos lapseni olisi ollut kiusaaja, mä olisin pitänyt huolen siitä, että se kiusaaminen olisi loppunut siihen paikkaan, kun olisin saanut tietää asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta olisi todella ikävää sanoa lapselleni, että häpeän hänen käytöstään. Miluummin sanon lapselle, että hän on ookoo, eikä se ole hänen vikansa ja että voin auttaa.

Siksi en ikinä haluaisi hänen olevan kiusaaja. Vaikka toinen vaihtoehto olisikin olla kiusattu.

Miten sä voit auttaa, jos sun lasta kiusataan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta olisi todella ikävää sanoa lapselleni, että häpeän hänen käytöstään. Miluummin sanon lapselle, että hän on ookoo, eikä se ole hänen vikansa ja että voin auttaa.

Siksi en ikinä haluaisi hänen olevan kiusaaja. Vaikka toinen vaihtoehto olisikin olla kiusattu.

Miten sä voit auttaa, jos sun lasta kiusataan?

Puuttumalla siihen. Kyllä mä olen puuttunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta olisi todella ikävää sanoa lapselleni, että häpeän hänen käytöstään. Miluummin sanon lapselle, että hän on ookoo, eikä se ole hänen vikansa ja että voin auttaa.

Siksi en ikinä haluaisi hänen olevan kiusaaja. Vaikka toinen vaihtoehto olisikin olla kiusattu.

Miten sä voit auttaa, jos sun lasta kiusataan?

Puuttumalla siihen. Kyllä mä olen puuttunut.

Kaunis ajatus, mutta tuskin toimii käytännössä, ainakaan silloin kun puhutaan teini-ikäisistä lapsista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöttiäinen:
Ei ainakaan kiusaaja. Kokisin tulleeni kasvattajana ja vanhempana epäonnistuneeksi.

Näin mäkin ajattelisin. Olis kurja että omaa lasta kiusattais, mutta vielä hirveämpää olisi tajuta, että olen saanut kasvatettua kiusaajan lapsestani. Sitä häpeää ei olis helppo niellä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Puuttumalla siihen. Kyllä mä olen puuttunut.
Mutta entä jos se kiusaaminen vaan jatkuu puuttumisestasi huolimatta?

Sitten vain niitä yhteydenottoja niin pitkään kiusaajien vanhempiin, että tilanne muuttuu. Tässä keskustelussahan kaikki totesivat puuttuvansa kiusaajalapsensa touhuihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Sitten vain niitä yhteydenottoja niin pitkään kiusaajien vanhempiin, että tilanne muuttuu. Tässä keskustelussahan kaikki totesivat puuttuvansa kiusaajalapsensa touhuihin.
Tässä ketjussa ei varmaan ole kirjoittanut vielä kukaan, jonka lapsi on ollut se kiusaaja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Musta olisi todella ikävää sanoa lapselleni, että häpeän hänen käytöstään. Miluummin sanon lapselle, että hän on ookoo, eikä se ole hänen vikansa ja että voin auttaa.

Siksi en ikinä haluaisi hänen olevan kiusaaja. Vaikka toinen vaihtoehto olisikin olla kiusattu.

Miten sä voit auttaa, jos sun lasta kiusataan?

Mun äiti autto mua nimenomaan kertomalla että vika ei ole mun, että heillä on erimielisyyksiä kiusaajien vanhempien kanssa, eli kiusaaminen johtui siitä. Puhui asiasta myös opettajan kanssa, kiusaaminen ei loppunut, mutta minä selvisin kiusaamisesta, koska minulla oli aikuisia jotka välitti..

Minä olen Rukoilijasirkan kanssa samaa mieltä, mielummin kiusattu, niin ikävää kuin sekin on. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Ottamalla yhteyttä kiusaajien vanhempiin sekä koulun henkilökuntaan.
Jos kiusaamisen lopettaminen olisi noin yksinkertaista, niin koko kiusaamisongelmaa ei olisikaan.

Ei niin. Tekisin voitavani voittaakseni vanhempien, koulun ja koulutovereiden välinpitämättömyyden asian suhteen.
 
hmm...Ikävä kyllä minäkin vastaan että kiusaaja :( Toisaalta asiat voivat myös muuttua, ja kiusattuna olemisesta tuleekin aikuisiässä se vahvuus, joka saa sisuuntumaan ja yrittämään kovempaa. Ja kyllä kiusaajakin voi muistaa tekemiään typeryyksiä, eikä niitä ole aikuisiällä mitenkään ilo muistella :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Sitten vain niitä yhteydenottoja niin pitkään kiusaajien vanhempiin, että tilanne muuttuu. Tässä keskustelussahan kaikki totesivat puuttuvansa kiusaajalapsensa touhuihin.
Tässä ketjussa ei varmaan ole kirjoittanut vielä kukaan, jonka lapsi on ollut se kiusaaja.

Vedin keskustelun tarkoituksella makrokosmokseen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Ei niin. Tekisin voitavani voittaakseni vanhempien, koulun ja koulutovereiden välinpitämättömyyden asian suhteen.
Aivan. Niin tekevät yleensä kaikki kiusattujen vanhemmat. Se vaan ei aina riitä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Vedin keskustelun tarkoituksella makrokosmokseen :)

=) Nyt kun asiaa vielä tarkemmin mietin, niin kyllähän sitä kiusattua lastaankin voi auttaa. Jos kiusaamiseen puuttuminen ei tuota tulosta, voi lapsi vaihtaa koulua tai lapsen voi ottaa kotiopetukseenkin.
 
Siskoa on kiusattu viidenneltä lähtien, on nyt seiskalla. Vanhempani ovat olleet yhteydessä sekä kouluun että kiusaajan vanhempiin. Käyty kotiovella asti. Mikään ei auta, kiusaajan vanhempien mielestä heidän lapsensa on vain impulsiivinen ja ajattelematon. =)

Sisko vaihtaa joulun jälkeen koulua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
=) Nyt kun asiaa vielä tarkemmin mietin, niin kyllähän sitä kiusattua lastaankin voi auttaa. Jos kiusaamiseen puuttuminen ei tuota tulosta, voi lapsi vaihtaa koulua tai lapsen voi ottaa kotiopetukseenkin.

Tuo on pakenemista....uhri joutuu poistumaan, sen sijaan että syyllisille tehtäisiin jotain.
Ja toimii vain, jos koulu on ainoa paikka missä kiusaamista esiintyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Tuo on pakenemista....uhri joutuu poistumaan, sen sijaan että syyllisille tehtäisiin jotain.
Ja toimii vain, jos koulu on ainoa paikka missä kiusaamista esiintyy.
Niin se onkin. Mutta kun aluksi olin sitä mieltä, että kiusatun vanhemmat ovat kädettömiä asian suhteen, niin eivät he olekaan. Ja tuokin on totta, että toimii vain jos kyse koulukiusaamisesta. Kaikkien kiusattujen kohdalla tosin koulun vaihtokaan ei auta vaan kiusaaminen jatkuu myös uudessa koulussa.

 
Kaikki haluavat lapsestaan kiusaajan. Eli miten varmistaa, että omasta lapsesta tulee kiusaaja? Minun kokemukseni mukaan kiusaajia on kahta päätyyppiä:

1) ns. huono-osaisista perheistä tulevat kiusaajat, jotka ovat jääneet kotona vaille rakkautta ja huolenpitoa. Kiusaavat aggressiivisesti. Sortuvat todennäköisesti nuorina päihteisiin, jäävät kouluttamatta ja jatkavat vanhempiensa jalanjäljissä kortistoon.

2) ns. hyvistä perheistä tulevat kiusaajat, joiden uraohjusvanhemmat ovat huonon omantuntonsa kourissa antaneet lapselleen periksi kaikessa: uusimmat laitteet ja merkkivaatteet, ei kotiintuloaikoja, saavat pitää kotibileitä jne. Purkavat ahdistustaan itseään heikommassa asemassa oleviin. Päätyvät hyväpalkkaisiin ammatteihin ja myös heidän lapsistaan tulee kiusaajia. Survival of the fittest.
 
Minun lapseni on kiusannut muita. Kyllä se on kamalaa. Nöyryyttävää ja masentavaa, kyllä siinä välillä on ollut tosi tiukoilla. Meillä on monta lasta, joista vain yksi on kiusannut, se vähän antaa itsetuntoa äitinä. Mutta kun on poika, joka on vilkas ja impulsiivinen, ja tunteiden hallinta heikkoa, niin niitä tilanteita on kamalan vaikea hallita kotoa käsin.

Perheneuvolassa olemme käyneet, olemme käyttäneet kaikkia mahdollisia laillisia kurinpitokeinoja, pitäneet yhteyttä kiusattujen vanhempiin ja tutustuneet kiusattuihin lapsiin, opettajilta olemme pyytäneet päivittäistä palautetta koulupäivän sujumisesta. Kaikki kiva elämästä on karsittu, ja pitkiksi ajoiksi, jos kiusaamista on tullut. Paljon olemme yrittäneet, ja aika harvassa kiusaamistilanteet ovat. Silti isokokoisesta ja riehakkaasta pojasta silloin tällöin tulee valitusta.

Kun se kiusaamisen lopettaminen on niin älyttömän helppoa, niin kertokaa niitä vinkkejä! Poika on ihan kiva ja tottelevainen, mutta ryhmätilanteissa mopo karkaa käsistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Kaikki haluavat lapsestaan kiusaajan..
..mieluummin kuin kiusatun. Ja tässä keskustelussa varmaan syy tuohon on useimmilla ollut se, että silloin se kiusaaminen loppuisi. Omaa lastaan kun on sallittua rangaista, mutta ei naapurin lasta.

 

Yhteistyössä