Alkuperäinen kirjoittaja Rouva:
Aivan mahtavaa, että kerrot näin avoimesti kulttuuristanne! Itselläni ei ole yhtään romanituttavaa, joten kovin on vierasta. Ikävä kyllä minua on lapsena peloteltu "mustalaisilla", "Jos et ole kiltisti, ukko mustalainen tulee ja vie sinut"...
Itse uskon, että syy romanien rikoksiin ja korkeaan työttömyyteen (sosiaaliavun varassa elämiseen) on nimenomaan syrjäytymisessä. Nyt aikuisena pyrin ennakkoluulottomuuteen enkä voi suvaita rasismia missään muodossa.
Heräsi mielenkiinto, kun tuolla aiemmin kerroit naimisiiinmenosta ja sanoit, että kirkkolain mukaan nykyään romanitkin voidaan vihkiä kirkossa. Onko joskus ollut aika, jolloin kirkossa ei ole sallittu romanien vihkimistä? Onko Suomessa ollut muunlaista rotuerottelua?
Sitten romanikielestä: osaavatko kaikki romanit sitä? Missä sitä käytetään ja opetetaan? Mistä kieli on peräisin, ts. onko sillä sukulaiskieliä? Puhutaanko sitä muuallakin kuin Suomessa?
Sitten vielä yksi: onko romaniperheissä lasten fyysinen kurittaminen yleistä? Itse olen kerran kaupassa nähnyt ihan kauhen tapauksen, jossa romaniäiti isoon ääneen uhkasi kärryissä istuvaa lastaan pieksämisellä ja lapsi meni ihan kyyryyn, sikiöasentoon kärryssä, näki että oli peloissaan. Jos kerran kaupassa käyttäydytään noin, kotona meno on vielä hurjempaa. Kuuluuko siis kulttuuriinne lasten pieksäminen? Tapaus on jäänyt mieleeni ja näky vaivaa vieläkin, vaikka tuosta on jo yli vuosi aikaa.
Toivottavasti et loukkaannu tuosta viimeisimmästä kysymyksestä, en vain ole koskaan ennen vastaavaa nähnyt. Ja kiitos, jos jaksat vastata! =)
Hei! En loukkaannu kysymyksistä, saa kysyä ihan mitä vain mieleen tulee.
Heh, varmaan aika tyypillistä että vastaavaa pelottelua on esiintynyt, joskus ihan huumorimielessäkin.
1500-1800-luvuilla oli romanivainoja, joihin osallistui myös kirkko valtiovallan kera. Pappien asenne romaneihin oli kielteinen, sillä romanien kaltaisista kulkijoista oli varoiteltu aiemmin. Kirkko antoi hyväksynnän romanien "hävittämiseen". Ruotsi-Suomen aikana määrättiin, ettei papisto saanut olla missään tekemisissä romanien kanssa.
Tämä tietysti tarkoitti käytännössä sitä, että vihkimiset, hautaamiset, ristimiset ym. kirkolliset tavalliset toimitukset jäivät romaneilta saamatta.
Kirkolliskokouksessa 1500-luvulla vielä varsinaisesti määrättiin, että romanit jäävät kirkollisten palvelujen ulkopuolelle. Jos joku kirkkoherra tms. antoi romaneille yösijaa tai muuten tuki, hänet laitettiin viralta välittömästi.
Kun valtion taholta määrättiin, että romanit täytyy joko karkoittaa, jopa hirttää, tai sitten keinolla millä hyvänsä sulauttaa muuhun yhteiskuntaan, ei kirkko laittanut hanttiinkaan.
1600-luvulla kirkkolakiin tullut muutos edusti sitä linjaa, että romanien olisi pysyttävä paikoillaan, eli että kiertävän elämäntavan harjoittaminen lopetettaisiin. Tällöin nähtiin jopa välttämättömäksi taivutella romaneja siihen, että lapset jäisivät saamaan kristillistä kasvatusta. Käytännössä jouduttiin luopumaan omien lasten hoidosta. Näin ei toki toimittu jokaisen romaniperheen kohdalla, mutta useiden.
1800-luvulla pidettiin valtiopäivät. Kirkko oli muuttanut kantaansa siten, että se halusi auttaa romaneja. Puhuttiin erilaisista laajoista toimenpiteistä. Näihin toimenpiteisiin kuuluivat esimerkiksi kastamattomien romanien kasteopetus, kastaminen, avioliittojen laillistaminen, hautaaminen,...
1900-luvulla kirkko alkoi todella tuntea vastuuta romaneista. Suomen kirkolliskokouksessa romaniasiat otettiin esille, 1930-luvun alkupuolella, en muista tarkkaa vuotta. Myönnettiin, että romanien asema on huono, mutta varsinaisiin tekoihin ei sanoista kuitenkaan vielä valitettavasti ryhdytty.
1950-luvun lopulla romaniasiat olivat uudelleen esillä jälleen kerran kirkolliskokouksessa. Tämän kokouksen myötä sitten ryhdyttiin jo itse tekoihin. Ruvettiin tekemään aktiivisesti työtä sen eteen, että romanien hengellistä elämää voitaisiin parantaa monin tavoin. Vielä tällöinkään asiat eivät vielä vauhdikkaasti alkaneet parantua, mutta kuten nykypäivänä huomaa, ne ovat aikojen saatossa muuttuneet.
Kerrotaan, että tärkeä tekijä on ollut myös erään arkkipiispan julkisesti esittämä anteeksipyyntö kirkon käytöksestä romaneja kohtaan.
Nykyisin tuollaista rotuerottelua ei ole, ainakaan kirkon ja valtion taholta. Voin kertoa joskus enemmänkin, mutta arvelen, että tästä viestistä on muutenkin tulossa pitkä luettava.
Romanikielestä; suurin osa romaneista osaa ainakin vähän romanikieltä. Onkin hyvin yleistä, että kieltä ei osata kunnolla. Eli ei siten, kuten voidaan kommunikoida vaikkapa suomeksi. Monet romanikielen sanat ovat saaneet suomenkielelle ominaisia taivutusmuotoja, eli eivät oikeastaan ole varsinaista romanikieltä, vaikka romanit näitä sanoja ymmärtävätkin. Vanhemmat ihmiset osaavat usein paremmin romanikieltä, kuin nuoremmat. Nykyään on mahdollista saada romanikielen opetusta kouluissa, ja jos näillä tunneilla käy säännöllisesti ja opiskelee, niin varmasti oppii.
Romanikielen murteita on erilaisia, mutta periaatteessa jos Suomessa käytettävän murteen hallitsee, pitäisi pystyä ainakin jossain määrin keskustelemaan myös ulkomaiden romanien kanssa. Romanikielihän ei ole virallisena kielenä missään maassa, sillä romaneilla ei ole omaa maata. Romanikieltä puhutaan kaikissa maissa, joissa romaneita on. Romanikieli on sukua sanskritille, urdulle, hindille sekä marathanille. Suomen romanikieli, joka on ns. pohjoista murretta, on puolestaan sukua Puolan, Baltian, Walesin ja Pohjois-Venäjän romanimurteille.
Romanikulttuuriin ei kuulu lasten pieksäminen, mutta on romanivanhempia jotka näin tekevät. Tuo on kuitenkin vähentynyt samaan tapaan, kuin nykyään ei varmaankaan monikaan valtaväestön edustaja huitele remmillä tai vitsalla lapsiaan.
Toivottavasti sait tästä vastauksia, kysy ihmeessä lisää, jos kysymyksiä herää.
