Haluatko olla lastesi kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minusta outoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä itse yritän olla mahd. paljon lapseni kanssa mutta totuus on se että en tosissaan aina jaksa. Jos joku mulle (ulkopuolinen) sanoo että olen huono äiti, sitä en todellakaan ole. Meidän perheessä ollaan kaikki todella itsepäisiä ja vaaditaan omaa aikaa, vaikka se sitten joskus onkin pois lapselta. Ei tyttö yksin pinniksessänsä itke, kyllä sinne mennään jos kitinä muuttuu itkuksi, mutta jos hän viihtyy yksinään joskus niin hyvä niin. Ei siitäkään tarvitse tuntea syyllisyyttä jos lapsi voi ihan hyvin leikkiessään leluillansa. Kyllä ainakin meidän tyttö alkaa ääntelemään ja hakemaan katsekontaktia jos on seuran kipeä. Minä olen koneella päivittäin ja usein, teen myös muutakin, siivoilen yms. joten onhan sen lapsen opittava siihen ettei joku voi koko ajan olla vieressä, mutta luotettava siihen että joku tulee jos on hätä.
Tyttö lähtee päiväkotiin alle 11 kuisena, ihan rahan takia. Kaikki kun eivät voi olla kotona, on laskut maksettava ja oltava vähän ylimääräistäkin jos tulee yllättäviä menoja, ja kuten jokainen hoitovapaalla oleva tietää, ei sitä rahaa jää tippaakaan ellei puolison tulot ole suuria. Mun mies on työttömänä, niin tässä nyt elellään elokuuhun netto 1400e/kk ja se ei kyllä meille riitä, kuussa laskujen ja vuokran jälkeen jää viisi sataa. Ei riitä sitten millään.

Kyllä minäkin joskus käyn kavereiden kanssa ulkona, eikä kyse ole siitä etten TAHDO olla lapseni kanssa, toki tahdon, mutten joka päivän joka minuutti, sillä olenhan myös aivan oma ihminen äitiyden lisäksi. Kun kaikki ovat tyytyväisiä, toimii suhde ja vanhemmuus.
Vai olenko väärässä?
 
Totta on myös se, että joskus on parempi, että äiti menee töihin. Jos esim. tuntee tulevansa hulluksi kotona ja on ihan hermoraunio. Kelle se voi olla hyväksi? Minusta tuntuu, että se vaan jotenki sopii paremmin naiselle olla lasten kanssa jatkuvasti/enemmän. Ainakin mitä itse tunnen ihmisiä. Meillä ei ainakaan isällä kestäis hermot tätä jatkuvaa härdelliä.
 
mä tiedän yhen äitin(jos sitä sil nimel voi kutsuu)mikä vie lapset joka armias päivä hoitoo,itte saikulla ollu ties kui kauan,ei anna lapsil aamul eikä illal ruokaa,ei osta vaatteita tmv ja poliisit vieny sen 5v tyttären jo eräitä kertoja kotii yömyöhällä!itellee tää äiti ostaa kalleimmat kuteet mitä löytyy,hommaspa silikonitki ku ovat nii ihanat jne....lapset pois tollaset pässiltä!isäkää ei välitä ton taivaallista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirvash:
Minä itse yritän olla mahd. paljon lapseni kanssa mutta totuus on se että en tosissaan aina jaksa. Jos joku mulle (ulkopuolinen) sanoo että olen huono äiti, sitä en todellakaan ole. Meidän perheessä ollaan kaikki todella itsepäisiä ja vaaditaan omaa aikaa, vaikka se sitten joskus onkin pois lapselta. Ei tyttö yksin pinniksessänsä itke, kyllä sinne mennään jos kitinä muuttuu itkuksi, mutta jos hän viihtyy yksinään joskus niin hyvä niin. Ei siitäkään tarvitse tuntea syyllisyyttä jos lapsi voi ihan hyvin leikkiessään leluillansa. Kyllä ainakin meidän tyttö alkaa ääntelemään ja hakemaan katsekontaktia jos on seuran kipeä. Minä olen koneella päivittäin ja usein, teen myös muutakin, siivoilen yms. joten onhan sen lapsen opittava siihen ettei joku voi koko ajan olla vieressä, mutta luotettava siihen että joku tulee jos on hätä.
Tyttö lähtee päiväkotiin alle 11 kuisena, ihan rahan takia. Kaikki kun eivät voi olla kotona, on laskut maksettava ja oltava vähän ylimääräistäkin jos tulee yllättäviä menoja, ja kuten jokainen hoitovapaalla oleva tietää, ei sitä rahaa jää tippaakaan ellei puolison tulot ole suuria. Mun mies on työttömänä, niin tässä nyt elellään elokuuhun netto 1400e/kk ja se ei kyllä meille riitä, kuussa laskujen ja vuokran jälkeen jää viisi sataa. Ei riitä sitten millään.

Kyllä minäkin joskus käyn kavereiden kanssa ulkona, eikä kyse ole siitä etten TAHDO olla lapseni kanssa, toki tahdon, mutten joka päivän joka minuutti, sillä olenhan myös aivan oma ihminen äitiyden lisäksi. Kun kaikki ovat tyytyväisiä, toimii suhde ja vanhemmuus.
Vai olenko väärässä?

Eiköhän tässä nyt haettu kuitenkin vastausta siihen, että haluatko nähdä lastasi enemmän kuin tunnin pari päivässä. Kuka nyt jaksaa koko ajan roikkua lapsessa, vaikka viihtyisivät yksinkin/keskenään.

 
Eli onko niin, että kun nainen saa lapsen, hänen ei saa haluta enää liikkua missään ilman lasta, muuten hän on huono äiti?

Kyllä mulla ainakin on myös muuta elämää kuin vain lapsi.
 
En ole koskaan ymmärtänyt miksi pieni täytyy viedä hoitoon seuraavassa tapauksessa: Toinen vanhempi on työtön, niin rahat ei riitä. Tämän ymmärrän täysin mut eikös se työtön voi lasta hoitaa?? ja höpö höpö sille jutulle, että työnhakuun menee joka arkipäivä 8h..

Sitten vastaus varsinaiseen kysymykseen. Haluan olla lasteni kanssa mutta tulee myös päiviä, kun haluan olla jotain vallan muuta kuin kotiäiti!! Varsinkin känkkäränkkä kausina kotona useamman lapsen kanssa, saa joskus miettimään onko järkeni tallella, kun olen valinnut hoitavani lapseni itse.. Niitä palkitsevia hetkiä on kuitenkin vielä enemmän.. =)
 
Hei taas, mielenkiintoisia vastauksia, luin jokaisen ja pohdin niitä tarkkaan.

Tämä kyseinen naapuri, jota pohdin tässä.. ei käy siis vapaalla vain joskus, vaan selvästi huomaa, että haluaa aina mennä enemmän itsekseen kuin olla lastensa kanssa. Itsekin toki tarvitsen vapaata lapsestani joskus, mutta se on mielestäni eri asia.

Ja mitä tulee tuohon miesasiaan, minusta on outoa myös se, että mies ei halua olla lastensa kanssa, vaan joka ilta ollaan jossakin. Minusta kyseinen ihminen on huono isä, tai ei ainakaan välitä tarpeeksi.

Mutta tämä ei nyt koske työmatkoja, tottakai työ on tehtävä. Enkä kuitenkaan usko, että isällä ja lapsella on samanlaista symbioosia kuin äidillä ja lapsella, tai että isä merkkaa pienelle lapselle saman verran äidin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eli:
Eli onko niin, että kun nainen saa lapsen, hänen ei saa haluta enää liikkua missään ilman lasta, muuten hän on huono äiti?

Kyllä mulla ainakin on myös muuta elämää kuin vain lapsi.

Voisitko lukea jutun uudestaan ja ajatella ole hyvä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja haloo:
Alkuperäinen kirjoittaja eli:
Eli onko niin, että kun nainen saa lapsen, hänen ei saa haluta enää liikkua missään ilman lasta, muuten hän on huono äiti?

Kyllä mulla ainakin on myös muuta elämää kuin vain lapsi.

Voisitko lukea jutun uudestaan ja ajatella ole hyvä?

Luin aloituksen. Enpä usko, että kovinkaan moni äiti on joka päivä poissa lapsen hereillä oloajan. Ainakaan aloituksesta ei tullut sitä esiin, että tapahtuma olisi jokapäiväistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta:
En ole koskaan ymmärtänyt miksi pieni täytyy viedä hoitoon seuraavassa tapauksessa: Toinen vanhempi on työtön, niin rahat ei riitä. Tämän ymmärrän täysin mut eikös se työtön voi lasta hoitaa?? ja höpö höpö sille jutulle, että työnhakuun menee joka arkipäivä 8h..

Tarkoitus olisi että mies saa töitä pian, eikä jäisi pitkäksi aikaa työttömuustuelle. Päiväkotipaikkaa pitää ainakin Helsingissä hakea 4kk ennen hoidon tarvetta, ja eihän sitä voi tietää millä mallilla elämä on neljän kuukauden kuluttua. Paras skenario on se, että miehellä olisi vakipaikka elokuussa. Mutta kun sitä ei koskaan tiedä. En tosiaan tahdo että lähdetään liikkeelle siitä että mies on työttömänä vielä elokuussa! Ei me yhden ihmisen tuloillakaan eletä. Tuntuu jotenkin niin tyhmältä että on monet asiat auki ja tulevaisuus epävarma nyt kun on lapsikin. Haluaisin pysyvyyttä, varmuutta ja turvaa.

Sitten vielä ihan itse asiaa, oma äitini oli sarjassamme obsessoitunut vanhempi. Eli oli aina kotona. Ja pakotti mut ja veljeni olemaan kotona kanssaan. Ettei vain missannut sekuntiakaan meidän elämästä. Ja tuo jatkui sinne saakka kun olin 15 ja sanoin hänelle ei-niin-kauniisti että nyt kyllä riittää. Hän ei koskaan käynyt missään, ei tehnyt mitään. Makasi sängyssä ja halusi että ollaan siinä vieressä. Eli samaa en tule oman lapseni kohdalla tekemään. Myönnettäköön, äitini ei ole täysin terve päästään, mutta täysi vastakohta AP:n esittämälle äitimallille. Olen sitä mieltä että jos perhe on tasapainoinen ja vanhempien/vanhemman poissaolo perheenjäsenille sopii, niin mikäs siinä. Onhan paljon yksinhuoltajiakin jotka ovat paljon poissa kotoa, ihan hyviä ihmisiä niistäkin lapsista tulee.

On varmasti ihmisiä jotka eivät halua lastensa kanssa olla, ja sitten on niitä jotka haluavat mutteivat voi syystä tai toisesta. Tasapainoittelu on hankalaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti-81:
Jos emme olisi miehen kanssa töissä,tuskin meillä olisi omaa taloa ja pihaa ja molemmilla lapsilla omia huoneita.

Minä taas en halua sitä talovelkaa enkä materiaa tässä vaiheessa kun lapset ovat pieniä, ettei minun tarvitsisi viedä niitä hoitoon. Meillä on näköjään täysin erilaiset arvomaailmat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja haloo:
Alkuperäinen kirjoittaja eli:
Eli onko niin, että kun nainen saa lapsen, hänen ei saa haluta enää liikkua missään ilman lasta, muuten hän on huono äiti?

Kyllä mulla ainakin on myös muuta elämää kuin vain lapsi.

Voisitko lukea jutun uudestaan ja ajatella ole hyvä?

Luin aloituksen. Enpä usko, että kovinkaan moni äiti on joka päivä poissa lapsen hereillä oloajan. Ainakaan aloituksesta ei tullut sitä esiin, että tapahtuma olisi jokapäiväistä.

Kyse ei ole siitä, etteikö nainen saisi liikkua missään enää sen jälkeen kun on lapsen saanut. Vaan siitä, että jos on aina pois, niin eikö se halua olla lastensa kanssa. Eikö tule ikävä? Tämä on outoa.
 
Haluan olla lasteni kanssa. Ja on ikävä,kun en välillä ehdi heitä näkemään töiden takia päiväkausiin kunnolla,vain vilaukselta.

Ikävä kyllä tämä on vuorotyöläisen arkea,eikä aina niin mukavaakaan.Hoito-alalla ei vaan niin kovasti ole päivätöitä tarjolla...Onneksi sentään mieheni on päivätöissä,mutta rankkaa kieltämättä myös hänelle kun olen välillä neljäkin iltaa peräkkäin pois kotoa.

Ja minun lapseni ovat jo 5 ja 9-vuotiaat,mutta kaipaavathan nuo äitiä vielä.
 
Tunnen useita perheitä jossa lapsi on viety hoitoon 9-12 viikon ikäisenä. Usein kuitenkin siten että alle puolivuotias on pari päivää viikossa päiväkodissa ja sekä isä että äiti osa-aikatyössä (1-2 päivää viikossa kotona siis). Minun vaatimattoman arvioni mukaan täysin tasapainoisia, hyvinvoivia ja iloisia lapsia ja vanhempia kaikki. Ja kaikissa noissa ystäväperheissämme lapsen / lasten kanssa todella HALUTAAN olla, silloin kun on yhdessä olemisen aika.

Tämä suomalainen järjestelmä, jossa toinen vanhempi on kotona aina siihen saakka kun lapsi on 9 kk on todella poikkeuksellinen. Erilainen, mutta en usko että yhtään sen parempi tai huonompi kuin muutkaan.
 

Yhteistyössä