Haluatko miehen, jota rakastat vai onko muilla tekijöillä enemmän merkitystä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voisin hyvin harkita järkisuhdetta, mutta tiedän että se kestäisi tasan siihen asti kun oikeasti rakastuisin. Todellisen intohimon vietäväksi lähtisin ilman pienintäkään epäröintiä.
 
En voisi elää järkisuhteessa, mie tarvian parissuhteessa myös rakkautta ja intohimoa.
 
Exäni kanssa oli puhtaasti järki- ja intohimosuhde. Rakkaus oli alussa niin palavaa, että kaikki muu unohtui. Olin myös nuori, enkä miettinyt juurikaan "järkisyitä". Eroon ajauduttiin, vaikka rakkautta ja sitä intohimoa olikin vielä jäljellä. Kun arvot, tulevaisuuden súunnitelmat, perheeseen panostiminen yms. eivät kohtaa, niin eihän siitä muuta tule kuin katastrofi!
Nykyiseen mieheeni en heti rakastunut palavasti, mutta opin rakastamaan ja arvostamaan häntä pikku hiljaa. Nykyään rakastan häntä syvästi, mutta voisin sanoa, että meillä on myös tavallaan "järkisuhde". Molemmilla oli tiettyjä kriteerejä kumppanille, pelkän rakkauden perusteella ei olisi päästy eteenpäin
Itse asiassa nyt kun olen asiaa tarkemmin miettinyt, niin kumppanin arvostaminen on se kaiken a ja o. Silloin häntä myös kohtelee hyvin. Moni rakastaa tulisesti, mutta kohtelee silti toista ihmistä kuin rukkasta.

Niin, kannatan siis rakastavaa järkiliittoa :)
 
Siis exän kanssa oli rakkaus- ja intohimosuhde ;)

Exäni kanssa oli puhtaasti järki- ja intohimosuhde. Rakkaus oli alussa niin palavaa, että kaikki muu unohtui. Olin myös nuori, enkä miettinyt juurikaan "järkisyitä". Eroon ajauduttiin, vaikka rakkautta ja sitä intohimoa olikin vielä jäljellä. Kun arvot, tulevaisuuden súunnitelmat, perheeseen panostiminen yms. eivät kohtaa, niin eihän siitä muuta tule kuin katastrofi!
Nykyiseen mieheeni en heti rakastunut palavasti, mutta opin rakastamaan ja arvostamaan häntä pikku hiljaa. Nykyään rakastan häntä syvästi, mutta voisin sanoa, että meillä on myös tavallaan "järkisuhde". Molemmilla oli tiettyjä kriteerejä kumppanille, pelkän rakkauden perusteella ei olisi päästy eteenpäin
Itse asiassa nyt kun olen asiaa tarkemmin miettinyt, niin kumppanin arvostaminen on se kaiken a ja o. Silloin häntä myös kohtelee hyvin. Moni rakastaa tulisesti, mutta kohtelee silti toista ihmistä kuin rukkasta.

Niin, kannatan siis rakastavaa järkiliittoa :)
 
Mulla taas olis unelmasuhde,jossa asun miehen luona maalla jossa voi
elää yksinkertaisesti. Siinä on yksi huono puoli
mies juo välillä viikon putkeen ja jaksaa höpöttää.
On harmiton kylläkin. Olen kyllästynyt hänen
juopotteluun.
 
ei se rakkaus ja intohimo yksinään riitä. Tai no riitti se niin kauan kun asuttiin erillämme. Kun muutettiin yhteen kaikki lakkas toimimasta. Mutta eipä me olla eroakaan saatu aikaiseksi. Todella sydäntä raastavaa...
 
Tätä asiaa olen viime aikoina pohtinut ja paljon!

Erosin jokin aika sitten ja ihastuin erääseen mieheen..
Tapailin tätä ihastukseni kohdetta muutamia kertoja ja huomasin,että ihastuminen alkoi hiipua ja jäljelle jäi vain ystävälliset tunteet.
Tämän kerroin miehelle,mutta mies kertoi rakastuneensa minuun ja teki selväksi,että haluaisi olla enemmän,kuin ystävä kanssani ja olisi valmis odottamaan,että pääsen entisestäni ylitse jne.
Vanhempani ja muut sukulaiset tuntuivat painostavan minua unohtamaan tunteet entistäni kohtaan ja aloittavan järki suhteen miehen kanssa,joka on viisas,reipas ,kiltti (ehkä liiankin),tunnollinen ja kunnollinen.
En usko vain kykeneväni sellaiseen.

Entiseni tahtoisi selvittää asiat kanssani ja yrittää ja minä samoin..
Rakkaus ei ole hiipunut eikä kadonnut..Helppoa tuskin olisi,mutta olisiko rakkaus sen vaivan näön arvoista?

Kumman valita,helppo tie ilman vahvoja tunteita vai kivinen tie täynnä tunnetta?

Kyllä mä valitsen rakkauden..jo aikoja sitten,kun ihmiseen silmäyksen loin,päätin että pidän kiinni siitä.
Kukaan ei ole sanonut että elämä olisi helppoa..Mutta en keksi parempaa syytä yrittää ja taistella,kuin rakkaus.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä